Kehittyminen lyhessä ajassa

Uuden aloittaminen voi tuntua epävarmalta, erityisesti silloin kun astuu tiloihin, jotka ovat sekä luovia että merkityksellisiä. Harjoittelunsa aikana Familialla Katri ohjasi “Kokonainen Minä” -satutuokioita lapsille ja osallistui uusien materiaalien kehittämiseen identiteetin ja itseilmaisun tueksi.

Tässä kirjoituksessa hän jakaa, miten hänen itsevarmuutensa kasvoi ajan myötä, miten toimintaa kehitettiin vastaamaan paremmin lasten tarpeisiin ja miten pienet hetket: kuten tutun kielen kuuleminen tarinassa, voivat vahvistaa lapsen kokemusta kuulumisesta.

Kun aloitin harjoitteluni minut otettiin mukaan pitämään Kokonainen minä- satutuokioita. Minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta tälläisestä toiminnasta, etenkään monikulttuurisen työn parissa. Kun ensimmäin satutuokio oli tulossa, sattui tilanne, jossa kokenut työntekijä estyi pääsemästä pitämään tuokiota ja minä olin vastuussa sen kertaisesta tuokiosta. En tiennyt tuokion pitämisestä juuri mitään muuta kuin, että luen kirjan ja teen sen jälkeen lasten kanssa ystävyysrannekkeet.

​Ensimmäin kerta jännitti erityisen paljon ja olin todella epävarma tekemisestäni. Minulla sattui olemaan heti seuraavana päivänä uusi satutuokio ja huomasin jo silloin kehittyneeni. Olin itsevarmempi ja tiesin tällä kertaa mitä täytyy tehdä. Kirjan lukuun oli aluksi vaikea heittäytyä, koska se oli ihan yhtä uusi minulle kuin lapsillekin. Kevään edetessä kirjasta tuli kokoajan tutumpi ja sen lukemiseen oli helpompi heittäytyä. Minulle ja Marjolle tuli melko luonnollisesti tietynlaiset roolit satutuokioiden toteutuksessa ja tekeminen oli kerta kerralta helpompaa ja sujuvampaa. 

​Satutuokio on edelleen pilottivaiheessa, jonka vuoksi se tulee varmasti edelleen kehittymään, mutta oli hienoa huomata kuinka jo lyhyessä ajassa siitä muodostui lapsiakin paremmin palveleva kokonaisuus. Huomasimme, että isommat lapset saivat ystävyysrannekkeet erittäin nopeasti valmiiksi, joten päätimme toteuttaa isommilla lapsilla naamioiden tekemistä, joka vaatii leikkaamista ja värittämistä. Tämä jako teki satutuokioista kaikille tasapuolisempaa. On hienoa huomata kuinka lapsien kasvoilta välittyi aito ilo kun kirjassa mainittiin erilaisia kieliä ja joku lapsista puhui samaa kieltä kotonaan. 

Harjoitteluni alussa aloin kehittämään Kokonaiseen minään pohjautuvaa puuhakirjaa. Ideana siinä on jatkaa Kokonaisen minän aiheita kotona hauskojen tehtävien avulla. Satutuokioita tehdessä huomasin, että sille olisi oikeastikin tarvetta ja eteenkin lapset, jotka voivat samaistua kirjan teemoihin haluaisivat varmasti lisää validaatiota myös satutuokion jälkeen.

​Uskon, että puuhakirja voi tarjota näille lapsille mahdollisuuden oppia omista juuristaan ja kykyä olla niistä ylpeä. Haluaisin ajatella, että puuhakirja voi olla osalle lapsista erittäin tärkeäkin osa oman minuuden tutkimista. Puuhakirja ei kuitenkaan ole tehty pelkästää monikulttuurisille lapsille vaan sen tehtävät ja kysymykset toimivat kaikille lapsille yhtäläisesti, kun halutaan vahvistaa lapsen itsetuntoa ja ymmärrystä minuudesta.

Kirjoittanut: katri kaihua