Vertaistuki turvallisena yhteisönä kahden kulttuurin nuorille

​Rasisminvastaisen viikon alkaessa MunDuo-hankkeen nuorisotoiminnan suunnittelija Mariam pohtii yhteisön, identiteetin ja turvallisten tilojen merkitystä kahden kulttuurin nuorille Suomessa. Nuorten parissa tekemänsä työn ja omien kokemustensa pohjalta hän tarkastelee sitä, miten vertaistuki voi auttaa nuoria rakentamaan kuuluvuuden tunnetta yhteiskunnassa, jossa heidät nähdään usein ulkopuolisina. 

Lue Mariamin pohdintoja siitä, miksi turvallisten yhteisöjen luominen kahden kulttuurin nuorille on tärkeää. 

​Tällä viikolla 16.–22.3. vietetään rasisminvastaista viikkoa. Tänä vuonna kampanjan teemana on turvallisuus ja se, miten luomme kaikille turvallisempia yhteisöjä. Teema on ajankohtainen, sillä viime viikolla julkaistun Nuorisobarometrin mukaan yli puolet etniseen vähemmistöön kuuluvista 15–29-vuotiaista kertoo kokevansa syrjintää taustaansa liittyen. Samalla kaikkien nuorten turvattomuutta ovat lisänneet yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet. 

Työskentelen Familian MunDuo-hankkeessa, joka on suunnattu 13–25-vuotiaille kahden kulttuurin nuorille. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa kahden kulttuurin nuorten identiteettiä, hyvinvointia ja kasvua vertaistoiminnan avulla sekä nostaa esiin nuorten ääntä ja kokemuksia. Vertaistoiminnassamme korostuu yhä vahvemmin tarve luoda kahden kulttuurin nuorille oma yhteisö ja turvallisempi tila. Yhteisön merkitys kasvaa erityisesti silloin, kun ympäröivä yhteiskunta viestii nuorille toistuvasti, etteivät he täysin kuulu tänne. ​

​Kohtaamani kahden kulttuurin nuoret kuvaavat usein olevansa maahanmuuttajataustaisia, toisen polven maahanmuuttajia tai ulkomaalaistaustaisia.

Näiden termien omaksuminen kertoo paljon siitä, millaisena suomalaisuus edelleen nähdään ja miten BIPOC*-nuorista Suomessa puhutaan. Vaikka Suomessa on ollut aina rodullista moninaisuutta, esimerkiksi saamelaisia, romaneja ja tataareja, ja tämän päivän Suomi on yhä moninaisempi, elää edelleen sitkeä käsitys siitä, että suomalaisuus on valkoista.

​Kun suomalaisuuden raja piirretään ulkonäön tai taustan mukaan, moni jää automaattisesti sen ulkopuolelle. 

​Toisaalta on tunnustettava se, että ottamalla termejä takaisin omakseen ja tekemällä erontekoa muihin, voivat nuoret määritellä itseään ja rakentaa yhteisöllisyyttä. Usein nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset nostavat esiin huolena sen, että nuoret viittaavat itseensä esimerkiksi “mamuina” ja näin heidän ajatellaan vahvistavan vastakkainasettelua. Kuitenkin yhteiskunnan jatkuvasti viestiessä nuorelle, ettei hän ole “tarpeeksi suomalainen”, voi oma määrittely olla myös sopeutumista siihen odotukseen, eikä kyse ole enää pelkästä identiteettivalinnasta. 

​Nuoruudessa tarve kuulua johonkin on valtava. Kun nuoren kuuluvuutta jatkuvasti kyseenalaistetaan, löytyy hyväksyntä ja oma yhteisö toivottavasti muualta. Itse kahden kulttuurin välissä 2000-luvun alun helsinkiläisissä lähiöissä kasvaneena yritin pitkään sulautua joukkoon keinolla millä hyvänsä.

​Silloin oman kahden kulttuurin taustan korostaminen tai yhteisöllisyyden löytäminen sen kautta ei tuntunut edes vaihtoehdolta.  

​MunDuo-hankkeessa pyrimme vastaamaan tähän kuulumisen tarpeeseen vertaistoiminnalla ja luomalla kahden kulttuurin nuorille turvallisia yhteisöjä. Ajattelen usein työssäni nuorempaa versiota itsestäni, joka koki ulkopuolisuutta ja häpeää taustastaan. Eheän identiteetin muodostaminen aikuisiällä on vaatinut ennen kaikkea vertaisten löytämistä ja oman näköisen yhteisön rakentamista. Haluammekin MunDuossa tarjota tilan, jossa pääsee pohtimaan omaa identiteettiään. Samalla haluamme rakentaa yhteisön, jossa voi olla oma itsensä kaikkine puolineen ja tulla ymmärretyksi ilman, että kokemuksia tarvitsee jatkuvasti selittää muille. 

Rasisminvastaisella viikolla haluan nostaa esiin ennen kaikkea sen, että kaikilla nuorilla tulisi olla mahdollisuus kasvaa Suomessa turvassa ilman, että heidän kuuluvuuttaan jatkuvasti kyseenalaistetaan. Me kaikki voimme omassa arjessamme vahvistaa nuorten kuuluvuutta näkemällä heidät ennen kaikkea yksilöinä, antamalla tilaa erilaisille identiteeteille ja tunnistamalla nuorten vahvuudet. Antirasismissa keskeisintä kuitenkin on katseen kääntäminen itseen: millaisia oletuksia teen muista ja keitä rajaan “meidän” ulkopuolelle? Suomalaisuuden kuvaa on laajennettava, ja työtä sen eteen on tehtävä myös rasisminvastaisen viikon ulkopuolella.  

*BIPOC-termi tulee englanninkielisestä termistä Black, Indigenous and People of Color. Tälle termille ei ole tällä hetkellä laajasti käytettyä suomennosta. Termillä viitataan ihmisiin, jotka mielletään erilaisten ominaisuuksien (esimerkiksi nimi, ihonväri tai uskonto) vuoksi muiksi kuin valkoisiksi ihmisiksi.  

Lähde: Oikeusministeriö (2026). yhdenvertaisuus.fi/sanasto ​

Kirjoittaja: Mariam marei, Nuorisotominnan suunnittelija Munduo hankE