”Lapset olivat pieniä ja olin istunut yksin kotona kaiket päivät pari vuotta. Tunsin itseni täysin eristetyksi tässä maassa. Kun ihmisellä on pieniä lapsia, niin niissä on konkreettisesti kiinni. Kun sitten vielä naapurit ovat puhumattomia, niin ei sitä kestä kukaan. Sitä paitsi ihmisellä on puolet pienempi suku, kun hän muuttaa vieraaseen maahan.” (Irina Väkevä v. 1993)

​”Täällä [Familiassa] tapaa ihmisiä, joilla ei ole mitään ikäviä ennakkoasenteita ulkomaalaisiin tai puolisuomalaisiin lapsiin. Kavereita saa helposti. Kotikulmilla voi monella ystävien saaminen olla hidasta, kun pihan lapset eivät ole tottuneet ulkomaalaisiin ja voivat olla varautuneita.” (suomalais-ghanalaisen perheen äiti Sirpa Jones-Nettey Lapsen Maailma -lehdessä 1992)

​”Tarkoitus on edesauttaa suomalaisten ja ulkomaalaisten tutustumista ja ystävystymistä toisiinsa, helpottaa ulkomaalaisten elämää suomalaisessa yhteiskunnassa ja tutustuttaa ihmisiä eri maiden kulttuureihin.” (toiminnanjohtaja Irina Väkevä Alueuutisissa vuonna 1994)

​”Nimi viittaa siihen, että yksi päämäärämme on olla ”yhtä suurta perhettä”. Välillä luullaan sen tarkoittavan, että toimintamme on suunnattu vain perheille, mikä ei suinkaan ole asian laita. Haluamme jäsentemme viihtyvän keskenään, olevan yhdessä – me aikuiset emme vain ole kuin lapset, jotka menevät hiekkalaatikolle ja alkavat leikkiä, me tarvitsemme tekosyitä ja syitä, harjoittamamme kurssi- ja kerhotoiminnan kaltaisia puitteita.” (toiminnanjohtaja Irina Väkevä v. 1997)