”Isä olen täällä maailman toisella puolen, äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen…”

Johanna Koponen

Olen viime aikoina kirjoitellut useita jäähyväispuheita. Niiden tekeminen on usein haastavaa ja myös liikuttavaa, omaa elämää tarkastelee taaksepäin ja pohtii, mitä on opittu ja mitä on vielä edessäpäin. Sain viisi vuotta sitten perheeni kanssa ainutlaatuisen mahdollisuuden lähteä kokemaan työelämää Suomen rajojen ulkopuolelle. Asemapaikkani sijaitsi Euroopan hallinnon ytimessä Belgian ranskankielisellä alueella Brysselissä. Saavuimme Brysseliin päivä ennen kevään 2016 terrori-iskuja, joten ensimmäinen puoli vuotta maassa oli ulkoisesti opettelua elämään sotilaiden tiukkaan vartioimassa kaupungissa. 
​
Kun terrori-iskujen jäljet alkoivat pikkuhiljaa pyyhkiytyä pois, seuraava uusi shokki koettiin, kun keskustelu Britannian mahdollisesta eroamisesta Euroopan unionista huipentui 23. kesäkuuta 2016, kun Britanniassa järjestettiin asiasta neuvoa-antava kansanäänestys. Tuloksena 51,89 prosenttia annetuista äänistä oli jäsenyydestä luopumisen ja 48,11 prosenttia unionissa pysymisen kannalla. Isojen poliittisten ratkaisujen takana on usein kansalaisyhteiskunnan puolella tapahtunutta kuohuntaa ja näin oli tälläkin kertaa.

​Vuoden 2016 Brexit oli prosessi, joka sai alkunsa Yhdistyneen kuningaskunnan neuvoa-antavasta EU-kansanäänestyksestä vuonna 2016, jonka äänestystulos osoitti Euroopan unionista eroamisen kannatusta. Syitä tähän kannatukseen olivat muiden muassa Britannian itsemääräämisoikeus, Euroopan unionin peruspilareihin kuuluva työvoiman vapaa liikkuvuus sekä Eurooppaan suuntautunut pakolaiskriisi vuonna 2015. Brexitin lopullinen hinta tulee olemaan kallis ja suomalaisille ja muidenkin EU-maiden opiskelijoille Brexitin seuraamus tuli selväksi viime jouluna, kun UK päätti ettei se enää osallistu opiskelijoiden Erasmus-vaihto-ohjelmaan. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että sadoilta suomalaisopiskelijoilta vuosittain loppuu mahdollisuus opiskella Britanniassa Erasmus-ohjelmassa.

​Brexitin jälkeen seuraava suuri yllätys Euroopan ytimessä koettiin, kun kiinteistömiljonääri Donald Trump valittiin marraskuussa 2016 USAn presidentiksi. Valinnalla oli loppujen lopuksi vain vähän merkitystä eurooppalaiselle kansalaisyhteiskunnalle, ristiriitaisilla ja vastakkaisilla näkemyksillään presidentti Trump on kuitenkin pystynyt kokoamaan niin yhdysvaltalaista kuin myös eurooppalaista populistista joukkoa. 

​Trumpin presidenttikauden loppu oli vähintäänkin haastava ja loppiaisen tapahtumat Capitol-kukkulalla johtivat presidentin poistamiseen sosiaalisen median palvelu Twitteristä, Facebookista ja sen alaisesta Instagramista sekä Snapchatista. Näin avoimen Internetin ja tiedonvälityksen konsepti haastettiin tammikuun alkuviikkoina, kun joukko perustavanlaatuisia internetin palveluntarjoajia päätti, etteivät tarjoa palvelintilaa henkilölle, joka on todettu mielipiteiltään ja ajatuksiltaan vaaralliseksi. Tuo tammikuun musta hetki saattoi vaatia juuri tällaisia toimia ja juuri tällaista dynamiikka, mutta pitkällä aikavälillä näiden toimien voidaan kuitenkin katsoa olevan tuhoisia avoimen internetin tarkoitukselle ja ideaaleille. 

Viimeinen vuotemme ulkomailla oli koronan sävyttämä, kun koko Eurooppa vaipui pandemian vuoksi poikkeustilaan ja näitä aaltoja me kaikki elämme edelleen. Suomi on kuitenkin monessa suhteessa päässyt koronakriisissä Keski-Eurooppalaisia maita vähemmällä, loppukevättä lukuun ottamatta on voitu mökkeillä ja matkustella kotimaassa, kahvitella tuttujen kanssa, shoppailla kauppakeskuksissa ja käydä kampaajalla. Suomessa maaliskuussa alkanut keskustelu ulkonaliikkumiskiellosta käytännön toteutuksineen käytiin Belgiassa pitkälti jo yli vuosi sitten. Belgiassa liikkumisrajoitukset ovatkin olleet jo vuodenpäivät arkipäivää. Tuttuja ei ole saanut tavata, eikä lähipiirin ulkopuolelle matkustaa. Maskipakko on ollut itsestäänselvyys. 

Johannan työn paras puoli: 26 EU-maan kollegat.

​Edellä mainittujen poliittisten myllerrysten ja maailmanlaajuisen pandemian lisäksi olen viimeisen viiden vuoden aikana oppinut ulkomailla elämisestä paljon. Olen nähnyt erilaisia paikkoja ja olen pyrkinyt myös ymmärtämään toisenlaista tapaa elää. Belgialaiset elävät hetkessä, ”asioilla on tapana tavalla tai toisella järjestyä” todetaan usein, kun jokin asia kerta toisensa jälkeen menee pieleen. Liittovaltio Belgiassa osataan myös ratkoa poliittisia kriisejä ja pattitilanteita ja maa onkin viimeiset neljätoista vuotta elänyt länsimäiselle demokratialle vierasta epävakaiden hallitusten aikaa. Politiikasta ei sen enempää, mutta mainitsen kuitenkin, että äänestäminen maassa on muuten pakollista ja siksi äänestysprosentti harjoitetusta politiikasta huolimatta on aina poikkeuksetta hyvin korkeaa, yli 90 prosenttia.

Neuvostorakennus eli EU-jäsenmaiden ”koti” Belgian Brysselissä.

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on ollut EU:n perustamisesta lähtien yksi sen perusperiaatteista, se on työntekijöiden perusoikeus, joka täydentää tavaroiden, pääoman ja palvelujen vapaata liikkuvuutta unionin sisämarkkinoilla. Kiistatta voidaan myös todeta työntekijöiden vapaan liikkuvuuden olevan yksi EU:n menestystarinoista, siitäkin huolimatta, että sen voidaan katsoa olevan yksi syy Britannian eroon EU:sta. Ylevistä tavoitteista huolimatta työntekijöiden liikkuvuus unionin alueella kohtaa kuitenkin edelleen haasteita alkaen hallinnollisista muodollisuuksista ja päättyen esimerkiksi sosiaaliturvan yhteensovittamisen ja tutkintojen tunnustamisen haasteisiin. Usein kysymyksiä on enemmän kuin selviä vastauksia ja ulkomaille lähtevältä tulee avoimen mielen lisäksi löytyä pitkää pinnaa ja halua haastavienkin tilanteiden selvittelyyn. 

Näkymä Johannan perheen Brysselin-kodin parvekkeelta.

Mitä viivan alle viimeisistä viidestä vuodesta sitten jää, on kysymys, jota on paljon tullut viime aikoina pohdittua. Ulkomailla asumisen lisäksi koemme, että olemme perheenä hitsautuneet yhä tiiviimmin yhteen, onhan takana vaiherikas ja haastavakin aika ulkomailla. Osaamme myös arvostaa arjen sujuvuutta ja ennen kaikkea suomalaista koulutusjärjestelmää, jonka huomaan voi lapsen lähettää ilman suuria panostuksia koulukirjoihin, muihin koulutarvikkeisiin tai eväisiin. Kouluruokailu on ihan parasta! Mieleen tulee myös koulumatka, jonka suurin osa koululaisista voi Suomessa taittaa ihan itse, näin ei todellakaan ulkomailla asuessa ole. Ammatillisesti olen saanut rutkasti lisää itseluottamusta, ulkomailla työskennellessä kun ei kynttilää juuri kannata vakan alla pitää, ja ammattitaito on karttunut. Arvostan myös ihmisiä, jotka uskaltavat lähteä omasta kotimaastaan työskennelläkseen ja elääkseen toisessa maassa. Heillä on sellaista osaamista, mitä ei voi mitata koulun penkillä istumalla tai todistuksen arvosanoilla, heillä on rohkeutta ottaa askel tuntemattomaan ja uskoa siihen, että elämä kantaa. Koska niin se vain on, että elämä kantaa sillä asioilla on tapana aina tavalla tai toisella järjestyä kuten belgialainen sanoisi. 

Johanna Koponen

Matkalla Ranskan Bretagneen.