Kaikille perheissä puhutuille kielille tulisi saada virallinen status

Helsingin Sanomien monikielisyyttä koskeva pääkirjoitus (29.4.) ja kieliasiainneuvos Corinna Tammenmaan mielipide (6.5.2019) toivat esiin paineen muuttaa nykyistä äidinkielen rekisteröintikäytäntöä. Myös hallituksen kielikertomuksessa todetaan, että useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröintimahdollisuutta ja sen vaikutuksia tulisi selvittää.
​
Useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinti palvelisi erityisesti perheitä, joissa vanhemmat puhuvat eri kieliä, jolloin ei ole itsestään selvää, mikä on lapsen äidinkieli. Pakollinen valinta asettaa vanhempien kielet keskenään eriarvoiseen asemaan eivätkä vanhemmat aina osaa arvioida valinnan mahdollisia seurauksia. Vieraskieliseksi rekisteröity, mutta suomea äidinkielenomaisesti puhuva lapsi voi esimerkiksi joutua suomi toisena kielenä -opetukseen tai todistamaan suomen kielen taitonsa muulla tavoin myöhemmin elämässään. Toisaalta lapsi ei välttämättä saa oman äidinkielen opetusta toisen vanhempansa kielellä, jos se ei ole hänen rekisteröity äidinkielensä. Koska käytännöt vaihtelevat eri puolilla Suomea, kaksikieliset lapset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä he asuvat. Oikean tilastotiedon puutteen vuoksi kaksikielisyyttä tukevia palveluita ei voida mitoittaa oikein. Tänä vuonna esimerkiksi Käpylän peruskoulun kaksikieliseen suomi-espanja opetukseen haki yli 30 lasta, mutta vain alle puolet sai paikan.
 
Rekisteröintikäytännön muuttaminen ei tarkoita, että kaikki saisivat lakisääteisiä palveluita tai voisivat asioida viranomaisten kanssa omalla äidinkielellä. Tämä ei toteudu tälläkään hetkellä. Muutos kuitenkin antaisi kaikille kaksi- ja monikielisissä perheissä puhutuille kielille tasa-arvoisen ja virallisen statuksen sekä mahdollistaisi lasten yhdenvertaisuuden ja monikielisyyden varhaisen tuen.
 
(Tanja del Angel)
​
Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu myös Helsingin Sanomissa (16.5.)