Pride-kuukauden kunniaksi Familia haastatteli Ahmetia ja Jenniferiä (nimet muutettu) heidän kokemuksistaan kahden kulttuurin sateenkaariperheenä. Ahmet on turkkilainen cissukupuolinen ei-valkoiseksi rodullistettu heteromies ja asuu Tallinnassa. Jennifer puolestaan on ei-binäärinen valkoiseksi rodullistettu queer ihminen Yhdysvalloista ja asuu Helsingissä. Yhdessä he pohtivat turvallisuutta, näkyvyyttä ja osallisuutta kielestä ja lainsäädännöstä elettyihin kokemuksiin. Aloitetaan pienellä terminologian kertaamisella. Setan mukaan cissukupuolisuus tarkoittaa sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti on yhteensopiva hänelle syntymässä määritetyn sukupuolen kanssa ja ei-binääri sukupuoli-identiteetti tarkoittaa, ettei henkilö ole joko mies tai nainen. Fem-R – järjestön mukaan rodullistaminen ”on sosiaalinen prosessi, jossa liitetään merkityksiä ja oletuksia ihmisiin tai ihmisryhmiin etnisen taustan, uskonnon, kulttuurin, kansallisuuden ja/tai ihonvärin ja muiden ulkoisten piirteiden perusteella”. Tässä haastattelussa Jennifer ja Ahmet kertovat navigoinnistaan maailmassa, jossa he haluavat olla vain tavallinen pariskunta.Pariskunnan tarina sai alkunsa vajaa vuosi sitten aivan tavallisesti, treffisovelluksessa. ”En ollut käyttänyt treffisovelluksia aiemmin, joten en tiennyt, että se ylsi Viroon asti. Ahmet oli ensimmäinen ihminen, jolle puhuin sovelluksessa ja tässä ollaan nyt melkein vuotta myöhemmin”, Jennifer muistelee. Kenen pitää ymmärtää?Jenniferin kerrottuaan Ahmetista äidilleen kävi ilmi, ettei äiti tiennyt mitään Turkista, mutta kuultuaan Ahmetista, hän on ollut aina parin tukena. Jennifer kertoo, ettei hänen äitinsä ole ihan saanut kiinni siitä, mitä ei-binäärisyydellä tarkoitetaan. Ahmet puolestaan kertoo, että turkin kielessä tilanne on samankaltainen kuin suomessa, eli samanlaista sukupuolitusta kuin vaikka espanjassa tai englannissa ei ole, vaan ihmisiin ja asioihin viitataan sukupuolineutraalimmin. Ei-binäärisyyden selittäminen Ahmetin vanhemmille voisi olla haastavaa. En usko, että vanhempani ymmärtäisivät sitä, mutta heidän ei ehkä tarvitsekaan, koska he eivät puhu englantia, Ahmet kertoo. Jos he puhuisivat Jenniferille, he käyttäisivät sukupuoletonta kieltä joka tapauksessa Pariskunta on keskustellut heti suhteen alusta asti siitä, miten Jenniferin ei-binäärisyys saattaa näkyä kulttuurirajat ylittävässä kanssakäymisessä. Haastattelussa tuleekin kuva, että pariskunta, heidän perheensä ja ystävänsä ovat kaikki sulassa sovussa Jenniferin sukupuoli-identiteetin ja siihen liittyvien aspektien kanssa. Jennifer kuitenkin valottaa kokemuksiaan Suomen transpolilla, kun siellä kysyttiin hänen kumppaneistaan. ”Suomalainen hoitohenkilökunnan jäsen vaikutti erittäin järkyttyneeltä siitä, että turkkilainen cishet-mies voisi ymmärtää mitä ei-binäärisyys on”, Jennifer kertoo kokemuksistaan transpolilla. Ihmisille saattaa helposti tulla luulo, että Ahmetin ja Jenniferin suhteessa olisi jotakin ihmeellistä, jonka sukupuolivähemmistöön kuuluminen toisi mukanaan. Joskus ajatellaan, ettei Jennifer voi olla kiinnostunut miehistä, toisinaan taas spekuloidaan pariskunnan seksielämää. ”Ihmiset tekevät paljon oletuksia minusta queer-ihmisenä ja Ahmetista turkkilaisena”, Jennifer kertoo. Vaikka pariskunnasta tehdään oletuksia ja heihin liitetään stereotypioita, tärkeimmiksi asioiksi nousevat kuitenkin kaikki muut asiat. ”Puhun yleensä siitä mitä Ahmet tekee, hänen kiinnostuksenkohteistaan ja harrastuksistaan ja siitä mitä olemme tehneet yhdessä”, Jennifer sanoo. Elämää Suomen ja Viron välillä Jennifer muutti Suomeen opiskelemaan 2022 hänen saatuaan lukukausimaksut kattavan stipendin Helsingin yliopistolta. Ahmet puolestaan muutti Viroon samana vuonna vaihtaakseen alaa. Koska Jenniferin ja Ahmetin suhde sijoittuu sekä Suomeen että Viroon, on tämä myös mainio mahdollisuus tehdä pientä vertailua heidän kokemuksistaan maiden välillä. Kummallakaan ei ole turvattomuuden kokemuksia kummassakaan maassa, vaikka Suomi onkin molempien mukaan mukavampi maa heille. Verrattuna aiempiin paikkoihin Helsinki on tuntunut hyvin turvalliselta, vaikkakin Jennifer myöntää asuvansa jonkinlaisessa suvaitsevassa kuplassa. Yhdysvalloissa ihmiset ovat helposti fyysisesti uhkaavia ja aggressiivisia. Japanissa puolestaan ihmiset halusivat sovittaa minut omiin raameihinsa, Jennifer muistelee. Virossa pariskunta ei myöskään ole kohdannut uhkia tai muita suoraan heihin kohdistuvia ikävyyksiä. Eroja löytyy kuitenkin siinä, miten ihmiset suhtautuvat Ahmetiin. Siinä missä Suomessa ihmiset puhuvat Ahmetille suomea ja vaihtavat vasta tarpeen vaatiessa englantiin, Virossa ihmiset puhuvat ensisijaisesti englantia. Virolaiset antavatkin Ahmetin epäsuorasti ymmärtää, että he tietävät tämän olevan maahanmuuttaja. Suomi saa myös kiitosta siitä, että ihmiset tuntuvat tekevän näkyväksi epäkohtia ja puuttuvan niihin herkemmin kuin Virossa. Jaettuja kokemuksia ja arvoja eri puolilta maailmaa
Jennifer ja Ahmet eivät myöskään halua asua kummankaan kotimaassa. Koska molemmat tulevat Euroopan unionin ulkopuolelta on Jenniferin ja Ahmetin haasteet myös samankaltaisia esimerkiksi oleskelulupa-asioiden suhteen. Samankaltainen tilanne pariskunnan välillä myös tasa-arvoistaa suhdetta verrattuna tilanteeseen, jossa asuttaisiin toisen kotimaassa. ”Meillä on paljon asioita, joissa voimme olla vertaistukena toisillemme”, Jennifer sanoo. Jaetuista kokemuksista puhuttaessa tulee myös ilmi, että Euroopan unionin vapaaseen liikkuvuuteen tottuneet ihmiset eivät ymmärrä sitä, millaista on olla maahanmuuttaja Euroopan Unionissa. ”Joskus ihmiset eivät oikeasti ymmärrä tätä [oleskelulupa-asiaa]. Kun puhun asiasta eurooppalaisen [Euroopan unionista] ihmisen kanssa ja he ihmettelevät, miksen vain muuta Suomeen, kun minulla kerran on oleskelulupa Viroon”, Ahmet päivittelee. Tosiasiassa, ilman pysyvää Schengen-lupaa, EU:n ulkopuolelta tulevilla ihmisillä on maakohtainen oleskelulupa, eikä maasta toiseen muuttaminen tapahdu niin vain. Ystävät, opinnot, työpaikka ja inklusiivisuusPuhuessamme inklusiivisuuden kokemuksista tärkeiksi tekijöiksi nousevat ystävien tuki ja vapaus olla oma itsensä työpaikalla. Ahmet työskentelee kansainvälisessä yrityksessä, jossa on toimistolla 2000 ihmistä, jotka edustavat 70–80 kansallisuutta, ja kulttuurinen moninaisuus onkin luonnollinen osa työyhteisöä ja ystäväpiiriä. Kansainvälisen ystäväpiirin varjopuolena on virolaisten kaverien puute.
Toisaalta virolaisten kavereiden saaminen ei myöskään ole ollut helppoa. Virolaiset itse ovat usein sanoneet Ahmetille olevansa niin introvertteja, ettei heillä ole kavereita. Kuitenkin Ahmetille on jäänyt epäilys siitä, ovatko he ihan niin introvertteja kuin väittävät. ”Onko kyse jostain muustakin? Aina jää epäilys, että ehkä he ovat rasisteja”, Ahmet kertoo kokemuksistaan. Suomesta löytyneet ystävät, joiden seurassa voi olla oma itsensä ovat mahdollistaneet ja helpottaneet Jenniferin itseilmaisua ei-binäärisenä ihmisenä. Myös muiden ihmisten suhtautuminen hänen sukupuoli-identiteettiinsä on ollut pääsääntöisesti positiivista. Jennifer on myös innostunut elokuussa alkavasta uudesta työstä ja sen mukana tulevasta työyhteisöstä, joka koostuu pääasiassa maahanmuuttajista, kahden kulttuurin perheissä elävistä suomalaisista sekä suomalaisista, joiden ystäväpiirit koostuvat ei-suomalaisista. ”Minusta tuntuu, että voin olla omana itseni”, Jennifer kertoo.
0 Comments
Leave a Reply. |
blogi - blogAjatuksia ja kokemuksia elämästä kahden kulttuurin keskellä.
Reflections and experiences from the life of intercultural families. kategoriat
All
osallistuToivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi osallistumaan blogiyhteisöömme: lue, kommentoi ja kirjoita!
Kirjoittajina voivat toimia kaikki kahden kulttuurin arkea elävät ja aiheesta kiinnostuneet. Kynnystä kirjoittamiselle ei tule nostaa liian korkealle ja kirjoittaa voi joko omalla nimellä tai nimimerkillä. Blogissa esitetyt näkökannat ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Familian kantaa. Kahden kulttuurin arki on itsessään kiinnostavaa ja siitä kirjoittaminen voi avata myös itselle uusia näkökulmia! Blogikirjoituksia voi tarjota sähköpostitse (info@ familiary.fi) tai yhteydenottolomakkeen kautta. Lopullisen valinnan julkaistavista jutuista tekee Familian henkilökunta. Tervetuloa mukaan! participate!We warmly welcome you to participate in our blog community: read, comment, and write!
Anyone who lives and works in the world of intercultural families and is interested in the topic is welcome to contribute. The threshold for writing should not be too high, and you can write either under your own name or under a pseudonym. Keep in mind that the views and opinions expressed in the blog are those of the authors and do not represent the position of Familia. The everyday life of intercultural families is interesting and writing about it can also open new perspectives for you! Your story matters and helps to raise awareness about the opportunities and challenges within intercultural families. Blog contributions can be submitted by e-mail (info@ familiary.fi) or via our contact form. Final selection and edition of the stories to be published will be conducted by our staff. Welcome to join us! |