Ramadan Suomessa lapsiperhe-edition

Lämpiminä päivinä äiti saa juosta pikkupyöräilijän perässä

Puolisoni viettää tänä keväänä kymmenettä kertaa Ramadania Suomessa. Toukokuun puolen välin tienoille kestävä muslimien paasto on tullut meidän perheessä siis jo tutuksi, eivätkä paastokuukauden muutokset elämään enää hätkähdytä samalla tavalla kuin alkuaikoina.

Lapsiperhearki kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa pyörii melko rutiininomaisesti eteenpäin - olipa Ramadan tai ei. Töissä käydään normaaliin tapaan, joku astuu legon päälle ainakin kerran päivässä, jonkun hanska on hukassa ja pyykkikone laulaa tasaisesti läpi viikon. Ruokailut ja ulkoilut sen sijaan ovat kokeneet hetkellisen muutoksen paastonajan vuoksi. 

Vaikka Ramadanin tarkoitus ei ole kiduttaa, kuihduttaa tai rangaista, meistä jokainen varmasti ymmärtää, että paastoaminen voi olla sekä fyysisesti että psyykkisesti rankkaa. Varsinkin muutama vuosi takaperin paaston sattuessa kesä-heinäkuun helteille, kuumuus teki kyllä tehtävänsä. Ramadan on kuitenkin todella tärkeää aikaa miehelleni, joten olen pyrkinyt ”helpottamaan” hänen paastoaan mahdollisuuksien mukaan.

Paastonaikaan minä huolehdin poikkeuksellisesti suurimmalta osin ostostenteosta ja ruuanvalmistuksesta. Nälkäisenä ja väsyneenä kauppaostosten tekemisessä ei ole mitään järkeä. Sen tietävät kaikki, jotka ovat seisoneen perjantaina klo 17 Citymarketin kassajonossa. Kauppalistalta löytyy paastonaikaan erityisen paljon hedelmiä, pähkinöitä, taateleita sekä tuorepuristettua appelsiinimehua. Vatsa täytyy saada täyteen pitkän paastopäivän jälkeen, joten ruokalista suunnitellaan sen mukaan, mikä maistuu parhaiten miehelleni. Minun kokkailuni eivät tietystikään vedä vertoja indonesialaiselle kotiruualle, mutta kyllä pyttipannulla ja kermaisella lohisopalla saa hymyn aikaiseksi. 

Jotta lapset pääsevät purkamaan energiaa, heidät täytyy ulkoiluttaa joka päivä. Muuten luhtitalon seinät kaatuvat päälle itse kullakin. Tämä on yleensä miehelleni mieluista hommaa. Pyöräretket, jalkapallopelit ja leikkipuistossa säntäily on pitänyt kuitenkin jättää nyt vähemmälle paaston vuoksi ja sen sijaan ayahin (ind. isä) kanssa onkin keskitytty pelaamaan Inkan aarretta ja lätkimään Unoa sisätiloissa. Hellepäivinä minä olen toiminut rantavahtina ja uittajana, mies on jätetty suosiolla kotiin. 

Esikoisemme täyttää kesällä 6 vuotta ja hänen kanssaan Ramadanin merkityksestä ja viettämisestä on jo puhuttu paljonkin. Häneltä ei aikataulujen mukaista paastoa tietenkään vaadita, mutta olemme pyrkineet herättelemään hänessä pohdintaa: ”Mitä ilman voisi tulla toimeen paastokuukauden?”. Ehdotuksissa on ollut mm. television katsomisen ja herkkujen vähentäminen, mutta toistaiseksi nämä ehdotukset ovat menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Viime vuonna, vajaan 5 vuoden iässä, hän oli koko paastokuukauden syömättä maissinaksuja ja paaston päätyttyä oli erittäin tyytyväinen saavutukseensa. En tiedä onko tässä mitään ”oikeaoppista” tai järkeä, mutta mielestäni lapsen kohdalla pienet askeleet ovat hyväksi. Uskon vahvasti, että ikä tuo sitten tullessaan päättäväisyyttä ja jonain päivänä hän haluaa kokeilla paastoa täysimittaisesti. Nyt hänelle riittää oikein hyvin ayahin paaston vierestä seuraaminen sekä sen ymmärtäminen, että paasto on luonnollinen osa elämää. ​

Indonesialaisia juhlaherkkuja

Suurimpia ahaa-elämyksiä Ramadaniin liittyen olen kokenut Indonesiassa ollessani. Ramadan on paitsi itsetutkiskelun ja kiitollisuuden aikaa, myös iso perheitä ja ihmisiä yhdistävä tekijä. Kun suurin osa ihmistä ympärilläsi paastoaa samanaikaisesti toinen toistaan tukien ja ymmärtäen, paastoaminenkin on varmasti helpompaa. Suomessa Ramadanin vietto, varsinkin nyt korona-aikana, voi olla harvinaisen yksinäistä puuhaa. Olen itse viettänyt yhden jouluaaton Indonesiassa ja se jos mikä oli tavallistakin tavallisempi torstai. Ei ollut pitkiä vapaita, perheen yhteistä aikaa, notkuvia ruokapöytiä ja lahjojenvaihtoa. Tästä kokemuksesta oppineena olenkin halunnut olla luomassa puolisolleni mahdollisimman antoisan Ramadanin ja juhlavan Idul Fitri -juhlan vieton. Kannustan tähän rohkeasti kaikkia, jotka tuntevat jonkun Ramadania viettävän. Jo ”Hyvää Ramadania!” -toivotuksella voi olla suuri merkitys paastoajalle!

Anna Setiansyah