Listaus opinnäytetöistä, pro graduista sekä väitöskirjoista aiheesta kahden kulttuurin perheet ja parisuhde. Alkuun on listattuna Familia ry:n opinnäytetöitä ja muita selvityksiä, ja loppuun lisätty muita aiheeseen liittyviä töitä. Familia ry:n opinnäytetyöt
Muut Familian tutkimukset
MUITA TUTKIMUKSIA
Kahden kulttuurin lapsiin, kaksikielisyyteen, varhaiskasvatukseen ym. liittyvät tutkimukset Opinnäytetyöt
Pro gradut
Väitöskirjat
Kahden kulttuurin parisuhde ja perhe Opinnäytetyöt
Pro gradut
Väitöskirjat
Muut tutkimukset
Monikulttuurinen avioliitto? Kansainvälinen perhe? Ylirajainen tai ylikulttuurinen perhe? Sekaliitto? Kahden kulttuurin parisuhde? Kaksikulttuurinen pariskunta? Näitä kaikkia nimityksiä on käytetty puhuttaessa kahden eri maissa syntyneen ihmisen parisuhteesta ja perheestä. Nimitykset, kuten termit yleensäkin, eivät ole yksiselitteisiä tai neutraaleja. Esimerkiksi sana monikulttuurinen esiintyy nykyisin lähinnä yleisen maahanmuuttokeskustelun yhteydessä ja termillä monikulttuurinen perhe viitataan usein myös sellaisiin perheisiin joiden puolisot ovat kotoisin samasta maasta. Kansainvälinen perhe on terminä hieman yksiselitteisempi, eritoten lainopillisessa merkityksessä, mutta arkikäytössä termin ymmärretään usein tarkoittavan esimerkiksi työkomennuksella olevaa suomalaisperhettä. Ylirajainen perhe voi puolestaan olla mikä tahansa sellainen perhe, jonka sosiaaliset verkostot ulottuvat moneen maahan.
Kahden eri maasta peräisin olevan perheeseen ja parisuhteeseen liittyvä termistö on puutteellista ja olemassa olevia termejä käytetään kirjavasti. Viime vuosina termit kahden kulttuurin liitto ja kaksikulttuurinen perhe ovat kuitenkin vakiintuneet. Esimerkiksi Väestöliitto päätyi käyttämään termiä kaksikulttuurinen avioliitto vuonna 2012 julkaistussa Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja – Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot perhebarometrissä. Termi löytyy myös vuonna 2013 tohtoriksi väitelleen Pirjo Pölläsen yhteiskuntapolitiikan väitöstyöstä Hoivan rajat – tutkimus venäläisten vaimomuuttajien ylirajaisesta perhehoivasta (Itä-Suomen yliopisto). Myös Familia ry on päätynyt edellä mainittuihin termeihin ja käyttänyt niitä johdonmukaisesti vuodesta 2008 saakka. Familian määritelmän mukaan kaksikulttuurinen perhe (tai kahden kulttuurin perhe) on perhe, jonka puolisot ovat syntyneet eri maissa. Kulttuurilla viitataan tässä yhteydessä ennen kaikkea synnyinmaahan, eikä sanaan sisällytetä muita ominaisuuksia. Perheellä tarkoitetaan puolestaan kahden aikuisen välistä liittoa, riippumatta siitä onko perheessä lapsia. Määritelmän mukaan kahden kulttuurin perheitä ovat esimerkiksi:
Kahden kulttuurin perheitä yhdistävä seikka on, että asuu pari missä maassa tahansa, on toinen tai molemmat puolisoista (asuttaessa kolmannessa maassa, joka ei ole kummankaan koti-/synnyinmaa) sen hetkisessä asuinmaassaan se maahanmuuttajataustainen. Asuinmaahan ja maahanmuuttoprosessiin liittyvät kysymykset ovatkin ainoa asia, joka yhdistää kaikkia kahden kulttuurin perheitä. Perheissä toki puhutaan lähes aina kahta tai useampaa eri kieltä, mutta esimerkiksi äidinkielenään englantia puhuvan brittiläisen ja yhdysvaltalaisen liitossa näin ei ole. Kaksikulttuuriset perheet ovat monimuotoisia ja niistä löytyy niin ydinperheitä, uusperheitä, kahden aikuisen perheitä, sateenkaariperheitä, adoptioperheitä kuin monikkoperheitäkin. Kaksikulttuurisuus antaa kahden kulttuurin perheille oman erityispiirteensä ja yhteneväisiä kokemuksia, mutta perheet, samoin kuin kaikki muutkin perheet, ovat kukin omanlaisensa. Hanna Kinnunen, YTM, suunnittelija Huoltajien tasavertainen kohtelu varhaiskasvatuksessa, totta vai ei?Rosa-Maria Sottinen-Martinez ja Pia Åkerblom ovat tutkineet opinnäytetyössään kahden kulttuurin perheiden heikommin varhaiskasvatusyksikön kieltä osaavan huoltajan osallisuutta varhaiskasvatuksessa. Tulosten pohjalta laadittiin huonetaulu, johon kerättiin keskeisimpiä tuloksia ja toiveita huoltajilta, tukemaan henkilökunnan työtä osallisuuden mahdollistajina. Tutkimuksessa kävi ilmi, että moni vastaajista oli joutunut tukeutumaan lapsen toiseen huoltajaan voidakseen paremmin vaikuttaa lapsensa varhaiskasavatukseen. Vastaajat toivoivat henkilöstöltä enemmän yritystä yhteisen kommunikointikielen löytymiseen. Tutkimuksen tuloksetVarhaiskasvatuksen perusteiden mukaan henkilökunnan tulee mahdollistaa jokaisen tasavertainen osallisuus varhaiskasvatuksessa. Osallisuuteen kuuluu varhaiskasvatukseen vaikuttamaan pääseminen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin kautta. Tutkimuksessa huoltajat kokivat, että he eivät pääse vaikuttamaan lapsensa varhaiskasvatukseen niin hyvin ilman toista, varhaiskasvatuksen kieltä puhuvaa, huoltajaa. Huoltajat kokivat henkilökunnan vaikeasti lähestyttävänä eikä kovin aktiivisina tiedon antajina. Vastauksissa korostui huoltajien oman aktiivisuuden tärkeys tiedon kysymisessä, jotta pääsi osalliseksi. Tähän tarvitaan varhaiskasvatuksen puolelta muutosta, sillä varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa ilmaistaan selvästi vastuun osalliseksi pääsemisestä olevan henkilökunnalla. Tutkimuksessa selvisi, että huoltajat toivoivat henkilökunnalta avoimempaa asennetta myös muiden kielten kuin suomen käyttöön kommunikointikielenä. Huoltajat arvostivat henkilökunnan kannustusta suomen kielen käyttöön, mutta olisivat halunneet itse vaikuttaa siihen millä kielellä varhaiskasvatuksesta tiedon saavat. Henkilökunta koettiin ammattimaiseksi ja positiiviseksi vastaajien keskuudessa, mikä vaikutti positiivisesti osallisuuden kokemukseen. Kulttuurieroilla nähtiin olevan vaikutusta huoltajien keskinäisissä tapaamisissa enemmän kuin osallisuudessa itse varhaiskasvatukseen. Tutkimuksen tuloksista laadittiin huonetaulu kolmella kielellä, jota voidaan käyttää muun muassa varhaiskasvatushenkilöstön kouluttamiseen. Tätä voivat huoltajat myös itse viedä varhaiskasvatusyksiköihin, mikäli he kokevat sen tarpeelliseksi. Huonetaulussa on selkeästi esiteltynä huoltajien toiveita ja kokemuksia osallisuudestaan ja kohdatuksi tulemisestaan varhaiskasvatuksen piirissä. Tutkimuksen toteutusTeoreettisen viitekehyksen pohjalta laadittiin verkkopohjainen kyselylomake kahden kulttuurin perheille, joka oli auki loppuvuonna 2020. Kyselylomaketta levitettiin suoraan varhaiskasvatusyksiköihin sekä sosiaalisen median välityksellä. Tutkimukseen vastasi 37 huoltajaa, joista 30:n vastauksia käytettiin. Vastauksia analysoitiin pääasiassa sisällönanalyysiä käyttäen, sillä kyseessä oli enimmäkseen laadullinen tutkimus. Opinnäytetyö tehtiin Familia ry:lle, kahden kulttuurin perheiden järjestölle.
Rosa-Maria Sottinen-Martinez Lue raportti kokonaisuudessaan täältä (PDF)
Toteutimme Familiassa elokuussa 2020 kyselyn kahden kulttuurin perheiden ja parien kokemasta syrjinnästä ja rasismista Suomessa, joiden tuloksia olemme tällä viikolla julkaisseet sosiaalisessa mediassa. Kyselyn avulla selvitettiin kahden kulttuurien perheiden kokonaisvaltaisia kokemuksia tarkastelemalla tilanteita, asioiden käsittelemistä, rakenteellista syrjintää sekä avun ja tuen tarvetta. Halusimme kerätä tietoa rasismista ja syrjinnästä sekä vastaajien omasta näkökulmasta, heidän puolisoidensa näkökulmasta, perheiden näkökulmasta ja myös lasten näkökulmasta. Pidimme tärkeänä selvittää, miten vastaajat itse kokevat heidän perheeseensä kohdistuvan rasismin ja syrjinnän vaikutukset. Jatkamme edelleen kyselyn tuloksien tarkempaa analysointia. Käy kuitenkin lukemassa tuloksia raportistamme täältä. Kahden kulttuurin perheiden vastauksissa korostui huoli siitä, etteivät he itse, heidän kumppaninsa tai heidän lapsensa saaneet samaa kohtelua kuin muut ihmiset suomalaisessa yhteiskunnassa, vaan heitä pidettiin toisarvoisina. Epätoivoa aiheutti myös kokemus siitä, että syrjinnän tai rasismin kokemuksia tai niistä aiheutuvia haasteita epäiltiin ja kyseenalaistettiin eivätkä perheet kokeneet kenenkään puolustavan heitä tai tarjoavan heille tarpeellista tietoa tai tukea kokemuksista selviämiseen. Lapsiin kohdistunut syrjintä ja rasismi koettiin satuttavampana niin henkisesti kuin fyysisestikin, kuin vastaajiin itseensä tai heidän puolisoihinsa kohdistuneet kokemukset. Lapsiin kohdistuva rasismi ja syrjintä koettiin erityisen epäoikeudenmukaisena. Erityisesti tilanteet koettiin epäoikeudenmukaisina sen vuoksi, että lapset eivät vastaajien mukaan olleet tehneet mitään väärin tai valinneet itse omaa syntyperäänsä, jonka vuoksi heihin kohdistettiin rasismia tai syrjintää. Vastaajat kokivat myös paljon avuttomuutta ja voimattomuutta lastensa puolesta. Tunteet syntyivät siitä, että vanhemmat kokivat, että haluaisivat pystyä paremmin suojelemaan lapsiaan Huolestuttavaa monen muun asian ohella oli myös huomata, että harva vastaajista oli ilmoittanut kokemuksistaan eteenpäin viranomaisille. Syy tähän oli usein se, ettei ilmoitusten uskottu johtavan mihinkään. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota, että jotta kaikista tilanteista haluttaisiin ilmoittaa. Ilmoitusten tekemisen tärkeyttä tulisi korostaa, jotta tilastot rasismin ja syrjinnän kokemuksista vastaisivat todellisuutta ja herättäisivät näin enemmän huomiota ja keskustelua aiheen tiimoilta. Tarvitsemme yhteiskunnassa lisää avointa keskustelua niin ihmisten arkielämässä kuin erilaisissa toimintaympäristöissä. Kyselyyn vastanneista suuri osa uskoi, että ihmisten ennakkoluuloihin ja asenteisiin voi vaikuttaa, erityisesti keskustelun kautta. Rasismista ja syrjinnästä ei pitäisi puhua vain silloin, kun sitä kohdataan vaan sitä pitäisi tuoda aktiivisesti esille kaikkien toimesta. Myös niiden, jotka sitä eivät ole kokeneet. Median rooli ja valta koettiin olennaiseksi moninaisuuden ja rasismiin liittyvien ongelmien esille tuomisessa. Poliittisilta päättäjiltä toivottiin myös enemmän rasismin tuomitsemista julkisesti. Hyvä huomio muutamilta vastaajilta oli se, että tarvitsemme lisää myös niitä tarinoita, joissa kahden kulttuurin perheiden arki ja rikkaus tuodaan esille positiivisesti, onnistuneiden tarinoiden kautta. On tärkeää, että esille tuodaan moninaisuuden, erilaisia kulttuurien ja monikielisyyden rikkaus, mutta myös sitä puolta, joka yhteiskunnassamme ei toimi ja joka kaipaa muutosta. Familia on saanut oikeusministeriöltä rahaa rasismin vastaisen toimintaohjelman puitteissa kehittää työkalu, joka on suunnattu kahden kulttuurin perheille rasismiin ja syrjintään puuttumiseen. Työstämme parhaillaan opasta kahden kulttuurin perheiden kohtaaman rasismin ja syrjinnän kokemusten käsittelyyn. Oppaaseen tulee liittymään myös työpajamalli, jossa aihetta käsitellään eri menetelmiä hyödyntäen. Tämä on yksi konkreettinen asia, joka on lähtenyt liikkeelle kyselyn tuloksia tarkastellessamme. Haluamme jatkossa olla vahvemmin esillä antirasistisen työn ja toiminnan osalta ja antaa tukea myös tässä perheillemme, jotka rasismia ja syrjintää kokevat arjessaan. Tarve vertaistuelle sekä yhteiskunnalliselle keskustelulle ja vaikuttamiselle on suuri. Elina Helmanen toiminnanjohtaja Kaksikulttuurinen Suomi 100 - katsaus kahden kulttuurin suomalaisuuteen ja Familian Duo-toimintaan26/5/2017
Kaksikulttuurinen Suomi 100 – katsaus kahden kulttuurin suomalaisuuteen ja Familian Duo-toimintaan raportissa luodaan katsaus Familian Duo-hankkeiden (2008–2012 ja 2013–2016) toimintaan sekä vuoden 2017 alussa alkaneeseen Familian pysyvään Duo-toimintaan. Lyhyistä artikkeleista koostuvassa raportissa valotetaan Duo-toiminnan eri puolia – vertaisuutta, vapaaehtoisuutta, vanhempainvalmennusta ja vaikuttamista – sekä kerrotaan siitä, keitä kahden kulttuurin perheet ja suomalaiset oikein ovat. Raportti julkaistiin YK:n kansainvälisenä perheiden päivänä 15.5.2017 Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaarin yhteydessä (lue lisää seminaarista alempana). (Hanna Kinnunen, viestintäsuunnittelija, Familia ry) Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaari Suomen täyttäessä sata vuotta on tärkeätä sanoa ääneen se, että Suomi on aina ollut, ja tulee aina olemaan kansainvälinen ja monikulttuurinen. Kansainvälisenä perheiden päivänä 15.5. Familian Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaari kokosi asiantuntijoita ja vaikuttajia keskustelemaan kansainvälistyvästä Suomesta kahden kulttuurin perheiden näkökulmasta. Perheiden hyvinvointi, ja se miten kasvatamme lapsemme nyt, vaikuttaa siihen, miten erilaiset ihmiset ja monikulttuurisuus kohdataan Suomessa tulevaisuudessa, ja siihen, miten suomalaisuus määritellään. Kahden kulttuurin perheistä puhuminen on tärkeää: seminaarin puhujat ja osallistujat nostivat esiin omia kokemuksiaan, lastensa kokemuksia, tai läheistensä kertomuksia siitä, millaista Suomessa on elää kaksikulttuurisena. Joukossa oli hauskoja kertomuksia siitä, miten eri kulttuuritaustat voivat aiheuttaa huvittavia väärinymmärryksiä, mutta myös kertomuksia vaikeista tilanteista, joissa kukaan ei noussut puolustamaan rasismilta tai syrjinnältä. Hauskat - tai sydäntä särkevät - anekdootit siitä miten erilaisuus ja moninaisuus kohdataan kertovat kahden kulttuurin perheiden arjesta. Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus näkyvät Suomessa erityisesti perheissä, joista jokainen on sekoitus erilaisia kulttuureita, tapoja, arvoja ja valintoja, riippumatta siitä ovatko perheen jäsenet syntyneet alun perin eri puolilla Suomea vai maapalloa. Nasima Razmyar korosti puheenvuorossaan sitä, että siinä missä suomalainen katukuva alkaa jo olla arkisen monikulttuurinen, työpaikoilla, politiikassa ja yhteiskunnan rakenteissa kansainvälisyys ei vielä näy. Razmyar nosti tärkeänä asiana esiin myös sen, että yhteistä työtä vaaditaan, jotta kaikilla olisi yhteisessä Suomessamme turvallinen ja osallinen olo. Se, miten asioista puhutaan, edistää turvallisuuden ja osallisuuden tunnetta. Monimuotoiset perheet -verkoston projektipäällikkö Anna Moring puhui hienosti siitä, että kulttuurierot eivät sinänsä ole este ymmärrykselle, vaan että väärinkäsitykset kumpuavat pikemminkin epäonnistuneesta kommunikaatiosta. Sellainen asia, josta ei uskalleta kysyä, jää helposti hallitsemaan keskustelun ilmapiiriä kuin huoneessa seisova valkoinen elefantti, josta kukaan ei kuitenkaan puhu. Kaikki tietävät, että elefantti on olemassa, mutta kukaan ei uskalla mainita siitä. Se, että asiat nostetaan rohkeasti, mutta toisen näkökulmia arvostaen esille, puhdistaa ilmapiiriä ja voi parhaimmillaan edistää luottamuksen syntymistä. Moring korosti sitä, kuinka tärkeää on, että asioista voidaan puhua: keskustelussa jossa molemmat osapuolet ovat avoimia ja kunnioittavat toisiaan keskustelijat osaavat kyllä tunnistaa sen, onko puhujan tarkoitus hyvä vai pahansuopa. Keskustelupaneeliin osallistuivat koripalloilija ja Susijengin kapteeni Shawn Huff, erityisopettaja ja suomalais-kreikkalaisen perheen äiti Niina Halonen-Malliarakis, kahden kulttuurin perheen isoäiti Pia Kindsted, tutkija ja suomalais-kanadalaisessa perheessä elävä Johanna Leinonen sekä suomalais-amerikkalainen toimittaja ja juontaja Sean Ricks. (Kuva: Hanna Kinnunen) Päällimmäisenä seminaarista jäi mieleen paneelikeskustelu siitä, miten suomalaisuus määritellään. Useat puhujat ja osallistujat nostivat esiin sitä, miten ihmiset luokittelevat toisiaan meihin ja muihin ulkoisten ominaisuuksien, puhetavan tai jonkin muun seikan perusteella. Kun joku ei mielestämme sovi näihin kategorioihin, se aiheuttaa hämmennystä, ja pahimmillaan syrjintää ja rasistista käytöstä. Jokaisella on kuitenkin oikeus määritellä itse itsensä - suomalaiseksi, suomalais-amerikkalaiseksi, kreikkalaiseksi, tai joksikin ihan muuksi. Se, että uskallamme puhua, ja puuttua asioihin, tekee satavuotiaasta Suomesta meidän kaikkien yhteisen Suomemme.
(Aino Jones, Puolison Polku -hankkeen projektipäällikkö, Familia ry)
1. Suomessa asui vuoden 2014 lopussa 71 316 kahden kulttuurin pariskuntaa ja perhettä, joissa toinen puoliso on syntynyt Suomessa ja toinen puoliso ulkomailla (Tilastokeskus).
2. Termeillä "kahden kulttuurin pariskunta" ja "kaksikulttuurinen perhe" tarkoitetaan sellaisia pariskuntia ja perheitä, joiden osapuolet ovat syntyneet eri maissa. 3. Kahden kulttuurin liitoista on käytetty myös nimikkeitä "kaksikulttuurinen liitto", "sekaliitto", "kansainvälinen liitto", "kaksikansallinen liitto" ja "monikulttuurinen liitto". 4. Kaikkia kahden kulttuurin pareja yhdistävä tekijä on se, että asuupa pariskunta missä maassa tahansa, on vähintään toinen puolisoista asuinmaassaan maahanmuuttaja. 5. Suomessa syntyneiden miesten ulkomailla syntyneet puolisot ovat yleisimmin syntyneet entisessä Neuvostoliitossa ja Venäjällä, Ruotsissa sekä Thaimaassa ja Virossa. Suomalaisnaisten ulkomailla syntyneet puolisot tulevat useimmiten EU maista. Yleisimpiä ovat liitot Ruotsissa, Britanniassa, entisessä Neuvostoliitossa ja Venäjällä, Saksassa, Turkissa ja Yhdysvalloissa syntyneiden miesten kanssa. 6. Kahden kulttuurin perheiden määrä Suomessa on kolminkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Viimeisen viiden vuoden aikana kahden kulttuurin perheiden lukumäärä on kasvanut lähes 15 000:lla. 7. Kaksikulttuuriset liitot ovat yleistyneet ulkomailla työskentelyn, opiskelun ja matkailun lisääntymisen myötä. Esimerkiksi joka neljäs Erasmus-opiskelija on löytänyt vaihto-opiskelun myötä elämänkumppanin, ja näistä suhteista arvioidaan syntyneen jo miljoona Erasmus-vauvaa! 8. Kaksikulttuuristen parien lapset ovat suomalaisia. Esimerkiksi Tilastokeskuksen mukaan suomalaistaustaisia eli suomalaisia ovat kaikki ne henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Kahden kulttuurin parien lapset eivät siis ole maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia, elleivät molemmat heidän vanhemmistaan ole syntyneet ulkomailla. 9. Vuoden 2011 lopussa Suomessa asui 113 000 kahden kulttuurin suomalaista, eli henkilöä, joiden toinen vanhempi on syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. 10. Myönteiset kokemukset vanhempien kulttuureista auttavat kahden kulttuurin kasvattia ymmärtämään juuriaan. 11. Kulttuurinen tausta ei ole nollasummapeliä; kaksikulttuurinen tausta ei tee ihmisestä "vain puoliksi" suomalaista, vaan tuo hänen suomalaisuutensa jotakin lisää. 12. Kaksikulttuurinen identiteetti on 'fluidi' - eri aikoina, eri ympäristöissä ja tilanteissa jatkuvasti muuttuva. 13. Kahden kulttuurin lapsista kasvaa parhaimmillaan kielitaitoisia ja luontevasti kulttuurien välillä luovivia suomalaisia. 14. Kaksikultuuriset liitot ovat onnellisia. Esimerkiksi Väestöliiton julkaiseman tutkimuksen mukaan suurin osa kaksikulttuurisessa avioliitossa elävistä on yhtä tyytyväisiä tai tyytyväisempiä liittoihinsa kuin suomalaisissa liitoissa elävät. 15. Kun kahden kulttuurin parit riitelevät, riitelevät he samoista asioista kuin suomalaisetkin parit: kotitöistä, vapaa-ajan käytöstä, raha-asiosiat, lasten kasvatuksesta, seksistä ja läheisyyden puutteesta. 16. Kahden kulttuurin pariskunnalle syntyy niin sanottu kolmas kulttuuri. Parhaimmillaan kolmas kulttuuri luo uutta sekä yhdistää kulttuurien hyvät puolet ja sen mikä on pariskunnalle tärkeää. 17. Kahden kulttuurin liitot päättyvät eroon samoista syistä kuin kantasuomalaisten liitot. Vastoin yleistä käsitystä niin sanonut kulttuurierot eivät nouse merkittävimmäksi erojen syyksi. 18. Tilastollisesti kaksikulttuuriset avioliitot päättyvät eroon useammin kuin kahden suomalaissyntyisen liitot. Suurempaa eronneisuutta selittää mm. se, että kahden kulttuurin liitoissa on tilastollisesti keskimääräistä enemmän tekijöitä, jotka lisäävät eroriskiä kaikissa liitoissa, esim. uusperheitä ja suuria ikäeroja. 19. Kaksikulttuurisessa parisuhteessa maahanmuuton ja parisuhteen prosessit menevät usein päällekkäin. Perheet kokevat suuria muutoksia ja stressiä varsinkin, jos parisuhteen solmiminen ja yhteen muutto, perheellistyminen ja maahanmuutto osuvat kaikki ajallisesti yhteen. 20. Valtaosa kaksikulttuurisissa liitoissa elävistä on tyytyväisiä elämäänsä Suomessa. Sekä Suomessa että ulkomailla syntyneet puolisot ovat erityisen tyytyväisiä Suomen turvallisuuteen, koulutusjärjestelmään ja sosiaaliturvaan. 21. Kahden kulttuurin perheet näkevät Suomessa asumisessa myös varjopuolia. Sekä Suomessa että ulkomailla syntyneissä puolisoissa eniten tyytymättömyyttä aiheuttavat Suomen korkea hintataso ja huonot työnsaantimahdollisuudet. 22. Suomalaisella puolisolla on merkittävä rooli maahan muuttaneen puolison kotoutumisessa. Parhaaksi koettu tuen muoto on sosiaalinen tuki ja erityisesti emotionaalinen tuki. 23. Suomessa asuu reilut 90 000 alaikäistä (0-17-v) lasta, joiden vanhemmista toinen on syntynyt muualla kuin Suomessa. Noin 60 000 lapsen kotona lapselle puhutaan suomen, ruotsin tai saamen lisäksi jotakin muuta kieltä. 24. Suomi on virallisesti kaksikielinen maa. Silti esimerkiksi kahden kulttuurin perheissä asuvien kaksi- tai monikielisten lasten todellista lukumäärää ei tiedetä, sillä väestörekisteriin voi merkitä vain yhden äidinkielen. 25. Kahden kulttuurin perheissä vanhemmat joutuvat usein valitsemaan, kumman kielistä he rekisteröivät lapsensa äidinkieleksi. 26. Lapsen toisen vanhemman äidinkieli jää helpommin heikomman kielen asemaan silloin, kun toinen vanhemmista puhuu äidinkielenään ympäristön enemmistökieltä. 27. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tukea lapsen kaksikielisyyttä tai -kulttuurisuutta vaan jokainen kahden kulttuurin perhe on erilainen ja perheet valitsevat oman strategiansa omista tavoitteista, tarpeista ja lähtökohdista käsin. 28. Kaksikieliseksi ei kasva automaattisesti. Toimiva kaksikielisyys vaatii vanhemmilta aikaa, sitoutumista ja määrätietoisia päätöksiä ja toimia. 29. Kaksikielisissä perheissä vähemmistökieltä puhuvan vanhemman täytyy panostaa äidinkieleensä erityisesti silloin, kun he viettävät vähemmän aikaa lastensa kanssa heidän ollessa pieniä. Usein tämä koskee vähemmistökieltä puhuvaa isää. 30. Kaksikielisen perheen lapsella voi asuinpaikastaan riippuen olla mahdollisuus oman äidinkielen opetukseen molempien vanhempien kielillä. 31. Kaksikielisyys mahdollistaa kahden kulttuurin lapselle yhteydet juuriinsa sekä vahvan suhteen molempiin vanhempiin, isovanhempiin ja muihin sukulaisiin. 32. Kaksikielisyys ei ole harvinaista. Itse asiassa kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä puhuu enemmän kuin yhtä kieltä. 33. Ihmisiä, jotka muuttavat maiden tai maanosien välillä solmittuaan suhteen eri maassa syntyneen ihmisen kanssa, voidaan kutsua rakkaussiirtolaisiksi ja avioliittomuuttajiksi (englanniksi 'marriage migrants' ja 'love migrants'). 34. Rakkaussiirtolaisuus on yksi siirtolaisuuden muoto muiden joukossa. Rakkaussiirtolaisuus voidaan monilta osin rinnastaa toisiin vapaaehtoisen siirtolaisuuden muotoihin, kuten työn ja opiskelun perässä muuttamiseen. 35. Rakkaus- ja avioliittosiirtolaisten määrä on kasvanut tasaisesti maailmanlaajuisesti, eikä Suomi tee poikkeusta. 36. Vuonna 2011 julkaistun selvityksen mukaan useampi kuin joka viides EU:n sisällä solmittu avioliitto on ylirajainen tai kansainvälinen. 37. Useat maat ovat kiristäneet maahanmuuton ehtoja tai kiristämässä niitä. Ehtojen kiristykset koskevat myös kahden kulttuurin pareja ja perheitä. 38. Suomessa nopealla aikataululla valmistellut ulkomaalaislain perheenyhdistämistä koskeneet tiukennukset astuivat voimaan 1.7.2016. Hallitus päätti kuitenkin jättää esityksessään suomalaiset (Suomen kansalaiset) toimeentulovaatimusten ulkopuolelle. 39. Rakkaussiirtolaiset ovat heterogeeninen ryhmä, johon kuuluu monenlaisia ihmisiä: eri ikäisiä, eri kielisiä, eri koulutus- ja ammattitaustoista tulevia jne. Rakkaussiirtolaisen arkkityyppiä ei ole. 40. Historiallisesti naiset ovat liikkuneet miehiä useammin pois kotiseuduiltaan ja sama pätee rakkaussiirtolaisiin. Enemmistö avo- tai avioliittosyistä muuttavista ihmisistä on naisia. 41. Suomessa rakkaussiirtolaisten sukupuolijakauma on hyvin tasainen. Suomessa syntyneillä miehillä on kuitenkin hieman enemmän ulkomailla syntyneitä puolisoita kuin Suomessa syntyneillä naisilla. 42. Vaikka kahden kulttuurin perheessä yleensä vain toinen puolisoista on maahanmuuttaja, koskettaa kotoutumisprosessi koko perhettä ja siten myös suomalaista puolisoa. 43. Kahden kulttuurin perheessä kokemukset kotoutumisesta ovat erilaiset, koska toista kotoutuminen koskee suoraan ja toista välillisesti. 44. Kahden kulttuurin perheissä puolisoiden voi olla vaikea samaistua toistensa erilaisiin kokemuksiin esimerkiksi maahanmuutosta. Ajatusten, tunteiden ja kokemusten vaihto on tärkeää, sillä se auttaa ymmärtämään puolisoa ja asettumaan hänen kenkiinsä. 45. Kahden kulttuurin erityiskysymykset koskevat myös perheiden läheisiä ja sukulaisia niin Suomessa kuin ulkomaillakin. 46. Kahden kulttuurin isovanhemmuuteen liittyy usein kysymyksiä esimerkiksi suhteen luomisesta, yhteydenpidosta, yhteisestä kielestä, perinteistä ja tavoista varsinkin silloin, kun isovanhemmat asuvat toisessa maassa. 47. Yhteydenpitoon isovanhempien ja lastenlasten välillä täytyy etsiä uusia keinoja ja välineitä silloin kuin asutaan eri maissa. Nykyteknologia helpottaa yhteydenpitoa ja ikävää, muttei tietenkään korvaa yhdessä olemista. 48. Tutkimusten mukaan kaksikulttuurisen, pitkän parisuhteen onnellisuuteen vaikuttavat niin puolisoiden henkilökohtaiset ominaisuudet, ympäristö kuin sosioekonominen statuskin. Myös Suomessa asuttujen vuosien määrällä on vaikutusta. Kaikista tärkeintä on kuitenkin yhteinen sävel eli me-henki. 49. Puolisoiden kulttuuritaustalla on suurempi merkitys parisuhteen alkutaipaleella kuin usean avioliittovuoden jälkeen. Persoonallisilla piirteillä, temperamentilla ja vuorovaikutustaidoilla on kuitenkin kulttuuria ja kieltä suurempi rooli. 50. Suomen kielen taito on tärkeää suomalaisten kanssa tutustuttaessa ja työllistymisessä. Ilman suomen kielen taitoa on vaikea kiinnittyä suomalaisiin yhteisöihin ja suomen kielen osaaminen suojaa myös masennukselta. Suomen kielen taidolla onkin suora yhteys elämäntyytyväisyyteen ja sitä kautta myös parisuhdetyytyväisyyteen. 51. Rakkaussiirtolaisuus ei koske ainoastaan ensimmäistä, vaan toista ja sitä seuraavia sukupolvia. Rakkaussiirtolaisuuden potentiaalisuus jatkuu peräkkäisissä sukupolvissa myös sitä kautta, että lasten elämässä on alusta asti vanhempien kautta interkulttuurisuus ja läheinen kontakti useampaan kuin yhteen maahan sukulaisverkostojen kautta. 52. Moniarvoisuutta, kielitaitoa ja interkulttuurista kompetenssia. Interkulttuuriset parit ja perheet sekä kahden kulttuurin suomalaiset ovat rikkaus ja valtava voimavara suomalaisessa yhteiskunnassa. (Tanja Del Angel, Hanna Kinnunen ja Tuuli Shinyella) Duo järjesti kahden kulttuurin nuorille aikuisille (18-29 v) suunnatun nettiteemaryhmän keväällä 2015. Suljettuun keskusteluryhmään osallistuneiden kahden kulttuurin suomalaisten toinen vanhempi oli syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. Teemaryhmän suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuivat projektipäällikkö Hanna Kinnusen lisäksi sosiologian maisteriopiskelija Satu Takala ja etnologian maisteriopiskelija Hanna Vesamäki. Hanna Vesamäki käytti aineistoa mielenkiintoisessa etnologian pro gradu -työssään, josta lisää tässä artikkelissa. (Hanna Kinnunen) Hanna Vesämäen tutkielmassa tarkastellaan kahden kulttuurin perheessä kasvaneiden nuorten aikuisten kokemuksia kahden kulttuurin kasvattina varttumisesta ja sen merkityksistä itselle, omalle elämälle ja (kulttuuri-)identiteetille. Myös muutokset nuorten suhteessa kaksikulttuurisuuteensa ovat tarkastelun kohteena. Tutkimusaineisto on kerätty keväällä 2015 Duo-hankkeen järjestämässä Kahden kulttuurin kasvatit -nettiteemaryhmässä sekä kaksikulttuurisille nuorille suuntaamallani Internet-kyselyllä. Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat osallistumishetkellä 18–29-vuotiaita ja heidän vanhemmistaan toinen on (vähintään alkuperäiseltä kansalaisuudeltaan) suomalainen ja toinen ei-suomalainen. Aiemman tutkimuksen vähäisyyden vuoksi tutkielman tavoitteena oli kaksikulttuurisuuden ja sen merkitysten hahmottaminen melko yleisellä tasolla suomalaisen yhteiskunnan tietyssä ajallisessa kontekstissa ja tavoitettujen informanttien ehdoilla. Varsinaisena tutkimusmenetelmänä tutkielmassa hyödynnetään laadullista sisällönanalyysia ja tutkimus muodostaa osan laadullisen tutkimuksen perinnettä. Aineiston pohjalta Vesamäki esittää, etteivät kaksikulttuurisuudelle annetut merkitykset ja sen vaikutukset nuorten elämään ole yksiselitteisiä tai muuttumattomia. Nuorille itselleen kaksikulttuurisuus on luonnollinen osa elämää, mutta erityisesti ulkopuolisten asenteiden ja käyttäytymisen vuoksi nuoret havahtuvat välillä pohtimaan omaa kulttuuri-identiteettiään. Korostaessaan kulttuurien sekoittumista, rajojen häilyvyyttä ja oman kulttuurin luomista, kaksikulttuuriset nuoret näyttäytyvät aktiivisina kulttuurin muovaajina. Kaksikulttuurisuuden lisäksi nuoret kokevat monien muiden tekijöiden vaikuttavan identiteettinsä muodostumiseen. He myös korostavat jokaisen yksilön ja perheen omaavan vanhempien kulttuuritaustasta riippumatta aina omanlaisensa kulttuurin, joka tulisi saada muovata ja määrittää itse. Vanhempiensa kulttuurien suhteen nuoret voivat olla paitsi sekä-että, myös ei-eikä, mutta myös kaikkea siltä väliltä. Yksilöstä, tilanteesta ja elämänvaiheesta riippuen kaksikulttuurisuus voi nuorten mukaan näyttäytyä niin rikkautena ja voimavarana kuin haasteena ja taakkanakin. Kulttuurien konkreettinen ja koettu läheisyys onkin lopulta aina tapaus- ja yksilökohtaista. (Hanna Vesamäki)
Kahden kulttuurin kasvatit - nuorten kokemuksia kaksikulttuurisesta lapsuudesta ja nuoruudesta25/4/2017
Duo järjesti kahden kulttuurin nuorille aikuisille (18-29 v) suunnatun nettiteemaryhmän keväällä 2015. Suljettuun keskusteluryhmään osallistuneiden kahden kulttuurin suomalaisten toinen vanhempi oli syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. Teemaryhmän suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuivat projektipäällikkö Hanna Kinnusen lisäksi sosiologian maisteriopiskelija Satu Takala ja etnologian maisteriopiskelija Hanna Vesamäki. Ryhmään osallistuneet nuoret pitivät ryhmää tärkeänä ja tarpeellisena. Yksi ryhmäläistä puki asian näin: "Toivon että suomalaisuuden käsite laajenisi että meitäkin kuunneltaisiin enemmän. Kaksikulttuuriset suomalaiset tytöt ja pojat harvemmin näkyvät esimerkiksi mediassa mitenkään. Olemme näkymätön osa tätä kansaa ja ääntämme harvemmin kuulee." Ja toinen sanoi: "Kiitos, että annoitte meille äänen." Keskusteluryhmän sisältöä on tähän mennessä hyödynnetty Familia Kirjastossa julkaistussa artikkelisarjassa sekä etnologian pro gradu työssä.
Artikkelisarja kahden kulttuurin suomalaisuudesta Kahden kulttuurin kasvatit -teemaryhmän sisältöä koskeva artikkelisarja on julkaistu Familia Kirjastossa. Teemaryhmän aikana Duo-hankkeen projektipäällikkönä toimineen Hanna Kinnusen kokoamaan artikkelisarjaan kuuluvat seuraavat osat:
Pro gradu: "Kahden kulttuurin kasvatit: nuorten aikuisten kokemuksia monikulttuurisessa perheessä kasvamisesta ja omasta kulttuuri-identiteetistä" Teemaryhmän sisältöä on hyödynnetty myös etnologian pro gradu työssä. Hanna Vesämäen vuonna 2016 julkaistussa tutkielmassa tarkastellaan kahden kulttuurin perheessä kasvaneiden nuorten aikuisten kokemuksia kahden kulttuurin kasvattina varttumisesta ja sen merkityksistä itselle, omalle elämälle ja (kulttuuri-)identiteetille. Myös muutokset nuorten suhteessa kaksikulttuurisuuteensa ovat tutkimuksen tarkastelun kohteena. Lue Hanna Vesamäen tutkimus "Kahden kulttuurin kasvatit: nuorten aikuisten kokemuksia monikulttuurisessa perheessä kasvamisesta ja omasta kulttuuri-identiteetistä" kokonaisuudessaan verkossa (PDF). (Hanna Kinnunen) Kahden kulttuurin parisuhteet ovat yleistyneet viimeisten kymmenen vuoden aikana ja nähtävissä on myös kasvua sellaisissa suhteissa, joissa toinen puolisoista on taustaltaan turvapaikanhakija. Sosionomi-opiskelija Minna Taipaleen opinnäytetyössä keskityttiin tutkimaan niitä kaksikulttuurisia pareja, joissa turvapaikkaprosessi on eräs parisuhteeseen vaikuttava tekijä. Taustatekijänä opinnäytetyölle oli vuonna 2015 tapahtunut turvapaikanhakijoiden määrän selkeä lisääntyminen. Näistä Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista osa löytää puolison Suomesta ja pari aloittaa yhteisen elämän jo ennen tietoa puolison oleskeluluvasta. Nämä parisuhteet eivät ole kuitenkaan uusi ilmiö, sillä osa aiemmin Suomeen turvapaikanhakijoina saapuneista henkilöistä on löytänyt elämänkumppanin Suomesta. Näiden parien kokemuksia kohtaamistaan haasteista tai palveluista ei ole Suomessa vielä tutkittu, joten opinnäytetyön tarkoituksena oli saada selville, millä tavoin turvapaikkaprosessi vaikuttaa parisuhteessa vai näkyykö sen vaikutus lainkaan?
Opinnäytetyön tulosten mukaan parit kokevat monia yhtäaikaisia haasteita elämässään ja erityisesti parisuhteen alussa niiden vaikutus on suuri. Haasteina parisuhteessa näyttäytyvät turvapaikkaprosessista nousevien ongelmien lisäksi kulttuurierojen vaikutukset sekä pelko ja epävarmuus yhteisestä tulevaisuudesta. Maahan muuttaminen ja sopeutuminen uuteen yhteiskuntaan on usein ulkomaalaiselle puolisolle alussa vaikeaa. Elämän uudelleen rakentamisen haasteena on turvapaikanhakijan taustalla vaikuttavat traumaattiset kokemukset. Parin suomalaiselle puolisolle tilanne on usein täysin uusi. Vaatimukset hallita tilannetta sekä puolison edunvalvojana toimiminen, asettavat hänet psyykkisesti stressaavaan tilanteeseen ja hankaloittavat parisuhteen kehittymistä. Näiden parisuhdetta stressaavien tekijöiden lisäksi parit kohtaavat paljon erilaisia ennakkoluuloja sekä ulkopuolisten että myös lähipiirin taholta. Tutkimukseen osallistuneilla oli useita kokemuksia negatiivisesta suhtautumisesta. Parit kohtaavat katseita, ihmettelyä ja huuteluita liikkuessaan yhdessä julkisesti. Vihapuhetta haastateltavat kohtaavat eniten verkossa, jossa sen esittäminen on anonyymisti helppoa ja kiinnijäämisen riski pieni. Tämä kaikki lisää jo valmiiksi stressaavan elämäntilanteen kuormitusta eikä tue ulkomaalaisen puolison kotoutumista. Lähipiirin suhtautuminen parisuhteeseen vaihtelee laidasta laitaan. Lähipiirin voi olla vaikeaa hyväksyä paria sekä tilannetta, jossa puoliso on taustaltaan erilaisesta kulttuuritaustasta. Tutkimukseen osallistuneet kertoivat, että läheisten suhtautumisella on suuri merkitys, mutta myös vertaistuki toisilta samankaltaisessa elämäntilanteessa olevilta on erittäin tärkeää. Vertaistuki on usein merkittävä apu jaksamisessa ja elämänhallinnassa. Kulttuurisiin eroihin parit törmäävät lähes väistämättä, mutta tutkimukseen osallistuneet kertoivat avoimen keskustelun olevan tärkein keino sopia yhteisiä linjoja suhteessa. (Minna Taipale) Lisätietoa: Lataa Minna Taipaleen opinnäytetyö (Diak, 2017) ”Ei kai se auta, kuin uskoa tulevaisuuteen” - Kahden kulttuurin parit elämänmuutosten keskellä” kokonaisuudessa verkossa (PDF) "Kadunko avioliittoani tänne? Mitä voin tehdä täällä? Voinko puhua tunteistani kenellekään, edes aviomiehelleni?" Näin kirjoittaa nimimerkki Putri omakohtaisessa blogijutussa. Juttu kertoo tämän Taiwanista kotoisin olevan naisen ensimmäisistä kuukausista Suomessa, jonne hän muutti suomalaisen miehensä luokse. Putri on yksi niistä kymmenistä tuhansista rakkaussiirtolaisista, jotka ovat muuttaneet tai jääneet Suomeen pysyvästi rakkauden takia. Maailmalla rakkauden siirtämiä on miljoonia lisää ja heidän määränsä kasvaa jatkuvasti. Kasvaneen rakkaussiirtolaisuuden taustalla niin Suomessa kuin maailmallakin on useita eri syitä, joista tärkein on se, että koskaan aiemmin ihmisillä ei ole ollut yhtä paljon mahdollisuuksia tavata toisista maista kotoisin olevia ihmisiä. Yleistynyt opiskelu, työskentely ja matkustelu ulkomailla ovat laajentaneet ”rakkauden markkinoita” ja rakkaus muuton motiivina liikuttaa joka vuosi suurta joukkoa ihmisiä. Rakkaussiirtolaiset ovat moninainen joukko ihmisiä, mutta maahanmuuton kokemus on yhteinen kaikille. Yhteistä on myös se, että lähes kaikilla rakkauden takia maiden tai mantereiden välillä muuttaneilla uuteen kotimaahan sopeutumisen tärkeimpänä tukena on oma puoliso. Sopeutuminen on kuitenkin jokaisen oma henkilökohtainen prosessi, johon liittyy myös ambivalentteja tunteita ja ristiriitaisia ajatuksia. Isot elämänmuutokset, ne toivotut ja iloisetkin, aiheuttavat aina stressiä, sillä muutokseen liittyy epävarmuus ja tarve sopeutua. Muutama vuosi sitten valmistuneessa tutkimusraportissani kartoitin suomalaisen puolisona Suomeen muuttaneiden kokemaa maahanmuuttostressiä sekä puolison antamaa sosiaalista tukea. Tutkimusta varten haastattelemani kymmenen ulkomaalaistaustaista puolisoa nimesivät merkittävimmiksi stressin aiheuttajiksi sosiaalisten verkostojen ja itsenäisyyden menettämisen sekä suomen kielen osaamattomuuden. Ensimmäisten kuukausien aikana yksinäisyys ja ystävien puute vaivasivat, kielipuolena oleminen turhautti ja riippuvaisuus puolisosta ärsytti. Samaan aikaan suomalaisen puolison tuki koettiin korvaamattoman tärkeänä sopeutumista helpottavana tekijänä. Pelkkä puolison rakkaus ja tuki eivät kuitenkaan riitä, vaan jokaisen on löydettävä oma paikkansa, oma tarkoituksensa ja omat ystävänsä uudesta kotimaasta. Tämä seikka korostui myös haastateltavieni tarinoissa. Se, kuinka nopeasti uuteen maahan sopeutuu, riippuu useasta eri tekijästä. Persoonallisuudella, aikaisemmilla kokemuksilla ja niihin liittyvällä interkultuurisella kompetenssilla, kielitaidolla ja läheisten tuella on kaikilla oma vaikutuksensa, eikä oman asenteen merkitystä voi vähätellä. Olisi väärin väittää, että mitä lyhyempi muuttomatka, sen helpompi sopeutua, mutta kotoutumiseen liittyvät haasteet voivat toki joskus selittyä osaltaan myös ”kulttuurieroilla”. Tutkimusten mukaan Suomessa asuvat rakkaussiirtolaiset ovat onnellisia niin parisuhteeseensa kuin elämäänsä Suomessa. Suomea pidetään hyvänä ja turvallisena maana asua ja kasvattaa lapsia, eikä suurimmalla osalla pareista ole aktiivisia poismuuttosuunnitelmia. Kulttuurierojen kirjo näyttäytyy puolestaan valtaosin rikkautena, eikä parisuhteessa ilmeneviä ongelmia voikaan sälyttää kulttuurierojen kontolle. Työssäni parisuhdeneuvojana olen nähnyt, että kansainvälisten parien ja suomalaisten parien ristiriitojen taustalla ovat valtaosin samat syyt. Läheinen ja rakastava parisuhde sekä puolison tuki, empatia ja ymmärrys, koetaan sopeutumista ja kotoutumista helpottavina tekijöinä. Tutkimukseeni osallistuneet rakkaussiirtolaiset nostivat esille myös oman aktiivisuuden, kärsivällisyyden, myönteisen asenteen ja suomen kielen taidon. Samat asiat toistuivat nyt jo Suomeen hyvin sopeutuneen Putrin blogijutussa, jonka lopussa Putri antoi neuvoja rakkaussiirtolaiselle ja hänen puolisolleen: "Yritä ajatella avoimesti ja älä tee kokemistasi haasteista turhan monimutkaisia. Etsi ystävä, johon luotat ja jolle voit puhua. Älä pakene ongelmia, vaan kohtaa ne. Luota itseesi ja kykyysi ratkaista ongelmat. Se antaa sinulle positiivista energiaa. Suomalaiselle puolisolle sanoisin: ole kärsivällinen, ole läsnä, ole puolisosi tukena. Etsi erilaisia tapoja lohduttaa ja tukea. Tarjoa vakautta ja ennakoitavuutta ja auta puolisoasi tutustumaan suomalaiseen arkeen." (Hanna Kinnunen, Duo)
|
kirjastoKirjasto-sivuilta löydät artikkeleita, juttuja, vinkkejä ja oppaita sekä tutkimustietoa kahden kulttuurin perheitä lähellä olevista aiheista
kategoriat
All
|