The course includes voices from people who have experienced intercultural divorce themselves, which were collected through an anonymous survey this spring. Each theme contains resources and reflection exercise to support you through the process. 

The course also brings up topics of supporting children’s intercultural identity in divorce situations. For Eeva, the most challenging was narrowing down the topics to the essentials. “When I started thinking and researching and putting things on paper, it became a lot clearer what are the things that you need to think about when getting a divorce. It became easier to get past the emotions and support one’s children for example”, she shares. ​

This spring Familia is also piloting a new, online version of our divorce support group. On the 20th and 27th of May you can join Familia’s peer volunteers to share experiences and learn from others who have experienced intercultural divorce. Discussions will have a specific theme: on 20th May the theme is coping with divorce and on the 27th of May the theme is children’s well-being in divorce. You can find more information about the upcoming group on our Duo-groups website.​

The Duo Divorce Online Course is now freely available to use. You can find the course on our website.

Photo: Kelly Sikkema, Unsplash

Nimitykset, kuten termit yleensäkin, eivät ole yksiselitteisiä tai neutraaleja. Esimerkiksi sana monikulttuurinen esiintyy nykyisin lähinnä yleisen maahanmuuttokeskustelun yhteydessä ja termillä monikulttuurinen perhe viitataan usein myös sellaisiin perheisiin joiden puolisot ovat kotoisin samasta maasta. Kansainvälinen perhe on terminä hieman yksiselitteisempi, eritoten lainopillisessa merkityksessä, mutta arkikäytössä termin ymmärretään usein tarkoittavan esimerkiksi työkomennuksella olevaa suomalaisperhettä. Ylirajainen perhe voi puolestaan olla mikä tahansa sellainen perhe, jonka sosiaaliset verkostot ulottuvat moneen maahan.

Kahden eri maasta peräisin olevan perheeseen ja parisuhteeseen liittyvä termistö on puutteellista ja olemassa olevia termejä käytetään kirjavasti. Viime vuosina termit kahden kulttuurin liitto ja kaksikulttuurinen perhe ovat kuitenkin vakiintuneet. Esimerkiksi Väestöliitto päätyi käyttämään termiä kaksikulttuurinen avioliitto vuonna 2012 julkaistussa Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja – Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot perhebarometrissä. Termi löytyy myös vuonna 2013 tohtoriksi väitelleen Pirjo Pölläsen yhteiskuntapolitiikan väitöstyöstä Hoivan rajat – tutkimus venäläisten vaimomuuttajien ylirajaisesta perhehoivasta (Itä-Suomen yliopisto).

Myös Familia ry on päätynyt edellä mainittuihin termeihin ja käyttänyt niitä johdonmukaisesti vuodesta 2008 saakka. Familian määritelmän mukaan kaksikulttuurinen perhe (tai kahden kulttuurin perhe) on perhe, jonka puolisot ovat syntyneet eri maissa. Kulttuurilla viitataan tässä yhteydessä ennen kaikkea synnyinmaahan, eikä sanaan sisällytetä muita ominaisuuksia. Perheellä tarkoitetaan puolestaan kahden aikuisen välistä liittoa, riippumatta siitä onko perheessä lapsia. 

Määritelmän mukaan kahden kulttuurin perheitä ovat esimerkiksi:

• Avoliitossa elävät suomalainen mies ja virolainen nainen sekä heidän kaksi lastaan.
• Avioliitossa elävät suomalainen nainen ja kanadalainen mies.
• Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät ranskalainen nainen ja intialainen nainen sekä heidän lapsensa.

Kahden kulttuurin perheitä yhdistävä seikka on, että asuu pari missä maassa tahansa, on toinen tai molemmat puolisoista (asuttaessa kolmannessa maassa, joka ei ole kummankaan koti-/synnyinmaa) sen hetkisessä asuinmaassaan se maahanmuuttajataustainen. Asuinmaahan ja maahanmuuttoprosessiin liittyvät kysymykset ovatkin ainoa asia, joka yhdistää kaikkia kahden kulttuurin perheitä. Perheissä toki puhutaan lähes aina kahta tai useampaa eri kieltä, mutta esimerkiksi äidinkielenään englantia puhuvan brittiläisen ja yhdysvaltalaisen liitossa näin ei ole. Kaksikulttuuriset perheet ovat monimuotoisia ja niistä löytyy niin ydinperheitä, uusperheitä, kahden aikuisen perheitä, sateenkaariperheitä, adoptioperheitä kuin monikkoperheitäkin.

Kaksikulttuurisuus antaa kahden kulttuurin perheille oman erityispiirteensä ja yhteneväisiä kokemuksia, mutta perheet, samoin kuin kaikki muutkin perheet, ovat kukin omanlaisensa.​

Hanna Kinnunen, YTM, suunnittelija

Avioiduin puolisoni kanssa hänen kotimaassaan Ghanassa kolme vuotta sitten. Asuin Ghanassa kuusi ja puoli vuotta vuosina 2007-2013. Ennen avioitumistamme miesystäväni anoi viisumia Suomeen Tanskan suurlähetystöstä Accrasta kolme kertaa vuosina 2016-2017. Hän oli saanut Suomesta harjoittelupaikan päiväkodista ja koulusta, sekä apurahan harjoittelua varten.
​
Ensimmäisellä kerralla syy viisumin eväämiseen oli riittämättömät tuloni. Toista kertaa viisumia hakiessamme toisena kutsujana oli lisäkseni sukulaiseni, jolloin yhteen lasketut kuukausiansiomme olivat noin 10 000 €. Tällöin viisumin eväämisen perusteeksi ilmoitettiin vierailun tarkoituksen epäselvyys, vaikka liitteenä olivat mm. oppilaitoksen rehtorin ja päiväkodin johtajan todistukset harjoittelusta Suomessa. Haimme viisumia vielä kolmannen kerran, jolloin kielteisen viisumipäätöksen syyksi ilmoitettiin epäilys, että mieheni jäisi maahan. Tämä ei ollut suunnitelmissamme, vaan apurahan myöntämiseenkin sisältyi edellytys palata kotimaahan ja koululle, jossa mieheni toimi tuolloin rehtorina, kouluttamaan henkilökuntaa Suomesta saatujen oppien pohjalta.
 
Solmittuamme avioliiton vihkitodistuksemme laillistettiin Ghanan oikeuslaitoksessa ja ulkoministeriössä. Tämän jälkeen vihkitodistus tuli lähettää Nigeriaan Suomen verifiointikeskukseen. Ensimmäisen kokeilemamme kuriiripalvelun kautta vihkitodistuksen lähetys kaatui teknisiin ongelmiin. Parin kuukauden päästä mieheni haki todistuksemme takaisin, ja postitti sen eri kuriiripalvelun kautta onnistuneesti Abujaan. Verifiointikeskuksen sivuilla ilmoitettiin tuolloin käsittelyajaksi noin 25 arkipäivää. Prosessi viivästyi, ja tiedustelimme toistuvasti sen etenemistä, ja kysyimme mahdollista ongelmaa. Meille vastattiin ainoastaan, että prosessi on käynnissä, kunnes 90 päivän jälkeen saimme tiedon, että verifiointi oli keskeytetty. Ghanan viranomaiset eivät olleet toimineet verifioinnissa Suomen ulkoministeriön asettamassa 90 päivän määräajassa. Tällaisestä määräajasta emme etukäteen tienneet. Suomen ulkoministeriöstä minulle kerrottiin, että määräaika on asetettu asiakkaan turvaksi.
 
Viranomaisten ohjeistuksista huolimatta avioliittoamme ei oikaisuvaatimuksen jälkeenkään rekisteröity Suomeen. Suomen ulkoministeriö kirjoitti asiaan liittyvän lausunnon, mutta Digi- ja väestötietoviraston virkailija totesi, että kyseisen lausunnon perusteella he eivät voi rekisteröidä avioliittoamme. Tämän jälkeen olen saanut oikeusaputoimiston kautta julkisen oikeusavustajan. Prosessimme on edelleen vireillä hallinto-oikeudessa.
 
Digi- ja väestötietoviraston virkailija sanoi, että jos Maahanmuuttovirasto katsoo selvitetyksi, että olemme naimisissa, vihkitodistuksemme voidaan rekisteröidä. Kysyin asiaa Maahanmuuttovirastosta, mutta he ohjeistivat minua,  yhdeksän kuukautta oleskelulupaprosessin vireille panon jälkeen, että verifiointiin tulisi ryhtyä uudelleen, eli vihkitodistuksemme tulisi lähettää uudelleen Nigeriaan. Tämän ohjeistuksen saadessani avioliittomme solmimisesta oli kulunut lähes kolme vuotta, ja verifiointikeskus oli suljettuna koronan vuoksi. Vihkitodistuksemme oli jo kulkenut Accrasta Abujaan, Abujasta Turkuun, Turusta Kööpenhaminaan ja takaisin. Maahanmuuuttovirasto totesi myös, että mikäli Digi- ja väestötietovirasto rekisteröi avioliittomme uusien selvitysten pohjalta, joita ovat todistajanlausunnot ja Tanskasta Ghanan suurlähetystöstä saamani autentisointitodistus, he voivat tehdä tapauskohtaisen päätöksen mieheni oleskelulupaan liittyen. Lähtökohtaisesti he kuitenkin edellyttävät vihkitodistuksemme verifiointia. Suomen ulkoministeriöstä todettiin, että he tekevät viranomaisyhteistyötä ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi.
 
Olen tiedustellut Suomen ulkoministeriöstä, voisiko mieheni tulla käymään luonani Suomessa viisumilla. Minulle kerrottiin, että "mikäli tarkoitus on muuttaa Suomeen, viisumia ei valitettavasti voi myöntää, koska Schengen viisumisäännöstöissä määritelty paluuehto ei täyty. " Miehelläni ei ole tarvittavaa varallisuutta, jotta hänen uskottaisiin viisumiajan umpeuduttua palaavan Ghanaan.
 
Digi- ja väestötietovirastosta kerrottiin minulle, että yhtenä mahdollisuutena olisi mennä uudelleen naimisiin esimerkiksi jossakin Pohjois-Afrikan maassa, joissa vihkitodistuksen verifioinnissa ei ole ilmennyt ongelmia, tai mieheni voisi tulla Suomeen ja menisimme täällä uudestaan naimisiin. Toinen virkailija totesi, että he eivät voi ohjeistaa näin, koska ei olisi varmaa, voisimmeko mieheni kanssa mennä uudelleen naimisiin Suomessa. Mieheni saattaisi olla esteellinen, koska hän on jo kanssani naimisissa kotimaassaan. Lopullinen ohjeistus oli siis ryhtyä verifiointiin uudelleen, kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta avioliittomme solmimisen jälkeen.
 
Prosessin aikana mieheni on käynyt kahdesti Nigeriassa. Ensimmäisellä kerralla hän tuli rikollisten johdattamana ohjatuksi paikkaan, jota hän luuli Suomen suurlähetystöksi, mutta joka olikin vain sellaiseksi lavastettu. Pari kuukautta tapahtuneen jälkeen hän soitti Suomen suurlähetystöön Abujaan tiedustellakseen asiansa etenemistä. Puhelimeen vastannut virkailija kielsi miestäni soittamasta suurlähetystöön, ja vakuutti kaiken olevan kunnossa. Virkailija sanoi, että minuun tultaisiin aikanaan olemaan yhteydessä Maahanmuuttovirastosta. Virkailija ei tarkastanut, että miehelläni ei ollut mitään hakemusta vireillä, eikä hän ollut koskaan käynytkään suurlähetystössä. Puhelu oli kirjattu Suomen suurlähetystön arkistoon. Tämän takia odotimme seitsemän kuukautta turhaan.
​
Prosessin viivästymisen vuoksi olemme joutuneet asumaan erillään kolme vuotta.  Toisen Nigeriassa käynnin seurauksena mieheni menetti työpaikkansa opettajana. Työnantajan mukaan tunnistautumis- ja oleskelulupaprosessin vireyttäminen olisi pitänyt hoitaa koulun loma-aikana. Tuolloin tosin Suomen suurlähetystö olisi ollut suljettuna. Ainut vaihtoehto miehelleni oli mennä edustustoon sen osoittamana ajankohtana varsinkin, kun avioitumisestamme oli tuolloin jo kulunut kaksi vuotta. Tunnistautumista ja oleskelulupahakemuksen vireyttämistä ei ole mahdollista hoitaa Tanskan suurlähetystössä Accrassa.
 
Ennen avioitumistamme  Suomeen viisumia hakiessaan mieheni pyrki opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Hänet kutsuttiin pääsykokeisiin, mutta hänen ei ollut niihin mahdollista osallistua, koska hän ei saanut Suomeen viisumia. Hänen unelmansa on valmistua Suomessa sairaanhoitajaksi englanninkielisestä koulutusohjelmasta, ja hoitaa vanhuksia.
 
Ennen avioliiton solmimista emme voineet aavistaa, millaisia haasteita vastaamme tulisi ennen kuin  mieheni pääsee luokseni Suomeen. Olen luottanut Suomeen demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen edelläkävijänä. Minulla on oikeus valita puolisoni ja elää hänen kanssaan. Kokemukseni on osoittanut, että käytännössä oikeuteni Suomen kansalaisena viettää perhe-elämää puolisoni kanssa ei toteudu kaltaisessamme tilanteessa ilman vuosien odottamista ja työtä asian eteen.
 
Olen käyttänyt tuhansia ja taas tuhansia euroja hakemuksiin ja vaadittaviin dokumentteihin sekä kuriiriposteihin avioliittomme rekisteröinnin ja mieheni oleskeluluvan saamisen edesauttamiseksi, sekä mieheni matkoihin Nigeriaan ja lomamatkoihini (sisältäen viisumit ja rokotukset) mieheni luokse. Suuri osa vapaa-ajastani on vuosien ajan kulunut kirjallisiin töihin prosessin eteenpäin saattamiseksi mm. viranomaisyhteydenottoihin. Olemme molemmat tavallisia, työtä tekeviä kansalaisia. Meillä ei ole rikostaustaa. Mieheni on yli neljän vuoden ajan odottanut ja pyrkinyt päästä luokseni Suomeen. Edelleen emme tiedä, kuinka kauan prosessissa kestää. Onko kyse kuukausista vai vuosista? Reitti Ghanasta Suomeen on mieheni kohdalla ollut suljettu.
 
Hanna Boateng
diakoni, sosionomi, lastenohjaaja, lähihoitaja
Armon päiväkoti ja koulu/House of Grace School for Deaf perustaja ja omistaja

Viime viikkojen aikana mediassa on ollut esillä kahden kulttuurin pariskunnat ja perheet, jotka edelleen odottavat mahdollisuutta nähdä toisiaan. Heidän tahdonvastainen odotuksensa on kestänyt jo kahdeksan kuukautta. Suomi ei ole edelleenkään avannut viisumipalvelujaan kolmansista maista tuleville henkilöille, mikä on tehnyt perheiden tilanteesta kestämättömän. Ulkoministeriö on perustellut kansalaispalvelujen kiinnipitämistä terveysturvallisuudella. 
 
Elokuun alussa hallitus päätti, että avio-, avo- ja seurustelukumppanien tapaaminen nähdään perhesyisenä matkustamisena ja siten välttämättömänä matkustamisena, jolloin matkustusrajoituksista voi poiketa. Se oli edistysaskel, mutta helpotti vain niiden perheiden tilannetta, joiden puoliso ei tarvitse Suomeen tullakseen viisumia tai oleskelulupaa. Suomi ei voi arvottaa perheiden oikeutta nähdä toisiaan sillä, mistä maasta kumppani on kotoisin. Rakkaus ei katso valtioiden rajoja. Kaikille perheille on taattava yhdenvertainen mahdollisuus tavata toisiaan pandemiasta huolimatta. 
 
Euroopan komissiokin on vedonnut ja rohkaissut Euroopan maita, että perhesyinen matkustaminen on mahdollistettava myös seurustelusuhteen perusteella EU:n kansalaisten puolisoille. 
 
He, jotka odottavat puolisoidensa näkemistä, ovat olleet useasti yhteydessä suurlähetystöihin, viranomaisiin, ministereihin, kansanedustajiin ja ulkoministeriöön, mutta vastaus on ollut aina sama viisumipalveluja ei voida järjestää ja että heidän tulee vain odottaa pandemian ohimenoa. Kuka meistä olisi valmis odottamaan sitä, että näkisi rakkaitaan vasta, kun tämä pandemia, jonka lopusta kukaan ei tiedä, on ohi? Se olisi epäinhimillistä. 
 
Heille, jotka odottavat näkevänsä perhettään, rakkaitaan, ei vain voi antaa yleisiä vastauksia viranomaisten ja päättäjien toimesta. Viranomaisten vastuulla on löytää tapa, jolla poikkeuksellisessa tilanteessa lakisääteisiä kansalaispalvelutoimintoja voidaan toteuttaa. Muut Euroopan maat ovat tässä onnistuneet, miksei Suomi? 
 
Maailmanlaajuisen Love is not Tourism liikkeen Suomen Facebook-ryhmä kasvaa koko ajan ja antaa arvokasta tietoa ja tukea sekä ovat muiden ohella yrittäneet vaikuttaa tilanteen ratkaisemiseksi. Ihmisiltä löytyy halua ja tahtoa ratkaista asia terveysturvalliset näkökulmat huomioiden, jos vain rakkaan näkeminen tehtäisiin viranomaisten toimesta mahdolliseksi. 
 
Ulkoministeriö voisi palauttaa edustussopimusten mukaisen viisumiyhteistyön, jonka puitteissa Suomea voi edustaa toinen EU-maa. Terveysturvallista viisumikäsittelyä edistäisi myös ulkoisen palveluntarjoajan VFS:n laajempi käyttö, erityisesti VFS:n sisäisen kuljetuksen käyttö, jonka avulla viisumihakemuksia olisi mahdollista vastaanottaa maasta riippumatta turvallisesti VFS:n toimipisteessä, joka voi ne edelleen lähettää VFS:n sisäisen kuljetuksen kautta relevanttiin Suomen suurlähetystöön. Suomi voisi myös mahdollistaa sen, että viisumin voisi hakea jostakin muusta Suomen edustustosta, jos lähtömaassa viisumin anominen on mahdotonta. Kaikkia näitä esimerkkikeinoja käyttävät jo muut Euroopan maat. 
 
Tällä viikolla tuomme esille näiden perheiden ja pariskuntien tarinoita, jotka ovat pandemian vuoksi erotettuja. Suomen viranomaisten ja poliittisten päättäjien on nyt aika löytää ratkaisut näille perheille ja mahdollistaa se, mitä muutkin maat jo mahdollistavat. Terveysturvalliset ratkaisut ovat kyllä olemassa, jos niitä oikeasti halutaan löytää. 
 
If there’s a will there’s a way! 
 
#LoveIsNotTourism 
​
Elina Helmanen
toiminnanjohtaja, Familia ry

Familia osallistui oikeusministeriön järjestämään kuulemistilaisuuteen liittyen pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan kirjatun rasismin- ja syrjinnänvastaisen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelman laatimiseen.
 
Kuulemistilaisuuden jälkeen esitimme oikeusministeriölle kirjallisia kommentteja toimintaohjelman laatimista varten, joissa kerroimme jäsenistömme kokemasta syrjinnästä ja rasismista arjessa sekä rakenteissa ja esitimme kehittämiskohteita rasisminvastaisen politiikan tekemiseen sekä tarvittaviin lainsäädännöllisiin uudistuksiin.
​
Rasismin ja syrjinnän kokemukset eri elämänalueilla
 
Familiassa vuonna 2020 toteutetun “Kahden kulttuurin parien ja perheiden kokema syrjintä ja rasismi Suomessa” kyselytutkimuksen mukaan 25 % Suomeen muuttaneista puolisoista kokee syrjintää vähintään viikoittain ja 35 % vähintään kuukausittain. Rasismia kyselyyn vastanneista 30 % koki vähintään viikoittain ja 40 % vähintään kuukausittain. Kaikki kyselyyn vastanneista olivat kokeneet syrjintää ja rasismia viimeisen vuoden sisään, ja useiden vastaajien perheet olivat myös joutuneet syrjinnän ja rasismin kohteiksi.
 
Rasismi ja syrjintä kohdistui useimmiten syntyperään ja kieleen, mutta myös nimeen, ihonväriin, perheen kokoon sekä kulttuuriin ja vakaumukseen. Useimmiten syrjintää ja rasismia koettiin täysin tuntemattomien toimesta, mutta myös työ-/koulukavereiden, puolison sukulaisten, asiakaspalvelijoiden ja viranomaisten toimesta.
 
Rasismin ja syrjinnän kohteeksi kyselyyn vastanneet olivat joutuneet useimmin ulkotiloissa, kuten puistoissa ja kaduilla sekä julkisessa liikenteessä. Toiseksi yleisintä kohteeksi joutuminen oli internetissä ja sosiaalisen median maailmassa. Myös työ- ja opiskelupaikat, julkiset palvelut kuten terveydenhuolto sekä asiakaspalvelutilanteet  esimerkiksi kaupoissa nousivat esille kyselyssä.
 
Yleisimmin rasistinen ja syrjivä käytös näyttäytyi sanallisina viesteinä kuten nimittelynä, huutelemisena, vähättelynä ja epäasiallisena kommentointina. Myös sanattomien viestien kuten tuijottelun, osoittelun sekä epäasiallisten eleiden  kokeminen oli yleistä vastaajien keskuudessa. Useat vastaajista olivat myös kokeneet sosiaalista eristämistä, ennakkoluuloja, väkivaltaa sekä epäoikeudenmukaista kohtelua niin julkisissa kuin yksityisissäkin palveluissa.
 
Kohderyhmämme kokema rakenteellinen rasismi
 
Kaksikulttuuristen perheiden kokeman syrjinnän ja rasismin kerrottiin haittaavan merkittävästi myös heidän lastensa arkea. Lasten oletetaan kouluissa virheellisesti kuuluvan S2-opintoihin, ja näin heidän opintopolkujaan vaikeutetaan koulujen toimesta. Lapsia kiusataan ja kohdellaan epäoikeudenmukaisesti varhaiskasvatuksessa sekä kouluissa ilman että opettajat puuttuisivat rasistiseen tai syrjivään käytökseen. Rakenteellisen rasismin lisäksi lasten kerrottiin kokevan rasismia ja syrjintää myös arjessaan esimerkiksi haukkumisen, ulkopuolelle jättämisen ja väkivallan tai sillä uhkailun merkeissä.
 
Kaksikulttuuriset perheet ja parit kokivat, että Suomeen muuton jälkeen perheet oli viranomaisten toimesta monesti jätetty yksin ilman neuvoa ja tukea. Päätöksiä ja muita tärkeitä asiakirjoja oli toistuvasti lähetetty ainoastaan suomen kielellä, jolloin ulkomaalaiselle niiden ymmärtäminen oli ollut haastavaa. Useat vastaajista kokivat, että viranomaiset eivät olleet tarjonneet heille tarpeeksi laajaa tietoa tai neuvonantoa kuin mitä he olivat odottaneet tai tarvinneet. Informaation saannin hankaluus ja virkahenkilöiden sekä asiakaspalvelijoiden ennakkoluulot ovat vaikeuttaneet esimerkiksi vastaajien tukien saamista, talousasioiden hoitamista, asuntojen vuokraamista tai ostamista sekä sosiaalitoimistossa asioimista. Vastaajat kokivat, että heidän pitäisi olla huomattavasti kantasuomalaista kansalaista enemmän perillä oikeuksistaan, koska muuten heille ei palveluja tai neuvoja viranomaisten puolesta tarjota.
 
Kaksikulttuuristen perheiden ja parien kokema rakenteellinen rasismi painottui työelämään ja opiskeluun. Työnsaanti ulkomaalaisella etu- tai sukunimellä koettiin huomattavasti hankalammaksi koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta, sekä työelämä epävarmaksi irtisanomisten pelossa mahdollisten maahanmuuttajastatusten vuoksi. Natiivitasoista suomen kielen osaamista käytetään piilotettuna syrjinnän välineenä työmarkkinoilla, vaikka monissa tehtävissä voisi pärjätä hyvin ei-natiivitasoisella suomella.
 
Työnsaannin hankaluus myös korreloi suoraan kansalaisuuden saamiseen, ja eräällä vastaajalla hakemus oli hylätty vähäisten tulojen vuoksi, koska hänelle oli nimensä ja alkuperänsä vuoksi erittäin vaikeaa saada opintotasoaan tai työkokemustaan vastaavaa työpaikkaa Suomesta. Suomessa ei myöskään tunnisteta useita ulkomaalaisia tutkintoja, joka vaikeuttaa sekä jatko-opiskeluihin pääsemistä, että opintotasoa vastaavan työpaikan saamista. Myös kohtelu työpaikalla on ollut epäoikeudenmukaista, ja kyselyyn vastanneita oli rasismin vuoksi jätetty perehdyttämättä työhön tai teetetty laittomia ylitöitä tai töitä ilman taukoja.
 
Rakenteellista rasismia oli ilmennyt myös terveydenhuollossa, jossa kyselyyn vastaajat eivät olleet saaneet vaadittavan kattavaa tai laadukasta palvelua englanniksi, eivätkä kielellisen osaamisen vuoksi voineet itse asioida suomen kielellä. Saman ilmiön koettiin toistuvan myös muissa julkisen sektorin tarjoamissa palveluissa, ja vähemmistöön kuuluvan ihmisen koettiin joutuvan altavastaajaksi niin viranomaisten kohtelussa, oleskelulupa prosesseissa, asemassa oikeuden edessä kuin huoltajuuskiistoissakin. Rakenteellisen rasismin koettiin vaikeuttavan myös maahantuloa sekä matkailua, kun poliisi tai rajavartiosto kohdistaa satunnaistarkastuksia useammin ulkonäöltään vähemmistöihin kuuluviin ihmisiin, sekä pyytää nähdä henkilöllisyystodistuksia ilman epäilystä rikollisuudesta tai minkäänlaisesta väärinkäytöksestä. Satunnaisia tarkastuksia vastaajat kertoivat puolisoidensa tai itsensä kohdanneen poliisien toimesta myös kaduilla. Tilanteissa heitä oli ilman pätevää syytä pyydetty todistamaan henkilöllisyyttään, ja painotettu, että heidän täytyisi kantaa henkilöllisyystodistustaan kokoajan mukanaan.

Taistelu rasismia ja syrjintää vastaan vaatii vahvoja poliittisia päätöksiä
 
Tärkein keino rasismin ehkäisemiseksi on tarpeellisen koulutuksen ja tiedon saamisen tarjoaminen. Lasten ja nuorten asenteisiin pitää vaikuttaa aktiivisesti aina varhaiskasvatuksesta asti käsittelemällä rasismia muulloinkin kuin jonkun sitä kohdatessa. Lisäkoulutusta rasismin vastaiseen työhön tarvitaan erityisesti varhaiskasvatus- ja opetusalalla, jossa lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä on suuri rooli yhteiskunnallisten enakkoluulojen hälventämiseen ja yhdenvertaisemman ilmapiirin luomiseen. Kouluttautuminen ja haitallisten käytösmallien tunnistaminen auttaa huomaamaan piilorasistiset, erityisesti tahattomat rasistiset ilmaisut ja tavat, sekä rakenteellisen rasismin antaen keinot niihin puuttumiseen ja uusien toimintamallien etsimiseen ja löytämiseen.
 
Poliittisin keinoin voidaan ohjata resursseja asiantuntijatyöhön ja vertaistuen tarjoamiseen rasismia ja syrjintää kohdanneille henkilöille ja perheille. Antirasistisen opetuskokonaisuuden tarjoaminen ja lisääminen pakollisiin opintoihin on tärkeää myös muilla julkisilla aloilla, joissa virkahenkilöt ovat paljon tekemisissä eri taustaisten ihmisten kanssa kuten poliisikoulutuksessa, terveydenhuoltoalan koulutuksessa sekä sosiaalialojen koulutuksessa.
 
Sekä julkisiin virkoihin, että yksityisten yrittäjien tarjoamiin työpaikkoihin tarvitaan enemmän moninaisuutta. Työnsaantia on helpotettava korvaamalla rekrytoinnit anonyymeilla rekrytoinneilla, joissa ihmisiin ei voida liittää ennakkoluuloja pelkästään heidän nimien tai ulkonäköjen perusteella, vaan aidosti pohjataan työnsaanti osaamiseen. Työnsaantia voidaan poliittisesti yhdenvertaistaa myös helpottamalla ulkomailla suoritettujen opintojen hyväksilukua suomalaisissa oppilaitoksissa, sekä tunnistamalla ulkomaalaisia tutkintorakenteita myös työnhaussa.
 
Politiikkaan olennaisesti kuuluu myös asioiden nostaminen julkiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun, sekä epäkohdista ja niiden korjaamisesta viestiminen. Rasistisen käytöksen ja rakenteiden piilottelu ei auta niiden poistamisessa tai vähentämisessä, vaan ilmiöistä on pystyttävä puhumaan jotta ne voidaan tunnistaa. Asioista puhumatta jättäminen siirtää vastuun rasismista sen kokijalle, joka joutuu kärsimään siitä, ja vie vastuun pois tekijältä, jonka toiminta usein kuitataan olan kohautuksella eikä rasistisesta toiminnasta rankaista tai siihen puututa tarpeeksi esimerkiksi työpaikoilla, harrastuksissa tai julkisilla paikoilla.
 
Poliittisten päättäjien ja viranomaisten toimesta on myös madallettava kynnystä ilmoittaa kokemastaan rasismista ja syrjinnästä esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökunnalle, julkisten liikennevälineiden työntekijöille kuten vartijoille, poliisille, sosiaalityöntekijöille tai yhdenvertaisuusvaltuutetulle. Ilmoituksia käsittelevät ihmiset on koulutettava toimimaan oikeudenmukaisesti tilanteissa. Ilmoitusten tekemisen kynnystä tulisi madaltaa, eikä sen tulisi olla kohtuuttoman työlästä tai turhan tuntuista tekijälle, vaan tekijälle pitäisi tulla tunne siitä, että häntä kuunnellaan ja hänen kokemuksensa otetaan huomioon.
 
Lainsäädäntö rasisminvastaisen työn tukena – millaisia lainsäädännön kehittämiskohtia tunnistamme?
 
Suomessa pitää voida olla myös virallisesti kaksi- tai monikielinen, mikä toteutuu vain, jos väestötietojärjestelmä mahdollistaa useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinnin. Vain yhden äidinkielen rekisteröimiskäytäntö on ongelmallinen niin yksilön, perheiden kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Useamman äidinkielen merkitsemisen väestötietojärjestelmään tulee mahdollistaa, jotta henkilön kaikki äidinkielet tulisivat näkyväksi eikä lapsia ohjattaisi kielen opetuksessa väärin. Tämä antaisi myös hyväksynnän yhteiskunnan osalta olla monikielinen ja moninainen taustaltaan.
 
Kahden kulttuurin perheissä nykykäytäntö koetaan epäkäytännöllisenä ja epäoikeudenmukaisena. Käytäntö pakottaa vanhemmat tekemään valinnan kielten välillä, ja asettaa vanhempien äidinkielet keskenään eriarvoiseen asemaan.
 
Useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinti antaisi perheen kaikille kielille tasa-arvoisen ja virallisen statuksen, mahdollistaisi kaksikielisten lasten yhdenvertaisuuden, sekä jo olemassa olevien palveluiden tehokkaamman hyödyntämisen ja monikielisyyden varhaisen tukemisen. Lisäksi se ehkäisisi epätasa-arvoista kohtelua niin palveluissa kuin koulutuksessakin, kun henkilön kielellinen osaaminen pystyttäisiin paremmin ottamaan huomioon viranomaisten puolesta.
 
Rasismista ja syrjinnästä pitää tehdä yhteiskunnassa tuomittavampaa. Rasismiin, syrjintään ja vihapuheeseen on puututtava kovemmin poliitikkojen ja viranomaisten taholta.
 
Rasismista ja syrjinnästä pitäisi voida ilmoittaa vielä matalammalla kynnyksellä ja pitäisi olla luotto siihen, että kokemusten ilmoittaminen johtaa johonkin. Nyt kokemukset jäävät ilmoittamatta, koska ei uskota, että mikään muuttuu.

Suomessa toimivien parisuhdetyötä tekevien järjestöjen tarjoamat matalan kynnyksen palvelut ovat merkityksellisiä niin perheiden hyvinvoinnin kuin kansantalouden näkökulmasta. Psyykkisen hyvinvoinnin perusta luodaan kodin ihmissuhteissa. Vaikeuksia kohdanneiden parien tulisi saada tukea mah dollisimman varhain.
 
Parisuhdetukea tarjoavilla järjestöillä on jo pitkän aikaa ollut merkittävä rooli palveluiden ketteränä tuottajana ja kehittäjänä. Oikea-aikaisesti kohdennetulla avulla on pystytty ehkäisemään kalliimpien korjaavien tukimuotojen tarvetta. Parhaimmillaan tällä on kyetty vähentämään pitkittyneen ylikuormituksen aiheuttamia avioeroja sekä niiden seurannaisvaikutuksia – työuupumusta, päihde- ja mielenterveysongelmia. Myös Kansallisessa Lapsistrategiassa tulisi huomioida, että vanhempien riitely lasten läsnä ollessa on erityisen haitallista lasten psyykkiselle hyvinvoinnille. Monissa tutkimuksissa on todettu, että vanhempien parisuhdeongelmat ovat yksi merkittävimmistä uhkatekijöistä lapsen turvalliselle kasvulle. Parisuhdetyö mahdollistaa myös lasten ja vanhempien turvallisempia vuorovaikutussuhteita.
 
Parisuhdekeskus Kataja on koordinoinut Suomessa toimivien parisuhdetyötä tekevien järjestöjen parisuhdeverkostoa jo 15 vuoden ajan. Verkosto toimii aktiivisesti parisuhdeteemojen esille nostajana ja alan valtakunnallisena vaikuttajana.
 
Koronapandemia on lisännyt turvattomuutta ja epävarmuutta monissa perheissä. Matalan kynnyksen palveluita tarvitaan nyt erityisen paljon. Digitaalisesti tarjottavia palveluita lisänneet perhejärjestöt pystyvät vallitsevassa tilanteessa tarjoamaan tukimuotoja, joihin ei tarvitse jonottaa. Eri perhemuotojen palvelemiseen erikoistuneet järjestöt tuottavat tuloksellista ja ainutlaatuista vertaistukea eri elämäntilanteissa eläville pareille ja perheille.
 
Suomessa on ainutlaatuinen, julkisia palveluita täydentävä sosiaali- ja terveyspuolen järjestörakenne. Järjestöjen tekemä parisuhde- ja hyvinvointityö on kansallisesti korvaamatonta ja tarvitsee rahoituksen toiminnalleen. Ennaltaehkäisevä työ on aina korjaavaa työtä halvempaa. Parisuhteita tukemalla tuetaan samalla kasvavia sukupolvia ja heidän hyvinvointiaan. Vanhempien hyvinvointi ja parisuhteen vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat vahvasti yhteydessä lasten hyvinvointiin.
 
Parisuhdeverkostossa toimivat järjestöt kohtaavat asiakastyössään sekä ammattilaisten ja vapaaehtoistoimintansa kautta vuosittain vähintään 50 000 erilaisissa parisuhdetilanteissa elävää ihmistä. Mikäli valtiovarainministeriön ehdottama budjettiriihen taloussuunnitelma menee suunnitellussa muodossa läpi, toiminnan rahoituksen katkeamisen seurauksena merkittävä määrä perheitä jää jatkossa vailla tarvitsemaansa tukea. Olemme tilanteesta syvästi huolissamme. Toivomme, että rahoitus saa jatkua katkeamatta niin, että parit ja perheet tulevat jatkossakin autetuiksi heille räätälöityjen tukimuotojen kautta.

Helsingissä 25.8.2020
 
Parisuhdeverkoston puolesta:

• Parisuhdekeskus Kataja ry
• Suomen Uusperheiden liitto ry
• Parempi avioliitto ry
• Ensi- ja turvakotien liitto ry
• Väestöliitto ry
• Sateenkaariperheet ry
• ADHD-liitto ry
• Familia ry
• Lapsettomien yhdistys Simpukka ry
• Samassa veneessä -avioparityö
• Lasten ja nuorten keskus ry

 
Lataa ja tulosta kannanotto (PDF)

Helsingin Sanomien monikielisyyttä koskeva pääkirjoitus (29.4.) ja kieliasiainneuvos Corinna Tammenmaan mielipide (6.5.2019) toivat esiin paineen muuttaa nykyistä äidinkielen rekisteröintikäytäntöä. Myös hallituksen kielikertomuksessa todetaan, että useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröintimahdollisuutta ja sen vaikutuksia tulisi selvittää.
​
Useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinti palvelisi erityisesti perheitä, joissa vanhemmat puhuvat eri kieliä, jolloin ei ole itsestään selvää, mikä on lapsen äidinkieli. Pakollinen valinta asettaa vanhempien kielet keskenään eriarvoiseen asemaan eivätkä vanhemmat aina osaa arvioida valinnan mahdollisia seurauksia. Vieraskieliseksi rekisteröity, mutta suomea äidinkielenomaisesti puhuva lapsi voi esimerkiksi joutua suomi toisena kielenä -opetukseen tai todistamaan suomen kielen taitonsa muulla tavoin myöhemmin elämässään. Toisaalta lapsi ei välttämättä saa oman äidinkielen opetusta toisen vanhempansa kielellä, jos se ei ole hänen rekisteröity äidinkielensä. Koska käytännöt vaihtelevat eri puolilla Suomea, kaksikieliset lapset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä he asuvat. Oikean tilastotiedon puutteen vuoksi kaksikielisyyttä tukevia palveluita ei voida mitoittaa oikein. Tänä vuonna esimerkiksi Käpylän peruskoulun kaksikieliseen suomi-espanja opetukseen haki yli 30 lasta, mutta vain alle puolet sai paikan.
 
Rekisteröintikäytännön muuttaminen ei tarkoita, että kaikki saisivat lakisääteisiä palveluita tai voisivat asioida viranomaisten kanssa omalla äidinkielellä. Tämä ei toteudu tälläkään hetkellä. Muutos kuitenkin antaisi kaikille kaksi- ja monikielisissä perheissä puhutuille kielille tasa-arvoisen ja virallisen statuksen sekä mahdollistaisi lasten yhdenvertaisuuden ja monikielisyyden varhaisen tuen.
 
(Tanja del Angel)
​
Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu myös Helsingin Sanomissa (16.5.)

How to improve and protect against a decline in relationship satisfaction

So to increase relationship satisfaction in couples and to help reduce relationship break down we need to foster skills such as (3);

• Conflict communication
• Marital interaction
• Spousal support
• Relationship maintenance
• Emotional regulation skills​

These skills are what can improve communication within the relationship to create greater chances of a more satisfying relationship for yourself, your partner, and your child’s development.
 
So how can you practically try to improve your multicultural relationship skills? Well here are a few ideas to start with;
 
Emotional regulation skills
Self-regulation is like a muscle and it needs to be exercised if you want to improve it. Meditation is a great way to do this and can increase your self-regulatory strength and has many other benefit. Below are a few links to free meditation websites with guides.

• The Mindfulness Solution: Everyday Practices for Everyday Problems
• Sitting Together: Essential Skills for Mindfulness-Based Psychotherapy
• Headspace App: Learn to meditate and live mindfully

 
Conflict communication skills
Sometimes one of the biggest problems to communication is when you have an elevated emotional response. As soon as one person in the discussion has raised their voice, it is likely that false judgements and assumptions have been made. When you next feel misunderstood in an argument, or if you are discussing a subject that you know you both argue about, try the following and hopefully it will improve your listening and empathising skills within your relationship.
 

1. The first person states what they want to say
2. The second person repeats their understanding of what the first person said
3. The first person then states if that is a clear representation of what they mean and they are satisfied that the person understands them, if they are not then you go back to step one, if it is then the next person starts at step one.

​
This process quickly dissipates any emotional arousal and creates improved communication, greater acceptance and less defensiveness and helps empathetic understanding of each other (8).
 
Relationship Maintenance skills
Relationships can take an incredible amount of work to maintain, and that work is heavily dependant on communication. Research has identified 5 positive behaviours, that are associated with an increase in relationship satisfaction, and 6 negative behaviours that you should try to reduce, that are related to a reduction in relationship satisfaction (9)
​
Positive Skills

1. Assurances, implicitly or explicitly reassuring the partner about the future of the relationship, expressions of love and commitment
2. Openness, direct discussions about one’s own feelings and about the relationship,
3. Positivity, making interactions cheerful and pleasant
4. Social networks is spending time with and gathering support from shared friends, relying on the support and love of family and friends
5. Shared tasks, performing tasks the partners jointly face and sharing equal responsibility within the relationship (10)

 
Negative skills

1. Jealousy induction, behaviours that create jealousy such as flirting with others to make your partner jealous.
2. Avoidance, avoiding being physically being around or to avoid talking about difficult subjects within your relationship
3. Spying on your partner
4. Infidelity and flirting with someone who is not your partner
5. Destructive conflict, thing such as starting arguments with your partner and trying to control your partner’s behaviour.
6. Allowing control, thing such as dropping responsibilities and enjoyed activities because of your partner (11)

 
Tips
Learn each other’s languages, this can create a greater understanding, empathy and improve deeper communication between you both by discovering hidden meanings of words in the others language. This leads to a deeper understanding of your partner. As a by-product this can also help you to understand your partner’s culture and help with the integration process if you have move to your partner’s country.

There many ways to improve relationships and you need to find one that works for you as individuals and as a family. Relationships and families can be hard work sometimes, and I think there is a need to recognise this and take a moment to think about it. Without work relationships might dwindle and fracture, but if you’re willing to create a cherished relationship they can be the most rewarding aspect of life. The loving relationship that surround you will reward you with happiness and life longevity.
 
(Timothy Hudd BA)
The author is a BACP registered Counsellor and psychotherapist in the UK, living and practicing in Helsinki, and married to a Finn himself.
 
​References

• 3. Romano D. Intercultural marriage: Promises and pitfalls. 2008.
• 8. Rogers CR, Roethlisberger FJ. Barriers and Gateways to Communication. 1991;
• 9. Doing the Work of Relationships: A Maintenance Approach | Psychology Today [Internet]. july 19th. 2014 [cited 2018 Jan 11]. Available from: https://www.psychologytoday.com/blog/adventures-in-dating/201407/doing-the-work-relationships-maintenance-approach
• 10. Stafford L, Dainton M, Haas S. Measuring routine and strategic relational maintenance: Scale revision, sex versus gender roles, and the prediction of relational characteristics. Commun Monogr. 2000 Sep;67(3):306–23.
• 11. Dainton M, Gross J. The Use of Negative Behaviors to Maintain Relationships. Commun Res Reports. 2008 Aug 18;25(3):179–91.

Vuonna 1988 perustetun Familia ry:n (ennen Monikulttuuriyhdistys Familia Club ry) toiminnassa on alusta alkaen ollut mukana paljon kahden kulttuurin perheitä. Muun muassa ulkomaan työkomennukselta tai ulkomailta opintojen parista kotiin palaavat perheet havahtuivat siihen, ettei Helsingissä vielä 1980-luvun lopulla ollut paljon kansainvälisille ja monikulttuurisille perheille suunnattua toimintaa. Suomi ja suomalaiset saattoivat myös tuntua vieraalta ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Esimerkiksi ulkomailta hankitun kielitaidon ylläpitäminen, uudet kansainväliset ruokamieltymykset ja ulkomaan kaipuu synnyttivät tarvetta jakaa kokemuksia ja viettää aikaa yhdessä toisten samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Näistä tarpeista syntyi oma kansainvälinen yhteisö, Familia. Erityisesti kahden kulttuurin perheille suunnattu toiminta sai alkunsa perheiden lukumäärän nopeasta kasvusta ja heidän omista lähtökohdista ja tarpeista. Familialle oli jo kertynyt paljon hiljaista tietoa perheiden erityispiirteistä ja tuen tarpeesta vuosien varrella, kun vuonna 2008 aika oli viimein otollinen kahden kulttuurin perheille suunnatulle omalle Duo-projektille. Duo-projekti syntyi vastaamaan kahden kulttuurin perheiden tuen tarpeeseen ja kehitti perheille suunnattua vertaistukitoimintaa sekä tuotti tietoa perheiden erityispiirteistä.
 
​Duo-projektin (Duo – Kaksikulttuuriset perheet tulevaisuuden voimavarana -hanke 2008-2012) päätavoite oli kehittää kahden kulttuurin perheiden hyvinvointia parantavia ja vanhemmuutta vahvistavia toimintamalleja sekä vertaistukeen perustuvia toimintamuotoja yhteistyössä kolmannen ja julkisen sektorin kanssa. Duon ensimmäisellä projektikaudella (2008-2012) luotiin mallit vertaisryhmä- ja vapaaehtoistoiminnalle sekä kahden kulttuurin perheiden perhevalmennukselle. Toiminta koostui vertaistukeen perustuvasta vapaaehtoisten ohjaamasta ryhmätoiminnasta, kuten keskusteluryhmistä, Äiti & vauva -ryhmistä, vapaaehtoisten koulutuksista ja kahden kulttuurin perheiden täydentävästä perhevalmennuksesta. Toiminnalla haluttiin vahvistaa perheiden voimavaroja ja sosiaalisia tukiverkostoja sekä tukea parisuhdetta ja vanhemmuutta luomalla mahdollisuuksia vertaistukeen sekä hyvien käytäntöjen ja kokemusten jakamisen toisten parien ja perheiden kanssa. Lisäksi projektissa kerättiin tietoa kahden kulttuurin perheistä ja parannettiin eri ammattiryhmien valmiuksia tunnistaa kahden kulttuurin perheiden erityispiirteitä ja kohdata heitä työssään. Kohderyhmän luonteen ja maantieteellisen sijoittumisen huomioon ottaen Duo-projektin ensimmäisellä kaudella toiminta suunnattiin pääkaupunkiseudulla asuville kahden kulttuurin pareille ja lapsiperheille.
 
Duon toisella projektikaudella (2013-2016) hyödynnettiin projektin ensimmäisen kauden aikana kertynyttä kokemusta ja asiantuntemusta. Duon ensimmäinen projektikausi oli osoittanut toiminnan hyödyllisyyden ja vertaistuen tarpeen myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvien kahden kulttuurin perheiden keskuudessa. Perheiden lukumäärä oli edelleen nopeassa kasvussa ja tarve toiminnan valtakunnallistamiselle oli lisääntynyt, sillä 70 % perheistä asui pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Duon toisella projektikaudella kahden kulttuurin perheille suunnattu vapaaehtois- ja vertaistoiminta sekä vanhempainvalmennus monipuolistuivat ja ne valtakunnallistettiin hyödyntämällä monipuolisesti helppokäyttöisiä matalan kynnyksen verkkopalveluita, sosiaalista mediaa ja yhteistyöverkostoja. Lisäksi projektissa tuotettiin tietoa kahden kulttuurin perheistä ja parannettiin tiedon saatavuutta keräämällä ja kokoamalla tietoa sähköiseen tietopankkiin. ​
​
Miksi toimintaa kahden kulttuurin perheille tarvitaan?
Kahden kulttuurin perheiden määrä Suomessa on kolminkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä ja he ovat muodostuneet yhä suuremmaksi, näkyvämmäksi ja pysyväksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Duo-projektin alkaessa vuoden 2008 alussa Suomessa asui noin 52 000 kahden kulttuurin perhettä. Projektin päättyessä vuoden 2016 lopussa Suomessa asui viimeisimmän tilastotiedon mukaan reilusti yli 73 000 kahden kulttuurin paria ja perhettä, joissa lähipiiri mukaan lukien elää arviolta yli 300 000 aikuista ja lasta, mikä on verrattavissa esimerkiksi ruotsinkielisen väestön määrään Suomessa.  Lukumäärän kasvun myötä perheiden kohtaaminen yhteiskunnan eri osa-alueilla ja ammattiryhmissä on lisääntynyt. Kahden kulttuurin perheillä on omat erityistarpeensa, joihin kantasuomalaisille ja maahanmuuttajaperheille suunnattu toiminta ja palvelut eivät yksin vastaa.
 
Kahden kulttuurin perheet eivät ole täysin kantasuomalaisia, mutta eivät usein myöskään täysin maahanmuuttajia ja perheet tarvitsevat heidän erityispiirteensä huomioivaa tukea. Kahden kulttuurin perheet ovat ikärakenteeltaan nuorempia kuin suomalaiset perheet keskimäärin ja noin puolet kahden kulttuurin perheistä on lapsiperheitä. Vertaistuen ja sosiaalisten tukiverkostojen tarve ja merkitys korostuvat silloin, kun perheeseen syntyy lapsi.  Viimeistään perheellistymisen myötä kahden kulttuurin perheen vanhempien täytyy sovittaa yhteen omat odotukset ja perhekäsitykset, kasvatusnäkemykset ja vanhemmuuden mallit, jotka voivat muodostua vanhempien erilaisista perinteistä, arvoista, maailmankatsomuksista tai uskonnoista. Perheet voivat kohdata myös sukulaisten, ystävien, ammattilaisten ja yhteisön heihin kohdistamia ennakkoluuloja. Kahden kulttuurin perheessä vanhemmat puhuvat lähes aina eri äidinkieliä, joten vanhempien on löydettävä oma tapansa tukea lapsen kahden kulttuurin identiteettiä ja kaksikielisyyttä.

Kahden kulttuurin liitot päätyvät eroon kantasuomalaisten solmimia liittoja useammin. Ilmiön taustalla vaikuttavat useat eri tekijät, joista monet ovat samoja kuin eroissa yleensäkin. Taustalla vaikuttavia syitä ovat lisäksi maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyvät haasteet esimerkiksi sosiaalisen verkoston puute ja vaikeus työllistyä. Tilanteen kuormittavuutta lisäävät muut samanaikaiset elämänmuutokset, kuten perheellistyminen ja vanhemmuus. Kansainvälisiä piirteitä sisältävät kahden kulttuurin liittojen erot ovat usein hankalia ja raskaita prosesseja. Pahimmillaan ne voivat vaarantaa lapsen myönteisen kahden kulttuurin identiteetin kehittymisen sekä lapsen mahdollisuuden rakentaa ja ylläpitää suhteita molempien vanhempiensa kulttuureihin, kieliin ja sukulaisiin. Kahden kulttuurin perheillä on tarve ennen kaikkea sosiaalisten tukiverkostojen vahvistamiseen, parisuhteen ja vanhemmuuden tukemiseen sekä hyvien käytäntöjen ja kokemusten jakamiseen toisten samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Edellä mainitut tekijät vahvistavat perheiden voimavaroja ja edesauttavat perhetason kotoutumista.
 
​Perheiden erityispiirteisiin kuuluu se, että ainakin toinen puolisoista asuu aina kotimaansa ulkopuolella riippumatta siitä, mihin maahan perhe asettuu. Suomalaisen puolisona maahan muuttaneella on usein lähtökohtaisesti paremmat edellytykset omaksua tietoa Suomesta, oppia kieltä ja verkostoitua verrattuna moniin muihin maahanmuuttajiin, eikä heillä välttämättä ole suuria kotoutumiseen liittyviä haasteita. Yhteistä kaikille ulkomaalaistaustaisille puolisoille on kuitenkin se, että tärkeimpänä ja joskus myös ainoana tukena toimii suomalainen kumppani. Suomalainen puoliso ei kuitenkaan automaattisesti takaa ulkomailta muuttaneen puolison menestyksekästä kotoutumista, vaikka näin usein ajatellaankin. Parhaimmillaan suomalaiset puolisot ovat tärkeä voimavara kotoutumisessa, mutta myös he tarvitsevat tukea. Kotoutuminen vaikuttaa välillisesti myös suomalaiseen puolisoon ja perheen lapsiin, mikä jää ammattilaisilta usein huomioimatta. Vaikka mahdolliset kulttuurierot sekä maahanmuuton ja kotoutumisen vaikutukset perheeseen täytyy huomioida myös kahden kulttuurin perheiden kohtaamisessa, vaikutukset ovat jokaisen perheen kohdalla erilaisia. Ulkomaalaistaustaisen puolison tarve tukeen ja suomalaisen puolison mahdollisuus olla tukena vaihtelevat erilaisten taustojen ja elämäntilanteiden mukaan.
 
Myös kahden kulttuurin perheet ovat monimuotoisia ja jokaisen perheen tilanne on ainutlaatuinen. Kahden kulttuurin perheiden joukossa on paljon esimerkiksi ero-, yksinhuoltaja- sateenkaari- ja uusperheitä omine erityispiirteineen. Maahanmuuton kasvaessa, yhteiskunnan muuttuessa ja kahden kulttuurin perheiden lukumäärän lisääntyessä myös ilmiöt ja haasteet monipuolistuvat ja tarve tiedolle sekä kohdennetuille palveluille ja tuelle lisääntyy. Kahden kulttuurin lasten identiteetin ja monikielisyyden tukemisesta, eroperheistä, kahden kulttuurin nuorista, isovanhemmuudesta sekä esim. Suomeen turvapaikanhakijana tulleiden muodostamista kahden kulttuurin parisuhteista tiedetään vielä suhteellisen vähän. Kahden kulttuurin perheille suunnatun toiminnan ja palveluiden järjestäminen ja kehittäminen, edunvalvonta ja vaikuttaminen sekä perheitä koskevan tiedon ja asiantuntemuksen lisääminen jatkuvat Duo-projektin päätyttyä osana Familia ry:n perustoimintaa ja erityisosaamista. Tulevaisuudessa Familia ry vahvistaa rooliaan erityisesti valtakunnallisena kahden kulttuurin perheiden toiminnan järjestäjänä, asiantuntijana, edunvalvojana ja tukijana.
 
(Tanja del Angel, suunnittelija, Familia ry)
​
Kirjoitus on julkaistu alunperin Kaksikulttuurinen Suomi 100 - katsaus  kahden kulttuurin suomalaisuuteen ja Familian Duo-toimintaan (PDF) raportissa toukokuussa 2017