Runo: Syksyn jälkeen / Poem: After the Fall

*** English below ***

Syksy muistuttaa minua aina
maahanmuuttajan elämästä,
kotimaan lentokentän ovista,
jotka sulkeutuvat hiljaa unelman takana.
 
Luku päättyy väreihin,
hymyihin maalattuna kasvoilleni,
mutta sydämeni pysyy harmaana,
hiljaa lehtien alla.

Edessä odottaa kylmempi valo,
auringoton vuodenaika
mutta silti toivon,
silti odotan sen paluuta.
 
Uudet sanat puhkeavat kielelleni,
uudet tavat muovaavat päiviäni.
Kohtaan lempeitä ja julmia kasvoja,
opin taipumaan tuulen mukana.
 
Sillä jossain sisälläni
vihreä lehti kätkeytyy,
odottaa lämpöä
herätäkseen jälleen eloon.
 
Takana kasvot haalistuvat
äänet sulautuvat muistoiksi.
Mutta muutamat silmät etsivät yhä taivaalta minua,
ja sylit kaipaavat yhä pitää minut kotona.
 
Mutta ovi on nyt suljettu.
Joten jatkan matkaa,
muutoksen kylmyyden halki,
nähdäkseni, mitä odottaa
syksyn jälkeen.🍂🍁

Kirjoittanut: Kinchit Riddhiman

***

Fall always reminds me
of the life of an immigrant,
the airport doors of my motherland
closing softly behind a dream.
 
A chapter ends in colors,
smiles painted across my face,
yet my heart stays grey,
quiet beneath the leaves.
 
Ahead waits a colder light,
a season without sun
but still I hope,
still I wait for its return.
 
New words must bloom on my tongue,
new customs shape my days.
I will meet kind faces and cruel ones,
learn to bend with the wind.
 
For somewhere inside,
a green leaf hides,
waiting for warmth
to wake it once more.
 
Behind me, faces fade
voices blur into memory.
Yet a few eyes still search the sky for me,
and arms still ache to hold me home.
 
But the door is closed now.
So I walk on,
through the chill of change,
to see what waits
after the fall.🍂🍁🍂
 
Written by: Kinchit Reddhiman