Miksi jotkut ihmiset pystyvät oppimaan uuden kielen ja puhumaan sitä kuin äidinkielenään ja toiset eivät? / Why are some people able to learn a new language and speak it like their native one while others do not?

*** English version of the text below ***

Kun puhutaan uuden kielen oppimisesta, jotkut ihmiset voivat puhua sitä niin sujuvasti, että kuulostavat syntyperäisiltä puhujilta, kun taas toisilla on voimakas aksentti, joka voi paljastaa heidän ei-syntyperäisen kieliasemansa. Tämä ero on herättänyt sekä tieteen että kielenoppijoiden mielenkiinnon.

Oma kiinnostukseni aksentteihin on kehittynyt viime vuosien aikana erilaisista syistä. Esimerkiksi kun huomasin, että monissa työpaikkailmoituksissa pyydettiin esimerkiksi englantia äidinkielen-tasolla puhuvia hakijoita. Huomaan joskus, kuinka kuuntelen välillä mieluummin ei-syntyperäisiä aksentteja kuin syntyperäisiä. Lisäksi olen miettinyt, miten kielet kehittyvät tulevaisuudessa globalisaation ja muuttoliikkeen myötä. Kun puhun ystävieni kanssa, jotka puhuvat suomea toisena kielenä kuten minä, mietin jatkuvasti: miten on mahdollista, että joillakin meistä on voimakkaampi aksentti kuin toisilla, vaikka opimme kielen suunnilleen samassa varhaislapsuuden kehitysvaiheessa?

Seuraavan blogin aiheet ovat yritys teorioihin, joten temaattisia selityksiä eri näkökulmista, jotka näyttävät tärkeiltä myös Familia ry:n-toiminnan kehittämisessä. Teorioita ei pitäisi yleistää tai pitää kokonaisvaltaisina totuuksina. On kuitenkin mielenkiintoista tarkastella erilaisia mahdollisia vaikutuksia ja sitä, mitä tiede tietää tästä ilmiöstä tähän päivään mennessä.
HUOM: Kysymys tai keskustelu siitä, onko aksentiton kieltenoppiminen lainkaan tärkeää ja missä määrin, ei ole osa tätä blogia.

Kriittisen Kauden Hypoteesi

Yksi ehkä tunnetuimmista teorioista tällä alueella on kriittisen kauden hypoteesi (CPH). Tämän hypoteesin mukaan varhaislapsuudessa on "kriittinen kausi", jolloin aivot ovat erityisen vastaanottavaisia kielen oppimiselle.

Jos alat oppia uutta kieltä tämän ajanjakson aikana, tyypillisesti ennen murrosikää, on todennäköisempää saavuttaa syntyperäinen ääntämys. Tänä aikana aivot ovat erittäin “plastiset”, mikä tarkoittaa, että ne voivat helposti sopeutua ja muodostaa uusia hermoyhteyksiä. Tämä plastisuus vähenee vähitellen iän myötä, mikä tekee uusien äänien ja foneettisten (äänneopin) hienouksien oppimisesta vaikeampaa vanhetessamme. Tämä voi olla syy siihen, miksi lapset voivat oppia uusia kieliä ilman aksenttia, kun taas aikuiset saattavat kamppailla uuden kielen oppimisessa.
​
Foneettinen Lahjakkuus ja Kyvykkyys
Mutta kyse ei ole pelkästään iästä. Joillakin ihmisillä on luonnollinen lahjakkuus omaksua aksentteja. Tätä kykyä kutsutaan usein "foneettiseksi (tai äänneopin) lahjakkuudeksi." Nämä henkilöt ovat erityisen herkkiä äänille ja voivat jäljitellä niitä tarkemmin. He ovat tietoisempia ääntämisen hienovaraisista eroista ja pystyvät tuottamaan niitä tehokkaammin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä lahjakkuus voi olla yhteydessä musiikilliseen kykyyn.Ihmiset, jotka ovat hyviä erottamaan musiikillisia säveliä ja rytmejä, ovat usein parempia omaksumaan uusia aksentteja. Tämä on järkevää, koska molemmat taidot sisältävät auditiivisten mallien tunnistamista ja jäljentämistä.

Altistus ja uppoutuminen 

​Kielen altistuminen on toinen tärkeä tekijä. Ihmiset, jotka uppoutuvat kieliympäristöön, jossa he jatkuvasti kuulevat ja käyttävät kieltä, omaksuvat todennäköisemmin syntyperäisen aksentin.

Uppoutuminen tarjoaa enemmän mahdollisuuksia harjoitella ja hienosäätää ääntämistä. Se myös auttaa oppijoita tottumaan kielen rytmiin, sävelkulkuun ja painotuksiin, jotka ovat ratkaisevia syntyperäisen kaltaisen ääntämisen kannalta.

Kognitiiviset ja psykologiset tekijät
Kognitiivisilla tekijöillä, kuten työmuistilla ja auditiivisella erottelukyvyllä, on myös merkitystä. Työmuisti auttaa seuraamaan uusia ääniä ja harjoittelemaan niitä, kunnes ne tulevat toiseen luontoon. Auditiivinen erottelukyky, kyky kuulla äänten välisiä eroja, on ratkaisevaa elementtien erottamiseksi, jotka eivät välttämättä esiinny omassa äidinkielessä. Psykologiset tekijät voivat myös vaikuttaa aksentin omaksumiseen. Motivaatio, esimerkiksi, voi kannustaa oppijoita harjoittelemaan enemmän ja kiinnittämään tarkempaa huomiota ääntämiseen. Luottamus voi myös vaikuttaa siihen, kuinka paljon on valmis puhumaan ja tekemään virheitä, jotka ovat olennaisia osia oppimisprosessissa.

Sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset
Sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia ei voi jättää huomiotta. Ihmiset, jotka integroituvat oppimansa kielen kulttuuriin, voivat tieteen mukaan olla motivoituneempia omaksumaan syntyperäisen aksentin sopeutuakseen paremmin. Toisaalta ne, jotka säilyttävät vahvat siteet omaan kulttuuriinsa, eivät välttämättä priorisoi syntyperäisen puhujan kaltaista ääntämistä, mikä voi johtaa selvempään aksenttiin.
 
Yhteenveto

Kyky oppia uusi kieli ilman aksenttia on monien tekijöiden monimutkainen vuorovaikutus. Ikä, foneettinen lahjakkuus, altistus, kognitiiviset kyvyt, psykologiset tekijät ja sosiaaliset vaikutukset kaikki vaikuttavat siihen, kuinka hyvin joku voi saavuttaa syntyperäisen kaltaisen ääntämyksen.

Vaikka lapsilla on luonnollinen etu aivojen plastisuuden vuoksi, aikuiset voivat silti parantaa aksenttiaan oikeilla strategioilla ja asenteella. Lopulta oppimisprosessin omaksuminen ja kielen ja kulttuurin uppoutuminen voivat tutkijoiden mukaan merkittävästi parantaa kykyä kuulostaa syntyperäiseltä puhujalta.

Kirjoittanut: Amrita Singh

---

Why are some people able to learn a new language and speak it like their native one while others do not?

When it comes to learning a new language, you've probably noticed that some people can speak it so fluently that they sound like native speakers, while others have a strong accent that reveals their non-native status. This difference has intrigued scientists and language learners alike.

My interest in accents has developed over the last few years due to different reasons. For example, when I noticed that many job advertisements asked for native English speakers. Or when I caught myself preferring to listen to non-native accents more that to native ones sometimes. I have also been thinking about how languages will evolve in the future with globalisation and migration. When talking with my friends, who do speak Finnish as a second language as I do, I kept on asking myself: how is it that some of us have a stronger accent than others, even though we learned the language at roughly the same stage of early childhood development?

The topics in the following blog are an attempt at theories, so thematic explanations from different perspectives that appear important for the development of Familia’s services. Theories should not be generalized or regarded as holistic truths. Nevertheless, it is exciting to take a look at the various possible influences and at what science knows about this phenomenon until today. The question or discussion of whether and to what extent accent-free language learning is important is not part of this blog.
​​
The Critical Period Hypothesis

One of the most well-known theories in this area is the Critical Period Hypothesis (CPH).
According to this hypothesis, there is a "critical period" during early childhood when the brain is particularly receptive to learning languages.

If you start learning a new language during this period, typically before puberty, you're more likely to achieve native-like pronunciation. During this time, the brain is highly plastic, meaning it can easily adapt and form new neural connections. This plasticity gradually decreases with age, making it harder to learn new sounds and phonetic subtleties of a new language as we get older. This is why children can pick up new languages with little to no accent, while adults may struggle to pick up new languages.

Phonetic Talent and Aptitude
But it's not just about age. Some people have a natural aptitude for picking up accents. This ability is often referred to as "phonetic talent." These individuals have a heightened sensitivity to sounds and can mimic them more accurately. They are more aware of the subtle differences in pronunciation and can reproduce them more effectively. Research has shown that this talent might be linked to musical ability. People who are good at discerning musical tones and rhythms are often better at picking up new accents. This makes sense because both skills involve recognizing and reproducing auditory patterns.

Exposure and Immersion

Exposure to the language is another critical factor. People who immerse themselves in a language environment where they constantly hear and use the language are more likely to pick up the native accent.

​Immersion provides more opportunities to practice and refine pronunciation. It also helps learners get used to the rhythm, intonation, and stress patterns of the language, which are crucial for sounding native-like.

Cognitive and Psychological Factors
Cognitive factors, such as working memory and auditory discrimination, also play a role. Working memory helps learners keep track of the new sounds and practice them until they become second nature. Auditory discrimination, the ability to hear differences between sounds, is crucial for distinguishing between similar phonetic elements that might not exist in one's native language. Psychological factors can influence accent acquisition too. Motivation, for instance, can drive learners to practice more and pay closer attention to their pronunciation. Confidence can also affect how much one is willing to speak and make mistakes, which are essential parts of the learning process.

Social and Cultural Influences
Social and cultural influences can't be ignored. Some scientists have proposed the following explanation: People who integrate into the culture of the language are often more motivated to adopt the native accent to fit in better. On the other hand, those who maintain strong ties to their native culture might not prioritize sounding like a native speaker, which can result in a more noticeable accent.
​​
Conclusion

The ability to learn a new language without an accent is a complex interplay of various factors. Age, phonetic talent, exposure, cognitive abilities, psychological factors, and social influences all contribute to how well someone can acquire a native-like pronunciation.

While children have a natural advantage due to their brain's plasticity, adults can still improve their accents with the right strategies and mindset. Ultimately, embracing the learning process and immersing oneself in the language and culture can, due to scientists, significantly enhance one's ability to sound like a native speaker.

​Written by: Amrita Singh