![]() Sain kirjan Siiri Siimahäntä ja Afrikan serkku (Mini Kustannus, 2018) minun ja kaksivuotiaan tyttäreni luettavaksi. Tartuimme innolla tehtävään ja ilahduin kirjan riimittelystä heti alkuun. Kuvitus myös miellytti aikuista silmää ja siinä oli tutkittavaa pienelle ihmiselle. Tutustuimme tarinaan erityisellä mielenkiinnolla, koska meidän perheeseen kuuluu myös ”Afrikan serkkuja” Nigeriassa. Kahden kulttuurin perheen elo on tervetullutta kotiimme myös kirjallisuuden muodossa. Kirjan alussa Siiri pohtii, että meneeköhän leikit yksiin toiselta puolelta maapalloa matkaavan serkun kanssa ja jännitys taitaa häiritä vähän yöunia. Todellisuudessa kahden kulttuurin perheet varmasti kohtaavat näitä jännityksen hetkiä, kun koko suku ei asu naapurissa ja aikaa kaukaisimpien sukulaisten tapaamisten välissä ehtii kulua kuukausia tai jopa vuosia. Hienoisen pettymyksen kohtasimme kuitenkin, kun tiedot ja kuvitus afrikkalaisen serkun kotimaasta ”Hiirenluurannikosta” pitivät vain yllä mielikuvaa sellaisesta Afrikasta, jota stereotyyppisesti ajatellaan. Tässä menetettiin mahdollisuus kasvattaa lapsia ja kirjaa lukevia aikuisia ymmärtämään Afrikan monimuotoisuutta. Suomesta kirjoitettiin hyvin monia asioita ja monipuolisesti - toki stereotyyppisesti, mutta ”Hiirenluurannikosta” todettiin lähinnä ettei siellä voi juoda hanavettä ja siellä on aina vilinää ja melskettä eikä koskaan rauhallista. Hiirenluurannikko toki saa olla sellainen ja se kuvaa varmasti joitain oikeitakin paikkoja Afrikassa. Itse olisin arvostanut hiukan valistuneempaa näkemystä Afrikan maista, jota tämän mielikuvitusmaan pohjana olisi voitu käyttää. Kiitän tekijöitä aiheeseen tarttumisesta ja toivon, että edelleen saamme lukea Siiri Siimahännän seikkailuista tulevaisuudessa. Täytyykin etsiä Siiri Siimahännän ensimmäinen osa “Siiri Siimahäntä halusi hienostella” käsiini. Ehkä Siiri ja Sara voisivat seuraavaksi tavata ”Hiirenluurannikolla” siellä he voisivat tutustua monipuolisemmin afrikkalaiseen elämäntyyliin! Lopputulema kirjassa on ihana, olemme erilaisia ja meitä ei ulkomuoto voi määrittää. Suosittelen kirjaa muille lapsiperheille mielelläni, mutta parhaiten kirja voisi mielestäni sopia luettavaksi 4-6-vuotiaille. “Eivät kaikki ole samanlaisia, vaan ihania ja omanlaisia.” (Arvostelun on kirjoittanut yhteistyössä lastenkirjoja ahkerasti lukeva kahden kulttuurin perheen äiti ja hänen 2-vuotias tyttärensä) ![]() Lisää:
Comments are closed.
|
Familia blogiAjatuksia ja kokemuksia elämästä kahden kulttuurin keskellä.
kategoriat
All
osallistuToivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi osallistumaan blogiyhteisöömme: lue, kommentoi ja kirjoita!
Kirjoittajina voivat toimia kaikki kahden kulttuurin arkea elävät ja aiheesta kiinnostuneet. Kynnystä kirjoittamiselle ei tule nostaa liian korkealle ja kirjoittaa voi joko omalla nimellä tai nimimerkillä. Blogissa esitetyt näkökannat ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Familian kantaa. Kahden kulttuurin arki on itsessään kiinnostavaa ja siitä kirjoittaminen voi avata myös itselle uusia näkökulmia! Blogikirjoituksia voi tarjota sähköpostitse (info @ familiary.fi) tai yhteydenottolomakkeen kautta. Lopullisen valinnan julkaistavista jutuista tekee Familian henkilökunta. Tervetuloa mukaan! |