Millaista on olla kahden kulttuurin perheessä kasvanut nuori? Mitä hyvää ja huonoa voi kahden kulttuurin parissa kasvaminen tuoda elämään? Onko kahden kulttuurin nuorten yhteiselle toiminnalle tarvetta? Muun muassa näihin kysymyksiin etsimme vastauksia kahden kulttuurin nuorille suunnatulla kyselyllä. Kahden kulttuurin nuorten kyselyn vastauksia Familian marraskuussa 2017 julkaistu kysely oli osoitettu 15-26-vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille, joiden vanhemmat ovat syntyneet eri maissa. Halusimme kuulla nuorten omia ajatuksia ja kokemuksia kaksikulttuurisuudesta, ja samalla kysyä suoraan, onko Familia ry:n kahden kulttuurin nuorille suunnittelemalla toiminnalla tarvetta. Vastausten määrä yllätti meidät, ja haluamme kertoa myös muille, millaista on kyselyyn vastaajien mielestä olla kahden kulttuurin nuori. Elämää kulttuurien keskellä ja välissä Kaksikulttuurisuus on Familia ry:lle vakiintunut termi kuvata perheitä, joiden puolisot ovat syntyneet eri maissa. Termillä kuvataan myös näissä perheissä kasvavia lapsia ja nuoria. Kyselyssä kahden kulttuurin nuorille kysyimme suoraan, kokeeko nuori olevansa kaksikulttuurinen. Reilu puolet vastanneista nuorista kokee termin kuvaavan heitä ja heidän elämäänsä kulttuurien keskellä. Osa nuorista kertoo olevansa asiasta hieman epävarmoja, tai kokevansa esimerkiksi termin ”monikulttuurinen” kuvaavan heitä paremmin. Osa nuorista taas kertoo elävänsä kahden kulttuurin välissä, sillä ei koe kuuluvansa kumpaankaan kulttuuriin täydellisesti tai kokee alituisesti olevansa ulkopuolinen. Toisaalta vastaajista löytyy myös nuoria, jotka eivät koe itseään kaksikulttuurisiksi lainkaan – he mieltävät itsensä esimerkiksi 100% suomalaisiksi. Perheen kaksi kulttuuria näkyy kyselymme perusteella nuorten elämässä monin tavoin. Monen nuoren perheessä puhutaan vähintään kahta kieltä tai vietetään juhlia molemman vanhemman kulttuuriperinteiden mukaan. Kulttuurit näkyvät niin ikään uskonnossa, huumorissa, ruoassa, musiikissa ja vaatetuksessa, mutta myös arvoissa. Vanhempien kulttuurien arvot vaikuttavat sekä perheen tapoihin että nuoren omiin valintoihin erimerkiksi uraa tai kumppania valitessa. Kuten elämään aina, myös kahdessa kulttuurissa elämiseen liittyy niin positiivisia kuin negatiivisia puolia. Monet asiat voivat myös olla näitä molempia samaan aikaan. Kyselyyn vastanneet nuoret pitävät kahden kulttuurin taustansa myönteisimpänä asiana sitä, kuinka kaksikulttuurisessa perheessä kasvaminen on tehnyt heidän maailmankatsomuksestaan avaran ja monipuolisen. Nuoret näkevät kaksikulttuurisessa perheessä kasvamisen opettaneen paljon erilaisista kulttuureista ja auttaneen olemaan ymmärtäväisempiä ja joustavampia erilaisuutta kohtaan. Kaksikulttuurisuus antaa nuorelle mahdollisuuden olla osa kahta kulttuuria ja nähdä näiden erilaisuuksia lähietäisyydeltä. Hyvänä puolena moni nuoret näkivät myös laajemman kielitaidon. Kahden äidinkielen puhuminen voi olla hyödyllistä monessa asiassa; työssä, kaveripiirissä, asioiden ymmärtämisessä sekä uusien kielten opettelussa. Positiivisena pidetään myös sitä, että sukulaisia asuu vähintään kahdessa eri maassa ja heidän luonaan on mahdollista vierailla. Kaksikulttuurisella nuorella voi olla myös kaksi kotimaata sekä kaksoiskansalaisuus, joka antaa syitä matkustaa, tehden siitä samalla myös helpompaa. Lähestulkoon kaikki myönteisenä kaksikulttuurisuudessa pidetyt asiat voivat näkyä nuoren elämässä myös jollain lailla negatiivisina. Vaikka kuulumista kahteen kulttuuriin ja sen tuomaa elämänkatsomusta pidetään hyvänä asiana, asettaa se selvästi myös nuorille haasteita ja tarpeen pohtia omaa identiteettiään. Yli kolmasosa kyselyyn vastanneista nuorista mainitsi tuntevansa kuulumattomuuden tai toiseuden tunnetta. Nuoret tuntevat olevansa ulkopuolisia, olivat he kummassa kotimaassaan vain. Moni myös kertoi, ettei koe olevansa tarpeeksi osallinen kummassakin kulttuurissa. Toisen vanhemman suku voi myös asua kaukana eikä heitä tämän vuoksi ole mahdollista tavata usein. Myös hyvin myönteisenä pidetty monikielisyys esiintyy nuorten vastauksissa huonona piirteenä kaksikulttuurisuudessa. Kielitaidon puute voi aiheuttaa vaikeuksia elämässä varsinkin silloin, kun perheessä ei ole vahvaa yhteistä kieltä. Negatiivisena elämässä kahden kulttuurin perheessä voi näkyä myös uskontojen sekä arvojen ja tapojen erilaisuudet perheen sisällä. Nämä aiheuttavat nuorten mielestä ristiriitoja silloin, kun perheen jäsenten erilaisuutta ei osata arvostaa tarpeeksi. Kaksikulttuurisena yksikulttuurisuuden keskellä Kaksikulttuurisessa perheessä kasvaminen heijastuu myös perheen ulkopuoliseen elämään. Monet kyselyymme vastanneista nuorista kokee kahden kulttuuriin taustan vaikuttaneen oman kaveripiirin muodostumiseen. Se, miten asian koetaan vaikuttaneen, kuitenkin vaihtelee. Osa nuorista kokee kaksikulttuurisuuden laajentaneen kaveripiiriä tai tehneen siitä monikulttuurisemman. Nuoren ystävät saattavat olla myös avarakatseisempia. Jotkut kertovat itse hakeutuvansa tarkoituksella monikulttuuristen tai kaksikulttuuristen nuorten seuraan, sillä heidän kanssaan on enemmän yhteistä. Kavereita saattaa olla myös enemmän, jos heitä löytyy molempien vanhempien kotimaissa. Osa nuorista taas kokee kaksikulttuurisuuden vaikuttaneen omaan kaveripiiriinsä, mutta ei niinkään omasta tahdostaan tai kovin positiivisella tavalla. Kaveripiiri on esimerkiksi saattanut muodostua niistä, jotka ovat kokeneet samanlaista syrjintää taustansa vuoksi tai niistä, jotka eivät ole kiusanneet. Aina nuorella ei siis ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan kaveripiirinsä, vaikka niin toivoisikin. Joillain nuorilla kaksikulttuurisuuden vaikutus kaveripiiriin on kuitenkin jäänyt vähäiseksi tai sen ei koeta vaikuttaneen lainkaan. Osalla kaveripiiri muodostuu täysin kantasuomalaisista henkilöistä, toisilla kavereita on myös toisesta maasta tai kulttuurista. Tämän ei kuitenkaan nähdä niinkään johtuvan kaksikulttuurisesta taustasta. Suurin osa kyselyyn vastanneista nuorista on kokenut kokevansa syrjintää ja/tai ennakkoluuloja joissain vaiheessa elämäänsä. Toisilla vastaajista kokemuksia on ollut enemmän ja ne ovat olleet vaikeampia kuin toisilla. Ennakkoluuloja nuoret ovat kokeneet esimerkiksi nimeensä, ulkonäköönsä sekä vanhempiensa kotimaihin liittyen. Ulkomaalaiseksi luuleminen ja vieraiden ihmisten kyselyihin omasta taustastaan vastaaminen on monelle kahden kulttuurin nuorelle arkipäivää. Valtavirrasta poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi moni nuori kokee toiseuden tunnetta. Monen kyselyyn vastanneen nuoren mielestä heidän kokemansa syrjintä tai ennakkoluulot liittyvätkin enemmän ulkonäköön, kuin heidän edustamiinsa kulttuureihin. Vaikka moni kahden kulttuurin nuori kokee ennakkoluuloja ja epäilyä suomalaisuuttaan kohtaan voi tilanne olla myös toisin päin. Osa kyselyyn vastanneista nuorista kokee, että monen ihmisen on vaikea ymmärtää heidän olevan sekä suomalaisia että osaksi jotain muuta kulttuuria. Tämä näkyy toiseuttamisen kautta, eli nuoria ei niinkään pidetä suomalaisina vaan ennemmin ulkomaalaisina, mutta myös siten, ettei nuoren toista, ei-suomalaista puolta huomioida laisinkaan. Moni nuori kertoo kohdanneensa elämänsä aikana taustansa vuoksi ennakkoluuloja ja syrjintää, mutta on myös kahden kulttuurin nuoria, jotka eivät näitä haasteita ole elämässään kohdanneet. Nuorten mielestä se voi johtua esimerkiksi vanhempien eurooppalaisesta taustasta. Tarve kahden kulttuurin nuorten toiminnalle Osalle nuorista omasta kaksikulttuurisuudesta ja taustan merkityksestä puhuminen muiden kaksikulttuuristen nuorten kanssa on mahdollista perheen ja ystävien vuoksi. Muiden kanssa puhumista kuvataan vertaistueksi ja mahdollisuudeksi jakaa samankaltaisia kokemuksia. Jos nuoren lähipiiristä ei kuitenkaan löydy muita kaksikulttuurisia henkilöitä, ei vertaistuen saaminen ole helppoa. Kysely antaa selvää näyttöä siitä, että tarvetta ja kiinnostusta kahden kulttuurin nuorten yhteiselle toiminnalle on. Selvä enemmistö, yli kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista, pitää kaksikulttuurisille nuorille järjestettävää toimintaa tärkeänä. Vastaajista löytyy myös nuoria, jotka eivät koe kaksikulttuurisuuden määrittelevän heitä niin, että yhteinen toiminta näiden nuorten kanssa kiinnostaisi. Monen nuoren mielestä yhteinen toiminta kuitenkin lisäisi kaksikulttuuristen nuorten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentäisi yksinäisyyttä. Se voisi myös auttaa omien juurien hyväksymisessä sekä lisätä ylpeyden tunnetta omista taustoistaan. Nuoret pitävät erittäin tärkeänä mahdollisuutta saada vertaistukea, jakaa kokemuksia sekä keskustella itseään koskettavista asioista muiden kanssa. (Milka Autio, järjestökoordinaattori, Familia ry)
1. Suomessa asui vuoden 2014 lopussa 71 316 kahden kulttuurin pariskuntaa ja perhettä, joissa toinen puoliso on syntynyt Suomessa ja toinen puoliso ulkomailla (Tilastokeskus).
2. Termeillä "kahden kulttuurin pariskunta" ja "kaksikulttuurinen perhe" tarkoitetaan sellaisia pariskuntia ja perheitä, joiden osapuolet ovat syntyneet eri maissa. 3. Kahden kulttuurin liitoista on käytetty myös nimikkeitä "kaksikulttuurinen liitto", "sekaliitto", "kansainvälinen liitto", "kaksikansallinen liitto" ja "monikulttuurinen liitto". 4. Kaikkia kahden kulttuurin pareja yhdistävä tekijä on se, että asuupa pariskunta missä maassa tahansa, on vähintään toinen puolisoista asuinmaassaan maahanmuuttaja. 5. Suomessa syntyneiden miesten ulkomailla syntyneet puolisot ovat yleisimmin syntyneet entisessä Neuvostoliitossa ja Venäjällä, Ruotsissa sekä Thaimaassa ja Virossa. Suomalaisnaisten ulkomailla syntyneet puolisot tulevat useimmiten EU maista. Yleisimpiä ovat liitot Ruotsissa, Britanniassa, entisessä Neuvostoliitossa ja Venäjällä, Saksassa, Turkissa ja Yhdysvalloissa syntyneiden miesten kanssa. 6. Kahden kulttuurin perheiden määrä Suomessa on kolminkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Viimeisen viiden vuoden aikana kahden kulttuurin perheiden lukumäärä on kasvanut lähes 15 000:lla. 7. Kaksikulttuuriset liitot ovat yleistyneet ulkomailla työskentelyn, opiskelun ja matkailun lisääntymisen myötä. Esimerkiksi joka neljäs Erasmus-opiskelija on löytänyt vaihto-opiskelun myötä elämänkumppanin, ja näistä suhteista arvioidaan syntyneen jo miljoona Erasmus-vauvaa! 8. Kaksikulttuuristen parien lapset ovat suomalaisia. Esimerkiksi Tilastokeskuksen mukaan suomalaistaustaisia eli suomalaisia ovat kaikki ne henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Kahden kulttuurin parien lapset eivät siis ole maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia, elleivät molemmat heidän vanhemmistaan ole syntyneet ulkomailla. 9. Vuoden 2011 lopussa Suomessa asui 113 000 kahden kulttuurin suomalaista, eli henkilöä, joiden toinen vanhempi on syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. 10. Myönteiset kokemukset vanhempien kulttuureista auttavat kahden kulttuurin kasvattia ymmärtämään juuriaan. 11. Kulttuurinen tausta ei ole nollasummapeliä; kaksikulttuurinen tausta ei tee ihmisestä "vain puoliksi" suomalaista, vaan tuo hänen suomalaisuutensa jotakin lisää. 12. Kaksikulttuurinen identiteetti on 'fluidi' - eri aikoina, eri ympäristöissä ja tilanteissa jatkuvasti muuttuva. 13. Kahden kulttuurin lapsista kasvaa parhaimmillaan kielitaitoisia ja luontevasti kulttuurien välillä luovivia suomalaisia. 14. Kaksikultuuriset liitot ovat onnellisia. Esimerkiksi Väestöliiton julkaiseman tutkimuksen mukaan suurin osa kaksikulttuurisessa avioliitossa elävistä on yhtä tyytyväisiä tai tyytyväisempiä liittoihinsa kuin suomalaisissa liitoissa elävät. 15. Kun kahden kulttuurin parit riitelevät, riitelevät he samoista asioista kuin suomalaisetkin parit: kotitöistä, vapaa-ajan käytöstä, raha-asiosiat, lasten kasvatuksesta, seksistä ja läheisyyden puutteesta. 16. Kahden kulttuurin pariskunnalle syntyy niin sanottu kolmas kulttuuri. Parhaimmillaan kolmas kulttuuri luo uutta sekä yhdistää kulttuurien hyvät puolet ja sen mikä on pariskunnalle tärkeää. 17. Kahden kulttuurin liitot päättyvät eroon samoista syistä kuin kantasuomalaisten liitot. Vastoin yleistä käsitystä niin sanonut kulttuurierot eivät nouse merkittävimmäksi erojen syyksi. 18. Tilastollisesti kaksikulttuuriset avioliitot päättyvät eroon useammin kuin kahden suomalaissyntyisen liitot. Suurempaa eronneisuutta selittää mm. se, että kahden kulttuurin liitoissa on tilastollisesti keskimääräistä enemmän tekijöitä, jotka lisäävät eroriskiä kaikissa liitoissa, esim. uusperheitä ja suuria ikäeroja. 19. Kaksikulttuurisessa parisuhteessa maahanmuuton ja parisuhteen prosessit menevät usein päällekkäin. Perheet kokevat suuria muutoksia ja stressiä varsinkin, jos parisuhteen solmiminen ja yhteen muutto, perheellistyminen ja maahanmuutto osuvat kaikki ajallisesti yhteen. 20. Valtaosa kaksikulttuurisissa liitoissa elävistä on tyytyväisiä elämäänsä Suomessa. Sekä Suomessa että ulkomailla syntyneet puolisot ovat erityisen tyytyväisiä Suomen turvallisuuteen, koulutusjärjestelmään ja sosiaaliturvaan. 21. Kahden kulttuurin perheet näkevät Suomessa asumisessa myös varjopuolia. Sekä Suomessa että ulkomailla syntyneissä puolisoissa eniten tyytymättömyyttä aiheuttavat Suomen korkea hintataso ja huonot työnsaantimahdollisuudet. 22. Suomalaisella puolisolla on merkittävä rooli maahan muuttaneen puolison kotoutumisessa. Parhaaksi koettu tuen muoto on sosiaalinen tuki ja erityisesti emotionaalinen tuki. 23. Suomessa asuu reilut 90 000 alaikäistä (0-17-v) lasta, joiden vanhemmista toinen on syntynyt muualla kuin Suomessa. Noin 60 000 lapsen kotona lapselle puhutaan suomen, ruotsin tai saamen lisäksi jotakin muuta kieltä. 24. Suomi on virallisesti kaksikielinen maa. Silti esimerkiksi kahden kulttuurin perheissä asuvien kaksi- tai monikielisten lasten todellista lukumäärää ei tiedetä, sillä väestörekisteriin voi merkitä vain yhden äidinkielen. 25. Kahden kulttuurin perheissä vanhemmat joutuvat usein valitsemaan, kumman kielistä he rekisteröivät lapsensa äidinkieleksi. 26. Lapsen toisen vanhemman äidinkieli jää helpommin heikomman kielen asemaan silloin, kun toinen vanhemmista puhuu äidinkielenään ympäristön enemmistökieltä. 27. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tukea lapsen kaksikielisyyttä tai -kulttuurisuutta vaan jokainen kahden kulttuurin perhe on erilainen ja perheet valitsevat oman strategiansa omista tavoitteista, tarpeista ja lähtökohdista käsin. 28. Kaksikieliseksi ei kasva automaattisesti. Toimiva kaksikielisyys vaatii vanhemmilta aikaa, sitoutumista ja määrätietoisia päätöksiä ja toimia. 29. Kaksikielisissä perheissä vähemmistökieltä puhuvan vanhemman täytyy panostaa äidinkieleensä erityisesti silloin, kun he viettävät vähemmän aikaa lastensa kanssa heidän ollessa pieniä. Usein tämä koskee vähemmistökieltä puhuvaa isää. 30. Kaksikielisen perheen lapsella voi asuinpaikastaan riippuen olla mahdollisuus oman äidinkielen opetukseen molempien vanhempien kielillä. 31. Kaksikielisyys mahdollistaa kahden kulttuurin lapselle yhteydet juuriinsa sekä vahvan suhteen molempiin vanhempiin, isovanhempiin ja muihin sukulaisiin. 32. Kaksikielisyys ei ole harvinaista. Itse asiassa kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä puhuu enemmän kuin yhtä kieltä. 33. Ihmisiä, jotka muuttavat maiden tai maanosien välillä solmittuaan suhteen eri maassa syntyneen ihmisen kanssa, voidaan kutsua rakkaussiirtolaisiksi ja avioliittomuuttajiksi (englanniksi 'marriage migrants' ja 'love migrants'). 34. Rakkaussiirtolaisuus on yksi siirtolaisuuden muoto muiden joukossa. Rakkaussiirtolaisuus voidaan monilta osin rinnastaa toisiin vapaaehtoisen siirtolaisuuden muotoihin, kuten työn ja opiskelun perässä muuttamiseen. 35. Rakkaus- ja avioliittosiirtolaisten määrä on kasvanut tasaisesti maailmanlaajuisesti, eikä Suomi tee poikkeusta. 36. Vuonna 2011 julkaistun selvityksen mukaan useampi kuin joka viides EU:n sisällä solmittu avioliitto on ylirajainen tai kansainvälinen. 37. Useat maat ovat kiristäneet maahanmuuton ehtoja tai kiristämässä niitä. Ehtojen kiristykset koskevat myös kahden kulttuurin pareja ja perheitä. 38. Suomessa nopealla aikataululla valmistellut ulkomaalaislain perheenyhdistämistä koskeneet tiukennukset astuivat voimaan 1.7.2016. Hallitus päätti kuitenkin jättää esityksessään suomalaiset (Suomen kansalaiset) toimeentulovaatimusten ulkopuolelle. 39. Rakkaussiirtolaiset ovat heterogeeninen ryhmä, johon kuuluu monenlaisia ihmisiä: eri ikäisiä, eri kielisiä, eri koulutus- ja ammattitaustoista tulevia jne. Rakkaussiirtolaisen arkkityyppiä ei ole. 40. Historiallisesti naiset ovat liikkuneet miehiä useammin pois kotiseuduiltaan ja sama pätee rakkaussiirtolaisiin. Enemmistö avo- tai avioliittosyistä muuttavista ihmisistä on naisia. 41. Suomessa rakkaussiirtolaisten sukupuolijakauma on hyvin tasainen. Suomessa syntyneillä miehillä on kuitenkin hieman enemmän ulkomailla syntyneitä puolisoita kuin Suomessa syntyneillä naisilla. 42. Vaikka kahden kulttuurin perheessä yleensä vain toinen puolisoista on maahanmuuttaja, koskettaa kotoutumisprosessi koko perhettä ja siten myös suomalaista puolisoa. 43. Kahden kulttuurin perheessä kokemukset kotoutumisesta ovat erilaiset, koska toista kotoutuminen koskee suoraan ja toista välillisesti. 44. Kahden kulttuurin perheissä puolisoiden voi olla vaikea samaistua toistensa erilaisiin kokemuksiin esimerkiksi maahanmuutosta. Ajatusten, tunteiden ja kokemusten vaihto on tärkeää, sillä se auttaa ymmärtämään puolisoa ja asettumaan hänen kenkiinsä. 45. Kahden kulttuurin erityiskysymykset koskevat myös perheiden läheisiä ja sukulaisia niin Suomessa kuin ulkomaillakin. 46. Kahden kulttuurin isovanhemmuuteen liittyy usein kysymyksiä esimerkiksi suhteen luomisesta, yhteydenpidosta, yhteisestä kielestä, perinteistä ja tavoista varsinkin silloin, kun isovanhemmat asuvat toisessa maassa. 47. Yhteydenpitoon isovanhempien ja lastenlasten välillä täytyy etsiä uusia keinoja ja välineitä silloin kuin asutaan eri maissa. Nykyteknologia helpottaa yhteydenpitoa ja ikävää, muttei tietenkään korvaa yhdessä olemista. 48. Tutkimusten mukaan kaksikulttuurisen, pitkän parisuhteen onnellisuuteen vaikuttavat niin puolisoiden henkilökohtaiset ominaisuudet, ympäristö kuin sosioekonominen statuskin. Myös Suomessa asuttujen vuosien määrällä on vaikutusta. Kaikista tärkeintä on kuitenkin yhteinen sävel eli me-henki. 49. Puolisoiden kulttuuritaustalla on suurempi merkitys parisuhteen alkutaipaleella kuin usean avioliittovuoden jälkeen. Persoonallisilla piirteillä, temperamentilla ja vuorovaikutustaidoilla on kuitenkin kulttuuria ja kieltä suurempi rooli. 50. Suomen kielen taito on tärkeää suomalaisten kanssa tutustuttaessa ja työllistymisessä. Ilman suomen kielen taitoa on vaikea kiinnittyä suomalaisiin yhteisöihin ja suomen kielen osaaminen suojaa myös masennukselta. Suomen kielen taidolla onkin suora yhteys elämäntyytyväisyyteen ja sitä kautta myös parisuhdetyytyväisyyteen. 51. Rakkaussiirtolaisuus ei koske ainoastaan ensimmäistä, vaan toista ja sitä seuraavia sukupolvia. Rakkaussiirtolaisuuden potentiaalisuus jatkuu peräkkäisissä sukupolvissa myös sitä kautta, että lasten elämässä on alusta asti vanhempien kautta interkulttuurisuus ja läheinen kontakti useampaan kuin yhteen maahan sukulaisverkostojen kautta. 52. Moniarvoisuutta, kielitaitoa ja interkulttuurista kompetenssia. Interkulttuuriset parit ja perheet sekä kahden kulttuurin suomalaiset ovat rikkaus ja valtava voimavara suomalaisessa yhteiskunnassa. (Tanja Del Angel, Hanna Kinnunen ja Tuuli Shinyella) Millaisia vaikutuksia on sillä, että vanhemmat ovat kotoisin eri maista? Entä millaista on kasvaa kahden kulttuurin perheessä? Mitä vanhempien tulisi ottaa huomioon kaksikulttuurisen lapsen kasvatuksesta? Entäpä mitä ”tavallisten” suomalaisten pitäisi tietää erilaisuudesta, oletuksista ja kahden kulttuurin suomalaisuudesta? Tässä jutussa kahden kulttuurin perheissä kasvaneet nuoret aikuiset kertovat ajatuksistaan ja kokemuksistaan kasvatuksesta, vanhemmuudesta ja kahden kulttuurin suomalaisuudesta. Juttuun on koottu myös nuorten terveisiä, neuvoja ja vinkkejä kahden kulttuurin nuorille ja heidän vanhemmilleen. Tämä juttu on myös viimeinen osa kuusiosaista artikkelikokonaisuutta, jossa ollaan käsitelty vuonna 2015 järjestetyn "Kahden kulttuurin kasvatit" Duo nettiteemaryhmän antia. Oli antoisaa ja äärimmäisen mielenkiintoista olla mukana ryhmän toteuttamisessa ja saada siten ainutlaatuinen kurkistus näiden upeiden kahden kulttuurin nuorten arkeen. (Hanna Kinnunen, Familia ry) ”Moniarvoisuus on suuri rikkaus ja meitä ihmisiä mahtuu joka soppeen.” Monessa mielessä kahden kulttuurin kasvatit ovat kuin ketkä tahansa suomalaiset lapset ja nuoret. Kahden kulttuurin perheessä varttumiseen liittyy kuitenkin myös kokemuksia ja kysymyksiä, jotka eivät kosketa samalla tavalla kantasuomalaisissa perheissä arkeaan eläviä henkilöitä. ”Tavallisen” suomalaisen, kuten kahden kulttuurin kasvatin ystävän, naapurin tai vaikkapa opettajan voikin joskus olla vaikea hahmottaa, mitä kaksikulttuurisuus tai kahden kulttuurin kasvattina varttuminen oikeastaan merkitsee. Aina kahden kulttuurin kasvatin vanhemmallekaan ei ole helppoa ymmärtää, millaisia asioita kaksikulttuurinen lapsi ja nuori joutuu käsittelemään varttuessaan. Olemmekin keränneet tähän artikkeliin ajatuksia, joita keväällä 2015 järjestämässämme teemaryhmässä mukana olleet kahden kulttuurin kasvatit halusivat välittää kokemuksestaan kahden kulttuurin välissä kasvamisen kysymyksiä pohtiville. Mukana ovat terveiset niin varttuvalle kahden kulttuurin kasvatille, kahden kulttuurin kasvattien vanhemmille kuin myös ”tavallisille” suomalaisille. Teini-ikäiselle kahden kulttuurin kasvatille eräs teemaryhmäläisistämme halusi lähettää seuraavan rohkaisevan viestin: Teini-ikä voi olla haastavaa, kun haluaa olla samanlainen kuin kaikki muut. Mutta me ollaan kaikki erilaisia, nekin joiden vanhemmat tulevat samasta kulttuurista. Muista että sun identiteettisi on rikas ja voit tuoda näkökulmia sen kautta yleiseen keskusteluun. Olet myös paljon muuta kuin etninen taustasi. Ota selvää molemmista kulttuureista pelottomasti, laajenna tietämystäsi. Älä pelkää tutkia arvomaailmaasi ja haastaa niitä käsityksiä ja arvoja joita vanhempasi omaavat. Älä pelkää omistaa omaa ääntäsi, olet arvokas. Älä lankea ennakkoluuloisiin stereotypioihin, vaikka kaikilla meillä on ennakkoluuloja, vaan kyseenalaista ja haasta itsesi kun huomaat lankeavasi siihen. Tässä taas muutama tärkeä ajatus Suomessa asuville kahden kulttuurin kasvattien vanhemmille ja niille kahden kulttuurin pariskunnille, jotka suunnittelevat perheen perustamista. Antakaa lapsellenne mahdollisuus tutustua molempiin kulttuureihin ja antakaa lapsenne olla kaksikielinen. Se luultavasti helpottaa identiteettikriisiä minkä lähes jokainen meistä kokee. Varautukaa siihen, että lapsenne kokee syrjintää, koulukiusaamista ja rasismia opettamalla ja valistamalla siihen. Kasvattakaa lapsestanne vahva ja tiedostava. Kaksikulttuurisuus on rikkaus, eikä siinä ole itsessään mitään negatiivista. Negatiivisuus tulee ulkopuolelta, ja sitä vastaan on kamppailtava vaikka aina ei jaksaisi. ”Tavallista” suomalaista kahden kulttuurin kasvatit halusivat rohkaista kohtaamaan erilaisuutta avoimin mielin. Olet yksilö, sinäkin varmasti kuten kaikki ihmiset koet erilaisuuden tunteita. Haasta itsesi ja käsityksesi äläkä tuomitse kanssa ihmisiäsi, siten et tuomitse myös itseäsikään niin ankarasti. Ole empaattinen, avarakatseinen ja tiedosta että vain kysymällä ja oppimalla voit haastaa omia ennakkoluulojasi. Lopuksi vielä muutama ajatus siitä, minkälaista tulevaisuuden Suomea kahden kulttuurin kasvatit toivovat. Ollaan osa tätä yhteiskuntaa ja suomalaisuutta, toivon että suomalaisuuden käsite laajenisi että meitäkin kuunneltaisiin enemmän. Kaksikulttuuriset suomalaiset tytöt ja pojat harvemmin näkyvät esim. mediassa mitenkään. Olemme näkymätön osa tätä kansaa ja ääntämme harvemmin kuulee. |
kirjastoKirjasto-sivuilta löydät artikkeleita, juttuja, vinkkejä ja oppaita sekä tutkimustietoa kahden kulttuurin perheitä lähellä olevista aiheista
kategoriat
All
|