Liite: Lausunto Helsingin kaksikieliseen opetukseen ehdotetuista muutoksista

​1. Ehdotus uhkaa vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten koulutustuloksia.
Lukuisat tutkimukset osoittavat, että vahvat kaksikieliset ohjelmat vähemmistökielten puhujille johtavat parempiin akateemisiin ja sosiaalisiin tuloksiin. Ehdotuksessa ei oteta huomioon tätä tutkimustietoa, koska kaksikielistä koulutusta pidetään yhtenäisenä mahdollisuutena kaikille lapsille.

Kaksikielinen opetus auttaa täydentämään perusopetuksen opetussuunnitelmaa (2004), jossa todetaan, että "perusopetuksen tulee tukea jokaisen oppilaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiä ja äidinkielen kehittymistä".

Haluamme nostaa esille huolemme siitä, että ehdotetuilla muutoksilla voi olla negatiivisia vaikutuksia, jotka voivat johtaa vähemmistökielten äidinkielenään puhuvien lasten huonompiin koulutustuloksiin. Vaikka Helsingissä on oman äidinkielen opetusohjelma, sitä ei voi verrata kaksikieliseen opetukseen. Oman äidinkielen opetuksessa on monia ongelmia, joista voi lukea lisää raportistamme ”Oman äidinkielen/kotikielen opetus – kysely monikielisten koululaisten vanhemmille”, johon pääset tästä linkistä.

2. Tasa-arvon ja syrjimättömyyden varmistamiseksi on keskityttävä tasapuolisiin tuloksiin eikä yhtäläisiin mahdollisuuksiin.
Uudistuksen painopiste on tasa-arvoisten mahdollisuuksien edistämisessä, mutta se luo epätasa-arvoa tuloksiin. Yhtenäistämällä pääsykriteerit ja asettamalla "yhdenvertaisen pääsyn" etusijalle kaupunki saattaisi vahingossa suosia valtakieliä puhuvia perheitä, mikä loisi juuri sitä eriarvoisuutta, johon ehdotuksella pyritään puuttumaan. Todellinen tasa-arvo koulutuksessa tarkoittaa sen tunnustamista, että eri ryhmillä on erilaiset lähtökohdat ja tarpeet.

Nykyinen valmennuskurssikulttuuri kohdistuu lähinnä vain suomi-englanti-ohjelmaan. Suomessa vähemmistökielten (viro, venäjä, espanja ja kiina) ohjelmat eivät kohtaa tätä ongelmaa. Valintakokeen tasoa on alennettu viime vuosina, ja on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi tarjota ohjelmaa useammille lapsille, jotka ovat saaneet hyviä tuloksia kokeissa.

Jos tavoitteena on välttää valintakokeisiin perustuvien ohjelmien käyttämistä koulunvalinnan välineenä keskiluokkaisten vanhempien keskuudessa, ratkaisu olisi alentaa pääsykokeita sekä kaksikielisissä että vain englanninkielisissä ohjelmissa ja toteuttaa arpajaiset opiskelijoille, jotka osoittavat riittävän kielitaidon tasot.

3. Kulttuurisia ja kielellisiä oikeuksia ja äidinkielen oikeuksia tulee suojella Suomen perustuslain mukaisesti.
Suomen perustuslain 17 §:n mukaan jokaisella Suomessa asuvalla on oikeus kehittää ja ylläpitää äidinkieltään. Kaikki tätä kehitystä ja ylläpitoa heikentävät uudistukset ovat kielteisiä ja heikentäisivät myös monimuotoisten yhteisöjemme kulttuurirakennetta.

Vähemmistökieliä puhuvien lasten tarpeita ei voida jättää huomiotta. Kaksikielinen koulutus on enemmän kuin vain työkalu kielitaidon laajentamiseen; se voi olla keskeinen keino säilyttää kulttuuri-identiteetti.

Uskomme, että ehdotettu uudistus jättää huomiotta myös kaksikielisyyttä ja vähemmistöjen oikeuksia koskevan tutkimuksen. Erityisesti kehotamme jaostoa kiinnittämään huomiota tutkija Tove Skutnabb-Kangasin perintöön, joka loi termin lingvismi kuvaamaan kieleen tai murteeseen perustuvaa syrjintää.

Hänen tutkimuksensa kaksikielistä koulutusta puolustavien suomalaisten siirtolaislasten lakosta Tukholmassa tarjoavat relevantin historiallisen ennakkotapauksen referenssinä. Suomalaiset perheet vastustivat uudistusta ja saavuttivat sen, että heidän lapsensa saivat jatkossakin kaksikielistä koulutusta Ruotsissa. Tuloksena suomalaiset siirtolaislapset menestyivät akateemisesti.