Kasvokkain Familiassa, osa 12

Satu Saarela

Satu Saarela kuuluu Familian pitkäaikaisimpiin vapaaehtoisiin. Hän ohjasi Arkielämän suomea -keskusteluryhmää vuosikymmenen ajan ennen kauan harkittua eläköitymistään mielekkäästä vapaaehtoistehtävästä.

Kasvokkain Familiassa -juttusarjassa tutustumme erilaisiin ihmisiin järjestömme toiminnan takana; jäsenet, vapaaehtoiset, työntekijät ja kaikki muut Familian kävijät yhdessä luovat sen suuren joukon, jota voimme ylpeydellä kutsua kulttuurienvälisen toiminnan edelläkävijöiksi! Familian tunnuslause "Yhdessä maailmassa" muistuttaa yhdessä olemisen, yhdessä tekemisen ja yhdessä asioihin vaikuttamisen tärkeydestä huolimatta lukuisista eri taustoistamme ja lähtökohdistamme.

Sarjan kahdennessatoista osassa tutustumme pitkäaikaiseen suomen kielen keskusteluryhmän ohjaajaan Satu Saarelaan.

Satu Saarela syntyi Helsingissä ja on siitä lähtien asunut Suomessa. Familian toimintaan Satu tuli Sosiaali- ja terveysministeriönaikaisen työkaverinsa johdattamana reilut kymmenen vuotta sitten. Ystävä oli opettanut suomen kieltä Familiassa jo pitkään, ja pyysi Satua avuksi suuren ryhmän pyörittämiseen. Satu huomasi heti, että toiminta oli kivaa, ja jäi mukaan.

Erityisempää kokemusta opettamisesta tai ryhmänohjaamisesta Sadulla ei aloittaessaan ollut, ainoastaan innostunut mieli ja rakkaus suomen kieleen. Varmuus siitä, että osaa suomea hyvin sekä hyvä fiilis riittikin alkuun. Pikkuhiljaa ryhmänohjaustaidot karttuivat kokeneemman ohjaajan työskentelyä seuratessa.

Työelämässä Satu oli sihteeri, mutta kokee olevansa kuin luotu opettajaksi. Sadulla on kova ääni ja hän innostuu helposti. On hyvä ominaisuus opettajalle, että muistaa kaiken korjaamisen keskellä myös innostaa. Sadun oltua muutaman vuoden mukana, toinen ryhmän ohjaajista päätti lopettaa. Satu itse ei kuitenkaan vielä malttanut jäädä pois. Hän päätti jatkaa yksin, vaikka tiesi sen olevan vaikeampaa ilman kaveria.

Arkielämän suomea -ryhmä kokoontui viikoittain kaksi tuntia kerrallaan ja tuntien valmistelu vei oman aikansa. Satu muistelee, että aiempina vuosina keskusteluryhmässä oli mukana kauemmin Suomessa asuneita ihmisiä, jotka halusivat tulla säännöllisesti tapaamaan muita ja puhumaan suomea. Yhteen aikaan ryhmässä esimerkiksi kävi erään nepalilaisen ravintolan koko keittiöhenkilökunta! Ravintolan keittiössä pojat puhuivat omaa kieltään keskenään, mutta sunnuntaisin Satu ystävällisen tiukasti huolehti, että keskustelu pysyi suomenkielisenä. 

Viimeisimpinä vuosina, etenkin vuoden 2015 jälkeen, kun Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita, ryhmässä oli enemmän aivan vastikään maahan muuttaneita. Ryhmäläiset olivat kielen ja aiempien opintojen suhteen usein hyvin eritasoisia. Satu sai apua myös esimerkiksi arabiankieliseltä opettajalta, joka muistutti, että joskus pitää aloittaa ihan aakkosista. Toisaalta yliopistolla kieltä opiskelleet ihmiset kehuivat Sadun tapaa opettaa kieltä, eli mentiin tilanteen ja tarpeen mukaan eikä jääty liikaa tankkaamaan kielioppia. Sadun muistoissa hauskoja hetkiä ovat olleet ne, kun on saanut hätkähdyttää osallistujia sanojen kirjakielistä poikkeavilla slangimuodoilla.

”Se on antanut ihan tosi paljon!”, Satu sanoo kysyttäessä mitä hän on itse saanut ryhmän ohjaajana toimimisesta. Hän ei olisi ikinä uskonut, että hänen toiminnalle antamansa pieni aika voisi poikia niin paljon elämäniloa ja onnea siitä, että pääsee näkemään osallistujien iloa omasta onnistumisestaan. Hienoa on ollut myös nähdä, kuinka ihmiset tutustuvat toisiinsa ryhmässä ja auttavat toisiaan. Ryhmässä koko ajan tapahtuu hyviä asioita!

Parhaiten kuluneesta vuosikymmenestä on jäänyt mieleen positiivinen tunnelma, ja se, mitä ihmiset ovat antaneet toinen toisilleen. Joskus mieleen hiipi ajatus, että voisi olla jo aika lopettaa. Aina kuitenkin ilmaantui jotain, joka sai jatkamaan. Mukaan saattoi esimerkiksi tulla joku henkilö, joka osasi ainoastaan ranskaa. Koska Satu oli ranskantaitoinen, hän kykeni auttamaan häntä tällä kielellä ja pääsi itsekin käyttämään kieltä.

Sadun mielestä Familian kaltaista toimintaa tarvitaan ehdottomasti. On tärkeää, että erilaisista taustoista tulevilla ihmisillä on kokoontumispaikkoja, joissa voi kohdata toisensa samalla aaltopituudella ja kaikki tulevat vastaanotetuiksi iloisesti ja kohdelluiksi hyvin. On loogista, että yhdistys tarttuu ajankohtaisiin haasteisiin. Maahan muuttaneiden kielenopetusta on nyt enemmän tarjolla kuin joitain vuosia sitten, joten Familiassa voi olla järkevää keskittyä enemmän kahden kulttuurin perheisiin.

​Haluaisitko sinäkin jakaa oman tarinasi Familiasta?
Ota yhteyttä haastattelun järjestämiseksi sähköpostitse osoitteeseen:
info (at) familiary.fi tai henkilökohtaisesti toimistollamme käymällä!

(Mina Iranta)