Euroopan unionin uusi antirasismi strategia – paljon porua vähän villoja?

Euroopan komissio julkaisi uuden antirasismi strategiansa 2026-2030, joka rakentuu "tasa-arvon unionin" idean ympärille. Suunnitelmassaan Euroopan unioni vahvistaa olevansa sitoutunut ihmisarvoon, tasa-arvoon ja vähemmistöjen oikeuksiin.

Samaan aikaan maahanmuutto- ja rajapolitiikka ympäri Eurooppaa kiristyvät jatkuvasti. EU:n ulkorajojen vahvistaminen ja nopeutetut turvapaikkaprosessit herättävät tärkeitä kysymyksiä. Voiko unioni, joka vahvistaa ulkorajojen turvallisuutta lähes loputtomalla budjetilla kutsua itseään antirasistiseksi? Mitä tällainen politiikka tarkoittaa käytännössä turvaa etsiville ihmisille ja kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka pyrkivät rakentamaan tasa-arvoisempaa maailmaa.

Tässä blogissa vaikuttamistyön koordinaattorimme tarkastelee EU:n antirasistisen politiikan ja maahanmuuttopolitiikan välilisiä ristiriitoja ja pohtii tarkoittaako antirasismi strategia oikeita muutoksia vai vain poliittista viestintää.

Euroopan komissio julkaisi hiljattain uuden antirasismi strategiansa vuosille 2026–20301. Strategian teema vapaasti käännettynä on tasa-arvon unioni, mikä viittaa Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, joka on yksi Euroopan unionin perussopimuksista. Sopimukseen pohjaten nyt julkaistussa strategiassa todetaan, että EU on “rakennettu arvoille, jotka kunnioittavat ihmisarvoa, vapautta, demokratiaa, tasa-arvoa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien kunnioitusta, mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksia2. Strategia on jatkoa vuosien 2020–2025 antirasistiselle toimintasuunnitelmalle, jonka pohjalta on esitelty kansallisia antirasistisia toimintasuunnitelmia, Suomi muiden mukana. ​

Strategia tuleekin hetkellä, jolloin EU hakee jälleen suuntaansa ulko- ja maahanmuuttopolitiikkansa kanssa, ja useat jäsenmaat tekevät sisäpolitiikkaa, joka on suorassa ristiriidassa nyt julkaistun strategian kanssa. Jos EU:n ulko- ja maahanmuuttopolitiikkaa tarkastelee antirasistisesta näkökulmasta ja vielä yllä mainittuihin arvoihin perustuen, jää EU:sta jäljelle lähinnä kaksilla rattailla ajava unioni, joka julkaisee antirasistisia strategioita ja samalla pyrkii pitämään unionin alueelle pyrkivät BIPOC-ihmiset ulkopuolella ja vielä mielellään Välimeren toisella puolella.  

EU:n maahanmuuttopolitiikka määrittääkin nykyään suurelta osin vuonna 2024 hyväksytty Euroopan Unionin muuttoliike- ja turvapaikkasopimus eli ns. pakti, joka ollaankin saamassa myös Suomessa käyttöön täydellä teholla kesällä 2026. 

Paktin keskeiset tavoitteet maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa ovat turvalliset ulkorajat, nopeat ja tehokkaat menettelyt, tehokas yhteisvastuuseen ja vastuunjakoon perustuva järjestelmä ja muuttoliikkeen sisällyttäminen kansainvälisiin kumppanuuksiin*. Sopimuksen tavoitteena onkin mahdollisimman tehokkaasti estää ihmisten pääsy EU alueelle tilanteissa, joissa rajavalvonta viranomainen katsoo (nopeasti ja tehokkaasti), ettei heillä ole edellytyksiä esimerkiksi turvapaikan saamiseen. 

Paktissa ihmisoikeuksien kunnioittaminen loistaakin poissaolollaan ja esimerkiksi pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden puolia pitävät järjestöt ovatkin kritisoineet nopeaa ja tehokasta menettelyä EU:n ulkorajoilla, minkä on arvioitu johtavan ihmisoikeusloukkauksiin. EU ajaa siis kehitystä, joka rakentaa Euroopan-linnaketta, joka pitää ihmiset EU:n ulkopuolella ja toisaalta taas pyrkii, ainakin paperilla, rakentamaan linnakkeen asukkaille antirasistista tasa-arvon unionia. Se niistä jakamattomista ja yleismaailmallisista ihmisarvoista. 

EU ja antirasismistrategia tunnistavat järjestökentän heikentyneen rahoitustilanteen ympäri
EU:ta, ja EU:n Citizens, Equality, Rights, and Values (CERV) - ohjelma pyrkii osaltaan tätä paikkaamaan.

CERV:in kaltainen projektirahoitus ei kuitenkaan pysty korvaamaan kotimaisen rahoituksen leikkauksia, erityisesti pitkäjänteisen järjestötyön mahdollistajana. Parannuksia antirasistisen työn tekemisen rahoitukseen ei siis kannattane odottaa henkeään pidätellen.  

​Ehkä kertovin asia EU:n antirasismi strategian ja Euroopan-linnakkeen suhteesta on raha. Siinä missä CERV rahoittaa kansalaisyhteiskunnan projekteja 1,56 miljardilla eurolla vuosina 2021–2027, on Frontexin vuosibudjetti vuonna 2026 noin 1,2 miljardia euroa, minkä lisäksi EU käyttää vuosittain useita miljardeja rajavalvontaan muiden rahoitusinstrumenttien kautta. Jos rahoitusten eroa katsoo antirasistisen strategian näkökulmasta tilannetta kuvaa hyvin vanha sanonta “paljon porua, vähän villoja”. 

Kirjoittanut: Panu Puhakka