Eeva Meloni's Story

Story #21

Eeva avaa pakettia, jonka hänen Modenan sukulaisensa ovat hänelle lähettäneet. - Tiesin, mitä täällä on, Eeva huudahtaa. Katso, iso pala Parmigiano Reggiano-juustoa. Tämä parmesan-juusto on Eevan ehdoton juustosuosikki. Sitä kutsutaan Italiassa kuninkaiden juustoksi ja sen valitsi Taste-Atlas vuonna 2023 maailman parhaaksi juustoksi. - Ihanaa, kun sukulaiset Modenassa lähettävät minulle jatkuvasti tätä kuninkaiden herkkua, Eeva hehkuttaa.

​ Eeva innostuu muistelemaan, miten Modenasta tuli Suomeen 1900-luvun alkupuolella hänen isoisänsä, italiaksi nonno . Nonno, joka oli viulisti-huilisti, soitti aluksi  Helsingin Filharmonisessa Seurassa, sitten  Helsingin kaupunginorkesterissa vuodesta 1914 lähtien  ja vuoden 1920 paikkeilla hän siirtyi ravintoloihin soittamaan trio-kvartetto kokonpanoissa. Hän meni naimisiin suomalaisen Johannan kanssa, sai lapsia ja lapsenlapsia ja kuoli vuonna 1965 82 vuotiaana.​

"Nonno oli minulle hyvin tärkeä henkilö"-  Eeva jatkaa. Hän se minut johdatti mielenkiintoiseen ja kiehtovaan musiikkimaailmaan. Kävin viikottain pianotunneilla aivan Nonnon naapurissa. Sieltä menin Nonnon luo, jossa sain aina herkullisen spaghetti-aterian. Aloin soittaa huilua, lauloin useassa kuorossa. Mm lauloin sopraanon osuutta Cantores Minores kuorossa, kun kuorosta uupui laulajia. Isän toiveiden mukaisesti lähdin kuitenkin lukemaan kieliä ja valmistuin ranskankielen maisteriksi Helsingin Yliopistosta. Mutta laulaminen on aina ollut minulle hyvin tärkeätä, olen ottanut vuosikausia yksityistunteja ja osallistunut Lauri Leinosen laulustudioon.

Jouduimme lopettamaan muistelumme ajan puutteessa. Meille tuli kiire, sillä meitä odotti jo käynti Eevan tädin, käsityöneuvos Tyyne-Kerttu "Typy" Virkin Käsityömuseossa. Tarkoitus oli sopia Typy-tädin kanssa Familia Clubin vierailusta museoon. Eevan täti oli luonut mahtavan kädentaitoja kunnioittavan imperiumin, huolimatta vaikeasta lapsena sairastamastaan taudista, tuberkuloosista, joka aiheutti hänelle elinikäisen lonkkavamman. Se ei ollut kuitenkaan pysäyttänyt idearikkaan ja sisukkaan tädin elämännälkää. Hänen kulttuuritekojaan on ollut karjalaisen käsityöperinteen säilyttäminen jälkipolville. Hän sovelsi perinnettä nykyaikaan ja tarjosi mm käsityötaitoisile siirtolaisille työtilaisuuksia. Eeva oli hänen uskollinen seuralaisensa ja tukijansa ja oppi siinä ohessa näkemään miten väsymättömällä uurastuksella voi saavuttaa tasokasta ja monipuolista tulosta. Tätiä auttoivat suunnittelussa monet nimekkäät taiteilijat, joihin myös Eeva pääsi tädin tukijana tutustumaan.

Eevan kontaktit muodostivat tärkeän osan Familia Clubin täysipainoisessa ja laajassa ohjelmasta. Arvostettu vieras oli muun muassa Unescon rauhankasvatuspalkinnon saanut Helena Kekkonen, joka tuli kertomaan Familiaan  kirjastaan Rauhan siltaa rakentamassa. Eevan tuttu, Aimo Tukiaisen leski liikunnanopettajamme Annikki, oli vielä 80-vuotiaana se notkein henkilö voimistelusalin lattialla. Eri maiden kansantansseja saimme oppia hollantilaisen Wim van der Kooijn opastuksella, flamencoa opetti Anneli Uronen, alansa uranuurtaja Suomessa. Ja musiikinopettaja Päivi Järvinen innosti kaikki yhteislauluun soittamalla itse samalla huilua. Ei pidä myöskään unohtaa nuorta koululaista Anna Miritzaa, joka soitti viulua ihmeen kauniisti, jopa pöydällä seisten. Ja jotta taidepaletti olisi täydellinen, tuli Eevan naapuri, tekstiilitaiteilija Eeva Valkeisenmäki vetämään meille taidekerhoa, joka oli yksi suurimmista vetonauloista Familia Clubissa monen vuoden ajan.

Lisäksi Eevan tuttuihin lukeutui suomalaisen kansanperinteen vaalija Mikko, joka ihastutti meitä retkillämme hienoilla taidoillaan. Pajupillit, lehdellä soittelu, mahlan valutus koivuista saivat aina suuren joukon ihailijoita ympärilleen ja Mikon tuloa tervehdittiin suurella ilolla.

On sanomattakin selvää, että italialaisen Stefanian perheen viihtyminen clubissamme oli Eevan ansiota kuten myöskin ranskalaisten kulinaristien esiinmarssi. Kuka muistaa vielä ranskalaisen loppiaisperinteen ja herkulliset galettet? Entä hämyisät syysillat patonkeja ja juustoja maistellen ranskalaisten viinien kera?

Eeva/Emilia oli tärkeä henkilö siinä joukossa, joka raivasi tilaa yhteiselolle suomalaisten ja ulkomaalaisten välille. Siihen tarvittiin uskoa ja uskallusta, heittäytymistä johonkin uuteen, jota ei Suomessa ollut ollut aikaisemmin

Avustaessaan tätiään Eeva oli voinut nähdä miten tämän luja usko oman työn merkityksestä uuden kansallistunteen kehittämisessä sodan jälkeisessä Suomessa oli kantanut hedelmää. 

1. Ja niin hän voi todeta nyt oman työnsä merkittävyyden yhdenvertaisuuden ja yhteisöllisyyden lujittamisessa Familia Clubin puitteissa

PS: Eeva tunnettiin Familia Clubissa parhaiten Emilia-nimellä, sillä yhdistyksestsämme oli niin monta Eevaa yhtä aikaa ja niinpä jokainen heistä sai kontolleen Familia-nimen.

Kirjoittanut Tuula Jakowleff
Toimittanut Yvette Ahonen