Aleksandrina Husseini's Story

Story #11

Pienenä vieraaseen maahan muuttaneena lapsena en vielä ymmärtänyt kuinka suuri vaikutus tällä kulttuurisella muovautumisella tulee olemaan. Kotona yhtä kieltä käyttävänä ja yhtä kulttuuria näkevänä, minun oli sopeuduttava siihen, että kodin ulkopuolella puhutaan muuta kieltä ja kulttuuri on erilaista. Kukaan  perheeni ja läheisten perhekavereiden lisäksi ei siis ymmärtänyt minua kielellisesti tai kulttuurisestikaan. Jo pienestä asti pääsin tällä tavalla muokkaamaan itseäni ja omaa suhtautumista erilaisuuteen. Minusta on tullut sopeutuvampi erilaisiin tilanteisiin. 

Arvelen tämän kulttuurisen muutoksen vaikuttaneen minuun myös sillä tavalla, että olen paljon hyväksyvämpi erilaisia taustoja kohti. Huomaan sen eron minun sukupolven ja edellisen perheeni sukupolven välillä. Olen ymmärtänyt jo hyvin pienenä mitä tarkoittaa kun kukaan ympärillä ei ymmärrä minua ja minä en ymmärrä heitä. Olen omaksunut monet piirteet suomalaisesta suhtautumisesta elämään, mutta säilyttänyt myös oman kotikulttuurini piirteitä itsessäni. 

Suuri vaikutus tällä on ollut myös henkilökohtaisissa suhteissa. Nyt kun pohtii niin huomaan, että minun kaverit olivat aina monta eri taustaa eivätkä koskaan yhden kulttuurin edustajia pelkästään. Luulen että tällainen varhainen kulttuurinmuutoksen kokemus on saanut aikaan sen, että olen paljon avonaisempi erilaisille kulttuureille. Nykyinen puolisoni on minulle alunperin ollut ihan vierasta kulttuuritaustaa, mutta minun oli helppoa sopeutua ja asennoitua, sekä nähdä tilanteen hänen kulttuurin näkökulmasta. Kulttuuritietoisuus ja kulttuuriymmärrys on mielestäni kehittynyt minulla hyvin lapsuuden kokemuksen ansiosta.  

Oman identiteetin kannalta voin sanoa, että identiteettini on minulle suuri salaisuus edelleen. En luokittele itseäni oikeastaan minkäänmaalaiseksi tai kulttuuriseksi, paitsi kun vastauksella on jotain tiettyä vaikutusta jossain keskustelussa. Virallinen kansalaisuuteni on virolaisuus, mutta en kansallisuudeltani ole virolainen, enkä täysin venäläinenkään. Suomalaiseksikaan itseni en ihan kehtaa sanoa. Perheen kulttuuritaustan vuoksi kävin pienenä juutalaisen päiväkodin, mutta sekään ei auta oman identiteettitietoisuuteni lisäämisessä. Tiedän mikä on Pääsiäinen, Joulu, Eid, Ramadan, Uusi Vuosi, Ivana kupala, Juhannus ja Shabat, koska nämä kaikki olivat pienemmässä tai suurimmassa määrin osa elämääni eri elämäni vaiheissa. Olen tietoinen eri kulttuureista, mutta en identitfioi itseni johonkin tiettyyn kulttuuriin, sillä se on kaiken logiikan mukaan mahdotonta minulle päättää kumpaan samaistun enemmän. Nämä kaikki ovat osa minua. Ja ymmärrän, että erilaisia kulttuureja on vielä satoja jos ei tuhansia enemmän. Tämä vain lisää kiinnostukseni muiden kulttuurien näkemiseen.

Nykyään olen venäjänkielinen, viron kansalainen, joka on asunut 80%< elämästään Suomessa ja kasvanut täällä. Olen naimisissa Afgaani kulttuurista peräisin olevan henkilön kanssa ja olen muslimi. Tämä kulttuuritaustani on motivoinut minua tekemään eri kulttuureihin liittyvää työtä, sillä uskon että osaan olla sopeutuva ja ymmärtäväinen eri kultturien edustajien kanssa ja haluan auttaa heitä sopeutumaan uudessa elämän tilanteessa.

Omassa kokemuksessani vaikeinta on ollut liikkua Lähi-idän ja Euroopan kulttuurien normien ja arvojen välillä. Käyttäytymisen normit, sukupuoliroolit ja sukupuolien väliset suhteet nähdään ihan eri tavalla näiden alueiden kulttuureissa. Joissakin Lähi-idän kulttuureissa on kovaa painetta siitä, kenen kanssa on hyväksyttävää puhua ja kenen kanssa ei, sukupuoliroolit ovat perusmallia nainen kotona ja mies töissä, vaikka usein sanotaan että ei ole ongelmaa jos menisikin töihin, siinä sitten törmää jo seuraaviin ongelmiin siitä kenen kanssa on töissä. Itse pyrin aina pitämään neutraalia ja diplomaattista linjaa kun nämä kaksi kulttuuria törmää minun elämässäni, mikä tapahtuu melkinpä päivittäin. Aina ei onnistu pitämään kaikkia osapuolia tyytyväisinä ja itseni sisälläkin nämä kaksi kulttuurikokonaisuutta välillä taistelevat. Olen oppinut, että itseni kuuntelu ja toisen osapuolen kuunteleminen sekä ymmärrys on tärkeää niin toiselle osapuolelle kuin myös itselleni. Oma itsetuntemus on tärkeää kehittää, jotta osaisi ymmärtää itseään ja sitä mikä asia on oikeasti itselle ihanok ja mikä menee jo rajan yli. 

Kulttuurinen monimuotoisuus nykyisessä globalisoiotuvassa maailmassa on todella tärkeä resurssi omasta mielestäni. Tämä resurssi antaa mahdollisuuden kulttuurien yhteistyölle ja moninaisuuden käytölle sekä kehittämiselle erilaisissa maailmamme osa-alueissa. Henkilöt joiden kulttuuritausta on erilaista tai myös moninaista osaavat nähdä yhteiskuntamme eri näkökulmista, minkä vuoksi pystyvät kehittää sitä sopeutuvammaksi ja suuremman ihmismäärän osallistavammaksi ja ymmärtäväisemmäksi. Jos erilaista kulttuuritaustaa olevat henkilöt pääsisivät yhteiskuntamme rakenteita kehittämään yhteiskunnastamme tulisi hyväksyvämpi ja vähemmän rasistinen kuin se on tällä hetkellä. Myös kokemusasiantuntijuus monikulttuurisuudessa on nykyään tulossa vain arvokkaammaksi, sillä se alkaa näkyä yhteiskunnassamme laajasti, mutta tietoisuutta tästä aiheesta ei ole vielä riittävästi.

Aion tehdä työtä jatkossakin maahanmuuttajataustaisten, monikulttuuristen sekä monikielisten ihmisten kanssa. Sillä tavalla lisään ajan mukaan ja kokemuksen kertyessä tietoisuuttani vielä suuremmasta määrästä erilaisia kulttuureja. Jo omaksumani tieto monikulttuurisuudesta auttaa minua hyvin aloittamaan uraani sosiaalialalla näiden asiakasryhmien kanssa. Sosiaaliala onkin se työalue, jolla usein tapaa kaiken laisia erilaisia asiakasryhmiä ja voin siinä aina hyödyntää oman kokemukseni ja osaamiseni. Omaa kulttuuriperintöäni säilytän itsessäni ja siirrän tietysti tietoa monikulttuurisuudesta myös perheessäni eteenpäin.

1. Muille saman kaltaisessa tilanteessa oleville, kamppaileville ja omaa kulttuuria etsiville nuorille haluan sanoa seuraavat asiat. Muistakaa kuunnella itseänne. Kaikki kulttuurit ovat kauniita ja ainutlaatuisia. Ei ole pakko tehdä valinta kahden tai useamman osansa välillä – voi hyväksyä ne kaikki osaksi itseään ja hyödyntää sen tuomat hyödyt elämässä

Olen hakeutunut Familiaan harjoittelijaksi kahdesti. Sain tiedon tästä paikasta Familian nettisivulta, kun olin etsimässä monikulttuurista työtä tekevää työpaikkaa. Ensimmäisen kerran valitsin Familian harjoittelupaikakseni, koska se vaikutti kiinnostavalta ja sen tavoitteet olivat minulle läheisiä. Toisen kerran valitsin Familian harjoittelupaikaksi samoista syistä ja lisäksi sen vuoksi että tunnelma tässä organisaatiossa on mahtava, työilmapiiri pisristävä ja kannustava, työyhteisö on loistava ja kaikki saavat tässä paikassa toteuttaa itseään ja pohtia myös omaa monikulttuurisuuttaan tai suhdettaan siihen.

Kokemukseni Familiasta on todella positiivinen. Familia on nimensä mukaisesti kuin perhe. Siihen sulautuu nopeasti ja siitä tulee unohtumaton kokemus. Familia on mielestäni ainutlaatuinen paikka ja sen henkilökunta vaikka vaihtuukin ajoittain osittain säilyy jonkinlaisena mukavana kokonaisuutena. Familialla on töissä sivistyneitä ja viisaitaihmisiä, joilta aina voi kysyä neuvoa ja pohtia heidän kanssaan vaikeitakin aiheita. Kaiken lisäksi huumoria ja läppää riittää työnohella.

Opin, että työssä on riippumatta sen vaikeudesta on tärkeää ahkeruus, mutta myös lepo väliajoin,  huumori sekä positiivinen asenne. Löin lukkoon toiveeni työskennellä monikulttuurisessa työyhteisössä ja monikulttuurisuuden parissa. Tiedän nyt, mikä on se alani osa-alue, jolla haluan jatkaa matkaani eteenpäin.

EDITOR: Yvette ahonen