Ihminen nukkuu noin kolmasosan elämästään; suomalaiselle tämä tarkoittaa keskimäärin lähes 27-vuotta. Kiistämätön tosiasia on, että me kaikki tarvitsemme unta mutta se, miten nukumme, kenen kanssa nukumme, missä ja milloin nukumme sekä minkälaisen merkityksen annamme unellemme, on vahvasti kulttuurisidonnaista: nukkumistottumukset vaihtelevat huomattavasti liikkuessamme maasta ja aikakaudesta toiseen. Juuri tämä on omiaan aiheuttamaan ylimääräistä kitkaa kahden kulttuurin perheissä (käsi ylös, kuka on riidellyt jälkikasvunsa päiväunirytmistä eri kulttuuritaustan omaavien appivanhempiensa kanssa?). Hyvin harva ulkomaalainen esimerkiksi arvostaa suomalaista tapaa nukuttaa pikkulapsia jäätävässä paukkupakkasessa. Toinen vähintäänkin yhtä paljon kummeksuntaa herättävä tapamme on jättää pieni lapsi yksin ulos nukkumaan rattaiden suojiin, olkoonkin sitten kyseessä vain kotipihamme (tässä vaiheessa moni ulkomaalainen olisi jo tekemässä lastensuojeluilmoitusta jälkikasvustamme). Muistan ikuisesti kohtaamani turistilauman paheksuvat katseet, kun parkkeerasin oman rattaissa nukkuvan taaperoni kahvilan ikkunan eteen ja astelin itse sisään kahvikupposelle, säilyttäen toki näköyhteyden lapseeni. Hullun leima otsaan painetaan viimeistään siinä vaiheessa, kun vertailun kohteeksi joutuvat neuvolan ajama tiukkaakin tiukempi päivärytmi säännöllisine uniaikoineen ja iltarutiineineen sekä latinomaiden purukumiakin joustavammat nukkumisjärjestelyt. Monelle monikulttuuriselle vanhemmalle voi tulla täysin yllätyksenä, miten eri lailla oma puoliso voi nähdä näinkin arkisena pidetyn asian kuin nukkumisen. Jos huomaa ihmettelevänsä aiheen aiheuttamaa eripuraa (ai pitääkö tästäkin nyt sitten vielä alkaa vääntää…), on hyvä pitää mielessä myös omien tottumustensa kulttuurisidonnaisuus: ne eivät olekaan mikään muuttumattomana pysyvä luonnonlaki vaan ikuisesti muokattavissa ja uudelleen neuvoteltavissa. Ja siihen keskusteluun kannattaa ottaa myös puoliso mukaan!
(Cultura) Comments are closed.
|
blogi - blogAjatuksia ja kokemuksia elämästä kahden kulttuurin keskellä.
Reflections and experiences from the life of intercultural families. kategoriat
All
osallistuToivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi osallistumaan blogiyhteisöömme: lue, kommentoi ja kirjoita!
Kirjoittajina voivat toimia kaikki kahden kulttuurin arkea elävät ja aiheesta kiinnostuneet. Kynnystä kirjoittamiselle ei tule nostaa liian korkealle ja kirjoittaa voi joko omalla nimellä tai nimimerkillä. Blogissa esitetyt näkökannat ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Familian kantaa. Kahden kulttuurin arki on itsessään kiinnostavaa ja siitä kirjoittaminen voi avata myös itselle uusia näkökulmia! Blogikirjoituksia voi tarjota sähköpostitse (info@ familiary.fi) tai yhteydenottolomakkeen kautta. Lopullisen valinnan julkaistavista jutuista tekee Familian henkilökunta. Tervetuloa mukaan! participate!We warmly welcome you to participate in our blog community: read, comment, and write!
Anyone who lives and works in the world of intercultural families and is interested in the topic is welcome to contribute. The threshold for writing should not be too high, and you can write either under your own name or under a pseudonym. Keep in mind that the views and opinions expressed in the blog are those of the authors and do not represent the position of Familia. The everyday life of intercultural families is interesting and writing about it can also open new perspectives for you! Your story matters and helps to raise awareness about the opportunities and challenges within intercultural families. Blog contributions can be submitted by e-mail (info@ familiary.fi) or via our contact form. Final selection and edition of the stories to be published will be conducted by our staff. Welcome to join us! |