Kiitämme sosiaali- ja terveysvaliokuntaa mahdollisuudesta antaa lausunto koskien hallituksen esitystä niin sanotuksi kotihoidontuen Norjan malliksi.

​Familia toivottaa tervetulleeksi pyrkimykset parantaa Suomeen hiljattain muuttaneiden vanhempien pääsyä ja osallistumista työmarkkinoille. Kuitenkin nyt käsittelyssä oleva esitys ei millään tavalla ratkaise työmarkkinoiden rakenteellisia esteitä, jotka estävät Suomeen muuttaneiden ihmisten osallistumista työmarkkinoille.

​Multilingualism is a richness that society must value more and that must be more visible. A society that values multilingualism is simultaneously building a more equal, safer, and more humane future. According to Statistics Finland, 11% of Finland's population had a foreign mother tongue at the end of 2025. The number of foreign-language speakers grew by over 35,000 during 2025. In addition, more than 90,000 intercultural families live in Finland, and multilingualism is part of their everyday life.

Yhteenveto 

Vaikka hallituksen esitysluonnoksen pyrkimykset maahanmuuttajien kielitaidon parantamiseksi ja työllisyyden lisäämiseksi ovat sinänsä kannatettavia, ovat nyt esitetyt keinot perustuslain vastaisia,eriarvoistavia ja rasistisia. Näin ollen näemme, ettei esitysluonnoksen käsittelyn ei tulisi jatkua. 

Esitysluonnos laittaisi Suomeen kolmansista maista muuttaneet ihmiset kotoutumistuen piiriin, mikä on esitysluonnoksen mukaan 90,4 % yleistuesta. Riippumatta siitä, mikä kotoutumistuen taloudellinen vaikutus olisi, asettaisi kotoutumistuki kolmansista maista Suomeen muuttaneet eriarvoiseen asemaan Suomen kansalaisten ja EU maista muuttaneiden ihmisten kanssa. Näkemyksemme mukaan tämä on suoraan perustuslain 6 §:n 2 momentin vastaista. Toteutuessaan esitysluonnos asettaisi ihmiset eriarvoiseen asemaan alkuperän ja kielen perusteella. 

Esitysluonnosta perustellaan pääministeri Orvon hallituksen hallitusohjelman tavoitteella kannustaa maahanmuuttajia kotoutumaan. Näkemyksemme ja kokemuksemme mukaan Suomeen muuttaneet ihmiset haluavat oppia kielen, kotoutua ja tehdä töitä. Hallitus on kuitenkin kuluvalla hallituskaudella heikentänyt merkittävästi maahanmuuttajien edellytyksiä kotoutumiseen ja jättänyt kotoutumisen enenevissä määrin maahanmuuttajien harteille, kun se on samanaikaisesti leikannut kotoutumisen ja kielenopetuksen resursseista. Näin ollen näemme, ettei kotoutumisen tosiasiallinen hankaloittaminen entisestään auta maahanmuuttajia kotoutumaan, vaan toimii julkilausuttuja tavoitteita vastaan. 

Esitysluonnos ei myöskään huomioi Suomeen muuttavien ihmisten yksilöllisiä tilanteita riittävällä tavalla. Suomalaisessa lainsäädännössä tunnistetaan lähtökohtaisesti vain sellaiset toimintakyvyn haasteet, jotka estävät pysyvästi esimerkiksi kielen oppimisen. Ihmisillä on kuitenkin useita muita kielenoppimiseen vaikuttavia tekijöitä kuten aiempi koulutustausta, ikä, äidinkieli, neuroepätyypillisyys (esimerkiksi ADHD ja/tai autisminkirjon häiriöt), muut toimintakykyyn vaikuttavat tekijät, sosioekonominen luokka ja omat aiemmat elämänkokemukset ja traumat. Näin ollen yhden mallin kielitasovaatimus rankaisee ihmisiä siitä, keitä he ovat ja millaiset lähtökohdat he ovat elämälleen saaneet. Henkilö, jolla on diagnosoimaton ADHD, matala koulutustausta, vuosia kestänyt siirtolaisuus, matala sosioekonominen tausta ja nyt lisäksi pääministeri Orvon hallituksen tuottama psykologinen turvattomuus on huomattavasti heikommassa asemassa kielen oppimisen suhteen, kuin henkilö, jolla ei ole vastaavia tekijöitä. 
Lisäksi pääministeri Orvon hallituksen jo toteuttamat muutokset maahanmuuttoon, kotoutumiseen ja tukiin ovat olleet lukumäärällisesti niin suuria ja lyhyellä aikavälillä tehtyjä, ettei niiden kokonaiskuvaa tai kokonaisvaikutuksia ole voitu arvioida. 

Eriarvoisuutta lisäävä 

Kuten yllä todettu, toteutuessaan esitys lisäisi eriarvoisuutta useilla tavoilla. Ensinnäkin se asettaisi Suomeen kolmansista maista muuttaneet perustuslain vastaisesti eriarvoiseen asemaan muiden ihmisten kanssa. Toisekseen se lisäisi eriarvoisuutta kolmansista maista Suomeen muuttaneiden ihmisten keskuudessa. Kolmannekseen se asettaisi lähinnä ukrainalaisista koostuvan, tilapäisen suojelun perusteella oleskeluluvan saanet ihmiset parempaan asemaan, kuin muilla perusteilla Suomeen tulleet maahanmuuttajat. Näin ollen esitysluonnos toteutuessaan lisäisi eriarvoisuutta useiden väestöryhmien välillä ja sisällä. Tasa-arvoinen kohtelu on paitsi perustuslakiin kirjattu oikeus, myös edellytys yhteiskuntarauhan säilymiselle. Lisäksi lainsäädäntö, joka on vähintään hengessä perustuslain vastaista, heikentää oikeusvaltioperiaatteen toteutumista Suomessa ja näin ollen esityksen toteutuminen heikentäisi myös suomalaista oikeusvaltiota. Ottaen huomioon se, että luonnoksen arvioidaan tuottavan noin 3 miljoonan euron säästöt julkiselle taloudelle, kun huomioidaan kotoutumistuen piiriin tulevat maahanmuuttajat ja tilapäisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneet, on arvioitu säästö suhteessa esitysluonnoksen haittoihin harvinaisen pieni. 

Koska esitysluonnoksen esittämä kotoutumistuki koskisi käytännössä vain kolmansista maista luo se jo itsessään tilanteen, jossa kolmansista maista Suomeen muuttaneet henkilöt olisivat epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa Suomen kansalaisiin ja EU-kansalaisiin. Esitysluonnoksessa tämän syntyvän eriarvoisuuden perustuslain mukaisuutta, perustellaan perustuslakivaliokunnan vakiintuneella kannalla siitä, ettei perustuslain vaatimus yhdenvertaisuudesta saa rajoittaa lainsäätäjän harkintaa ja kykyä vastata kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan säätelyyn. Näkemyksemme mukaan esitysluonnos ei kuvasta tällaista yhteiskuntakehityksen vaatimaa sääntelyä, laskevasta maahanmuuttotrendistä ja pienistä säästöistä johtuen. Lisäksi haluamme kiinnittää huomiota siihen, että nykyisessä maailmanpoliittisessa ilmapiirissä, jolle Suomi ei myöskään ole immuuni, kasvava eriarvoisuus ja epätasa-arvoinen kohtelu ovat kehityksiä, joita tulisi vastustaa aktiivisesti. Vastaavasti oikeusvaltioperiaatetta, tasa-arvoa ja perustuslain hengen mukaista tasavertaista kohtelua ihmisen taustoista riippumatta tulisi puolustaa. 

Olemme lisäksi huolissamme kasvavan eriarvoisuuden vaikutuksesta eri väestöryhmien välisiin suhteisiin ja näemmekin, että toteutuessaan luonnosesitys heikentäisi väestöryhmien välisiä hyviä suhteita ja niiden edellytyksiä. Luonnosesitys mitä todennäköisimmin lisäisi kitkaa kolmansista maista Suomeen muuttaneiden ihmisryhmien sisällä riippuen siitä, milloin he ovat muuttaneet Suomeen. Lisäksi luonnosesitys todennäköisesti heikentäisi tilapäisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneiden eli käytännössä ukrainalaisten, ja muiden kolmansista maista Suomeen muuttaneiden väestöryhmien välisiä suhteita. Myös edellytykset EU-maista ja kolmansista maista Suomeen muuttaneiden väestöryhmien välisille hyville suhteille heikentynevät, jos luonnosesitys toteutuu suunnitellusti.  
Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa olisikin erittäin arvokasta yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta se, että eri väestöryhmien välillä vallitsisivat mahdollisimman hyvät ja toimivat suhteet. 

Yksilölliset tekijät ja kielenoppiminen 

Niin kotoutumistyössä kuin lainsäädännössäkin olisi tärkeää huomioida nykyistä paremmin ihmisten yksilölliset tekijät, jotka vaikuttavat ihmisen mahdollisuuteen oppia kieltä. Tällaisia ovat esimerkiksi ihmisen koulutustausta, ikä, äidinkieli, neuroepätyypillisyys (esimerkiksi ADHD ja/tai autisminkirjon häiriöt), oppimisvaikeudet, muut toimintakykyyn vaikuttavat tekijät, sosioekonominen luokka ja omat aiemmat elämänkokemukset ja traumat. Nämä tekijät voivat yksin ja yhdessä vaikeuttaa kielen oppimista merkittävästi ilman että, kyseessä olisi esitysluonnoksen tarkoittama vammaisuus, joka estää kielen oppimisen. Näin ollen ihmisiä, joilla on poikkeava kielenoppiminen käytännössä rangaistaisiin ominaisuuksista, joille he eivät itse voi mitään. Lisäksi kotoutumiskoulutukseen kuuluvassa kielenopetuksessa ei ole valmiuksia huomioida yllä kuvatun kaltaisia erilaisia oppimisvalmiuksia. 
Kotoutumispalveluiden kielenopetuksessa on ainakin paikoittain rasistiset perusteet opetusryhmien muodostamiselle. Ryhmiä muodostetaan oletettujen kulttuuri- ja kieliryhmien perusteella, eikä aiempaa koulutustasoa esimerkiksi huomioida. Tällaisissa tilanteissa esimerkiksi kaikki arabimaista ja Lähi-idästä kotoisin olevat laitetaan samoihin kielenopetusryhmiin huomioimatta ihmisten koulutustaustoja. Vastaavasti esimerkiksi Yhdysvalloista Suomeen muuttaneet saatetaan laittaa yhteen ryhmään kielenoppijoiden erilaisista koulutustaustoista välittämättä. Tällöin osalle kielenoppiminen voi olla liian helppoa ja toisille taas vaikeaa, mikä heikentää motivaatiota ja oppimistuloksia. Lisäksi kuviteltuihin kulttuuritaustoihin perustuva ryhmäjako saattaa osaltaan lisätä yhteiskunnan kuplautumista ja segregaatiota. 

Kotoutumistavoite 

Valtaosa Suomeen muuttaneista ihmisistä haluaa kotoutua, oppia kielen, työllistyä ja päästä kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan. Näkemyksemme mukaan kotoutumisen tulee kuitenkin olla kaksisuuntaista, mikä tarkoittaa sitä, että siihen osallistuvat maahanmuuttajat ja suomalainen yhteiskunta. Pääministeri Orvon hallitus on kuluvalla hallituskaudella rapauttanut kaksisuuntaisen kotoutumisen edellytyksiä useilla lakimuutoksilla esimerkiksi kansalaisuuslakiin, kotoutumislakiin ja ulkomaalaislakiin sekä merkittävillä kotoutumispalveluihin kohdistetuilla leikkauksilla. Näin ollen Orvon hallitus onkin valinnut kotoutumis- ja maahanmuuttopoliittisiksi linjoikseen ns. keppi ja keppi linjan. Esitysluonnos jatkaa tätä valittua linjaa ja tekee politiikkaa, jossa kotoutuminen ei ole enää mahdollista monelle maahanmuuttajalle, koska kotoutumispalvelut on leikattu minimiin. Näin ollen hallituksen tulisikin resursoida kotoutumispalveluja huomattavasti nykyistä paremmin, jotta Suomeen muuttaneilla ihmisillä olisi realistiset mahdollisuudet kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi Turussa Yhteisöllisen kotoutumisen startti –projektista on saatu hyviä kokemuksia. Lisäksi esimerkiksi Koto-SIB –kokeilu tuotti hyviä tuloksia kotoutumisen suhteen1. Lisäksi kotoutumisen kannalta olisi tärkeää panostaa alun kieliopetukseen2. Tästä huolimatta kantamme on kuitenkin se, että Suomesta rakennetaan inklusiivista yhteiskuntaa, jossa on tilaa monikielisyydelle ja monille kulttuureille ja erilaisille ihmisille ja perheille. Kielitaito ei itsessään ole riittävä mittari kotoutumisen tasolle tai suomalaiseen yhteiskuntaan sitoutumiselle. 

Jatkuvat kiristykset Suomeen muuttaneiden ihmisten maassaolon edellytyksiin ja etuihin luovat jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa tulevaisuudesta Suomessa ja lisäävät yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisen mahdollisuuksia. Nämä kiristykset toisin sanoen heikentävät Suomeen muuttaneiden ihmisten edellytyksiä kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan.  

Vaikutukset lapsiin 

Luonnosesityksessä lapsivaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä ja välillisiä perheen taloudellisen tilanteen heikentymisen johtuen. Esityksessä lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan olevan rajallisia kotoutumistuen ja yleistuen pienestä tasoerosta johtuen, eikä sen katsota vaarantavan lasten asemaa perustuslakiin ja lasten oikeuksien sopimukseen nähden. Näkemyksemme kuitenkin on, että vanhempien taustasta johtuvan eriarvoisuuden ja lapsiköyhyyden lisääminen on paitsi rasistista myös lapsen edun vastaista ja näin ollen lapsiin ei saisi kohdistua luonnoksessa esitettyä epätasa-arvon kasvua. 

Lapsiin kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan lähinnä Suomeen muuttaneiden perheiden paremman työllistymisen ja kielenoppimisen kautta, jättäen lasten tämänhetkisen aseman heikennyksen vanhempien tulevan paremman työllisyystilanteen ja kielenoppimisen varaan. Nykyisessä tilanteessa lasten tulevaisuus jää kuitenkin pelkkien puheiden ja lunastamattomien lupausten varaan, sillä hallituksen päätöksenteko on vaikuttanut merkittävästi työllisyystilanteen heikkenemiseen. Kotoutumistyöhön kohdistetut leikkaukset ja kielenoppimisen edellytysten heikentäminen huonontavat lasten tulevaisuuden näkymiä entisestään. Luonnoksessa kiinnitetään myös erityistä huomiota perheisiin, joissa on pieniä lapsia. Heikot suhdanteet vaikuttavat merkittävästi varhaislapsuuden kokemuksiin, eivätkä lupaukset paremmasta tulevaisuudesta paranna näiden lasten tilannetta. Vaikutusarvio vanhempien tuloksellisesta kielenoppimisesta ja parantuneesta työllistymisestä on lähinnä toiveajattelua, joka ei tunnusta nykytilanteen vaikeutta. Kielenoppimiseen vaikuttaa lukuisia eri tekijöitä, joihin kielenoppija ei voi itse vaikuttaa. Nykyiset päätökset tekevät kielenoppimisen ongelmista ylisukupolvisia, joilla on kokonaisvaltaisia vaikutuksia lasten tulevaisuuteen.
​
Vaikka olemmekin samaa mieltä siitä, ettei lasten tule joutua kantamaan vastuuta aikuisen asioiden hoidosta tulkkina toimimalla ja vanhemmalla tulee olla mahdollisuus osallistua merkittävällä tavalla lapsen varhaiskasvatuksen ja koulun asioiden hoitoon ovat nyt esitetyt keinot auttamatta riittämättömiä korjaamaan tilannetta. Lapsen edun mukaista olisi se, että vanhemmalle järjestetään riittävät tulkkipalvelut, toimivaa ja riittävää kieliopetusta sekä mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan relevanteilta osin esimerkiksi englanniksi.  ​

Yhteenveto 

Familia kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi kansalaisuuslain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi. 

Yleisesti ottaen emme pidä perusteltuna kansalaistamisen ehtojen kiristämistä entisestään nykytilanteessa, jossa maahanmuuttajien pyrkimyksistä rakentaa elämää Suomessa ja kotoutua on tehty jatkuvasta vaikeampaa ja kalliimpaa. Näkemyksemme mukaan maahanmuuttaja, joka saavuttaa kansalaistamisen nykyiset vaatimukset osoittaa jo sillä onnistuneen kotoutumisensa suomalaiseen yhteiskuntaan. Mikäli koe toteutetaan, esitämme minimissään seuraavia muutoksia: 

• Kansalaisuuskokeen vaatimustason tulee olla sellainen, ettei se vaadi merkittävää opiskelua. Kaikilla maahanmuuttajilla ei ole yhtäläisiä opiskeluvalmiuksia ja –taitoja. 

• Kokeen kustannuksia tulee saada laskettua merkittävästi luonnoksen arvioidusta 235–470 euron kustannuksesta. 

• Kaikkien suomeksi tai ruotsiksi suoritettujen toisen asteen tutkintojen tulee antaa sellaiset tiedot ja taidot, että ihminen saa tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja pystyytoimimaan siinä. 

• Varmistetaan tasa-arvon toteutuminen ja yksityisyyden suoja silloin kun koetta ei tarvitse suorittaa lääketieteellisten syitten takia. 

• Varmistetaan kokeen ja koemateriaalien saatavuus niin, ettei kansalaisuuskokeesta tule toista kielikoetta. Koe pitää voida suorittaa myös tavalla, joka ei mittaa luetun ymmärtämistä.  

• Varmistetaan koemateriaalien saaminen fyysisessä muodossa, jotta digitaidoista ei tule kynnyskysymystä kansalaisuuden saamiselle. 

• Lääketieteelliseen syyhyn perustuva vapautus kokeesta vaatii tarkennusta. Esimerkiksi, kuka tekee viimeisen päätöksen. Voisiko Maahanmuuttovirasto olla eri mieltä lääkärinlausunnon kanssa? Miten varmistetaan se, ettei Maahanmuuttovirasto saa terveystietoja, jotka eivät sille kuulu. Miten huolehditaan siitä, ettei tästä prosessista aiheudu kohtuuttomia kustannuksia kansalaisuutta hakevalle? 

• Lakitekstissä tulee huomioida tasa-arvo monipuolisesti suomalaisena arvona. Esimerkiksi, uskontojen ja etnisyyksien välinen tasa-arvo tulee huomioida. Myös miesten asema, oikeudet ja velvollisuudet perheessä ja esimerkiksi vanhempainvapaan pitäjänä tulisi huomioida.  

• Nyt ehdotetun luetun ymmärtämiseen perustuvan kokeen rinnalle tulee tuoda koe, joka perustuu esimerkiksi puheen ymmärtämiseen, jotta kokeesta ei tule käytännössä toista kielikoetta. Koe tarvitsee joka tapauksessa erilaisia vaihtoehtoja, jotta erilaiset kuulon- ja näönalenemat voidaan huomioida. Vaihtoehtoisesti kehitetään yksi koe, joka mittaa sekä kielitaitoa että yhteiskuntatietoutta.  

Kotoutuminen 

Luonnoksessa todetaan, että kokeen tavoitteena on mitata onnistunutta kotoutumista, minkä jälkeen Suomeen muuttanut henkilö voi saada Suomen kansalaisuuden. Näkemyksemme mukaan kotoutumisen tulee olla kaksisuuntaista ja kansalaisuus voitaisiin myöntää osana kotoutumista, kuten oli ennen Petteri Orvon hallituksen toteuttamia kansalaisuuslain kiristyksiä.  Sen lisäksi, että hallitus on kiristänyt kansalaistamisen ja oleskelulupien vaatimuksia merkittävästi ja edellyttää korkeaa kotoutumisen astetta,hallitus on heikentänyt kotoutumisen edellytyksiä. Näkemyksemme mukaan hallituksen kotoutumistyöhön kohdistamat leikkaukset heikentävät Suomeen muuttaneiden ihmisten mahdollisuutta kotoutua, ihmisten omasta halusta tai toimeliaisuudesta riippumatta. Onkin nurinkurista, että kotoutumisen vaatimustaso kasvaa samaan aikaan, kun se jätetään yhä suuremmissa osin yksilön harteille.  

Oikeudenmukaisuus 

Luonnoksessa todetaan sivulla 11 “Kansalaisuuden saamisesta kiinnostuneelle voidaan tällä tavoin asettaa vaatimuksia, joita voidaan pitää perusteltuina ja hyväksyttävinä, ja kansalaisuuskoe on siten toteutettavissa oikeudenmukaisella tavalla.”1 Vaikka kansalaistamiselle voidaan asettaa vaatimuksia, joita jo nykyisellään on huomattava määrä ja kansalaisuuskoe on toteutettavissa oikeudenmukaisesti, ei se tarkoita vielä sitä että, koe olisi oikeudenmukainen. Luonnoksessa kansalaisuuskokeen oikeudenmukaisuuden puoltona käytetty vastine toteaakin, että kansalaisuuskoe on mitä todennäköisimmin epäoikeudenmukainen.2 Kansalaisuuden epääminen kokeen perusteella ei näkemyksemme mukaan ole rinnastettavissa, esimerkiksi ajokokeessa epäonnistumiseen.  Siinä missä henkilö, joka ei läpäise ajokoetta olisi vaara liikenteessä, kansalaisuuskoetta läpäisemätöntä henkilöä ei voitane pitää vaarana suomalaiselle yhteiskunnalle. Riippumatta siitä miksi, kansalaisuutta hakeva epäonnistuisi kokeessa, pidämme kansalaisuuden epäämistä sillä perusteella epäoikeudenmukaisena.  
Ensinnäkin nykyisellä kahdeksan vuoden asumisaikavaatimuksella ja kiristyneillä oleskelulupavaatimuksilla voidaan ajatella, että henkilö on osoittanut halukkuutensa pitää Suomea tosiallisena maana, jossa rakentaa elämä. Näin ollen hän on tehnyt valintansa sen suhteen, että Suomi on hänen asuinmaansa, eikä hänen tilanteensa ole rinnastettavissa esimerkiksi henkilöön, joka on ollut Suomessa työkomennuksella. Näkemyksemme onkin, että mikäli henkilö ei ole näiden vähintään kahdeksan vuoden aikana kartuttanut sellaista tietämystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen toiminnasta, on vika yhteiskunnassa ei hakijassa. 

Toisekseen koe voisi muodostaa pysyvän ja epäoikeudenmukaisen esteen kansalaisuutta hakevan henkilön kansalaistamiselle. Luonnoksessa todetaan, että koe rahoitettaisiin vuodesta 2027 alkaen koemaksuilla. Luonnoksessa arvioitujen kansalaisuuden hakijoiden määrä on 5000–10000, mikä asettaisi kansalaisuuskokeen hinnan noin 240–470 euron välille. Alimmillaan kansalaisuuskoe nostaisi kansalaisuushakemuksen hintaa reilu 40 % ja korkeimmillaan 85 %. Euromääräisesti voidaan myös puhua merkittävästä kulusta, puhumattakaan siitä, jos kokeesta ei pääsisi läpi. On myös huomionarvoista että, kansalaisuutta hakeva on jo ennen kansalaistamistaan todennäköisesti maksanut tuhansia euroja oleskelulupahakemuksien käsittelymaksuja. Tällöin kansalaisuuskoe vaikuttaisi erityisesti pienituloisiin ihmisiin aikana, jolloin elinkustannukset ovat jo valmiiksi nousseet merkittävästi.  

Eriarvoistava koe 

Yksi luonnoksessa ehdotettu poikkeus kansalaisuuskoevaatimukseen on ylioppilastutkinto, mikä asettaa lukiossa opiskelevat epätasa-arvoiseen asemaan ammattikoulussa opiskelevien ihmisten kanssa. Pidämme ongelmallisena näkemystä, jonka mukaan mahdollisesti koko ikänsä Suomessa asunut ja koulunsa käynyt ei kansalainen joutuisi suorittamaan kansalaisuuskokeen, koska hän suorittaa ammatillisen perustutkinnon ylioppilastutkinnon sijaan. Tällöin hänet asetetaan välittömästi epätasa-arvoiseen asemaan sekä niiden ei-kansalaisten kanssa, jotka suorittavat ylioppilastutkinnon, että niiden ammatillisen perustutkinnon suorittavien kanssa, joilla on jo kansalaisuus. Vaikka tällainen tilanne olisi todennäköisesti harvinainen, pidämme tuomittavana sellaisen lain säätämistä, joka toteutuessaan lisäisi epätasa-arvoa. Huomionarvoista on myös se, että hallituksen jo toteuttamat kiristykset kansalaistamiseen hidastavat myös alle 18-vuotiaiden kansalaisuuden saamista, hallituksen omienkin arvioiden mukaan, mikä todennäköisesti lisää yllä mainittujen skenaarioiden toteutumista. Näin ollen pidämme kohtuuttomana, että ihmiset, jotka ovat suorittaneet merkittävän osan koulutustaan Suomessa, eivät olisi oikeutettuja täysiin poliittisiin oikeuksiin ilman kansalaisuuskoetta ja siihen liittyviä taloudellisia ja henkisiä panostuksia. 

Sen lisäksi että esitetty lakimuutos loisi yllä mainitun kaltaisia eriarvoistavia tilanteita, se signaloisi lisäksi sitä, että kaikki toisen asteen koulutukset eivät anna riittäviä työkaluja toimimaan yhteiskunnan täysipainoisena jäsenenä. Tällainen viesti olisi vahingollinen kaikille nuorille ja todennäköisesti kasvattaisi yhteiskunnallisia jakolinjoja. Vaikka lakimuutoksella pyritäänkin vaikuttamaan vain kansalaisuutta hakeviin ihmisiin, olisi lakimuutos koulutuksen osalta viesti kaikille nuorille. Suomessa myös korkeakouluun voi hakea ammatillisella perustutkinnolla, joten onkin perusteltua kysyä miksi se ei antaisi valmiuksia yhteiskunnassa toimimiseen. Irvokkaimmillaan oltaisiin tilanteessa, jossa ei-kansalainen suorittaa ammatillisen perustutkinnon ja yliopistotutkinnon, mutta Maahanmuuttovirasto katsoisi, ettei hänellä ole riittäviä tietoja ja taitoja suomalaisesta yhteiskunnasta. 

Kiinnitämme lisäksi huomiota siihen, että luonnoksessa peruste kansalaistamiseen ilman kansalaisuuskoetta on “sellaisesta merkittävästä ja pitkäaikaisesta lääketieteellisestä syystä, jonka vuoksi hänen ei voitaisi kohtuudella olettaa täyttävän edellytystä.” Tämän muotoisena laki jättäisi näkemyksemme mukaan liikaa tulkinnanvaraa lääketieteellisen syyn arvioinnille. Jäisikö lopullisen päätöksen tekeminen Maahanmuuttovirastolle, jonka alaan ei kuulu lääketieteellisten perusteluiden arvioiminen vai tekisikö arvion joku muu viranomaistaho. Lisäksi Maahanmuuttovirasto saisi haltuunsa arkaluontoisia terveystietoja, joihin sillä ei muutoin ole pääsyä, mitä pidämme epäsuotavana yksilön oikeusturvan kannalta. Lisäksi mikäli terveydentilan todistamisesta tulee kustannuksia yksilölle, lisäisi tämä epätasa-arvoa terveiden ja sairaiden sekä pystyvien ja vammaisten välillä. Näin ollen pidämme mahdollista kansalaisuutta hakevalle aiheutuvaa kustannusta perustuslain vastaisena.  

Luonnoksessa esitetyt ehdotukset suomalaisen yhteiskunnan arvoista ja tavoista kuulostavat islamofobisilta, varsinkin koska painotus on sukupuolten tasa-arvossa ja naisten asemassa. Suomalaisiin arvoihin ja perustuslakiin kuuluu kaikenkattava tasa-arvo mukaan lukien eri uskontoja edustavien ja eri etnisyyksien välillä. Lakitekstin ja kokeen tulisi puolustaa ja edistää tasa-arvoa riippumatta siitä, missä kontekstissa tasa-arvosta puhutaan. Lisäksi sukupuolten tasa-arvosta puhuttaessa, olisi hyvä huomioida myös miesten asema erityisesti perhe-elämässä. Myös miehillä on oikeus ja velvollisuus osallistua perhe-elämään ja lasten kasvatukseen ja esimerkiksi olla kotona vanhempainvapaalla perheeseen syntyneen vauvan kanssa. 

Kokeen kieli, muoto ja koemateriaali 

Luonnoksessa kokeen kieli ja muoto on valittu lähtökohtaisesti kustannussyistä. Mikäli kokeesta tulee vain luetun ymmärtämiseen perustuva monivalintakoe, tulee siitä käytännössä toinen kielikoe nykyisen YKI testin rinnalle. Jos kokeen suorittaminen vaatisi tekstin ymmärtämistä YKI 3 tasolla, tarkoittaisi se sitä, että kansalaisuutta hakevilla tulisi joko puhua tasolla 3 tai 4, tai vaihtoehtoisesti vaadittaisiin laajempaa kielitaitoa. Koska kansalaisuuskokeesta ei ole luonnoksen mukaan tarkoitus tehdä kielikoetta näemme, että kielivaatimuksen osalta luonnosta pitää tarkentaa. Kokeen voisi suorittaa esimerkiksi haastatteluna, jolloin vältyttäisiin käytännön muutokselta kielivaatimukseen. Erilaisia kokeita on joka tapauksessa järjestettävä esimerkiksi ihmisille, joilla on kuulovamma ja/tai näkövamma. 

Näkemyksemme mukaan nykyisessä luonnoksessa jätetään liian tulkinnanvaraiseksi mistä materiaaleista kysymykset koostuvat ja miten varmistetaan materiaalien esteetön saanti. Luonnoksessa onkin sivuttu digitaitoja yhtenä mahdollisena osa-alueena ja nykyiset materiaalit ovat myös paljolti digitaalisina, mikä luonnoksen mukaan lisää materiaalien saavutettavuutta. Huomauttaisimme kuitenkin ettei, materiaalien olemassaolo pelkästään digitaalisina ole todellista saavutettavuutta. Materiaalien koostaminen selkeäksi, kielitasoltaan sopivaksi kokonaisuudeksi, joka on saatavilla myös fyysisessä muodossa ja esimerkiksi äänikirjana olisivat asioita, jotka varmistaisivat materiaalien saavutettavuuden ja tasa-arvon toteutumisen eri lailla pystyvien ihmisten välillä. 
​
Yksi näkökulma yhteiskuntaosaamiseen on myös se, että jo tehdyt kiristykset kansalaisuuden vaatimuksiin ovat kasvattaneet huomattavasti kansalaisuuden saamiseksi edellytettävää asumisaikaa. Tämä lisää myös vuosia elettyä elämää ja suomalaisessa yhteiskunnassa toimimista. Lisäksi kiristykset kaikkiin oleskelulupiin tarkoittavat sitä, että Suomeen muuttaneen henkilön on ollut pakko pystyä toimimaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja työllistyä sekä kotoutua. Näin ollen Suomessa eletyt vähintään kahdeksan vuotta muodostavatkin ns. eletyn elämän kokeen ja voidaankin sanoa, että kahdeksan vuoden Suomessa asuttu aika tarkoittaa sitä, että henkilö on onnistuneesti kotoutunut Suomeen. Tällöin kirjallista koetta ei tarvittaisi.  
 ​

Tänäkin vuonna joulun alla olemme joutuneet kokemaan uuden rasismikohun, nyt valtiovallan toimesta jatkona aiemmille hallituksen rasismikohuille. Hallituspuolueiden sitoutuminen rasisminvastaiseen tiedonantoon näyttää olevan kovin ohutta. Todellista johtajuutta ja sitoutumista rasismisvastaiseen toimintaan olisi viheltää peli poikki ja antaa todellisia seuraamuksia ja näyttää, että rasismi ei ole oikein. Se antaisi oikeankuvan kaikille niille, jotka rasismia ja syrjintää Suomessa kokevat.

Familia kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta

Johdanto
​Familia toivottaa tervetulleeksi pyrkimykset parantaa maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä sekä varmistaa lapsille laadukkaan varhaiskasvatuksen. Esityksessä ehdotetut keinot ovat kuitenkin kokonaisuudessaan sellaiset, ettei niitä voida pitää hyväksyttävinä. Pidämme esitettyjä muutoksia kotihoidontukeen ja yksityisen hoidon tukeen perustuslain vastaisina, sillä ehdotukset rikkovat räikeästi yhdenvertaisuutta. Toteutuessaan laki asettaisi Suomen kansalaiset eriarvoiseen asemaan keskenään heidän puolisostaan riippuen. Lisäksi lakiesitystä voidaan pitää rasistisena, koska kotihoidontuen asumisaika vaatimus koskee vain EUn ulkopuolelta muuttavia.
Esitetyt muutokset lisäisivät todennäköisesti lapsiköyhyyttä ja eriarvoisuutta, sillä maahanmuuttajataustaiset lapset ovat jo ennestään sosioekonomisesti heikommassa asemassa, eikä esitys varmista sitä, että vanhemmat, joita esitetyt muutokset koskisivat, työllistyisivät todellisuudessa. Esityksessä arvioidaankin, että puolet niistä, joita esitys koskisi työllistyisivät, kun taas toinen puoli jäisi todennäköisesti hoitamaan lapsia kotiin ilman kotihoidon tukea. Mikäli kotihoidontukea lähdetään uudistamaan, tulisi samaan aikaan varmistaa varhaiskasvatukset resurssien riittävyys, jotta lapsilla ja perheillä olisi mahdollisuus saada laadukasta varhaiskasvatusta tarpeeksi lähellä kotia. Lisäksi olisi ensiarvoisen tärkeää ettei, lakimuutos lisäisi eriarvoisuutta millään tavalla. Peräänkuulutamme myös kulttuurista sensitiivisyyttä pieniä lapsia ja perheitä koskevassa lainsäädännössä. Parhaiten tämä onnistuisi lisäämällä varhaiskasvatuksen, kotoutumis- ja työllisyyspalveluiden vetovoimatekijöitä, nykyisen rankaisevan ja syrjivän esityksen sijaan.
​