 Tiistaina 15.5. kello 12.30–16.30 |
”Lapset olivat pieniä ja olin istunut yksin kotona kaiket päivät pari vuotta. Tunsin itseni täysin eristetyksi tässä maassa. Kun ihmisellä on pieniä lapsia, niin niissä on konkreettisesti kiinni. Kun sitten vielä naapurit ovat puhumattomia, niin ei sitä kestä kukaan. Sitä paitsi ihmisellä on puolet pienempi suku, kun hän muuttaa vieraaseen maahan.” (Irina Väkevä v. 1993) Helsingissä kuitenkin joukko ennakkoluulottomia Suomessa syntyneitä tai avioliiton kautta maahan tulleita naisia avasi kotiensa ovet. Ystävykset alkoivat kokoontua lapsineen toistensa luona käsitöiden ja eri maista tulevien herkkujen äärelle. Hiljalleen myös heidän puolisonsa innostuivat tulemaan mukaan, ystävät toivat omia ystäviään, ja heidän ystävänsä omiaan. Ulkomaalaiset saivat tietoa ja apua, suomalaiset taas kosketusta muihin kulttuureihin. |  |
”From the beginning, I never felt like a stranger. The Environment was very interesting. As I got to know more people, the environment became even more inviting and interesting, as I could see and feel that these people had no prejudices but instead a lot of kindness towards everyone. For me coming there was truly like coming to a family gathering, even though we were people from many different countries and nationalities.” (Rosa Namdar, osallistuja)
Toiminta alkoi nopeasti kasvaa ja sille näytti olevan todellinen tarve. Kodeista siirryttiin isompiin tiloihin ja kasvava porukka järjestäytyi yhdistykseksi. Ohjelmaan tuli suomen kielen opetusta ulkomaalaisille, oman äidinkielen ja kulttuurin opetusta lapsille, taide- ja kokkikerhoja, teema- ja kulttuuri-iltoja sekä musiikkia, laulua, tanssia ja urheilua.
Jo alusta alkaen mukana oli kaikenikäisiä osallistujia vauvasta vaariin. Jokainen pääsi hyödyntämään omaa osaamistaan ja oppimaan muilta. Kahden kulttuurin lapsille toiminta tarjosi ainutlaatuisen tilaisuuden tavata muita niin ikään kahdesta eri maasta kotoisin olevien vanhempien lapsia.
 | ”Täällä [Familiassa] tapaa ihmisiä, joilla ei ole mitään ikäviä ennakkoasenteita ulkomaalaisiin tai puolisuomalaisiin lapsiin. Kavereita saa helposti. Kotikulmilla voi monella ystävien saaminen olla hidasta, kun pihan lapset eivät ole tottuneet ulkomaalaisiin ja voivat olla varautuneita.” (suomalais-ghanalaisen perheen äiti Sirpa Jones-Nettey Lapsen Maailma -lehdessä 1992) |
On hämmästyttävää ja ilahduttavaa, kuinka samankaltaiset ajatukset ja arvot ohjaavat yhdistyksen toimintaa nykyisin, kuin mistä koko toiminta lähti liikkeelle. Alusta alkaen oli selvää, että kaikki ovat tervetulleita kansallisuuteen, ikään tai muihin yksilöllisiin tekijöihin katsomatta. Yhdenvertaisuuden periaate elää vahvana Familiassa edelleen eikä epäasiallisia kommentteja tai rasismia tarvitse pelätä, olitpa osallistuja, vapaaehtoinen tai henkilökuntaa.
”Tarkoitus on edesauttaa suomalaisten ja ulkomaalaisten tutustumista ja ystävystymistä toisiinsa, helpottaa ulkomaalaisten elämää suomalaisessa yhteiskunnassa ja tutustuttaa ihmisiä eri maiden kulttuureihin.” (toiminnanjohtaja Irina Väkevä Alueuutisissa vuonna 1994) |  |
90-luvun alkupuolella Familian jäsenistöstä noin 90% oli kahden kulttuurin perheitä ja lasten monikielisyyttä tukevat kerhot olivat merkittävä toimintamuoto. Valtaväestöstä erottuvien lasten ja heidän vanhempiensa kokemaa rasismia vanhemmat pääsivät käsittelemään kahvikupin äärellä.
”Miltä tuntuu, kun lapsensa kanssa kylpevällä äidille tokaistaan uimahallin saunassa: ”on se hyvä, kun noita tuodaan tänne”. Mies toteaa suomalaisäidille raitiovaunussa tummaihoisen suomalaislapsen kuullen: ”on sattunut vahinko vai?” Tai äidiltä udellaan, ehkä hyvää tarkoittaen ”mistä olet adoptoinut lapsesi?”
Lainaus on Kotimaa-lehdestä vuodelta 1994, mutta se voisi yhtä hyvin olla tämän päivän lehdestä. Kolmessakymmenessä vuodessa yhteiskunta ympärillä on muuttunut voimakkaasti, mitä tulee maahanmuuttoon ja kotoutumiseen. Viranomaisten ja muiden toimijoiden kirjo on laaja, ja Suomeen muuttavien ihmisten kotoutumiseen kiinnitetään nykyisin entistä enemmän huomiota.
Ennakkoluuloja, syrjintää ja rasismia ilmenee Suomessa kuitenkin edelleen. Maahan muualta muuttaneiden sosiaaliset verkostot ovat usein jäänet toiseen maahan, ja voihan uusien ystävien kaipuu olla suuri, vaikka olisi syntynytkin Suomessa. Tarve vertaistuelle ja ihmisten väliselle kanssakäymiselle ei siis ole poistunut, vaan on jopa entistä tärkeämpää.
”Nimi viittaa siihen, että yksi päämäärämme on olla ”yhtä suurta perhettä”. Välillä luullaan sen tarkoittavan, että toimintamme on suunnattu vain perheille, mikä ei suinkaan ole asian laita. Haluamme jäsentemme viihtyvän keskenään, olevan yhdessä – me aikuiset emme vain ole kuin lapset, jotka menevät hiekkalaatikolle ja alkavat leikkiä, me tarvitsemme tekosyitä ja syitä, harjoittamamme kurssi- ja kerhotoiminnan kaltaisia puitteita.” (toiminnanjohtaja Irina Väkevä v. 1997) |  |
Familia ry on tänä päivänä vahva maahan muuttaneiden kotoutumista tukeva toimija, joka edelleen ainoana Suomessa järjestää toimintaa erityisesti kahden kulttuurin perheille eli eri maissa syntyneille pariskunnille ja heidän lapsilleen, yksineläjiä unohtamatta. Toimintaan kuuluu muun muassa suomen kielen kursseja, vanhempainvalmennusta, vertaisryhmiä sekä tukea Suomeen ulkomailta muuttaneiden puolisoiden työllistymiseen.
Tänä vuonna juhlimme 30-vuotista taivaltamme ja niitä lukemattomia onnellisia kohtaamisia, joita kuluneisiin vuosiin on mahtunut. Muistaen kuitenkin, että työtä riittää edelleen.
Tänä vuonna juhlimme 30-vuotista taivaltamme ja niitä lukemattomia onnellisia kohtaamisia, joita kuluneisiin vuosiin on mahtunut. Muistaen kuitenkin, että työtä riittää edelleen.
Juhlavuoden aikana palaamme kolmelle menneelle vuosikymmenelle eri tavoin, sekä juhlistamme Familian syntymäpäivää kansainvälisenä perheiden päivänä 15.5. Tiedotamme juhlavuoden tapahtumista näillä sivuilla ja Facebookissa. Kannattaa siis pysyä kuulolla!
(Mina Iranta, suunnittelija)
Lainaukset ja keskimmäiset kuvat ovat Monikulttuuriyhdistys Familia Club vuosina 1987-1997 -historiikista. Kirjaa saa Familiasta.
Lainaukset ja keskimmäiset kuvat ovat Monikulttuuriyhdistys Familia Club vuosina 1987-1997 -historiikista. Kirjaa saa Familiasta.
 Perustajajäsenet 80-luvun lopussa. Kuva: Monikulttuuriyhdistys Familia Club vuosina 1987-1997 -historiikista |  Perustajajäseniä ja alkuaikojen aktiiveja kesällä 2015 |
