<![CDATA[FAMILIA - Kirjasto]]>Sat, 07 Mar 2026 03:40:57 +0200Weebly<![CDATA[Mental Health & the Intercultural Community]]>Fri, 10 Sep 2021 10:28:00 GMThttps://www.familiary.fi/kirjasto/mental-health-the-intercultural-community

MENTAL hEALTH AND THE iNTERCULTURAL COMMUNITY IN FINLAND: AN INTERN'S TAKE​

Picture
Every year on September 10th, the world unites to acknowledge Suicide Prevention Day. With Mental Health Awareness month approaching as well, it seems fitting to address the mental health and well-being among the population with a foreign background here in Finland. 
​
This side of wellbeing and its connection to Familia’s work among intercultural families is not always clear to everyone. Nevertheless, considering the post pandemic era we are embarking on as a society (Laine, Nissinen, Nurminen, 2020; Kekäläinen et al., 2021), as well as the escalation of the racially discriminatory conversation in the United States (McCoy, 2020), which later made its way around the globe to Europe, including Finland (Non-Discrimination Ombudsman’s Report, 2020; YLE News, 2020; Familia ry, 2020. Survey on Discrimination and Racism among Intercultural Couples and Families), mental health should be on the top of the list of conversation topics concerning  this demographic in the 2020’s. 
Mental Health is defined by the World Health Organization as: “a state of well-being in which an individual realizes his or her own abilities, can cope with the normal stresses of life, can work productively and is able to make a contribution to his or her community” (WHO, 2018). Skills for maintaining one’s mental health can be strengthened and include both internal as well as external protective factors (Mieli Mental Health Finland, 2021). The internal strengthening methods are factors such as social support, physical health, positive early relationships in childhood, adequate self-esteem, being accepted, problem solving ability, capacity to deal with conflict, interpersonal skills, ability to form and maintain relationships, and the possibility to self-fulfillment. External strengthening methods, on the other hand, are factors such as: opportunity for education, employment or another source of income, support from the work community and manager, feeling of being heard and ability to influence, safety and a public support system that is nearby and easily accessible (Mieli Mental Health Finland, 2021). Many of these resources, especially external protective factors, are often lacking or even limited among the population with a foreign background in Finland, as I will come to show more in depth later in the text.   ​
Suicidal thoughts are often caused by feelings found as unbearable (WHO, 2018). A negative feeling, such as fear, shame, disappointment or grief can function as the motivator of the thought process. As a result, the inner thoughts of the person become too heavy to handle. This is followed by looking for a way out of the situation.    
“Often self-destructive thoughts are about the desire to lose the unbearable feeling, and not so much about wanting to die”   
-Mieli, Mental Health Finland, 2021   
According to the International Association for Suicide Prevention (2021) one in every 100 deaths worldwide is the result of suicide. This is a matter that can affect us all. Each occurrence of suicide is damaging and impacts the people around the person committing it. Therefore, raising awareness is important and needs to be addressed more in different communities. This can help reduce stigma and equip people with useful information on how to encounter and aid individuals with suicidal thoughts.  

​Though the number of suicides has been declining relatively evenly in Finland since 1990 (Statistics Finland, 2019, THL, 2021), the Finnish Institute of Health and Welfare (THL) together with the Ministry of Social Affairs and Health are acknowledging changes and developments required in mental health services in Finland in the 2020’s. This is done by establishing goals such as included in the National Mental Health Strategy and Programme for Suicide Prevention 2020–2030 (Ministry of Social Affairs and Health, 2020). Some of the main focuses for the start of the strategy in the years 2020-2022 are to increase suicide prevention efforts, and to expand preventative mental health services. This is encouraging to hear, especially as the strategy for prevention mentions the need for widening phone crisis help services for other language groups beyond Finnish and Swedish (Ministry of Social Affairs and Health, 2020 p.53).    ​
By doing a quick internet search one can see that in Finland, majority of the low threshold mental health services provided by the third sector, as well as public health care, still consist only of Finnish or Swedish speaking crisis work, counseling appointments and hotlines. Fortunately, in the latter half of the 2000’s, more and more service outlets were established in other languages as well. These include Finland’s Mental Health Association, Mieli ry’s Crisis Helpline in Arabic and English established in 2008 (Mieli Mental Health Finland, 2021) as well as the substance abuse and mental health association SAMHA’s SOS WhatsApp service which was established in 2009 and is available in Arabic, Finnish, Somali, English, Italian, Spanish, French, Greek and Chinese (SAMHA, 2021). Services in multiple languages lower the chance of exclusion and marginalization among the foreign language population with questions or concerns about mental health (THL, 2020; SAMHA, 2021). 
They also bring to the light the statistical and general societal lack of knowledge regarding the need for further policy development (Nussbaum, 2011), in which different communities and their specific needs here in Finland are considered. Lastly, they offer professionals a chance to practice cultural sensitivity (FinFami, 2021: THL, 2021) in mental health work.   ​
As for mental health service use, research shows that people with a foreign background are known to utilize Finnish mental health services less than natives (Koponen et al. 2015b, Markkula et al. 2017; THL, 2020). However, this contradicts with the results of the 2020 FinMonik survey, carried out by the Finnish Institute of Health and Welfare (THL, 2020), which showed higher levels of mental stress among both men and women of foreign backgrounds (17%), when compared to the native population (13%), (THL, 2020 p. 121). ​
Considering the increase in immigration and persons with a foreign background residing in Finland (THL, 2020), it becomes even more critical to address the gap in mental health wellbeing between the population groups. The solution lays partly in developing public conversation and awareness of mental health and the challenges it can present to a person of foreign background and intercultural communities and families. This is needed in order to fight stigmatization and exclusion within the population. Furthermore, there needs to be dialogue among different parts of society about discrimination and racism that the aforementioned groups often experience and how that affects mental wellbeing (effects of racial discrimination on mental health) (Carter et al. 2017; Tuomaala, 2021). The actual needs of the demographic based on research, such as the results of the FinMonik survey (THL, 2020), are also significant for theoretical framework to be developed beyond the current understanding of the diverse needs and differences among the persons with a foreign background as members of our society (THL, 2020). It is needed to understand the nuanced mental health factors of culturally and ethnically diverse population groups before addressing intercultural families, where more than one culture prevails simultaneously within the family. ​
We humans, just like any other topic, also view the concept of mental health and solutions to it through our cultural lenses (Mielenterveystalo, 2021; THL, 2021). Therefore, we must take note of the fact that mental health, along with the symptoms of any challenges, can be perceived differently from our own views (THL, 2021) whether those views are Finnish, Western, or whichever. This diversity in conceptualizing mental health presents challenges when the topic is addressed among people from diverse backgrounds. On the other hand, this offers us a place to challenge ourselves by listening, striving to understand others and their manner to formulate the world. We can suddenly understand why a situation that could be considered as “treatable” in a certain way or with a certain medicine within the Finnish cultural standards for instance, suddenly raises such a different reaction in a person from another cultural background. Once we hear others and possibly get to share our own understanding and interpretation of different sub concepts such as certain symptoms (of trauma, for instance), we have taken the first step towards removing shame and raising awareness on the communality of the different mental challenges such as depression or post-traumatic stress disorder (PTSD) beyond culture, gender, ethnicity, socio-economic status or nationality.   ​
Now, as for intercultural families, similarly to any other population groups, mental health also forms part of intercultural families’ lives by linking to overall wellbeing (THL, 2020). Wellbeing entails emotional, psychological and social wellbeing along with the absence of ill-being (Keyes 2005; Kokko et al. 2015). Through everyday activities, challenges and interactions, people reinforce their mental wellbeing by applying resilience where the challenges faced are viewed mentally as possible to overcome (Hofgaard,Nes & Røysamb Espen 2021). Nevertheless, every now and then, events take place in one’s life where mental resilience is challenged to its maximum capacity and a person starts feeling a decrease in their wellbeing (THL, 2021). The type of event varies among individuals and their circumstances (e.g., war, divorce, moving to a new city or country etc.) but the common factor is stress. If not dealt with, stress can affect a person’s ability to function, (Mieli Mental Health Finland, 2021).   ​
Mental wellbeing is also one of the factors in the adaptation process of a person moving to Finland (THL, 2021).  Cultural adaptation process presents a differing factor in mental wellbeing from the rest of the population among those who have immigrated to Finland (THL, 2021). Adaptation is a process that usually involves three stages (THL, 2021). In the arrival phase, external conditions of one’s life change. These include things such as language, friends, home, and surroundings. This can motivate fear, confusion, unfamiliarity or helplessness. In the engagement phase, the environment of the new nation is viewed and compared with one’s original country. Lastly, in the hindsight phase, the person adapting can combine the characteristics of the new and old culture in a manner that suits them (THL, 2021). It is to say, in the process of adaptation, one mentally releases their past cultural and therefore, conceptual way of formulating the world around them, letting go of the old -and familiar- environment and culture, whilst embracing the new -and unknown- nation along with its language, people and norms (FinFami, 2020; THL, 2021). Adaptation can also happen collectively when a whole family experiences changes and adjustments during the first months and years of life in a new country.   ​
On this smaller societal unit called family, the adaptation process in intercultural context occurs reciprocally in the form of acculturation. It entails individuals clashing and finding their place within the family and its inner culture (Väestöliitto, 2012). Factors such as, partners’ employment status, internalized gender roles (among other cultural norms), possible child upbringing methods, ethnicity, and inner family values form part of the process (Silva, Campbell, & Wright,2012 Väestöliitto, 2012; Familia ry: Intercultural Communication Online Course, 2021). Eventually the aforementioned actors weave into a unique yet mutually agreed combination of both partners’ personalities and backgrounds. Still, amid the process the clashing and forming can cause additional demands on mental health and is therefore important to consider when addressing intercultural families in this context. ​
Social psychologist Gerard Hofsteede (2001) came up with a framework on cross cultural communication differences in the methodology of different nations and cultures way of communicating called, Cultural Dimensions Theory. According to this theory, Finland represents a low-context culture where there is more distance between relationships. Additionally, the individual is valued as an autonomous and self-reliant variable of society rather than a part whose value and status are determined by a group or a community. This can challenge a person used to culturally more communal way of interaction, such as sub-Saharan Africa or the Middle Eastern nations for instance. What is more, the North bound location of Finland with its cold temperatures and long, dark winters can cause seasonal depression as Grimaldi, Partonen, Haukka, Aromaa, & Lönnqvist (2009) found. All of this can defy mental wellbeing, especially for immigrants or persons with a foreign background in intercultural families who are already in the middle of an adaptation process due to being new to the country. Lastly, the legal and more formal aspects of the immigration and adaptation process, one may be presented with stressors affecting mental health in response to dealing with government officials such as during the residence permit process (Familia ry, 2021. Kuljen Rinnallasi project 2018-2020), employment challenges due to discrimination (Ahmad, 2019), socio-economic instability or language learning (FinFami, 2021).  When accumulated, these stressors can create uneasy mental situations eventually weakening one’s mental state and overall well being in ways such as disease related physiological changes as Cohen et al. (2015) suggest. 
The beginning pages of the FinMonik survey (THL, 2020) includes a summary, in which the writers conclude the following: “Promoting integration and taking into account welfare and health issues as part of the integration process contribute to improving the quality of life of the population with foreign background.”, (THL, 2020 p.4). When looking at mental health and the ways it forms part of everyday life through the elements mentioned previously, it is safe to say that Familia’s work and activities hold a greater significance towards mental health and wellbeing than one might assume at first glance. Especially the promotion of mental health as it is, in accordance with the World Health Organization, which establishes the emphasis on respecting and protecting the basic civil, political, socio-economic and cultural rights of human beings (WHO, 2018).  
Furthermore, the activities organized by Familia highlight the socio-pedagogical framework (Freire, 2000; Nivala, Ryynänen, 2019), commonly applied by social work professionals in their work strengthening an individual using a more relational approach, viewing the client as a holistic being with potential. In activities using the participants’ own skill set and encouraging to take initiative we can see these socio-pedagogical methods such as, dialogue (Bohm, 1999) and participation at work. By creating the activities around methods, such as the previously mentioned, individuals’ mental health is being promoted through providing a space to practice skills similar to language learning, social relationship forming, physical, artistic manners of self-expression and learning. By creating positive experiences of learning and interaction participants' self-esteem and self-image are promoted (e.g., when learning to speak a new language, learning about other cultures or traditions, or teaching others how to acquire a skill already familiar to oneself). Also, creating close relationships supports one’s interpersonal skills (in peer group activities such as Familia’s Duo living rooms). By providing a safe and accessible system to meet the social and educational needs of a person, it also enhances the external strengthening factors (e.g., being heard, ability to influence, safety and a public support system that is nearby and easily accessible) of one’s mental health (Mieli Mental Health Finland, 2021).  
What do I suggest now since on the topic of mental health awareness and suicide prevention? Well, after having worked with this demographic for only a short time and considering that my perspective originates from the field of social services, I would suggest the following: we need to be available to each other as a society and communicate our availability for the conversation on mental health louder than perhaps we have in the past. Now, I know what you must be thinking, “I am not a therapist.” and that is quite alright.

​Availability can look like many things. It can be sitting down with someone and listening, it can be providing the answers to someone’s question on where to find the adequate help, it can even be not knowing but searching together. Through organizing and offering services as well as raising awareness on the mental health needs of intercultural families and community in Finland, we can prevent miscommunication. Overlooking someone as secondary or not possessing challenges important enough to ours or some other groups is a risk in the case, we stay silent. As mentioned in the beginning, Familia’s focus point in services is intercultural families, couples as well as their children. Though every family has their own unique challenges, intercultural families' needs in this area, as expressed in this text, often lead from cultural adaptation and unfamiliar service system as well as insufficient resources in social networks. The search for a community, of people who understand or have walked through the hard moments of immigration or language learning before, is more needed now than ever before in Finland. This is what makes low threshold peer group and other activities so crucial. To prevent and to facilitate a better way to deal with the questions, than having to deal with them alone.   
Mental Health awareness month is an opportunity for us all to gain understanding of the importance of the overall subject as well as to start a conversation about some of the differences, fears and even misconceptions we may have related to mental health. We get to be the change in this society by being available. By addressing something this important in the middle of these changing times while beginning a new decade. Let us consider this a chance to open a new page in mental health conversation in grassroots level work and policy.   
Text by Maria Amani, Familia's intern.
References: 
  • Ahmad, A., 2019. Kokeellinen tutkimus etniseen alkuperään perustuvasta syrjinnästä suomalaisilla työmarkkinoilla. Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019 Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. 
  • Carter, R.T., Johnson, V.E., Roberson, K., Mazzula, S.L., Kirkinis, K. & Sant-Barket, S. 2017, "Race-based traumatic stress, racial identity statuses, and psychological functioning: An exploratory investigation", Professional Psychology: Research and Practice, vol. 48, no. 1, pp. 30.  
  • Castaneda, A.E., Mäki-Opas, J., Jokela, S., Kivi, N., Lähteenmäki, M., Miettinen, T., Nieminen, S., Santalahti, P., 2018. Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa : PALOMA-käsikirja  ISBN 978-952-343-100-3 (online publication) [consulted September 6, 2021] Available in Finnish at: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-100-3 
  • Cohen, S., Gianaros, P.J. and Manuck, S.B. (2016), “A stage model of stress and disease”, Perspectives on Psychological Science, Vol. 11 No. 4, pp. 456-463 
  • Collin, P., 2020. Black Lives Matter -mielenilmaus järjestetään Turussa. Yle Uutiset 11.6.2020. [consulted September 1, 2021].  Available in Finnish at:<https://yle.fi/uutiset/3-11396942> 
  • D'Onise, K., Meena, S., Venugopal, K., Currie, M., Kirkpatrick, E., Hurley, J., Nolan, R., Brayley, J., Atherton, B. & Spurrier, N. 2021, "Holistic approach supporting mental wellbeing of people in enforced quarantine in South Australia during the COVID‐19 pandemic", Australian and New Zealand Journal of Public Health, vol. 45, no. 4, pp. 325-329. 
  • Familia ry, 2021. Kirjato: Kohti sujuvampia prosesseja. Originally published in May 25, 2021.  [consulted September 8, 2021]Available at:<https://www.familiary.fi/kirjasto/kohti-sujuvampia-oleskelulupaprosesseja?lang=fi>
  • Familia ry, 2020. Survey: Kahden Kulttuurin Parien ja Perheiden kokema Syrjintä ja Rasismi. [consulted September 1, 2021]  Available at:<https://www.familiary.fi/uploads/7/1/8/2/71825877/rasismi_syrjinta_raportti.pdf> 
  • FinFami, 2021. Johanna Warius & Laura Ranki Mielenterveysomaisen keskusliitto – FinFami ry Opas on toteutettu osana AGORA-projektia (2017–2020). [consulted September 6, 2021]  Available in Finnish at: <https://oppaat.finfami.fi/materiaalit-ja-oppaat/kysy-ala-oleta/>
  • Finnish Institute of Health and Welfare (THL), 2021. Migration and Diversity – Mental Health of Immigrants. [consulted September 6, 2021] Available at:<https://thl.fi/en/web/migration-and-cultural-diversity/immigrants-health-and-wellbeing/mental-health-of-immigrants> 
  • Finnish Institute for Health and Welfare, (THL) 2021.Migration and Cultural Diversity: Cultural Competence and Cultural Sensitivity. [consulted September 8, 2021]  Available at: < https://thl.fi/en/web/migration-and-cultural-diversity/support-material/good-practices/cultural-competence-and-cultural-sensitivity > 
  • Finnish Institute for Health and Welfare, (THL) 2021. Immigrants and Mental Health. [consulted August 14, 2021] Available in Finnish at:<https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-mielenterveys> 
  • Finnish Institute for Health and Welfare, (THL) 2021. [consulted August 17, 2021] Available at: <https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maaha, nmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-mielenterveys/mielenterveysongelmien-tunnistaminen> 
  • Finnish Institute for Health and Welfare, 2021. [consulted August 17, 2021] Identifying and diagnosing mental health issues. Available at:<https://thl.fi/en/web/migration-and-cultural-diversity/immigrants-health-and-wellbeing/mental-health-of-immigrants/identifying-and-diagnosing-mental-health-issues> 
  • Finnish Institute for Health and Welfare, 2020. Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa: FinMonik-tutkimus 2018-2019 (sivut 119-124: luku 8.3. Psyykkinen hyvinvointi). [consulted September 7, 2021] Available in Finnish at:<http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139210/URN_ISBN_978-952-343-034-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y> 
  • Finnish Institute of Health and Welfare (THL), 2020. Immigrants and Mental Health. [consulted September 8, 2021] Available at: <https://thl.fi/en/web/mental-health/mental-health-promotion/immigrants-and-mental-health > 
  • Freire, P. (2000). Pedagogy of the oppressed. 30th anniversary ed. New York: Continuum. 
  • Gender and Covid-19, 2021. Blog post: Understanding Mental health impact on migrant women during covid 19 pandemic. Ikotun, O., Navaratnam, A., Wawira B. and Martin J. Originally posted on May 17, 2021. [consulted August 31, 2021]  Available at:< https://www.genderandcovid-19.org/editorial/understanding-the-mental-health-impact-of-migrant-women-in-finland-during-the-covid-19-pandemic/> 
  • Grimaldi, S., Partonen, T., Haukka, J., Aromaa, A., & Lönnqvist, J. (2009). Seasonal vegetative and affective symptoms in the Finnish general population: testing the dual vulnerability and latitude effect hypotheses. Nordic journal of psychiatry, 63(5), 397–404. https://doi.org/10.1080/08039480902878729 
  • Hofgaard, L.S., Nes, R.B. & Røysamb Espen 2021, "Introducing two types of psychological resilience with partly unique genetic and environmental sources", Scientific Reports (Nature Publisher Group), vol. 11, no. 1. 
  • Hofstede, G. (2001). Culture’s consequences: Comparing values, behaviors, institutions, and organizations across nations. Thousand Oaks, CA: Sage Publications. 
  • Hofstede Insights, 2021. Country comparison: Finland. [consulted September 9, 2021] Available at:<https://www.hofstede-insights.com/country-comparison/finland/> 
  • International Association of Suicide Prevention, 2021. [consulted August 17, 2021] Available at:<http://www.iasp.info/>  
  • International Association of Suicide Prevention, 2021. About World Suicide Prevention Day. [consulted September 9, 2021] Available at: <https://www.iasp.info/wspd2021/about/> 
  • Kajander, Riikka, Siironen Susanna, 2020. Yli 3000 ihmistä Senaatintorille kerännyt rasismin vastainen mielenosoitus päättyi poliisin kehotuksesta – osa marssi vielä keskustassa. Yle News 3.6.2020. [consulted September 1, 2021] Available in Finnish at:< https://yle.fi/uutiset/3-11382649 > 
  • Kazi, Villiina & Alitolppa-Niitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.). (2019). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. ISBN 978-952-327-487-7. 
  • Kekäläinen, T., Enni-Maria Hietavala, Hakamäki, M., Sipilä, S., Laakkonen, E.K. & Kokko, K. 2021, "Personality Traits and Changes in Health Behaviors and Depressive Symptoms during the COVID-19 Pandemic: A Longitudinal Analysis from Pre-pandemic to Onset and End of the Initial Emergency Conditions in Finland", International Journal of Environmental Research and Public Health, vol. 18, no. 15, pp. 7732. 
  • Kokko, K., Rantanen, J., & Pulkkinen, L. (2015). Associations between mental well-being and personality from a life span perspective. In M. Blatný (Ed.), Personality and well-being across the life-span (pp. 134–159). London: Palgrave Macmillan. 
  • Keyes, C. L. (2005). Mental illness and/or mental health? Investigating axioms of the complete state model of health. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 73(3), 539. 
  • Laine, S., Nissinen, H., Nurminen, S., 2020. Sitra article: Elämäntavat pandemian jälkeen – minkälaisia ajatuksia tulokset herättivät? Originally published: 16.12.2020. Available at:<https://www.sitra.fi/artikkelit/elamantavat-pandemian-jalkeen-millaisen-ajatuksia-tutkimustulokset- herattivat/  
  • Lizano, E.L., He, A.S. & Leake, R. 2021, "Caring for Our Child Welfare Workforce: A Holistic Framework of Worker Well-being", Human Services Organizations.Management, Leadership & Governance, vol. 45, no. 4, pp. 281-292. 
  • McCoy H. (2020). Black Lives Matter, and Yes, You are Racist: The Parallelism of the Twentieth and Twenty-First Centuries. Child & adolescent social work journal : C & A, 1–13. Advance online publication. https://doi.org/10.1007/s10560-020-00690-4 
  • Mielenterveystalo, 2021. Itsehoito ja oppaat. Kulttuuri ja Mielenterveys. [consulted August 31, 2021] Available at:<https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/maahanmuuttajat/Pages/kulttuuri_ja_mielenterveys.aspx> 
  • Mieli ry, 2021. Vuosittain toistuvat tapahtumat. [consulted August 17, 2021] Available in Finnish at:<https://mieli.fi/fi/mielenterveysseura/tapahtumat> 
  • Mieli ry, 2021. Suicidal Thoughts. [consulted August 17, 2021] Available at:<https://mieli.fi/en/home/mental-health/suicide/suicidal-thoughts>  
  • Ministry of Social Affairs and Health, 2020. National Mental Health Strategy and Programme for Suicide Prevention 2020–2030. ISBN PDF: 978-952-00-4139-7 Layout: Government Administration Department, Publications Helsinki 2020. [consulted August 17, 2021] Available at:<https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162234/STM_2020_15.pdf?sequence=1&isAllowed=y>  
  • Non-Discrimination Ombudsman, 2021. [consulted August 17, 2021] Available at:< https://syrjinta.fi/en/front-page> 
  • Non-Discrimination Ombudsman, 2020. Report of the Non-Discrimination Ombudsman: Racism and discrimination - everyday experiences for People of African descent in Finland. [consulted August 17, 2021] Available at:<https://syrjinta.fi/en/-/report-of-the-non-discrimination-ombudsman-racism-and-discrimination-everyday-experiences-for-people-of-african-descent-in-finland> 
  • Nussbaum, M. C. (2011). Creating capabilities: The human development approach. Harvard University Press. ISBN 978-0-674-05054-9  
  • Official Statistics of Finland (OSF): Causes of death [e-publication]. ISSN=1799-5078. 2019, 7. Fewer suicides than in the previous year . Helsinki: Statistics Finland [referred: 7.9.2021]. Available at:<http://www.stat.fi/til/ksyyt/2019/ksyyt_2019_2020-12-14_kat_007_en.html>
  • SAMHA, 2021. Substance Abuse and Mental Health Association. [consulted September 1, 2021] Available at:<https://samha.fi/en/>
  • Silva, L.C., Campbell, K. & Wright, D.W. 2012, "Intercultural Relationships: Entry, Adjustment, and Cultural Negotiations", Journal of Comparative Family Studies, vol. 43, no. 6, pp. 857-X. 
  • Tuomaala, E., 2021. Mental Health Finland, Mieli ry. Online article: Asiantuntijahaastattelu: Melis Ari-Gurhanli: ”Aito syrjimättömyys on jatkuvaa oppimista itsestä ja toisista” [consulted September 9, 2021] Available in Finnish at:<https://mieli.fi/melis-ari-gurhanli-aito-syrjimattomyys-on-jatkuvaa-oppimista-itsesta-ja-toisista/> 
  • Väestöliitto, 2012. Perhebarometri 2012 - Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot Lassi Lainiala, L., Säävälä, M. Väestöntutkimuslaitos – Katsauksia E 46/2012 ISBN 978-952-226-113-7 (pdf.) [consulted September 1, 2021] Available at:<http://vaestoliitto-fi.directo.fi/@Bin/0ba81fc165c76f4ace0a1242a6a77814/1631190143/application/pdf/4921214/Perhebarometri%202012_web.pdf>  
  • World Health Organization, (WHO)2018. Mental Health – Strengthening our response.  [consulted August 17, 2021] Available at:<https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/mental-health-strengthening-our-response> 
  • World Health Organization, (WHO) 2021.Suicide. [consulted September 1, 2021]  ​Available at:<https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/suicide> 
]]><![CDATA[Multilingual Families' Language Policies]]>Tue, 24 Aug 2021 21:00:00 GMThttps://www.familiary.fi/kirjasto/multilingual-families-language-policies
Picture
Language development is a dynamic process and maintaining a language a life-long expedition. Only some children born into multilingual homes grow up speaking two or more languages. There are families who manage to transmit multiple languages to their children, but others do not, resulting in the children having a passive or limited knowledge of the minority language/s. Children tend to learn the majority language in the country but may struggle with the transmission of the minority language that is not widely spoken in the community.

Each family's circumstances are different, and some may, despite their best efforts, not establish or maintain a heritage language. A family living in Finland, whose languages are Finnish, English and Swedish, is much more likely to succeed in gifting these languages to the child than a family where the child hears a language just from one person in everyday life.

Factors affecting children's language acquisition and learning

In addition to the language combination of a potentially multilingual child, there are a variety of psychological, social, and educational factors that interact in complex ways and determine the linguistic level a child can achieve. Every child’s language learning journey is unique, even siblings within the same family often end up with differing skills. 

A good starting point would be to think through some questions which may indicate the degree of language skills your child could possibly achieve. Which languages are necessary for the child? At what age do they acquire a minority language? How, where, and how often is the child exposed to the language? Who are going to speak the language regularly with the child?
​
A growing child’s attitude towards languages also plays a key role because it impacts their motivation. It can be challenging to learn anything if you don’t have the motivation! The parents, siblings, extended family, teachers, and peers influence the children’s language attitudes. Also school, communities, political and sociocultural changes, familiarity with the languages, status of the languages, country of birth, the number of years spent in the country, and second language support have a major impact on building a positive attitude.

​Setting up your family language policy

So, families' individual circumstances, the societal characteristics and language methods or strategies used by parents affect the level of languages a child can achieve. It is important for us as parents to be kind to ourselves and encourage positive interaction with the child in a minority language. We know ourselves that it is nearly impossible to become ambilingual, or completely master two or more languages. Our level of language skills fluctuates over time.

A positive attitude towards a minority language from both parents and the child’s motivation to learn the language support minority language development and maintenance. Many parents have a specific family language policy in place. The family language policy may detail methods that encourage a child to practice their main languages daily. This has been proven to improve the chances of successful language transmission. Which language strategies are you going to use to help your child develop their first languages?

Kaisa Pankakoski

Kaisa Pankakoski’s PhD research looks at language ideologies and experiences of multilingual families in Finland and Wales. The research was awarded the city of Helsinki research grant and Svenska litteratursällskapet i Finland funding. More information
READ MORE
  • Guardado, M. 2018. Discourse, ideology and heritage language socialization: Micro and macro perspectives. Boston and Berlin: De Gruyter Mouton.
  • Hoffmann, C. 1991. Introduction to bilingualism. London: Routledge.
  • King, K. A. et al. 2008. Family language policy. Language and linguistics compass 2(5), pp. 907-922.
  • Lee, H. Y.-H. 2018. The Effect of Multicultural Family Structures on the Language Attitudes of Children and Adolescents. GEMA Online® Journal of Language Studies 18(1). 
  • Piller, I. 2001. Private language planning: The best of both worlds. Estudios de sociolingüística 2(1), pp. 61-80. 
  • Sṭavans, A. and Hoffman, C. 2015. Multilingualism. Cambridge: Cambridge University Press.
  • Yamamoto, M. 2002. Language use in families with parents of different native languages: An investigation of Japanese-non-English and Japanese-English families. Journal of Multilingual and Multicultural Development 23(6), pp. 531-554.
]]><![CDATA[Tutkimuksia kahden kulttuurin perheistä, parisuhteesta sekä kaksikielisyydestä]]>Wed, 11 Aug 2021 21:00:00 GMThttps://www.familiary.fi/kirjasto/tutkimuksia-kahden-kulttuurin-perheista-parisuhteesta-seka-kaksikielisyydesta
Picture
Listaus opinnäytetöistä, pro graduista sekä väitöskirjoista aiheesta kahden kulttuurin perheet ja parisuhde. Alkuun on listattuna Familia ry:n opinnäytetöitä ja muita selvityksiä, ja loppuun lisätty muita aiheeseen liittyviä töitä.  
Familia ry:n opinnäytetyöt Uusperheneuvojakoulutus 2019–2020 
Muut Familian tutkimukset
  • Kaksikulttuurista arkea suomalais-thaimaalaisissa lapsiperheissä. Selvitys suomalais-thaimaalaisten lapsiperheiden tilanteesta sekä erityispiirteistä, -tarpeista ja -haasteista. Familia ry:n Duo-hankkeen selvitysraportti (2012) Shinyella, Tuuli. 
MUITA TUTKIMUKSIA

Kahden kulttuurin lapsiin, kaksikielisyyteen, varhaiskasvatukseen ym. liittyvät tutkimukset

Opinnäytetyöt  
Pro gradut  
Väitöskirjat
Muut tutkimukset
​
Kahden kulttuurin parisuhde ja perhe

Opinnäytetyöt  
Pro gradut  
Väitöskirjat  
Muut tutkimukset
Työllisyys ja Kotoutuminen

Opinnäytetyöt


Pro gradut
Väitöskirjat
Muut tutkimukset
  • Immigration Dialogues Migration (2023), Henttonen, Elina and Alhanen, Kai; Publications of the Ministry of the Interior 2023:12 Diverse discussions on the daily life and politics of immigration.


Antirasismi

Pro gradut

]]><![CDATA[Pitkät käsittelyajat piinaavat oleskeluluvan odottajia]]>Fri, 11 Jun 2021 12:29:40 GMThttps://www.familiary.fi/kirjasto/pitkat-kasittelyajat-piinaavat-oleskeluluvan-odottajiaMIKÄ MIGRISSÄ KESTÄÄ? 
Picture
Oleskelulupapäätöstä odottavien kahden kulttuurin perheenjäsenten mielessä pyörii jatkuvasti kysymys, miksi Maahanmuuttoviraston oleskelulupahakemuksen käsittelyssä kestää niin kauan.  

Mitä konkreettista virastossa tapahtuu hakemuksen jättämisen ja päätöksen välissä? Miksi prosessi kestää joskus viikon ja joskus puolitoista vuotta?

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Minna Hulkkonen ja Maahanmuuttoviraston perhesideperusteisista oleskeluluvista vastaavan yksikön johtaja Kaj Swanljung vastasivat kysymykseen Rinnallasi-hankkeen Sujuvasti Suomeen -päätöstilaisuudessa 21.5.
Vastuualueen johtaja Kaj Swanljung Maahanmuuttovirasto: ”Isossa kuvassa kyse on työmäärän ja resurssien suhteesta. Se on suurin prosessin nopeuteen vaikuttava tekijä. Teemme kaiken voitavamme ja toiminnan tehostaminen on keskeinen tavoite perhesideprosesseissa. Mistä iso erot sitten johtuvat? Paljolti on kyse siitä, kuinka täydellinen jätetty hakemus on. Minkälainen asiakirjaselvitys siinä on, ja kuinka luotettava asiakirjaselvitys on. Siihen vaikuttaa oleskeluluvan hakijan lähtömaa.

Jos tarvitaan laajempia selvityksiä, kuten suullisia kuulemisia, tulee mukaan matkustaminen ja Suomen edustustojen rooli. Moni seikka vaikuttaa siihen, miksi on niin iso haitari missä ajassa henkilö voi päätöksen saada.

​Tietenkin meillä on lakisääteinen maksimikäsittelyaika yhdeksän kuukautta, ja siihen suhtaudumme äärimmäisen vakavasti. Pyrimme ratkaisemaan kaikki hakemukset lain edellyttämissä rajoissa, jos suinkin mahdollista. Tätä olemme pystyneet paljon kehittämään viime vuosina."

RIITTÄVÄTKÖ RESURSSIT SIIHEN ETTÄ HAKEMUKSET OVAT OIKEASTI KÄSITTELYSSÄ...

… vai johtuuko viive siitä, että kaikkia hakemuksia ei ole edes ehditty avata?
​
 Swanljung jatkaa: ”Viive tulee usein ennen kuin hakemusta oikeastaan edes otetaan käsittelyyn. Hakemukset käyvät läpi hyvin nopean esikarsintavaiheen vireille tulon jälkeen. Jos kaikki on kunnossa ja selvää, osa hakijoista voi saada päätöksen erittäin nopeasti. Jos tämä kriteeristö ei täyty, hakemukset menevät odottamaan käsittelyä. Työmäärä vaikuttaa paljon siihen, onko viive 2-3 kuukautta vai 5-6 kuukautta ennen kuin joku ehtii oikeasti ottaa sen failin työn alle. Tämä on merkittävä viivettä aiheuttava tekijä. Samoin se, jos hakemus vaatii selvittelyä edustustoissa. Kuulemisten ja haastattelujen järjestämisestä tulee lisää viivettä.”
Picture

irrallisuuden tilassa

 Tilaisuuden juontaja Leena Viikari kertoo omasta kokemuksestaan:

”Meidän tapauksessamme olimme vakaassa parisuhteessa yli kolme vuotta, kun mieheni sai oleskeluluvan perhesiteen perusteella. Tuosta kolmesta vuodesta hän oli negatiivisen turvapaikkapäätöksen jälkeen puolitoista vuotta paperittomana. Miehelläni olisi ollut töitä, mutta hän ei saanut tehdä niitä. Hän ei ollut oikeutettu terveydenhuoltopalveluihin, koska emme asu pääkaunkiseudulla, jossa palveluja saa. Hän ei saanut mitään sosiaalitukea minun tulojeni vuoksi. Häntä ei laskettu perheenjäseneksi, joten emme saaneet asumistukea tai muutakaan. Hän ei pystynyt ostamaan bussilippua pankkikortin puutteen vuoksi, eikä ilmoittautumaan kansalaisopistoon henkilötunnuksen puutteen vuoksi. Toisin sanoen se oli epämääräinen välivaihe, josta ei tiennyt kauanko se kestää. Mieheni oli täysin suljettu yhteiskunnasta ja pelottavinta on se, että hän oli täysin minun armoillani. Parisuhteessa olimme yhteiskunnan armoilla, ja mies minun armoillani. Olen monta kertaa miettinyt miten hirveän iso riski tällaisessa tilanteessa olisi hyväksikäyttöön ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Pyöritimme kahden aikuisen ja kahden lapsen taloutta puolitoista vuotta yhden opettajan palkalla. Näitä irrallisuuden jälkiä korjataan meidän parisuhteessa yhä, sekä taloudellisesti, sosiaalisesti että henkisesti. Kahden kulttuurin parisuhde on muutenkin aika työläs parisuhde, ja prosessi tuo siihen lisätaakan.”

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Minna Hulkkonen, kuten muutkin keskustelijat, kiittää Leena Viikaria henkilökohtaisen kokemuksen jakamisesta ja sanoo, että virkamiehellekin on tärkeää kuulla ja ymmärtää tosielämän tilanteita.
​  
”On tärkeää, että ymmärrämme mistä puhumme emmekä vain irtaannu lakipykäliin, kuten meille herkästi käy. Ongelma tulee juuri siitä, että hakemus saattaa olla pitkään pinossa ilman, että mitään tapahtuu. Hakemus pitäisi saada aktiiviseen käsittelyyn, joka tapahtuisi heti ja mahdollisimman kompaktisti.

Tilanne on se, että Maahanmuuttovirastossa käsitellään erilaisia lupahakemuksia ja sitten hieman tilanteesta riippuen hätä on jollakin lupakategorian alueella. Maahanmuuttovirasto joutuu suuntaamaan resursseja tiettyyn lupakategoriaan, joka tarkoittaa, että muut jäävät vähemmälle. Tämä on juuri se mihin yritämme sisäministeriössä puuttua, jotta virastolla olisi perusresurssit eikä tarvitsisi turvautua talon sisäisiin siirtoihin. Jotta perheenyhdistämistä tekevät pystyisivät keskittymään siihen ja niin edelleen.

Tiedämme esimerkiksi nyt, että kansalaisuuspuolelle on tulossa painetta. Tällä hetkellä iso fokus on työvoiman maahanmuuton lupakäsittelyissä. Eli tätä resurssipula tarkoittaa. Se on tyhmää, mutta se siellä taustalla on. Pystymme tekemään parannuksia toimintatavoilla, mutta resurssikysymys ei poistu sieltä taustalta.”

Teksti: Sanna Rummakko
Kuvat: Christa Dodoo, Nick Hillier / Unsplash
]]><![CDATA[Four reasons to raise a multilingual child]]>Tue, 25 May 2021 05:56:23 GMThttps://www.familiary.fi/kirjasto/four-reasons-to-raise-a-multilingual-child
Picture
Languages are an important part of our children's heritage and identity.
Many parents view bilingualism as an opportunity and decide to transmit more than one language to young children. In addition to the majority language of the country, children often learn a heritage language, a minority language, a language they may have acquired due to immigration, or an additional language not spoken as a native language by either parent (non-native bilingualism).
For my PhD study I investigated 14 Welsh or Finnish families who used more than two languages on a regular basis. Every single parent told me about the unexpected challenges of raising a multilingual child. Parenting can be hard—add a few extra languages with little support, and that can sometimes seem like an impossible task.

The foreign-born case study parents I interviewed for my research described the extra challenge of raising children with several languages as hard work, exhausting and swimming against the tide. Despite this, they wanted the children to speak multiple languages. I asked the parents to give me reasons why they continued the quest of multilingual upbringing. Why did they want to keep on swimming against the tide? Why raise a multilingual child?

​The parents in my investigation considered bilingualism as a positive thing and an advantage for their children. My case study parents, and parents in previous studies have mentioned different ideological motivations for raising a polyglot. I will list four of the most common reasons below.

​1. Heritage and identity

Parents feel that by transmitting a heritage language, they also transmit a child their heritage; or a language is a part of the child’s heritage and identity. anguage goes hand in hand with roots and culture and therefore many view it as essential if you want the child to understand the culture of their heritage. Families believe in the importance of language skills to support the children’s multilingual and multicultural identities. Parents also feel a heritage language provides a sense of belonging, self-understanding, and self-assurance, and enables children access to culture and values of the heritage.

​2. Communication with extended family

Many families want their children to know a heritage language so that they can speak with relatives. For example, some grandparents may not understand the child’s first language, so knowledge of a heritage language enables the children to communicate with them. Foreign-born or minority language speaking parents value children getting to know grandparents, uncles, aunts, cousins, or friends back home through a minority language.
Picture
Families value communication with grandparents in a heritage language.

​3. Increased cognitive abilities

The interpretation of scientific research on early bilingualism was mentioned as an important reason for transmitting more than one language. Some studies discuss a link between the mental exercise of using several languages and increased cognitive benefits, such as children's language skills (Engel de Abreu 2011), higher levels of cognitive empathy (Dewaele and Wei 2012) and delays regarding the onset of Alzheimer disease symptoms (Chertkow et al. 2010; Klein et al. 2016).

4. Future opportunities

Language skills can be an advantage in the globalised world. Multilinguals may have widened future study or employment possibilities, and access to more opportunities thanks to knowing multiple languages. Parents often see early language acquisition as a useful investment in the children’s future.

Kaisa Pankakoski
Kaisa Pankakoski’s PhD research looks at language ideologies and experiences of multilingual families in Finland and Wales. More information
READ MORE
  • Chertkow, H. et al. 2010. Multilingualism (but not always bilingualism) delays the onset of Alzheimer disease: evidence from a bilingual community. Alzheimer Disease & Associated Disorders 24(2), pp. 118-125.
  • Curdt-Christiansen, X. L. 2016. Conflicting language ideologies and contradictory language practices in Singaporean multilingual families. Journal of Multilingual and Multicultural Development 37(7), pp. 694-709. 
  • Dewaele, J.-M. and Wei, L. 2012. Multilingualism, empathy and multicompetence. International Journal of Multilingualism 9(4), pp. 352-366. 
  • Engel de Abreu, P. M. 2011. Working memory in multilingual children: Is there a bilingual effect? Memory 19(5), pp. 529-537.
  • Klein, R. M. et al. 2016. Does multilingualism affect the incidence of Alzheimer’s disease?: A worldwide analysis by country. SSM-population health 2, pp. 463-467.
  • Palviainen, Å. and Bergroth, M. 2018. Parental discourses of language ideology and linguistic identity in multilingual Finland. International Journal of Multilingualism 15(3), pp. 262-275. 
]]><![CDATA[Päätöksentekijöiden kanssa keskusteltiin oleskelulupaprosseista 21.5. paneelissa]]>Sat, 22 May 2021 21:00:00 GMThttps://www.familiary.fi/kirjasto/kohti-sujuvampia-oleskelulupaprosesseja
Picture

KOHTI SUJUVAMPIA PROSESSEJA


Familian Rinnallasi-hanke järjesti perjantaina 21.5. virkamiesten ja kansanedustajien paneelikeskustelun perhesideperusteisesta muutosta Suomeen ja miten voisimme sujuvoittaa asiakkaille raskaita oleskelulupaprosesseja. Lähes kaikkea pitää parantaa. Lakeja, digitalisaatiota, viranomaisten koulutusta ja tapaa kohdata asiakkaat sekä yhteistyötä eri ministeriöiden välillä. Erilaisille asiakkaille pitäisi pystyä tiedottamaan selkeästi, mitä oleskeluluvan käsittely häneltä edellyttää ja millaista selvitystä viranomaiselle on toimitettava.  

KOKEMUSASIANTUNTIJAT KYSYVÄT

Osallistujat lähettivät omia kysymyksiään ilmoittautuessaan. Iso osa niistä käsitteli oleskelulupaprosessin kestoa, kalleutta ja monimutkaisuutta.

Hakijat voivat joutua eriarvoiseen asemaan keskenään riippuen lähtömaasta ja taustasta. Välimatkat Suomen edustustoon – joita on maailmalla harvassa - voivat olla hyvin eri pituisia. Prosessi voi vaatia kaksi käyntiä edustustossa, jos tunnistautumisen lisäksi vaaditaan myös hakijan haastattelu. Asiakasmaksut vaihtelevat maasta toiseen eivätkä kaikki ole saaneet niistä etukäteen tietoa. Ulkoinen palveluntarjoaja VFS Global, jolle osa prosessin vaiheista on ulkoistettu monissa maissa, ei saa hyvää arviota asiakaspalvelusta eikä -tiedotuksesta.   

Käsittely tulee kalliiksi, jotkut perheet velkaantuvat ja Suomessa oleva perheenkokoajan vaikea tilanne voi teettää töitä kunnan sosiaalipalveluissa.  Mielen hyvinvointi kärsii väistämättä prosessissa, jonka lopputulemaa ja kestoa ei tiedä.

Kansanedustaja Veronika Honkasalo Vasemmistoliitosta kantaa huolta hakijoiden eriarvoisuudesta. Suomessa on toki järjestöjä ja hienoja kansalaisaktiiveja, jotka avustavat ihmisiä oleskelulupaprosesseissa ja voivat nostaa epäoikeudenmukaisuuksia julkisuuteen. Kaikilla ei tukiverkkoja ole.

”Systeemi on todella rikki, jos oikeuden toteutuminen on kiinni aktivisteista”, Honkasalo sanoo. 

”Perustuslaki velvoittaa ihmisoikeusmyönteiseen laintulkintaan. Sitä pitäisi päästä nopeammin toteuttamaan, kun sellainen tahtotila hallitusohjelmassa on”, kansanedustaja RKP:n Eva Biaudet toteaa. 

ESTERATA VAI EI?

Oleskelulupaprosessin itse läpi käyneet ovat kuvanneet kokemuksen tuntuvan esteradalta, juontaja ja kokemusasiantuntija Leena Viikari kertoo. Ikään kuin byrokratia olisi rakennettu maahanmuuton vaarojen torjumiseksi. Onko ajattelu vanhanaikainen?

Itse ulkomailla asunut ulkoministeriön poliittinen valtiosihteeri Johanna Sumuvuori kertoi oivaltaneensa kuinka vaikea Suomen systeemi voi olla maahan muuttaneille, vaikka se kantasuomalaisille toimisikin. Viranomaisten pitäisi herkistyä yksilöllisille kokemuksille. Suomen maahanmuuttohistoria on nuori ja vasta nyt ollaan vaiheessa, jossa ymmärrämme tarvitsevamme maahanmuuttoa.

”Tämä vaatii toimivaa järjestelmää ja että markkinoimme Suomea hyvänä ja turvallisena maana elää. Tämä on iso kokonaisuus, jossa lupaprosessit ovat vain yksi, vaikkakin tärkeä osa”, Sumuvuori sanoo.

Honkasalo arvelee, että moni suomalainen ei edes tiedä lupahallinnon raskaudesta ennen kuin tilanne tulee lähipiiriin tai omalle kohdalle. Sdp:n Eveliina Heinäluoma katsoo, että asiakkaiden kohtaamista ja yksilöllisten tilanteiden huomioimista on parannettava. Eva Biaudet visioi, että Maahanmuuttoviraston tulisi olla kuin verovirasto, joka neuvoo ja palvelee asiakkaita hakemuksen käsittelyssä.

STATUKSETTOMAN TILAN JÄLKIVAIKUTUKSIA KORJATAAN PITKÄÄN

Juontaja Leena Viikari kertoi tilaisuudessa avioituneensa alun perin Irakista turvapaikanhakijana vuonna 2015 tulleen miehen kanssa. Oleskelulupaprosesseissa pariskuntana vierähti reilut kolme vuotta. Neljän hengen uusperhe eli pitkän aikaa yhden opettajan palkalla.

Ulkomaalainen, oleskelulupaa odottava puoliso on vailla työnteko-oikeutta, tuloja ja pääsyä opintoihin.  
”Statuksettoman välitilan aiheuttamia taloudellisia, henkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia korjataan parisuhteessamme edelleen. Kahden kulttuurin suhde on muutenkin vaativa”, Viikari kertoo.  

”Kukaan ei hyödy marginaaliin työntämisestä”, kommentoi Honkasalo.

”Paras ja selkein ratkaisu on saada päätökset nopeasti”, sanoo vastuualueen johtaja Kaj Swanljung Migristä.

MILLAINEN LIITTO VIRANOMAISILLE KELPAA?

Perhe ja parisuhde ovat käsitteinä kaiken aikaa muovautuvia.

 ”Nykyisin Suomessa parisuhde- ja perhemuotoja on hyvin monenlaisia. Asianosaiset itse päättävät, millainen on heidän parisuhteensa, mitkä ovat sen raamit ja mitä siinä tapahtuu. Oleskelulupaperusteena ei kelpaa mikään muu kuin avioliitto eivätkä lupaa hakevat pariskunnat voi muodostaa omannäköisiään suhteita. Miksi viranomaisilla on oikeus määrittää yli parisuhteen osapuolten, millainen suhde on oikea tai kelpaava”, Viikari kysyy.

Migrin Swanljung korjaa, että lain mukaan on mahdollista saada oleskelulupa myös vakiintuneen seurustelusuhteen perusteella, vähintään kahden vuoden avoliiton jälkeen tai jos on yhteinen lapsi. Hän lisää, että ehdot perustuvat lainsäädäntöön eivätkä viranomaisten näkemyksiin.

Käytännössä monet pariskunnat kokevat, että on solmittava perinteinen avioliitto, jotta suhde vakuuttaisi viranomaiset. Seurustelusuhteen perusteella hakeville on korkeat tulovaatimukset, joihin harva köyhemmästä maasta tuleva yltää.

Viikari kertoi, että omassa tapauksessa piti vakuutella, että parisuhde on muodoltaan juuri oikeanlainen, vaikka viranomaiset eivät sen aitoutta epäilleetkään.

Veronika Honkasalo kertoo olleensa mukana tutkimusprojektissa, jossa tutkijat ja journalistit tarkastelivat niin kutsuttuja lumeavioliittoepäilyjä. Sen perusteella vaikutti, että viranomaisten päätöksessä elää vahva oletus romanttisesta rakkaudesta ja sovinnaisesta reitistä kohti avioliittoa. Tämä on Honkasalon mielestä yhteiskunnalta raju tapa puuttua ihmissuhteisiin.

”Jännitetään sitä, että molempien puolisoiden pitäisi kyetä tuottamaan yhdenmukaista tarinaa siitä, että kyllä tämä on tosirakkautta. Vaikka tiedämme tietysti, että puolisoiden tai perheenjäsenten kokemukset ovat aina erilaisia”, Honkasalo kuvailee.

”Nousee kyyneleet silmiin, kun tästä viimein puhutaan”, kommentoi eräs osallistuja Zoomissa tässä vaiheessa tilaisuutta.

KOKEMUSASIANTUNTIJOITA MUKAA PALVELUJEN KEHITTÄMISEEN

Sekä sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Minna Hulkkonen että Migrin Swanljung korostavat kuinka vaativaa ja korkeaa ammattitaitoa vaativaa työtä lain tulkinta ja soveltaminen ovat, kun perhesideperusteisia hakemuksia käsitellään. Ahdistunut asiakaskokemus on ymmärrettävä tilanteessa, jossa oma läheisin ihmissuhde joutuu viranomaisen tarkastelun kohteeksi.

Yksi osallistuja tuo chatissa esiin ajatuksen, että kokemusasiantuntijoita pitäisi ottaa mukaan palvelujen kehittämiseen. Sekä sisäministeriön Hulkkonen että Migrin Swanljung kannattavat tätä ja kertovat ottavansa sen mukaan oivalluksena, jonka haluavat viedä tilaisuudesta mukanaan organisaatioihinsa.

”Luottamuksellinen ja hyvä ilmapiiri on tärkeää, myös asian selvittämisen kannalta. Olen itsekin turvapaikkapuhutteluja ja perhesidekuulemisia aiemmin tehnyt ja tiedän tämän. Tähän kiinnitetään myös virkamiesten koulutuksessa paljon huomiota”, Swanljung kertoo.

KOKONAISREMONTTI ULKOMAALAISLAKIIN TULOSSA         

Ylijohtaja Minna Hulkkonen myöntää, ettei Suomen maahanmuuttolainsäädäntö ole kovin selkeä kokonaisuus. Perustana on vuodelta 2004 oleva ulkomaalaislaki, johon on tehty jo 100 muutosta. Ulkomaalaislainsäädäntöä tulee paljon suoraan EU:sta ja sitä tehdään monen ministeriön alalla. Kokonaisvaltaisempaa otetta tarvitaan.

Ulkomaalaislain kokonaisuudistus on edessä tulevina vuosina. Esiselvitys käynnistyy sisäministeriössä tällä vaalikaudella.

”Näen tämän lainsäädännön kehittämiskysymyksenä enemmän kuin asennekysymyksenä. Meillä on erinomaisia lainsäätäjiä Suomessa eikä täällä tehdä ilkeitä lakeja”, Hulkkonen toteaa viranomaisten asenteita käsittelevään keskusteluun.

teksti: Sanna Rummakko / Rinnallasi
]]><![CDATA[Why do we talk about networking and employment at Familia?]]>Fri, 14 May 2021 07:56:55 GMThttps://www.familiary.fi/kirjasto/networking-and-job-huntingBetween 2017 and 2020, the Partner's path project focused on improving the well-being and employability of foreigners with a Finnish spouse. After the end of the project, Familia kept working on the employment theme, as it is so central to intercultural families' well-being in Finland. How do you look for a job in Finland when you know no one else except your Finnish partner? Why can't your partner support you more in your job-search? Who could guide you in writing your resume or your cover letter? Most of our activities focus on practical and peer support, but one of them aims at giving couples time and space to think about concrete and practical ways to support one another: our +Workshops. In the +Workshops, we explore different practical aspects of job-hunting, and give couples tips on how to support each other, both ways, and networking is one of the topics that we cover.

In one’s own home country, networks are built since childhood. Networks come from your family, your family’s friends, school, hobbies that you’ve had growing up, local community’s activities etc. In your home country you also have developed, on top of that social network, a professional network. Colleagues, partners, people working in your sector that you met at professional events. You have direct networks (people that you know personally) and indirect networks (friends of friends for example). In both these networks, you have developed different kinds of relationships, based on shared interests, and mutual help and support. You knew who could help you with something, and people would turn to you for other topics.
​
When moving to Finland, most people have to start all over again. Your partner and sometimes his friends and family become your only network. This can create a lot of stress and anxiety for both the foreign and the Finnish partner. Unwanted power dynamics in the couple, isolation and loss of self-esteem may develop, and hinder both the couple’s relationship and the job hunting and integration process.

Before talking more about the importance of networks in job hunting in Finland, it is important to understand the importance of networks for one’s well-being, mental and physical health. Isolation, depression and anxiety are extremely common among foreign partners. Making friends (of your own), feeling useful, heard and supported is extremely important. Peer support groups, hobbies and volunteering are three ways of making friends. Do not neglect the importance of friends and social life, as your mental health and well being are the foundation of a well-functioning job hunt.

Networks, especially in Finland, are the key to find a job. 7 to 8 jobs out of 10 (in Spring 2020) are not advertised, and most people find their jobs through their networks and personal contacts. Networking requires you to put yourself in contact with strangers and might feel a bot uncomfortable and scary. You can participate to fairs, go to events from your own industry and go to actual networking events. But other ways also exist to expand your professional networks:
  • Let people know that you are looking for a job. When meeting a new person, regardless of their background or position, make sure to mention who you are, what you can do and what you are looking for. Contacts and opportunities often come from people you were not expecting. Mentioning that you are looking for a work opportunity is a constant part of your job-hunting process.
  • Find a mentor. Many different programs exist nowadays in Finland, that pair a mentor and a mentee. A mentor is a person that has an already existing network and who is willing to introduce you to it. Mentors are a great way to build up trust with a professional. You can receive some precious insights, support and tips from someone working in your field, which can really work as an accelerator for your job-hunting process.
  • Volunteering is a very efficient way to build up social and professional networks at once, develop your skills and showcase your abilities in a professional context.
​
In the + Workshops we explore how, together with your partner, you can develop your networks and increase your well-being and employability. You can read more about the + Workshop and our other employment related activities on our website.
Picture
]]><![CDATA[New self-study course for dealing with intercultural divorce]]>Wed, 05 May 2021 09:40:29 GMThttps://www.familiary.fi/kirjasto/new-self-study-course-for-dealing-with-intercultural-divorceEvery year around 14% of all divorces that take place in Finland take place in intercultural families, or families where each partner was born in a different culture. Intercultural marriages tend to end in divorce slightly more often than monocultural marriages. Intercultural divorce can also be particularly rough, especially for the spouse from abroad who may not have as strong a support system and might need special support in the practicalities as well. This reality is what led Familia to work on a new course for intercultural divorce this spring. 
Eeva Haapalinna joined Familia to complete an internship as part of her studies in January. As someone who has experienced intercultural divorce herself, she felt connected to the subject of the course. "I was far enough in my own experience that I knew how important it is to get the help when you need it", she shares.
Familia's Duo Divorce Online course is a self-study course with 5 topics. These topics cover everything from the practicalities of getting a divorce in Finland to taking care of one's own mental health to co-parenting after divorce. 
The course includes voices from people who have experienced intercultural divorce themselves, which were collected through an anonymous survey this spring. Each theme contains resources and reflection exercise to support you through the process. 
You easily feel very isolated during the process but there is help and peer support available so I felt it was very important to bring up different ways to seek for help and find support to get forward​
​- Eeva Haapalinna
The course also brings up topics of supporting children’s intercultural identity in divorce situations. For Eeva, the most challenging was narrowing down the topics to the essentials. “When I started thinking and researching and putting things on paper, it became a lot clearer what are the things that you need to think about when getting a divorce. It became easier to get past the emotions and support one’s children for example”, she shares. ​
This spring Familia is also piloting a new, online version of our divorce support group. On the 20th and 27th of May you can join Familia’s peer volunteers to share experiences and learn from others who have experienced intercultural divorce. Discussions will have a specific theme: on 20th May the theme is coping with divorce and on the 27th of May the theme is children’s well-being in divorce. You can find more information about the upcoming group on our Duo-groups website.​
The Duo Divorce Online Course is now freely available to use. You can find the course on our website.

Photo: Kelly Sikkema, Unsplash
]]><![CDATA[Kaksikulttuurisen perheen puolisot ovat syntyneet eri maissa]]>Sat, 01 May 2021 21:00:00 GMThttps://www.familiary.fi/kirjasto/kaksikulttuurisen-perheen-puolisot-ovat-syntyneet-eri-maissaMonikulttuurinen avioliitto? Kansainvälinen perhe? Ylirajainen tai ylikulttuurinen perhe? Sekaliitto? Kahden kulttuurin parisuhde? Kaksikulttuurinen pariskunta?  Näitä kaikkia nimityksiä on käytetty puhuttaessa kahden eri maissa syntyneen ihmisen parisuhteesta ja perheestä.
Picture
Nimitykset, kuten termit yleensäkin, eivät ole yksiselitteisiä tai neutraaleja. Esimerkiksi sana monikulttuurinen esiintyy nykyisin lähinnä yleisen maahanmuuttokeskustelun yhteydessä ja termillä monikulttuurinen perhe viitataan usein myös sellaisiin perheisiin joiden puolisot ovat kotoisin samasta maasta. Kansainvälinen perhe on terminä hieman yksiselitteisempi, eritoten lainopillisessa merkityksessä, mutta arkikäytössä termin ymmärretään usein tarkoittavan esimerkiksi työkomennuksella olevaa suomalaisperhettä. Ylirajainen perhe voi puolestaan olla mikä tahansa sellainen perhe, jonka sosiaaliset verkostot ulottuvat moneen maahan.

Kahden eri maasta peräisin olevan perheeseen ja parisuhteeseen liittyvä termistö on puutteellista ja olemassa olevia termejä käytetään kirjavasti. Viime vuosina termit kahden kulttuurin liitto ja kaksikulttuurinen perhe ovat kuitenkin vakiintuneet. Esimerkiksi Väestöliitto päätyi käyttämään termiä kaksikulttuurinen avioliitto vuonna 2012 julkaistussa Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja – Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot perhebarometrissä. Termi löytyy myös vuonna 2013 tohtoriksi väitelleen Pirjo Pölläsen yhteiskuntapolitiikan väitöstyöstä Hoivan rajat – tutkimus venäläisten vaimomuuttajien ylirajaisesta perhehoivasta (Itä-Suomen yliopisto).

Myös Familia ry on päätynyt edellä mainittuihin termeihin ja käyttänyt niitä johdonmukaisesti vuodesta 2008 saakka. Familian määritelmän mukaan kaksikulttuurinen perhe (tai kahden kulttuurin perhe) on perhe, jonka puolisot ovat syntyneet eri maissa. Kulttuurilla viitataan tässä yhteydessä ennen kaikkea synnyinmaahan, eikä sanaan sisällytetä muita ominaisuuksia. Perheellä tarkoitetaan puolestaan kahden aikuisen välistä liittoa, riippumatta siitä onko perheessä lapsia. 

Määritelmän mukaan kahden kulttuurin perheitä ovat esimerkiksi:
  • Avoliitossa elävät suomalainen mies ja virolainen nainen sekä heidän kaksi lastaan.
  • Avioliitossa elävät suomalainen nainen ja kanadalainen mies.
  • Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät ranskalainen nainen ja intialainen nainen sekä heidän lapsensa.

Kahden kulttuurin perheitä yhdistävä seikka on, että asuu pari missä maassa tahansa, on toinen tai molemmat puolisoista (asuttaessa kolmannessa maassa, joka ei ole kummankaan koti-/synnyinmaa) sen hetkisessä asuinmaassaan se maahanmuuttajataustainen. Asuinmaahan ja maahanmuuttoprosessiin liittyvät kysymykset ovatkin ainoa asia, joka yhdistää kaikkia kahden kulttuurin perheitä. Perheissä toki puhutaan lähes aina kahta tai useampaa eri kieltä, mutta esimerkiksi äidinkielenään englantia puhuvan brittiläisen ja yhdysvaltalaisen liitossa näin ei ole. Kaksikulttuuriset perheet ovat monimuotoisia ja niistä löytyy niin ydinperheitä, uusperheitä, kahden aikuisen perheitä, sateenkaariperheitä, adoptioperheitä kuin monikkoperheitäkin.

Kaksikulttuurisuus antaa kahden kulttuurin perheille oman erityispiirteensä ja yhteneväisiä kokemuksia, mutta perheet, samoin kuin kaikki muutkin perheet, ovat kukin omanlaisensa.​

Hanna Kinnunen, YTM, suunnittelija
]]><![CDATA[Vastuu painaa suomalaista puolisoa oleskeluluvan odottajan rinnalla]]>Fri, 30 Apr 2021 21:00:00 GMThttps://www.familiary.fi/kirjasto/vastuu-painaa-suomalaista-puolisoa-oleskeluluvan-odottajan-rinnalla
Picture
Julie Furter (vas) on tehnyt Metropolia ammattikorkeakouluun sosionomin opinnäytetyönsä suomalaisten puolisoiden kokemuksista oleskelulupaprosessissa oleva n kumppanin rinnalla. Kikka (oik) on kokemusasiantuntija, jonka aviopuolisolla on pitkä prosessi takanaan.

ePÄVARMUUS, TIEDON PUUTE JA TURHAANTUMINEN SYSTEEMIIN KUORMITTAVAT

Suomalaisen puolison rooli oleskelulupaa odottavan ulkomaalaisen kumppanin rinnalla on stressaava. Hän kantaa vastuuta taloudesta, auttaa maahan muuttaneen kumppanin viranomaisasioiden hoidossa ja tulkkaamisessa eri tilanteissa. Moni heistä kokee, että suomalaisena pitäisi olla oman maansa asiantuntija. 

”Kun tapasimme kumppanini kanssa vuonna 2018, hän ei aluksi kertonut oleskelulupatilanteestaan ensimmäisillä tapaamisillamme vaan vasta vähän myöhemmin. Näin kyllä, että jokin painoi häntä, mutta en tiennyt mikä. Tiesin tietysti, että hän oli tullut maahan vuonna 2015 ja yhdistin palaset mielessäni. Ymmärsin, että tämä on osa isompaa kuvaa”, helsinkiläinen Kikka kertoo.  

Hän on käynyt kaiken kaikkiaan vuosia kestäneen oleskelulupaprosessin läpi yhdessä nykyisen aviomiehensä kanssa. Prosessin kestoon on vaikuttanut se, että puoliso on alun perin tullut maahan turvapaikanhakijana vuonna 2015. Tuolloin turvapaikanhakijamäärä koko Euroopassa ja Suomessa kasvoi ennätyksellisen suureksi ja ruuhkat venyttivät käsittelyaikoja pitkäksi aikaa. 

”Pakolaiskriisin” seurauksena Suomessa tehtiin myös lakien ja viranomaiskäytäntöjen muutoksia, joka monissa tapauksissa heikensi hakijoiden asemaa ja tuotti paljon kielteisiä päätöksiä. Turvapaikanhakijatausta on pitkittänyt ja vaikeuttanut perhesiteeseen perustuvaa oleskelulupaprosessia hakijoilla, jotka ovat Suomessa olon aikanaan löytäneet kumppanin ja avioituneet.    

”Pitkä prosessi on myös tiivistänyt meitä yhteen”, Kikka sanoo nyt, kun vaikeimmista vaiheista on jo aikaa ja lupa-asiat kunnossa. ”Meidän oli ratkaistava asioita yhdessä ja se on tehnyt meistä hyvän tiimin”.  

Vähemmän isänmaallisia tunteita
  
Oleskeluluvan odottajan suomalaiselle puolisolle on tyypillistä kipuilla suhdetta ”omaan” maahansa ja sen yhteiskunnan toimivuuteen. Luottamus instituutioihin on Suomessa selvitysten mukaan maailman huippuluokkaa. Usein viranomaisasiointi sujuukin Suomessa helposti, mutta ulkomaalaisasiat koetaan vaikeiksi.
   
Rinnallasi-hankkeen kyselyihin vuosina 2019-20 vastanneista oleskeluluvan odottajista valtaosa kertoo kokeneensa, ettei saanut prosessista tarpeeksi tietoa. Tieto on vaikeatajuista, hajallaan tai eri tietolähteistä tulee jopa ristiriitainen kuva. Moni joutuu tilanteen eteen kahden kulttuurin suhteen myötä ilman, että on koskaan edes ajatellut oleskelulupa-asioita.  

”Mitä kauemmin prosessi kestää, sitä enemmän huomaa kuinka vähän lopulta tietää, ja asiat muuttuvat nopeasti. Odotus kesti, ja sitten tuli taas muutoksia. Se aiheutti monenlaisia tunteita ja turhaantumista”, kertoo Kikka ja myöntää kokeneensa painetta siihen, että suomalaisena pitäisi tuntea maan systeemi. Välillä järjestelmä tuntuukin selkeältä. Välillä taas vaikuttaa siltä, ettei kukaan osaa vastata kysymyksiin. 

Sosionomi Julie Furter on haastatellut Metropolia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyöhönsä vuonna 2020 suomalaisia puolisoita heidän kokemuksestaan oleskelulupaa odottaessa.   

”Tutkielmassani kävi ilmi, että suomalaisella puolisolla on hyvässä tapauksessa tukenaan resursseja, kuten oma perhe ja ystävät. Voi käydä myös niin, että jotkut lähipiirissä eivät ymmärrä tilannetta tai eivät halua olla sen kanssa missään tekemisissä. Osalla suomalaisista puolisoista on paljon turhaantumista ja suuttumusta kotimaansa systeemiä kohtaan. He kokevat, että pitäisi tuntea se, mutta lopulta ei voi paljon muuta tehdä kuin odottaa päätöstä kumppanin rinnalla”, Julie Furter kertoo. 

​

”Voin luottaa vain itseeni”  

Furter on tutkinut opinnäytetyössään suomalaisen puolison kokemaa stressiä oleskeluluvan odottajan rinnalla sekä miten siihen voisi vaikuttaa esimerkiksi verkossa tapahtuvalla vertaistoiminnalla.  

Painava syy tutkielman aiheen valintaan hänellä oli se, että suomalaisen puolison kokemasta stressistä ei tutkimustietoa löytynyt. Tutkimuksissa on tarkasteltu enemmän oleskeluluvan varsinaisen hakijan eli ulkomaalaisen puolison tilannetta. Sosiaalityötä tehdään kuitenkin yhä enemmän monikulttuurisissa ympäristöissä ja eri osapuolet tarvitsevat sen palveluja. 

Stressin taustalla oleskeluluvan odottajien puolisoilla on monta asiaa: elämäntilanteen epävarmuus sekä kysymys siitä, mitä tapahtuu, jos päätös onkin kielteinen. Tunteet vaihtelevat toivosta epäuskoon, turhaantumiseen ja jopa toivottomuuteen.  

”Ihmiset eivät tiedä mitä sanoa, kun kertoo huolistaan” 

Kun puhutaan perheistä, kyse on tietenkin useammista henkilöistä ja jokaisella on stressin ja siihen liittyvien tunteiden kanssa omat vaiheensa. Ne voivat edetä ihan eri tahtiin. Vaikeaa elämäntilannetta käydään läpi sekä perheenä että yksilöinä.  
   
Oleskelulupastressi vaikuttaa sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin. Se tuntuu parisuhteessa, suhteissa lähipiiriin ja vaikuttaa sosiaaliseen elämään. Puolison vaikean tilanteen seuraaminen vierestä kuormittaa yleensä kaikkia suomalaisia puolisoita. Lisäksi voi ilmaantua uusia tekijöitä, joita ei aiemmassa elämässään olisi kuvitellut. 
 
”Uusi stressinaihe oleskeluluvan odotusaikana oli se, että ystäväni ja perheeni eivät tienneet mitä sanoa tai mitä tehdä, kun kerroin heille huolistani. He eivät olleet koskaan edes kuulleet koko asiasta. He olivat kyllä ymmärtäväisiä, myötäeläviä ja kysyivät miten voivat auttaa. Tunsin itse olevani vähän hukassa”, Kikka kertoo. Jossain vaiheessa piti lähteä etsimään apua ja neuvontaa, mutta avun pyytäminenkään ei ollut ihan helppoa. 

Julie Furter toteaa opinnäytetyössään, että monilla hänen kohtaamillaan oleskeluluvan odottajien puolisoilla ei ole vahvoja omia tukiverkkoja. ”Voin luottaa vain itseeni” on lause, jonka hän kertoo moneen kertaa kuulleensa aineistoa kerätessään. 

”Ei tätä jaksaisi ilman vertaistukea” 

Vaikka sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä ja niistä voi saada elintärkeää tukea, turhauttaviakin puolia niihin voi liittyä, kuten paljon puhetta ja epämääräistä informaatiota somessa. Keskusteluista saa paljon vertaistukea ja hyödyllisiä vinkkejä, mutta aina ei tiedä mikä on totta ja mikä pelkkää huhua. 

Rinnallasi-hankkeen kohderyhmäkyselyiden mukaan reilusti yli puolella vastanneista oleskeluluvan odottajista oli kontakteja samassa tilanteessa oleviin pareihin tai perheisiin. Kontakteja pidetään yllä useimmiten netin kautta, esimerkiksi facebook-ryhmissä.  

Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että vertaiskontakteista on hyötyä. Monet vastaajat sanoivat, ettei tilannetta jaksaisi ilman vertaistukea ja kuvasivat sitä esimerkiksi näin: ”Jaettua ymmärrystä todella vaikeassa tilanteessa”.  

Teksti: Sanna Rummakko 
​Kuva: Kristina Tripkovic Unsplash
 
Julie Furter´s thesis Counselling as a Tool to Support Intercultural Couples in Finland (Metropolia 2020) 
www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/347118/furter_julie.pdf?sequence=2&isAllowed=y 





]]>