Maija Varma's Story

Story #18

Kyllä, tämä on Maija, joka vuonna 1955, vain kaksikymmentäkaksi vuotiaana lähti sinisilmäisenä ummikkona ensimmäiselle ulkomaan pestilleen, Kirkkojen Maailmanliiton Ekumeeniseen Instituttiin Sveitsiin, Chateau de Bosseyhin, Celignyn kylään. Siellä hän suvereenisti lähes vuoden ajan huolehti 5 muun eri puolilta maailmaa Instituttiin vapaaehtoistyöhön tulleen nuoren kanssa vieraiden viihtyvydestä korkeiden Alppien ympäröimässä 1700 luvulla rakennetun linnan upeassa miljöössä. Heitä kutsuttiin sinisiksi enkeleiksi heidän Instituutissa käyttämänsä sinisen mekon johdosta.

​Ja varmaankin myös heidän iloisen, avuliaan luonteensa vuoksi. Voi arvata, että tutustuminen näissä puitteissa eri maista tuleviin ihmisiin kävi luontevasti työn merkeissä ja ystävystyminen erimaalaisiin työtovereihin oli helppoa.

Niin, tämä oli Maijan ensimmäinen kunnollinen kosketus kansainväliseen yhteisöön, maailman kansalaisiin,. Ja voi hyvin ymmärtää, että se oli hieno, mieliinpainuva kokemus. Myös vuosien varrella työssään Helsingin Yliopiston Vierashuoneilla hän sai jatkuvasti oppia uutta mielenkiintoista ympärillä olevasta maailmasta vierashuoneissa viipyvien arvovieraiden siitä hänelle mielellään kertoessa.

Kun Punainen Risti etsi ystäviä Suomeen saapuneille vietnamilaisille ja kurdeille, Maija oli valmis ojentamaan kätensä myös siihen suuntaan. Ystäväkurssin käytyään, hän saikin 3 nuorta vietnamilaista ystävikseen ja lisäksi suostui huolehtimaan kykyjensä mukaan kurdiperheestä, jossa oli vanhempien lisäksi 4 lasta. Näistä tapaamisista Maija kertoi minulle mielellään, jakoi erikoisia kokemuksiaan kanssani. Kurdiperheen äidistä Fristahista tuli hänelle rakas ystävä, johon hän vielä nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, on tiiviissä yhteydessä. Alkuaikojen vaikea kontaktin otto, kun Fristah ei osannut puhua englantia, ei kirjoittaa eikä lukea, on ikuinen ihmetyksen aihe. Miten he tulivat toimeen? Maija nauraa.

Jotta pystyisi ymmärtämään suojattejaan mahdollisimman hyvin, Maija kävi työn, oman kodin ja ystäviensä hoidon lisäksi ahkerasti kielikursseilla. Muun muassa venäjää hän opiskeli iltakursseilla voidakseen seurustella yliopistolle tulleiden luennoitsijoiden ja tutkijoiden kanssa. Vielä lähes 80-vuotiaana hän innostui opiskelemaan arabian kieltä 2 irakilaisen opiskelijan opastamana.

Kun päätin avata yhteisen tapaamispaikan suomalaisille ja ulkomaalaisille Lauttasaaren Nuorisotalo Apajaan, oli Maija ensimmäinen henkilö, jota pyysin mukaan. Ennakkoluuloton ystäväni suostui oitis pyyntöööni. Ensimmäinen toiveeni oli silloin, että - Maija, leivotko niitä ihania pulliasi joita aikoinaan saimme Westendissä, kun olimme tulleet minä ja perheeni takaisin Suomeen monen vuoden ulkomailla olon jälkeen. Mikä juhlan tunne meitä odottikaan Maijan kotona, kun saimme näitä Maijan äidin leipomia ihania herkkuja. Ja nyt traditio tulisi jatkumaan Maijan vetämänä uusien ystävien parissa, jotka näin saisivat kosketuksen suomalaiseen perinteeseen.

​Näitä asioita muistelin kun soitin Apajan ovikelloa. Tänään olisi pullapäivä nyt jo Familia Clubiksi ristimässämme tapaamisessa, siis itseoikeutetusti Maijan päivä. Oven avasi aina niin aurinkoinen Maija, sama iloinen hymy, nauravat silmät ja ystävällinen olemus kuin lähes neljäkymmentä vuotta aikaisemmin! Maija luotsasi minut oleskelutilohin, joista kuului vilkas puheensorina, lasten naurua ja huutelua, astioiden kilinää. Suuri joukko ystäviämme, uusia ja vanhoja, oli kokoontunut nauttimaan tästä kahvihetkestä. Atty kaatoi auliisti kahvia, Sirpa etsi juuri jääkaapista maitoa lapsilleen, Eeva Ben seliti vilkkaasti tunisialaisen ruokakulttuurin saloja Elainelle, joka oli saanut Shimellesin kanssa sovittua jo tulevan Etiopian kulttuuri-illan ruokalistan. Seija ja Mukram auttoivat Rosaa ja Aidaa isojen riisikattiloiden kantamisessa, saisimme kohta tutustua iranilaiseen riisin kypsentämisen salaisuuteen. Vielä näin Mozaffarin vilkkaasti keskustelemassa libanonilaisen Nadan ja hänen miehensä kanssa, ja virolainen Irina liittyi juuri mukaan keskusteluun. Heitä kiinnosti italialaisen Stefanian pastakone, jonka käyttöä saisimme seurata seuraavalla viikolla.

Minulle järjestyi sohvassa paikka Pirkon ja Eeva Liisan välistä ja kohta oli edessäni höyryävä kahvikuppi ja vielä lämmin pulla.

​Eikä tässä kaikki. Maija ei pelkästään huolehtinut suurella sydämellä Familia Clubin kävijöistä, hänet saattoi myös tavata mitä moninaisimmissa paikoissa kuvaamassa pienellä kamerallaan yhdistyksen erilaisa tapahtumia. Näin tallentui jälkipolville tapahtumista ja tapaamisista kuvia yhteensä 14 albumin verran runsaan 10 vuoden ajalta. Miten hienosti sieltä albumien sivuilta voimme nähdä mitä kaikkea saimme kokea näiden tapahtumarikkaiden vuosien varrella.

Huomautus: Tämän jutun ovat tuottaneet Tuula Jakowleff ja Maija Varma kokonaan keskusteluhaastatteluna. 

Editor: Yvette ahonen