Pala rakkautta kirjekuoressa

Kuva: Riikka Paloneva / Familia ry

Sunnuntaina 20.10 Familialla järjestettiin Ilahduta isovanhempaa -tapahtuma kansainvälisen isovanhempien päivän kunniaksi. Paikalle saapui kuusi kaksikulttuurista perhettä, joista osa toi Suomessa asuvan isovanhemman mukaan juhlimaan. Ohjelmassa oli ohjattuja leikkejä, tutustumista, herkuttelua sekä valokuvausta. Postia isovanhemmille -työpajassa lapsenlapset askartelivat kaukana asuville isovanhemmilleen etanapostia eli itse tehtyjä piirustuksia, kortteja, kuvia ja kirjeitä.

Kaukana, mutta kuitenkin lähellä

"Välillä jännitti, että alkaako lapsemme pitkien näkemisvälien takia vierastaa isovanhempia, mutta he halaavat toisiaan kuin vanhoja tuttuja jo heti lentokentällä."

"Ehtiiköhän kirje Australiaan ennen meitä?" pohtii äiti poikansa kanssa. He ovat juuri saaneet tärkeät piirustukset ja kirjeet valmiiksi ja sujauttaneet ne pienen kirjekuoren sisälle. Kuoren päälle on kirjoitettu tuttu kaukainen osoite, jonne lähdetään taas jouluksi koko perheen voimin.

Kahden kulttuurin perheissä osa sukulaisista saattaa asua toisessa maassa tai jopa eri maanosassa. Tärkeä kysymys tällöin onkin, miten pitää yhteyttä ja luoda suhdetta kaukana asuviin sukulaisiin ja isovanhempiin. Osa tapahtumassa vierailleista perheistä kertoo käyvänsä ulkomailla asuvien isovanhempien luona kerran vuodessa, jotkut useamminkin. Suomessa tai samalla paikkakunnalla asuvia isovanhempia saatetaan sen sijaan nähdä jopa viikoittain, jolloin tiivis suhde isovanhemman ja lapsenlapsen välille muodostuu ikään kuin itsestään.

Perheiden puheista käy ilmi, että digiaika on suuresti helpottanut yhteydenpitoa kaukana asuviin isovanhempiin, sillä  esimerkiksi kuvia, ääniviestejä, videopuheluita ja viestejä voi lähettää helposti ajankohdasta riippumatta. Kommunikaatiotapojen monipuolisuus ja helppous mahdollistaa yhteydenpidon säännöllisyyden ja näin ollen helpottaa jälleennäkemisen tuomaa jännitystä: “Välillä jännitti, että alkaako lapsemme pitkien näkemisvälien takia vierastaa isovanhempia, mutta he halaavat toisiaan kuin vanhoja tuttuja jo heti lentokentällä”, eräs äiti kertoo hymyillen. Hänen perheensä pitää kaukosuhdetta yllä soittamalla isovanhemmille videopuhelun kerran viikossa. Joissain perheissä isovanhemmat lukevat välillä lapsenlapselle iltasadun tai laulavat lempilaulujaan omalla äidinkielellä.

Etanapostia isovanhemmille

"Tosi vähän lähetetään Belgiaan etanapostia, joskus piirustuksia, mutta ei juuri muuta."

Lapsenlapset alkavat jo nuorina rakentaa kaukana asuviin ihmisiin aivan erityistä suhdetta — silloin kun heille luodaan siihen mahdollisuus. Nykyteknologian avulla isovanhemmille tulee ehkä lähetettyä paljon digisisältöä, mutta varsinaisia kirjeitä tai kortteja harvemmin. "Tosi vähän lähetetään Belgiaan etanapostia, joskus piirustuksia, mutta ei juuri muuta”, kommentoi eräs isä.

"Tosi kiva idea! Lapsi kirjoitti kirjeeseen, että 'kirjoita meillekin', kun joskus minä kirjoittelen heille [isovanhemmille] ja he minulle. En tiennytkään, että lapset toivoisivat tätä!"

Osa tapahtumaan osallistuneista perheistä kertoo lähettävänsä isovanhemmille vuosittain joulu- ja syntymäpäiväkortit, mutta muuten etanapostia lähetetään harvemmin. Osa lapsista lähettää kirjeen Familian tapahtumassa ensimmäistä kertaa: "Meidän mummi ja vaari asuu Namibiassa kun meidän äiti on namibialainen ja isä suomalainen. Tää on ihan eka kerta kun me lähetetään kirje", selittää vieressäni istuva poika tyytyväinen hymy huulillaan. Eräs äiti puolestaan kertoo oivaltaneensa, että lapset nauttisivat säännöllisestä kirjeenvaihdosta isovanhempien kanssa: "Tosi kiva idea! Lapsi kirjoitti kirjeeseen, että 'kirjoita meillekin', kun joskus minä kirjoittelen heille [isovanhemmille] ja he minulle. En tiennytkään, että lapset toivoisivat tätä!" hän kertoo innoissaan.

Kuva: Riikka Paloneva / Familia ry

Miksi lähettää välillä myös etanapostia?

• Valokuvan tai videon nappaa nopeasti, mutta kirjeen kirjoittamiseen tai piirtämiseen keskitytään pidemmän aikaa. Tällöin lapsi todella syventyy ajattelemaan lämmöllä henkilöä, jolle postia ollaan lähettämässä.
• Kuvat usein hukkuvat kännykän kansioihin, mutta piirustuksen tai valokuvan voi vaikka ripustaa kotona esille.
• Lapsen kanssa voidaan yhdessä seurata, kauanko kirjeellä kestää saapua perille ja näin hahmotetaan lapsenlapsen ja isovanhempien välistä etäisyyttä.

Vinkkejä
Piirustukset ja kuvat ovat ihanaa postia. Mikäli lapsi ei vielä kirjoita tai piirrä itse, lapsen pienen käden tai jalan ääriviivat voi piirtää paperille — tai vaikka painaa sormivärillä korttiin. Myös isovanhemmat voivat tehdä saman.

Lapsen ääni ja persoona pääsee esille, kun lasta sadutetaan eli kirjataan ylös lapsen puhe sanasta sanaan. Tarinoinnin välissä lapselle voi lukea ääneen sen, mitä siihen asti on kirjoitettu, jolloin lapsi voi halutessaan muuttaa tai lisätä jotain. Aluksi kannattaa käyttää suttupaperia, sillä teksti usein muokkaantuu sadutusprosessin aikana. Jos teksti on käännettävä isovanhempien äidinkielelle, kannattaa yrittää säilyttää lapsen ‘ääni’ myös käännöksessä.
​
Mitä saduttaa?

• Lapsi voi kertoa omasta arjestaan Suomessa (pienet, yksinkertaisetkin kuulumiset ovat kaukana asuville isovanhemmille tärkeitä ja ainutlaatuisia).
• Lapsi voi tehdä isovanhemmille haastattelun, jolloin kirjeeseen kootaan juuri lasta kiinnostavia kysymyksiä

(Riikka Paloneva)

RIIKKA PALONEVA
​
Kirjoittaja on kahden kulttuurin parisuhteessa elävä opettaja ja reppureissaaja, joka osaa keittää pastan al denteksi, pakata rinkan kompaktisti ja tanssia uskottavasti cumbiaa. Hän toimii Familiassa vapaaehtoisena sisällöntuottajana.