Turvallisuuden tunteesta ja sen merkityksestä kahden kulttuurin parisuhteissa

Tässä oivaltavassa blogissa perhe- ja parisuhdetyön suunnittelijamme Tanja Del Angel pohtii turvan kokemisen merkitystä parisuhteen vuorovaikutuksessa ja hyvinvoinnissa. Blogista voit lukea, miten turvallisuuden tunne luo perustan hyvinvoiville ihmissuhteille.

Tanja tarkastelee turvaa niin yhteiskunnallisten paineiden kuin parien yksilöllisten kamppailuiden näkökulmasta ja tarjoaa vinkkejä luottamuksen, yhteyden ja empatian edistämiseen. Turvan luominen alkaa suhteessa itseensä ja siitä, miten itse toimii ja mitä tuo kohtaamisiin mukanaan.

​Turvallisuuden tunne on yksi perustarpeistamme. Se on myös hyvin yksilöllinen tunne. Turvan kokemustamme vahvistavat ja ylläpitävät mm. turvallinen ympäristö, sosiaalinen asema ja turvalliset ihmissuhteet. Kriisit ja pitkään kestävä turvattomuuden tunne heijastuvat ihmissuhteisiimme ja hyvinvointiimme monin eri tavoin. Koronavuodet, sodat ja poliittinen epävakaus maailmalla, ympäristökatastrofit ja hallituksen toimet ovat kasvattaneet huolta ja epävarmuutta tulevaisuudesta. 

​Kahden kulttuurin perheiden kohdalla yhteiskunnan ja joskus myös lähipiirin perheisiin kohdistamat ennakkoluulot ja kielteiset asenteet heikentävät perheenjäsenten turvallisuuden tunnetta. Kaikki kahden kulttuurin perheet eivät näitä samalla tavalla kohtaa, mutta toisille kuormitusta voi puolestaan kertyä enemmän. Epävarmuus ja turvattomuus kuluttavat arvokkaita voimavaroja. Vaikka kahden kulttuurin perheillä on paljon voimavaroja, niitä myös tarvitaan paljon mm. ylirajaisten perhesuhteiden ylläpitämiseen sekä uuteen maahan ja yhteiskuntaan kotoutumiseen. 

Hallituksen suunnittelemat kiristykset oleskelupiin ja kansalaisuuden saamiseen ovat langettaneet epävarmuuden varjon myös monen kahden kulttuurin perheen ylle, mikä voi lisätä eriarvoisuuden kokemuksia ja jännitteitä perheiden sisäisissä suhteissa. ​

​Parhaimmillaan parisuhde toimii voimavarana ja turvasatamana, joka suojaa ulkopuolisilta paineilta. Joskus ulkopuolelta tuleva kuormitus käy kestämättömäksi, ja jatkuessaan pitkään turvattomuuden tunteet heijastuvat kielteisesti myös parisuhteeseen. Turvattomuuden kokemus voi jatkuessaan johtaa luottamuksen puutteeseen ja ns. taistele tai pakene -tilassa elämiseen, mikä heikentää parisuhteen vuorovaikutusta. Turvattomuus heikentää mm. puolisoiden kykyä olla toiselle läsnä, kuunnella sekä ilmaista itseään rehellisesti ja rakentavasti. Parisuhteen luonnolliset, hetkittäiset tunneyhteyden katkokset tuntuvat turvattomuudesta käsin sietämättömiltä. Turvattomuuden kokemukset voivat näkyä esim. parien haasteina jakaa tunteitaan ja tarpeitaan avoimesti toistensa kanssa. Puolisot voivat kokea myös, että he joutuvat suojautumaan esim. suorittamisen, pärjäämisen ja vahvana näyttäytymisen taakse. 

​Näin puolisoiden tarvitsevuus ja haavoittuvuus jää paljastumatta. Tarvitsevuutemme ja haavoittuvuutemme tekevät meistä kuitenkin ihmisiä. Siksi luottamus, läheisyys ja aito tunneyhteys edellyttävät haavoittuvuuden ja tarvitsevuuden myöntämistä ja jakamista. Tämä puolestaan edellyttää tunnetta siitä, että on turvassa, sillä jos turvallisuuden tunnetta ei ole, on lähes mahdotonta paljastaa toiselle olevansa tarvitseva ja siten myös haavoittuva. 

​Turvan kokemus muodostuu ihmisille eri asioista ja siihen vaikuttavat niin sisäiset kuin ulkoisetkin tekijät. Parisuhteessa siihen liittyy usein kokemus siitä, että tulee suhteessa nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi sekä hyväksytyksi omana itsenään. Vaikka toiset ihmiset ja ulkoiset olosuhteet vaikuttavat turvallisuuden tunteeseemme, emme aina voi vaikuttaa ulkoisiin olosuhteisiimme emmekä muuttaa toista ihmistä. Jokainen voi kuitenkin vahvistaa omaa sisäistä turvaansa ja sen avulla parantaa myös ihmissuhteitaan. Sisäistä turvaa vahvistamalla voi kohdata paremmin niin omat pelkonsa kuin myös ulkoiset muutokset ja haasteet. 

Omaa sisäistä turvaa voi vahvistaa monin eri tavoin mm. läsnäolo- ja tunnetaitoja harjoittamalla sekä keskittymällä siihen, mihin voi itse omalla toiminnallaan vaikuttaa. Jokainen meistä voi vaikuttaa osaltaan siihen, millaisissa yhteisöissä ja yhteiskunnassa elämme. Voimme vaikuttaa myös toistemme turvan kokemuksiin omilla asenteillamme, toiminnallamme ja sillä, kuinka toisemme arjessa kohtaamme. Kaikki me ansaitsemme tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja hyväksytyksi ja me kaikki etsimme turvaa, yhteyttä ja rauhaa. Jokainen meistä on vastuussa siitä, että taustoistamme riippumatta kohtaamme toisemme näitä yhteisiä tarpeitamme kunnioittaen. 

​Toivon kaikille meille rauhallista, onnellista ja turvallista uutta vuotta 2025!

kirjoittanut Tanja Del Angel, perhe- ja parisuhdetyön suunnittelija, Familia ry