Yksinhuoltajuus monikielisessä maailmassa: kielen ja kulttuurin navigointi yhden vanhemman perheissä

Monikielisen lapsen kasvattaminen tuo mukanaan omat haasteensa, yhden vanhemman perheissä niitä ratkotaan yhden vanhemman voimin. Suomessa lähes neljännes kaikista lapsiperheistä on yhden vanhemman perheitä, ja vaikka meillä ei ole tarkkoja tilastoja monikielisistä yhden vanhemman perheistä, tiedämme, että monet vanhemmat kantavat täyden vastuun sellaisen kielen ja kulttuurin siirtämisestä, joka ei välttämättä ole heidän omaansa.

Miten varmistat, että lapsesi saa yhteyden kielellisiin ja kulttuurisiin juuriinsa, kun kannattelet siitä yksin? Miten tasapainottelet halua tukea ja kannustaa hänen identiteetin vahvistamista ja arkielämän todellisuutta? Tässä blogissa Laura Hytti, Belingual Koordinaattori ja monikielisyyden ja identiteetin kehityksen asiantuntija, jakaa henkilökohtaisia kokemuksiaan ja käytännön näkemyksiään lapsen monikielisyyden tukemisesta yhden vanhemman perheessä. Hänen tarinansa kulttuurisen oppimisen tunnustamisesta kielen integroimiseen päivittäisiin rutiineihin on sekä pohdintaa että opas muille vastaavassa tilanteessa oleville.

Yksin lapsen monikielisyyden kanssa 

​Suomessa 23 % kaikista lapsiperheistä ovat yhden vanhemman perheitä (129 078). Suurimmassa osassa näistä perheistä (n. 85 %) lapsen lähihuoltajana on äiti (Yhden vanhemman perheet tilastoina - YVPL - Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry). Tarkkoja tilastoja siitä, kuinka moni näistä perheistä ovat monikielisiä ei ole. Tiedetään kuitenkin, että Suomessa on huomattava määrä perheitä, joissa vastuu lapsen kielen ja kulttuuri-identiteetin tukemisesta jää yhdelle vanhemmalle. Meidän pikku perheemme kuuluu tähän joukkoon. 

​Lapseni toinen kulttuuri ja kieli ovat minulle tuttuja, vaikkakin en ole kasvanut siinä kulttuurissa. Meillä ei ole yhteyttä lapseni toiseen vanhempaan tai hänen sukuunsa, ja vain vähän kontaktia hänen juuriinsa eli toiseen kieleen tai kulttuuriin. Näihin kaikkiin hänellä on kuitenkin oikeus, ja äitinä se on minun tehtäväni suojella hänen kielellisiä ja kulttuurillisia oikeuksiaan ja varmistaa niiden toteutuminen.

Koen joskus riittämättömyyden tunnetta: mietin mistä kaikesta lapseni jää paitsi, kun hänellä ei ole toista vanhempaa avaamassa hänelle kieltä, kulttuuria ja identiteettiä tavalla, jolla minä en voi. Suurimman osan ajasta kuitenkin rakastan meidän yhteistä matkaamme ja muistan, että vaikka en voi kaikkea antaa lapselleni, on paljon mitä voin tehdä. 

​Tässä on pari asiaa, jotka olen oppinut matkan varrella lasten kielen ja identiteetin tukemisesta yhden vanhemman perheessä, sekä vanhempana että lasten monikielisyyden asiantuntijana. Tähän lisään kuitenkin, että kaikkien perheiden tilanteet, resurssit ja voimavarat ovat erilaisia, niin kuin heidän tavoitteensakin lastensa kielten suhteen. Kaikkea ei tarvitse tehdä kerrallaan!  

Mieti oma suhdettasi lapsesi toiseen kieleen ja kulttuuriin 

​Joskus lapsen toisen vanhemman kieleen ja kulttuuriin liittyy kuormittavia kokemuksia ja saatamme yhdistää kulttuurin kokemaamme kipuun. Toisaalta saatamme ylikorostaa tai eksotisoida lapsen toista kulttuuria tai kieltä. Joskus itse tunnen, että koska kulttuuri ole minun, ei minulla ole oikeutta opettaa sitä lapselleni tai saatan välittää vääristynyttä kuvaa siitä hänelle. Näitä tunteita on hyvä käsitellä. Mieti myös omaa suhdettasi omiin kieliisi ja kulttuuriisi, omia ennakkoluulojasi ja etuoikeuksiasi. Opi toisen maan kulttuurista ja historiasta, katso elokuvia, lue kirjoja ja kuuntele musiikkia. Tätä voitte tehdä yhdessä lapsen kanssa. Näin voit luoda arkeen tilaa kaikille teidän perheenne kielille ja kulttuureille tasavertaisina, vaikkakin erilaisina, mutta aina arvostavasti ja positiivisella uteliaisuudella.  

Tee kielestä ja kulttuurista osa arkea teidän perheenne omalla tavalla

Yksi tehokkaimmista tavoista tukea lapsen monikielisyyttä ja identiteettiä on integroida kieli ja kulttuuri arjen rutiineihin. Mieti, mitä resursseja teillä on ja mitkä teidän perheenne tavoitteet ovat. Nämä on myös hyvä kirjoittaa itselleen ylös. Tee kieltä ja kulttuuria näkyväksi teidän arjessanne. Meillä on esimerkiksi netistä printattuja kuvakortteja ympäri asuntoa. Näin voimme yhdessä keskellä arjen hälinää, miettiä vaikka minkä värisiä legopalikoita meillä on leikissä mukana swahiliksi. Jääkaapin ovessa on printattu hedelmätaulukko. En itse puhu swahilia, joten tarvitsen kuvakortit avuksi. Kuuntelemme niitä lastenlauluja ja piirrettyjä, joita löydän.

Luemme myös kirjoja suomeksi tai englanniksi, joissa on yleisesti mixed -tai monikielisiä lapsia päähahmoina tai jotka ovat kenialaisten lastenkirjailijoiden kirjoittamia. On myös tärkeä viettää aikaa muiden monikielisten perheiden kanssa ja jos löytyy perheitä, joille on samankaltainen tausta kuin teillä, hienoa! Itse olen koordinoinut sekä englanninkielistä että swahilinkielistä Belingual kielikerhoa. Se vaatii kyllä aikaa, mutta lopussa kiitos seisoo, kun lapseni kerhon jälkeen kysyy: ”Milloin on äiti seuraava kerho, että voidaan taas laulaa Jambo Bwanaa?”. Hän myös kertoo, että käydä kerhossa, koska siellä lapset ovat myös kenialaisia kuten hän. 

Nämä ovat pieniä voittoja. Perheemme monikielisyys ei ole täydellistä. Aina en jaksa kannatella sitä niin kuin haluaisin, mutta perheemme kielet ja kulttuurit ovat aina läsnä lämpimästi ja positiivisesti. Haluan varmistaa lapselleni, että hänellä on oikeus kieliinsä ja kulttuuriinsa ja että ne ovat hänen, vaikkakin meidän perheemme omalla tavalla.

Kirjoittanut: Laura Hytti