 Kuvassa Hanna Boateng aviomiehensä kanssa. Avioiduin puolisoni kanssa hänen kotimaassaan Ghanassa kolme vuotta sitten. Asuin Ghanassa kuusi ja puoli vuotta vuosina 2007-2013. Ennen avioitumistamme miesystäväni anoi viisumia Suomeen Tanskan suurlähetystöstä Accrasta kolme kertaa vuosina 2016-2017. Hän oli saanut Suomesta harjoittelupaikan päiväkodista ja koulusta, sekä apurahan harjoittelua varten.
Ensimmäisellä kerralla syy viisumin eväämiseen oli riittämättömät tuloni. Toista kertaa viisumia hakiessamme toisena kutsujana oli lisäkseni sukulaiseni, jolloin yhteen lasketut kuukausiansiomme olivat noin 10 000 €. Tällöin viisumin eväämisen perusteeksi ilmoitettiin vierailun tarkoituksen epäselvyys, vaikka liitteenä olivat mm. oppilaitoksen rehtorin ja päiväkodin johtajan todistukset harjoittelusta Suomessa. Haimme viisumia vielä kolmannen kerran, jolloin kielteisen viisumipäätöksen syyksi ilmoitettiin epäilys, että mieheni jäisi maahan. Tämä ei ollut suunnitelmissamme, vaan apurahan myöntämiseenkin sisältyi edellytys palata kotimaahan ja koululle, jossa mieheni toimi tuolloin rehtorina, kouluttamaan henkilökuntaa Suomesta saatujen oppien pohjalta. Solmittuamme avioliiton vihkitodistuksemme laillistettiin Ghanan oikeuslaitoksessa ja ulkoministeriössä. Tämän jälkeen vihkitodistus tuli lähettää Nigeriaan Suomen verifiointikeskukseen. Ensimmäisen kokeilemamme kuriiripalvelun kautta vihkitodistuksen lähetys kaatui teknisiin ongelmiin. Parin kuukauden päästä mieheni haki todistuksemme takaisin, ja postitti sen eri kuriiripalvelun kautta onnistuneesti Abujaan. Verifiointikeskuksen sivuilla ilmoitettiin tuolloin käsittelyajaksi noin 25 arkipäivää. Prosessi viivästyi, ja tiedustelimme toistuvasti sen etenemistä, ja kysyimme mahdollista ongelmaa. Meille vastattiin ainoastaan, että prosessi on käynnissä, kunnes 90 päivän jälkeen saimme tiedon, että verifiointi oli keskeytetty. Ghanan viranomaiset eivät olleet toimineet verifioinnissa Suomen ulkoministeriön asettamassa 90 päivän määräajassa. Tällaisestä määräajasta emme etukäteen tienneet. Suomen ulkoministeriöstä minulle kerrottiin, että määräaika on asetettu asiakkaan turvaksi. Viranomaisten ohjeistuksista huolimatta avioliittoamme ei oikaisuvaatimuksen jälkeenkään rekisteröity Suomeen. Suomen ulkoministeriö kirjoitti asiaan liittyvän lausunnon, mutta Digi- ja väestötietoviraston virkailija totesi, että kyseisen lausunnon perusteella he eivät voi rekisteröidä avioliittoamme. Tämän jälkeen olen saanut oikeusaputoimiston kautta julkisen oikeusavustajan. Prosessimme on edelleen vireillä hallinto-oikeudessa. Digi- ja väestötietoviraston virkailija sanoi, että jos Maahanmuuttovirasto katsoo selvitetyksi, että olemme naimisissa, vihkitodistuksemme voidaan rekisteröidä. Kysyin asiaa Maahanmuuttovirastosta, mutta he ohjeistivat minua, yhdeksän kuukautta oleskelulupaprosessin vireille panon jälkeen, että verifiointiin tulisi ryhtyä uudelleen, eli vihkitodistuksemme tulisi lähettää uudelleen Nigeriaan. Tämän ohjeistuksen saadessani avioliittomme solmimisesta oli kulunut lähes kolme vuotta, ja verifiointikeskus oli suljettuna koronan vuoksi. Vihkitodistuksemme oli jo kulkenut Accrasta Abujaan, Abujasta Turkuun, Turusta Kööpenhaminaan ja takaisin. Maahanmuuuttovirasto totesi myös, että mikäli Digi- ja väestötietovirasto rekisteröi avioliittomme uusien selvitysten pohjalta, joita ovat todistajanlausunnot ja Tanskasta Ghanan suurlähetystöstä saamani autentisointitodistus, he voivat tehdä tapauskohtaisen päätöksen mieheni oleskelulupaan liittyen. Lähtökohtaisesti he kuitenkin edellyttävät vihkitodistuksemme verifiointia. Suomen ulkoministeriöstä todettiin, että he tekevät viranomaisyhteistyötä ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi. Olen tiedustellut Suomen ulkoministeriöstä, voisiko mieheni tulla käymään luonani Suomessa viisumilla. Minulle kerrottiin, että "mikäli tarkoitus on muuttaa Suomeen, viisumia ei valitettavasti voi myöntää, koska Schengen viisumisäännöstöissä määritelty paluuehto ei täyty. " Miehelläni ei ole tarvittavaa varallisuutta, jotta hänen uskottaisiin viisumiajan umpeuduttua palaavan Ghanaan. Digi- ja väestötietovirastosta kerrottiin minulle, että yhtenä mahdollisuutena olisi mennä uudelleen naimisiin esimerkiksi jossakin Pohjois-Afrikan maassa, joissa vihkitodistuksen verifioinnissa ei ole ilmennyt ongelmia, tai mieheni voisi tulla Suomeen ja menisimme täällä uudestaan naimisiin. Toinen virkailija totesi, että he eivät voi ohjeistaa näin, koska ei olisi varmaa, voisimmeko mieheni kanssa mennä uudelleen naimisiin Suomessa. Mieheni saattaisi olla esteellinen, koska hän on jo kanssani naimisissa kotimaassaan. Lopullinen ohjeistus oli siis ryhtyä verifiointiin uudelleen, kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta avioliittomme solmimisen jälkeen. Prosessin aikana mieheni on käynyt kahdesti Nigeriassa. Ensimmäisellä kerralla hän tuli rikollisten johdattamana ohjatuksi paikkaan, jota hän luuli Suomen suurlähetystöksi, mutta joka olikin vain sellaiseksi lavastettu. Pari kuukautta tapahtuneen jälkeen hän soitti Suomen suurlähetystöön Abujaan tiedustellakseen asiansa etenemistä. Puhelimeen vastannut virkailija kielsi miestäni soittamasta suurlähetystöön, ja vakuutti kaiken olevan kunnossa. Virkailija sanoi, että minuun tultaisiin aikanaan olemaan yhteydessä Maahanmuuttovirastosta. Virkailija ei tarkastanut, että miehelläni ei ollut mitään hakemusta vireillä, eikä hän ollut koskaan käynytkään suurlähetystössä. Puhelu oli kirjattu Suomen suurlähetystön arkistoon. Tämän takia odotimme seitsemän kuukautta turhaan. Prosessin viivästymisen vuoksi olemme joutuneet asumaan erillään kolme vuotta. Toisen Nigeriassa käynnin seurauksena mieheni menetti työpaikkansa opettajana. Työnantajan mukaan tunnistautumis- ja oleskelulupaprosessin vireyttäminen olisi pitänyt hoitaa koulun loma-aikana. Tuolloin tosin Suomen suurlähetystö olisi ollut suljettuna. Ainut vaihtoehto miehelleni oli mennä edustustoon sen osoittamana ajankohtana varsinkin, kun avioitumisestamme oli tuolloin jo kulunut kaksi vuotta. Tunnistautumista ja oleskelulupahakemuksen vireyttämistä ei ole mahdollista hoitaa Tanskan suurlähetystössä Accrassa. Ennen avioitumistamme Suomeen viisumia hakiessaan mieheni pyrki opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Hänet kutsuttiin pääsykokeisiin, mutta hänen ei ollut niihin mahdollista osallistua, koska hän ei saanut Suomeen viisumia. Hänen unelmansa on valmistua Suomessa sairaanhoitajaksi englanninkielisestä koulutusohjelmasta, ja hoitaa vanhuksia. Ennen avioliiton solmimista emme voineet aavistaa, millaisia haasteita vastaamme tulisi ennen kuin mieheni pääsee luokseni Suomeen. Olen luottanut Suomeen demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen edelläkävijänä. Minulla on oikeus valita puolisoni ja elää hänen kanssaan. Kokemukseni on osoittanut, että käytännössä oikeuteni Suomen kansalaisena viettää perhe-elämää puolisoni kanssa ei toteudu kaltaisessamme tilanteessa ilman vuosien odottamista ja työtä asian eteen. Olen käyttänyt tuhansia ja taas tuhansia euroja hakemuksiin ja vaadittaviin dokumentteihin sekä kuriiriposteihin avioliittomme rekisteröinnin ja mieheni oleskeluluvan saamisen edesauttamiseksi, sekä mieheni matkoihin Nigeriaan ja lomamatkoihini (sisältäen viisumit ja rokotukset) mieheni luokse. Suuri osa vapaa-ajastani on vuosien ajan kulunut kirjallisiin töihin prosessin eteenpäin saattamiseksi mm. viranomaisyhteydenottoihin. Olemme molemmat tavallisia, työtä tekeviä kansalaisia. Meillä ei ole rikostaustaa. Mieheni on yli neljän vuoden ajan odottanut ja pyrkinyt päästä luokseni Suomeen. Edelleen emme tiedä, kuinka kauan prosessissa kestää. Onko kyse kuukausista vai vuosista? Reitti Ghanasta Suomeen on mieheni kohdalla ollut suljettu. Hanna Boateng diakoni, sosionomi, lastenohjaaja, lähihoitaja Armon päiväkoti ja koulu/House of Grace School for Deaf perustaja ja omistaja
0 Comments
Ulkoministeriön toimittava – kahden kulttuurin pareilla ja perheillä on oikeus nähdä rakkaitaan16/11/2020  Viime viikkojen aikana mediassa on ollut esillä kahden kulttuurin pariskunnat ja perheet, jotka edelleen odottavat mahdollisuutta nähdä toisiaan. Heidän tahdonvastainen odotuksensa on kestänyt jo kahdeksan kuukautta. Suomi ei ole edelleenkään avannut viisumipalvelujaan kolmansista maista tuleville henkilöille, mikä on tehnyt perheiden tilanteesta kestämättömän. Ulkoministeriö on perustellut kansalaispalvelujen kiinnipitämistä terveysturvallisuudella.
Elokuun alussa hallitus päätti, että avio-, avo- ja seurustelukumppanien tapaaminen nähdään perhesyisenä matkustamisena ja siten välttämättömänä matkustamisena, jolloin matkustusrajoituksista voi poiketa. Se oli edistysaskel, mutta helpotti vain niiden perheiden tilannetta, joiden puoliso ei tarvitse Suomeen tullakseen viisumia tai oleskelulupaa. Suomi ei voi arvottaa perheiden oikeutta nähdä toisiaan sillä, mistä maasta kumppani on kotoisin. Rakkaus ei katso valtioiden rajoja. Kaikille perheille on taattava yhdenvertainen mahdollisuus tavata toisiaan pandemiasta huolimatta. Euroopan komissiokin on vedonnut ja rohkaissut Euroopan maita, että perhesyinen matkustaminen on mahdollistettava myös seurustelusuhteen perusteella EU:n kansalaisten puolisoille. He, jotka odottavat puolisoidensa näkemistä, ovat olleet useasti yhteydessä suurlähetystöihin, viranomaisiin, ministereihin, kansanedustajiin ja ulkoministeriöön, mutta vastaus on ollut aina sama viisumipalveluja ei voida järjestää ja että heidän tulee vain odottaa pandemian ohimenoa. Kuka meistä olisi valmis odottamaan sitä, että näkisi rakkaitaan vasta, kun tämä pandemia, jonka lopusta kukaan ei tiedä, on ohi? Se olisi epäinhimillistä. Heille, jotka odottavat näkevänsä perhettään, rakkaitaan, ei vain voi antaa yleisiä vastauksia viranomaisten ja päättäjien toimesta. Viranomaisten vastuulla on löytää tapa, jolla poikkeuksellisessa tilanteessa lakisääteisiä kansalaispalvelutoimintoja voidaan toteuttaa. Muut Euroopan maat ovat tässä onnistuneet, miksei Suomi? Maailmanlaajuisen Love is not Tourism liikkeen Suomen Facebook-ryhmä kasvaa koko ajan ja antaa arvokasta tietoa ja tukea sekä ovat muiden ohella yrittäneet vaikuttaa tilanteen ratkaisemiseksi. Ihmisiltä löytyy halua ja tahtoa ratkaista asia terveysturvalliset näkökulmat huomioiden, jos vain rakkaan näkeminen tehtäisiin viranomaisten toimesta mahdolliseksi. Ulkoministeriö voisi palauttaa edustussopimusten mukaisen viisumiyhteistyön, jonka puitteissa Suomea voi edustaa toinen EU-maa. Terveysturvallista viisumikäsittelyä edistäisi myös ulkoisen palveluntarjoajan VFS:n laajempi käyttö, erityisesti VFS:n sisäisen kuljetuksen käyttö, jonka avulla viisumihakemuksia olisi mahdollista vastaanottaa maasta riippumatta turvallisesti VFS:n toimipisteessä, joka voi ne edelleen lähettää VFS:n sisäisen kuljetuksen kautta relevanttiin Suomen suurlähetystöön. Suomi voisi myös mahdollistaa sen, että viisumin voisi hakea jostakin muusta Suomen edustustosta, jos lähtömaassa viisumin anominen on mahdotonta. Kaikkia näitä esimerkkikeinoja käyttävät jo muut Euroopan maat. Tällä viikolla tuomme esille näiden perheiden ja pariskuntien tarinoita, jotka ovat pandemian vuoksi erotettuja. Suomen viranomaisten ja poliittisten päättäjien on nyt aika löytää ratkaisut näille perheille ja mahdollistaa se, mitä muutkin maat jo mahdollistavat. Terveysturvalliset ratkaisut ovat kyllä olemassa, jos niitä oikeasti halutaan löytää. If there’s a will there’s a way! #LoveIsNotTourism Elina Helmanen toiminnanjohtaja, Familia ry Lokakuun lopulla Familialaiset kokoontuivat yhdessä jäsenten, vapaaehtoisten, suomen kielen kurssilaisten ja harjoittelijoiden voimin ideoimaan yhdessä uusia toimintamalleja Familialle. Työpaja oli hyvin onnistunut ja saimme sieltä paljon hyviä ideoita toimintaan, jota alamme jatkokehittämään loppuvuotena. Työpajassa lähdettiin liikkeelle kahden kulttuurin perheiden kohtaamista haasteista ja arkielämän tarpeista. Näiden perusteella osallistujat keksivät tapoja, joilla Familia pystyisi ratkaista näitä haasteita ja vastata näihin tarpeisiin. Toiminta-ideoita keskityttiin ensisijaisesti järjestöjen näkökulmasta, mutta muita rajoituksia ei osallistujille annettu. Työpajassa nousseet ideat voidaan jakaa neljään eri osa-alueeseen: kulttuuritoiminta, vertaistoiminta, neuvonta ja ryhmätoiminta. Yhdessä tekemistä, neuvoa ja vertaistukea Kulttuuritoiminnassa nousi esiin erityisesti Familian jäsenten ja vapaaehtoisten moninaista identiteettiä hyödyntävä toiminta, esimerkiksi eri kulttuurien merkkipäivien juhliminen tai eri ruokakulttuureihin tutustumista.  Vertaistoimintaa taas toivottiin lisää mielenterveyteen ja parisuhteeseen liittyvissä kysymyksissä. Vertaistukea toivottiin myös verkon välityksellä, esimerkiksi WhatsApissa.  Lisää neuvontapalveluita toivottiin myös arjen asioiden hoitamiseen ja sopivien palveluiden löytämiseen. Esimerkiksi perheen talouteen ja parisuhteeseen liittyvä neuvonta tulivat esiin.  Ryhmätoiminnassa taas mainittiin yhdessä tekeminen, kuten luontoretket ja askartelukerhot.  Familiassa ideoidaan yhdessä ja kuunnellaan kaikkia
“Tunsin tulleeni kuulluksi”, kertoi yksi osallistuja työpajan lopuksi. Parempaa palautetta emme olisi voineet toivoa ideointityöpajasta. Työmuotona työpaja oli niin osallistujien kuin työntekijöiden mielestä erityisen onnistunut ja muita samankaltaisia työpajoja tulemme varmasti tulevaisuudessa myös toteuttamaan. Parhaat ideathan syntyvät yhdessä! Haluatko tulla mukaan toteuttamaan näitä ideoita Familian vapaaehtoisena? Laita Familian vapaaehtoistoiminnan koordinaattorille, Camilla Bergmanille sähköpostia osoitteeseen camilla.bergman(at)familiary.fi Familian kommentit oikeusministeriölle rasismin- ja syrjinnänvastaisen toimintaohjelman laatimiseen3/11/2020
 Familia osallistui oikeusministeriön järjestämään kuulemistilaisuuteen liittyen pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan kirjatun rasismin- ja syrjinnänvastaisen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelman laatimiseen. Kuulemistilaisuuden jälkeen esitimme oikeusministeriölle kirjallisia kommentteja toimintaohjelman laatimista varten, joissa kerroimme jäsenistömme kokemasta syrjinnästä ja rasismista arjessa sekä rakenteissa ja esitimme kehittämiskohteita rasisminvastaisen politiikan tekemiseen sekä tarvittaviin lainsäädännöllisiin uudistuksiin. Rasismin ja syrjinnän kokemukset eri elämänalueilla Familiassa vuonna 2020 toteutetun “Kahden kulttuurin parien ja perheiden kokema syrjintä ja rasismi Suomessa” kyselytutkimuksen mukaan 25 % Suomeen muuttaneista puolisoista kokee syrjintää vähintään viikoittain ja 35 % vähintään kuukausittain. Rasismia kyselyyn vastanneista 30 % koki vähintään viikoittain ja 40 % vähintään kuukausittain. Kaikki kyselyyn vastanneista olivat kokeneet syrjintää ja rasismia viimeisen vuoden sisään, ja useiden vastaajien perheet olivat myös joutuneet syrjinnän ja rasismin kohteiksi. Rasismi ja syrjintä kohdistui useimmiten syntyperään ja kieleen, mutta myös nimeen, ihonväriin, perheen kokoon sekä kulttuuriin ja vakaumukseen. Useimmiten syrjintää ja rasismia koettiin täysin tuntemattomien toimesta, mutta myös työ-/koulukavereiden, puolison sukulaisten, asiakaspalvelijoiden ja viranomaisten toimesta. Rasismin ja syrjinnän kohteeksi kyselyyn vastanneet olivat joutuneet useimmin ulkotiloissa, kuten puistoissa ja kaduilla sekä julkisessa liikenteessä. Toiseksi yleisintä kohteeksi joutuminen oli internetissä ja sosiaalisen median maailmassa. Myös työ- ja opiskelupaikat, julkiset palvelut kuten terveydenhuolto sekä asiakaspalvelutilanteet esimerkiksi kaupoissa nousivat esille kyselyssä. Yleisimmin rasistinen ja syrjivä käytös näyttäytyi sanallisina viesteinä kuten nimittelynä, huutelemisena, vähättelynä ja epäasiallisena kommentointina. Myös sanattomien viestien kuten tuijottelun, osoittelun sekä epäasiallisten eleiden kokeminen oli yleistä vastaajien keskuudessa. Useat vastaajista olivat myös kokeneet sosiaalista eristämistä, ennakkoluuloja, väkivaltaa sekä epäoikeudenmukaista kohtelua niin julkisissa kuin yksityisissäkin palveluissa. Kohderyhmämme kokema rakenteellinen rasismi Kaksikulttuuristen perheiden kokeman syrjinnän ja rasismin kerrottiin haittaavan merkittävästi myös heidän lastensa arkea. Lasten oletetaan kouluissa virheellisesti kuuluvan S2-opintoihin, ja näin heidän opintopolkujaan vaikeutetaan koulujen toimesta. Lapsia kiusataan ja kohdellaan epäoikeudenmukaisesti varhaiskasvatuksessa sekä kouluissa ilman että opettajat puuttuisivat rasistiseen tai syrjivään käytökseen. Rakenteellisen rasismin lisäksi lasten kerrottiin kokevan rasismia ja syrjintää myös arjessaan esimerkiksi haukkumisen, ulkopuolelle jättämisen ja väkivallan tai sillä uhkailun merkeissä. Kaksikulttuuriset perheet ja parit kokivat, että Suomeen muuton jälkeen perheet oli viranomaisten toimesta monesti jätetty yksin ilman neuvoa ja tukea. Päätöksiä ja muita tärkeitä asiakirjoja oli toistuvasti lähetetty ainoastaan suomen kielellä, jolloin ulkomaalaiselle niiden ymmärtäminen oli ollut haastavaa. Useat vastaajista kokivat, että viranomaiset eivät olleet tarjonneet heille tarpeeksi laajaa tietoa tai neuvonantoa kuin mitä he olivat odottaneet tai tarvinneet. Informaation saannin hankaluus ja virkahenkilöiden sekä asiakaspalvelijoiden ennakkoluulot ovat vaikeuttaneet esimerkiksi vastaajien tukien saamista, talousasioiden hoitamista, asuntojen vuokraamista tai ostamista sekä sosiaalitoimistossa asioimista. Vastaajat kokivat, että heidän pitäisi olla huomattavasti kantasuomalaista kansalaista enemmän perillä oikeuksistaan, koska muuten heille ei palveluja tai neuvoja viranomaisten puolesta tarjota. Kaksikulttuuristen perheiden ja parien kokema rakenteellinen rasismi painottui työelämään ja opiskeluun. Työnsaanti ulkomaalaisella etu- tai sukunimellä koettiin huomattavasti hankalammaksi koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta, sekä työelämä epävarmaksi irtisanomisten pelossa mahdollisten maahanmuuttajastatusten vuoksi. Natiivitasoista suomen kielen osaamista käytetään piilotettuna syrjinnän välineenä työmarkkinoilla, vaikka monissa tehtävissä voisi pärjätä hyvin ei-natiivitasoisella suomella. Työnsaannin hankaluus myös korreloi suoraan kansalaisuuden saamiseen, ja eräällä vastaajalla hakemus oli hylätty vähäisten tulojen vuoksi, koska hänelle oli nimensä ja alkuperänsä vuoksi erittäin vaikeaa saada opintotasoaan tai työkokemustaan vastaavaa työpaikkaa Suomesta. Suomessa ei myöskään tunnisteta useita ulkomaalaisia tutkintoja, joka vaikeuttaa sekä jatko-opiskeluihin pääsemistä, että opintotasoa vastaavan työpaikan saamista. Myös kohtelu työpaikalla on ollut epäoikeudenmukaista, ja kyselyyn vastanneita oli rasismin vuoksi jätetty perehdyttämättä työhön tai teetetty laittomia ylitöitä tai töitä ilman taukoja. Rakenteellista rasismia oli ilmennyt myös terveydenhuollossa, jossa kyselyyn vastaajat eivät olleet saaneet vaadittavan kattavaa tai laadukasta palvelua englanniksi, eivätkä kielellisen osaamisen vuoksi voineet itse asioida suomen kielellä. Saman ilmiön koettiin toistuvan myös muissa julkisen sektorin tarjoamissa palveluissa, ja vähemmistöön kuuluvan ihmisen koettiin joutuvan altavastaajaksi niin viranomaisten kohtelussa, oleskelulupa prosesseissa, asemassa oikeuden edessä kuin huoltajuuskiistoissakin. Rakenteellisen rasismin koettiin vaikeuttavan myös maahantuloa sekä matkailua, kun poliisi tai rajavartiosto kohdistaa satunnaistarkastuksia useammin ulkonäöltään vähemmistöihin kuuluviin ihmisiin, sekä pyytää nähdä henkilöllisyystodistuksia ilman epäilystä rikollisuudesta tai minkäänlaisesta väärinkäytöksestä. Satunnaisia tarkastuksia vastaajat kertoivat puolisoidensa tai itsensä kohdanneen poliisien toimesta myös kaduilla. Tilanteissa heitä oli ilman pätevää syytä pyydetty todistamaan henkilöllisyyttään, ja painotettu, että heidän täytyisi kantaa henkilöllisyystodistustaan kokoajan mukanaan.  Taistelu rasismia ja syrjintää vastaan vaatii vahvoja poliittisia päätöksiä
Tärkein keino rasismin ehkäisemiseksi on tarpeellisen koulutuksen ja tiedon saamisen tarjoaminen. Lasten ja nuorten asenteisiin pitää vaikuttaa aktiivisesti aina varhaiskasvatuksesta asti käsittelemällä rasismia muulloinkin kuin jonkun sitä kohdatessa. Lisäkoulutusta rasismin vastaiseen työhön tarvitaan erityisesti varhaiskasvatus- ja opetusalalla, jossa lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä on suuri rooli yhteiskunnallisten enakkoluulojen hälventämiseen ja yhdenvertaisemman ilmapiirin luomiseen. Kouluttautuminen ja haitallisten käytösmallien tunnistaminen auttaa huomaamaan piilorasistiset, erityisesti tahattomat rasistiset ilmaisut ja tavat, sekä rakenteellisen rasismin antaen keinot niihin puuttumiseen ja uusien toimintamallien etsimiseen ja löytämiseen. Poliittisin keinoin voidaan ohjata resursseja asiantuntijatyöhön ja vertaistuen tarjoamiseen rasismia ja syrjintää kohdanneille henkilöille ja perheille. Antirasistisen opetuskokonaisuuden tarjoaminen ja lisääminen pakollisiin opintoihin on tärkeää myös muilla julkisilla aloilla, joissa virkahenkilöt ovat paljon tekemisissä eri taustaisten ihmisten kanssa kuten poliisikoulutuksessa, terveydenhuoltoalan koulutuksessa sekä sosiaalialojen koulutuksessa. Sekä julkisiin virkoihin, että yksityisten yrittäjien tarjoamiin työpaikkoihin tarvitaan enemmän moninaisuutta. Työnsaantia on helpotettava korvaamalla rekrytoinnit anonyymeilla rekrytoinneilla, joissa ihmisiin ei voida liittää ennakkoluuloja pelkästään heidän nimien tai ulkonäköjen perusteella, vaan aidosti pohjataan työnsaanti osaamiseen. Työnsaantia voidaan poliittisesti yhdenvertaistaa myös helpottamalla ulkomailla suoritettujen opintojen hyväksilukua suomalaisissa oppilaitoksissa, sekä tunnistamalla ulkomaalaisia tutkintorakenteita myös työnhaussa. Politiikkaan olennaisesti kuuluu myös asioiden nostaminen julkiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun, sekä epäkohdista ja niiden korjaamisesta viestiminen. Rasistisen käytöksen ja rakenteiden piilottelu ei auta niiden poistamisessa tai vähentämisessä, vaan ilmiöistä on pystyttävä puhumaan jotta ne voidaan tunnistaa. Asioista puhumatta jättäminen siirtää vastuun rasismista sen kokijalle, joka joutuu kärsimään siitä, ja vie vastuun pois tekijältä, jonka toiminta usein kuitataan olan kohautuksella eikä rasistisesta toiminnasta rankaista tai siihen puututa tarpeeksi esimerkiksi työpaikoilla, harrastuksissa tai julkisilla paikoilla. Poliittisten päättäjien ja viranomaisten toimesta on myös madallettava kynnystä ilmoittaa kokemastaan rasismista ja syrjinnästä esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökunnalle, julkisten liikennevälineiden työntekijöille kuten vartijoille, poliisille, sosiaalityöntekijöille tai yhdenvertaisuusvaltuutetulle. Ilmoituksia käsittelevät ihmiset on koulutettava toimimaan oikeudenmukaisesti tilanteissa. Ilmoitusten tekemisen kynnystä tulisi madaltaa, eikä sen tulisi olla kohtuuttoman työlästä tai turhan tuntuista tekijälle, vaan tekijälle pitäisi tulla tunne siitä, että häntä kuunnellaan ja hänen kokemuksensa otetaan huomioon. Lainsäädäntö rasisminvastaisen työn tukena – millaisia lainsäädännön kehittämiskohtia tunnistamme? Suomessa pitää voida olla myös virallisesti kaksi- tai monikielinen, mikä toteutuu vain, jos väestötietojärjestelmä mahdollistaa useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinnin. Vain yhden äidinkielen rekisteröimiskäytäntö on ongelmallinen niin yksilön, perheiden kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Useamman äidinkielen merkitsemisen väestötietojärjestelmään tulee mahdollistaa, jotta henkilön kaikki äidinkielet tulisivat näkyväksi eikä lapsia ohjattaisi kielen opetuksessa väärin. Tämä antaisi myös hyväksynnän yhteiskunnan osalta olla monikielinen ja moninainen taustaltaan. Kahden kulttuurin perheissä nykykäytäntö koetaan epäkäytännöllisenä ja epäoikeudenmukaisena. Käytäntö pakottaa vanhemmat tekemään valinnan kielten välillä, ja asettaa vanhempien äidinkielet keskenään eriarvoiseen asemaan. Useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinti antaisi perheen kaikille kielille tasa-arvoisen ja virallisen statuksen, mahdollistaisi kaksikielisten lasten yhdenvertaisuuden, sekä jo olemassa olevien palveluiden tehokkaamman hyödyntämisen ja monikielisyyden varhaisen tukemisen. Lisäksi se ehkäisisi epätasa-arvoista kohtelua niin palveluissa kuin koulutuksessakin, kun henkilön kielellinen osaaminen pystyttäisiin paremmin ottamaan huomioon viranomaisten puolesta. Rasismista ja syrjinnästä pitää tehdä yhteiskunnassa tuomittavampaa. Rasismiin, syrjintään ja vihapuheeseen on puututtava kovemmin poliitikkojen ja viranomaisten taholta. Rasismista ja syrjinnästä pitäisi voida ilmoittaa vielä matalammalla kynnyksellä ja pitäisi olla luotto siihen, että kokemusten ilmoittaminen johtaa johonkin. Nyt kokemukset jäävät ilmoittamatta, koska ei uskota, että mikään muuttuu.  Kaksikielisyys äidinkielenä on kaksikulttuuristen lasten ja nuorten arkea. Oikeusministeriössä valmistui alkuvuonna 2020 selvitys jossa arvioitiin usean kielen merkitsemistä väestötietojärjestelmään.
Selvityksessä arvioitiin muutoksen vaikutuksia kieliryhmiin, sekä viranomaisten toimintaan tarkastellen kahta mahdollista toimintatapaa usean kielen merkitsemiseksi väestötietojärjestelmään. Ensimmäisessä vaihtoehdossa järjestelmään voisi kirjata useamman kuin yhden äidinkielen, joista yksi valittaisiin asiointikieleksi. Toisessa vaihtoehdossa kirjattaisiin yksi äidinkieli, jonka lisäksi järjestelmään olisi mahdollista ilmoittaa myös useita kotikieliä. Nämä vaihtoehdot eriteltiin malli A:ksi ja malli B:ksi. Selvitys lähetettiin lausuntokierrokselle helmikuussa, ja Familia ry vastasi siihen lausunnollaan toukokuussa 2020. Lausuntokierroksella pyydettiin kertomaan mitä muita mahdollisia vaikutuksia usean kielen merkitsemisellä väestötietojärjestelmään olisi kieliryhmille tai viranomaisille erotellen vastauksessa kaksi mahdollista toimintatapaa. Familian mielestä selvityksessä ei tarkasteltu riittävällä laajuudella muutoksen seurauksia monikielisten henkilöiden ja -perheiden kokemuksiin ja hyvinvointiin, tai mahdollisia positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan. Tarve useamman äidinkielen viralliselle merkitsemiselle on ollut Suomessa jo pitkään kasvaen edelleen monikielisyyden lisääntyessä. Malli A Yksikielisyyden normi pitäisi Suomessa purkaa, koska se ei vastaa todellisuutta. Suomessa on monia kaksi- ja monikielisiä kansalaisia, mutta virallisesti Suomessa voi olla vain yksikielinen. Annetuista vaihtoehdoista näemme malli A:n toteutustavan paremmaksi ratkaisuksi. Useamman äidinkielen mahdollistaminen väestötietojärjestelmään toisi esiin kielellistä moninaisuutta, joka on jo osa monen kaksi- ja monikielisen perheen normaalia arkea. Kaksi- ja monikielisissä perheissä nykyisen järjestelmän mukainen pakollinen valinta äidinkielestä asettaa vanhempien kielet keskenään eriarvoiseen asemaan, eivätkä vanhemmat aina osaa arvioida valinnan mahdollisia seurauksia. Mallin A mukainen muutos antaisi kaikille kaksi- ja monikielisissä perheissä puhutuille kielille tasa- arvoisen ja virallisen statuksen sekä mahdollistaisi lasten yhdenvertaisuuden ja monikielisyyden varhaisen tuen. Yksilön identiteetin ja itsemäärittelyn kannalta kysymys äidinkielten rekisteröinnistä on tärkeä. Mahdollisuus rekisteröidä useampi kuin yksi äidinkieli toisi kokemuksen siitä, että on hyväksytty osa yhteiskuntaa. Monikielisyys nähtäisiin hyväksyttävänä ja toivottavana yhteiskunnassa, sekä kaksi- ja monikielisyyteen liittyvät ennakkoluulot ja syrjintä voisivat vähentyä. Rekisteröintimallia kehitettäessä on tärkeää, ettei muutos johda kieliryhmien kielellisten oikeuksien vähenemiseen. Malli A helpottaa kuntien palveluiden suunnittelua, järjestämistä sekä kohdentamista. Tällä hetkellä kuntien resurssit äidinkielen opetuksessa, eivät vastaa tarvetta. Tieto äidinkielistä auttaisi tukemaan nykyisiä palveluja paremmin. Tarkemmilla kielitiedoilla olisi vaikutusta myös maahanmuuttajapalveluita suunniteltaessa, kohdennettaessa ja resursoidessa. Malli B Malli B ei anna mahdollisuutta ihmisten todellisten useampien äidinkielten näkymiseen ja tunnistamiseen jatkaen äidinkielten hierarkista jaottelua. Malli ei myöskään poistaisi tarvetta monikielisyyden tunnistamiseen ja monikielisen identiteetin vahvistamiseen ja hyväksymiseen vaan vaatimus useamman äidinkielen rekisteröinnistä ja tasa- arvoisesta kohtelemisesta olisi edelleen olemassa. Mallin B ehdottama kotikieli on terminä ongelmallinen. Henkilö voi puhua kotona kieltä, joka ei ole hänen toinen äidinkielensä tai äidinkielenä voi olla kieli, jota ei kotona puhuta. Kielellinen identiteetti jää mallissa B taka- alalle, eikä malli vastaa siihen tarpeeseen, jonka vuoksi selvitystä on ryhdytty tekemään, vaan olisi hallinnollisesti ja lainsäädännöllisesti helpoin toteuttaa selvityksessä esillä olevista vaihtoehdoista. Se ei huomioi monikielisten henkilöiden ja perheiden toivomaa muutosta. Familia ry  Listaus opinnäytetöistä, pro graduista sekä väitöskirjoista aiheesta kahden kulttuurin perheet ja parisuhde. Alkuun on listattuna Familia ry:n opinnäytetöitä ja muita selvityksiä, ja loppuun lisätty muita aiheeseen liittyviä töitä. Familia ry:n opinnäytetyöt
Muut Familian tutkimukset
MUITA TUTKIMUKSIA
Kahden kulttuurin lapsiin, kaksikielisyyteen, varhaiskasvatukseen ym. liittyvät tutkimukset Opinnäytetyöt
Pro gradut
Väitöskirjat
Kahden kulttuurin parisuhde ja perhe Opinnäytetyöt:
Pro gradut
Väitöskirjat
Muut tutkimukset
 Lukemalla säännöllisesti ääneen lapselle, voi vaikuttaa ratkaisevasti lapsen kaksikielisyyden, taitojen, mielikuvituksen ja tunneälyn kehittymiseen. Listaus lastenkirjoista, joissa aiheena on kahden kulttuurin perheet sekä monikulttuurisuus. Kirjoissa tutustutaan useisiin kulttuureihin sekä kaksi kulttuurisiin perheisiin erilaisten tarinoiden kautta. Lueteltuna on kirjoja, jotka sopivat vauvasta kouluikäisille lapsille.
Lastenkirjoja suomeksi
Lastenkirjoja englanniksi
Parisuhdeverkostossa toimivat järjestöt kohtaavat asiakastyössään sekä ammattilaisten ja vapaaehtoistoimintansa kautta vuosittain vähintään 50 000 erilaisissa parisuhdetilanteissa elävää ihmistä. Suomessa toimivien parisuhdetyötä tekevien järjestöjen tarjoamat matalan kynnyksen palvelut ovat merkityksellisiä niin perheiden hyvinvoinnin kuin kansantalouden näkökulmasta. Suomessa on ainutlaatuinen, julkisia palveluita täydentävä sosiaali- ja terveyspuolen järjestörakenne. Näiden järjestöjen tekemä parisuhde- ja hyvinvointityö on kansallisesti korvaamatonta ja tarvitsee rahoituksen toiminnalleen. Monissa tutkimuksissa on todettu, että vanhempien parisuhdeongelmat ovat yksi merkittävimmistä uhkatekijöistä lapsen turvalliselle kasvulle. Ennaltaehkäisevä työ on aina korjaavaa työtä halvempaa. Mikäli valtiovarainministeriön ehdottama budjettiriihen taloussuunnitelma menee suunnitellussa muodossa läpi, merkittävä määrä perheitä jää jatkossa vailla tarvitsemaansa tukea.  PARISUHDEVERKOSTON KANNANOTTO PARISUHDE- JA PERHEJÄRJESTÖJEN TOIMINTAEDELLYTYSTEN PUOLESTASuomessa toimivien parisuhdetyötä tekevien järjestöjen tarjoamat matalan kynnyksen palvelut ovat merkityksellisiä niin perheiden hyvinvoinnin kuin kansantalouden näkökulmasta. Psyykkisen hyvinvoinnin perusta luodaan kodin ihmissuhteissa. Vaikeuksia kohdanneiden parien tulisi saada tukea mah dollisimman varhain.
Parisuhdetukea tarjoavilla järjestöillä on jo pitkän aikaa ollut merkittävä rooli palveluiden ketteränä tuottajana ja kehittäjänä. Oikea-aikaisesti kohdennetulla avulla on pystytty ehkäisemään kalliimpien korjaavien tukimuotojen tarvetta. Parhaimmillaan tällä on kyetty vähentämään pitkittyneen ylikuormituksen aiheuttamia avioeroja sekä niiden seurannaisvaikutuksia – työuupumusta, päihde- ja mielenterveysongelmia. Myös Kansallisessa Lapsistrategiassa tulisi huomioida, että vanhempien riitely lasten läsnä ollessa on erityisen haitallista lasten psyykkiselle hyvinvoinnille. Monissa tutkimuksissa on todettu, että vanhempien parisuhdeongelmat ovat yksi merkittävimmistä uhkatekijöistä lapsen turvalliselle kasvulle. Parisuhdetyö mahdollistaa myös lasten ja vanhempien turvallisempia vuorovaikutussuhteita. Parisuhdekeskus Kataja on koordinoinut Suomessa toimivien parisuhdetyötä tekevien järjestöjen parisuhdeverkostoa jo 15 vuoden ajan. Verkosto toimii aktiivisesti parisuhdeteemojen esille nostajana ja alan valtakunnallisena vaikuttajana. Koronapandemia on lisännyt turvattomuutta ja epävarmuutta monissa perheissä. Matalan kynnyksen palveluita tarvitaan nyt erityisen paljon. Digitaalisesti tarjottavia palveluita lisänneet perhejärjestöt pystyvät vallitsevassa tilanteessa tarjoamaan tukimuotoja, joihin ei tarvitse jonottaa. Eri perhemuotojen palvelemiseen erikoistuneet järjestöt tuottavat tuloksellista ja ainutlaatuista vertaistukea eri elämäntilanteissa eläville pareille ja perheille. Suomessa on ainutlaatuinen, julkisia palveluita täydentävä sosiaali- ja terveyspuolen järjestörakenne. Järjestöjen tekemä parisuhde- ja hyvinvointityö on kansallisesti korvaamatonta ja tarvitsee rahoituksen toiminnalleen. Ennaltaehkäisevä työ on aina korjaavaa työtä halvempaa. Parisuhteita tukemalla tuetaan samalla kasvavia sukupolvia ja heidän hyvinvointiaan. Vanhempien hyvinvointi ja parisuhteen vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat vahvasti yhteydessä lasten hyvinvointiin. Parisuhdeverkostossa toimivat järjestöt kohtaavat asiakastyössään sekä ammattilaisten ja vapaaehtoistoimintansa kautta vuosittain vähintään 50 000 erilaisissa parisuhdetilanteissa elävää ihmistä. Mikäli valtiovarainministeriön ehdottama budjettiriihen taloussuunnitelma menee suunnitellussa muodossa läpi, toiminnan rahoituksen katkeamisen seurauksena merkittävä määrä perheitä jää jatkossa vailla tarvitsemaansa tukea. Olemme tilanteesta syvästi huolissamme. Toivomme, että rahoitus saa jatkua katkeamatta niin, että parit ja perheet tulevat jatkossakin autetuiksi heille räätälöityjen tukimuotojen kautta. Helsingissä 25.8.2020 Parisuhdeverkoston puolesta:
Lataa ja tulosta kannanotto (PDF)  Yleisin syy liittyä Familian jäseneksi on halu oppia ja opiskella suomen kieltä. Familialta toivottiin enemmän esimerkiksi intensiivikielikursseja, vapaata toimintaa yhdessä ja Duo vanhempainvalmennusta leikki-ikäisten ja kouluikäisten vanhemmille. Muun muassa nämä asiat selvisivät Familian vuonna 2019 toteutetussa jäsenkyselyssä. KYSELYN TAUSTAA
Vuonna 2019 keväällä toteutettuun Familian jäsenkyselyyn vastasi 52 ihmistä: 20 suomen kielellä ja 32 englannin kielellä. Lähes kaikki vastaajat olivat Familian jäseniä. Vastaajien enemmistö oli ollut jäsenenä Familiassa 1–3 vuotta. Vastaajista noin kolmasosa oli ollut jäsenenä alle vuoden. Vain neljäsosa vastaajista ei määritellyt itseään monikulttuurisen perheen jäseneksi. YLEISIN SYY LIITTYÄ FAMILIAN JÄSENEKSI ON HALU OPPIA SUOMEN KIELTÄ Yleisimmät syyt liittyä jäseneksi olivat Familian suomen kielen kursseille osallistuminen, tausta kaksi- ja/tai monikulttuurisessa perheessä, halu tutustua uusiin ihmisiin ja osallistuminen yleensä toimintaan. Muita perusteita olivat halu tukea muita muun muassa vapaaehtoisena ja toisaalta vaikutteiden, tuen ja avun saanti itselle. Jotkut vastaajista kokivat Familian toiminnan tärkeäksi erityisesti sen tarjotessa tietoa Suomesta ja estäessä yksinäisyyttä. Familiaan oli myös tultu jäseneksi jonkun suositeltua liittymistä. Ylivoimaisesti yleisin syy olla Familian jäsen perustui haluun oppia suomen kieltä. JÄSENET VOIVAT VAIKUTTAA FAMILIAN TOIMINTAAN Yli puolet kyselyyn vastanneista jäsenistä koki voivansa vaikuttaa Familian suunnitelmiin ja toimintaan. Tähän liittyi tietoisuus siitä, mitä Familian jäsenedut ovat. Kysyttäessä miten Familia voi kehittää jäsenetujaan, esiin nousi konkreettisia toiveita monipuolisemmasta toiminnasta Familiassa. Tapaamisia, tietoa, koulutusta ja kotoutumista tukevaa toimintaa kaivattiin lisää. Familian toivottiin selvittävän enemmän jäsenten tarpeita ja käytännön elämän haasteita. Adoptioperheet otettiin esimerkiksi ryhmästä, jonka erityistoiveita pyydettiin huomioimaan toimintaa järjestettäessä. Ruotsin kieli Suomen toisena virallisena kielenä toivottiin nostettavan esiin Familian toiminnassa. Familiaan toivottiin lisää aktiivisia jäseniä. Jäsentoiminnan organisoimiseen ja jäsenien osallistamiseen ehdotettiin yleensäkin lisää panostusta. Tiedottamisen tärkeys tuotiin myös esiin. FAMILIAN TIEDOTUS TOIMII, MUTTA PARANNETTAVAAKIN ON Familian toiminnasta koettiin pääsääntöisesti olevan helppo löytää tietoa. Järjestön kotisivuja pidettiin yleisesti helppokäyttöisinä ja niitä pidettiin keskeisenä tiedotuskanavana. Seuraavaksi eniten tietoa saatiin Facebookin ja uutiskirjeiden välityksellä. Lisätietoa tuli muiden kirjeiden ja Instagramin avulla. Jonkin verran asioista oltiin kuultu myös suoraan juttelemalla ihmisten kanssa. Lisätiedotustavaksi Familialle ehdotettiin Messengerin ja tekstiviestien käyttöä. Tiedottamisen tehostamiseksi, muillekin kuin jäsenille, mainittiin muun muassa lentolehtiset ja ilmoitustaulujen hyödyntäminen muun muassa oppilaitoksissa ja kirjastoissa. Jäsenet kokivat, että Familian kotisivut voisivat olla selkeämmät ja niiden visuaalista ilmettä voisi vielä parantaa. Kotisivuille ehdotettiin lisää ilmoituksia ja muistutuksia tapahtumista. Kommunikointia toivottiin yleensäkin lisättävän. Facebookiin toivottiin lisää englanninkielisiä viestejä, tositarinoita ja hyviä, herätteleviä ja innostavia kokemuksia jaettavaksi esimerkiksi kaksikulttuurisilta pareilta. Sosiaalisen median käytön parantamiseksi mainittiin ajoituksen ja muistutusten tärkeys. Tietoa ryhmätoiminnasta toivottiin myös englanniksi. Ilmoittautumislinkit pyydettiin laitettaviksi paremmin kotisivuilla esille. Olemassa olevien ryhmien toiminnasta tiedottaminen nähtiin tärkeänä. Toisaalta huomioitiin tarve saada tietoa myös tehokkaammin, jos jokin ryhmä loppuu. TOIVEITA JA PALAUTETTA FAMILIAN TOIMINNASTA Useimmat kyselyyn vastanneista jäsenistä ei ollut juuri kyselyajanjaksona osallistunut Familian toimintaan. Kysyttäessä syytä siihen, vastauksissa mainittiin lähtö kotimaahan, lastenhoito ja tietämättömyys toiminnasta esimerkiksi silloin kun jäsenyys oli vasta alkanut. Familian toimipaikan sijainti ja toiminnan ajankohta oli joillekin vastaajille hankala. Myös ajanpuute yleensä tai oma passiivisuus saattoivat vaikuttaa osallistumattomuuteen. Jokin kurssi oli saattanut myös jo loppua. Jäsenet toivat esille, että Familian tulisi pitää huolta siitä, ettei jokin hyväksi koettu ryhmätoiminta pääse hiipumaan. Siksi kurssien jälkeen toivottiin, että tehtäisiin aina palautekysely, joka auttaa ylläpitämään ja kehittämään kurssitoimintaa. Suomen kielen kurssit koettiin painottuvan alkeisiin. Jäsenet ehdottivatkin lisäkursseja, joissa voisi syventyä keskusteluun, kuuntelemiseen ja kirjoittamiseen. Eniten toimintaan osallistumista oli suomen kielen ryhmissä. Seuraavaksi eniten oli käyty keittiöklubilla, juhlissa, toimittu vapaaehtoisina ja seurattu Familian viestintää. Tulevaa toimintaa toivottiin suomen kielen kurssien ja luentojen osalta. Osa jäsenistä pyysi suomen kielen kurssien yhteyteen lastenhoitoapua. Jäsenet kaipasivat Familian toimintaohjelmaan lapsille suunnattua tekemistä ja kulttuuriaktiviteetteja. Vertaistukea ja erityisesti tukea oman kielen vahvistamiseksi pyydettiin. Muuta tärkeäksi koettua toimintaa olivat palveluneuvonta kuten parisuhde- ja lakineuvonta, oikeusapu, nuorisotoiminta, retket, asiantuntijakoulutus, nettitapaamiset, eropalvelut, ja varainkeruu. Jäsenten toivomuslistalla oli intensiivikeskusteluryhmät, ruotsin kielen kurssit, spontaanit ryhmät, kulttuuritoimintaan suuntautuneet vapaamuotoiset tapahtumat, yleensä vapaa toiminta yhdessä, urheilu vanhemmille ja lapsille ja vanhempainvalmennus isompien lasten vanhemmille kuten Race and Parenting. Familian toivottiin järjestävän myös isoja tapahtumia kuten luentotilaisuuksia ja paneelikeskusteluja tutkimuksiin liittyen sekä pajoja kaksikielisyydestä. JÄSENIÄ KIINNOSTAVAT AIHEET Jäseniä kiinnostavia aihepiirejä olivat erityisesti perheen kaksi/monikulttuurisuus, kulttuuri-identiteetti, kulttuurien välinen vanhemmuus, tapojen ja kulttuurien erilaisuus perhe-elämässä, jokapäiväiset haasteet, rasismi, mielenterveys, ero ja kriisit. Jäsenet toivoivat julkisia keskusteluja monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta kahden kulttuurin perheiden näkökulmasta sekä tapaamisia poliitikkojen tai esimerkiksi tasa-arvoaktivistien kanssa. Kysyttäessä, mihin kysymyksiin tai teemoihin Familian tulisi ensisijaisesti pyrkiä vaikuttamaan, eniten vastauksia sai kielipolitiikka. Menettelytavat kotoutumis-, työllisyys- ja perheasioissa olivat jäsenille myös keskeisiä. Familian tarjoama kotoutumisen alkuvaiheen koulutus ja valmennus ja nuorten asiat nähtiin keskeisinä. VAPAAEHTOISENA FAMILIASSA Kyselyssä selvitettiin myös vapaaehtoisten taitoja, joita he haluaisivat hyödyntää Familian toiminnassa. Näitä olivat ruoanlaitto, visuaalinen osaaminen, englannin kieli ja sen opettaminen, yleensä halu auttaa muita, ryhmänohjaaminen, valmennus, viestintäosaaminen, tausta sosiaalialalla, kaksi/monikulttuurisuuden tuntemus, tiedetausta, luonnonsuojelu, ekotietoisuus ja ympäristökasvatus. Vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen toivottiin vahvaa yhteisöä Familialta. Kyselyssä painotettiin, ettei vapaaehtoisten toimintaan tule missään nimessä suhtautua itsestään selvyytenä. Vapaaehtoisten rekrytointiin, koulutukseen ja tukeen kannattaa siis panostaa. Vapaaehtoistoiminnan kehittämisen osalta toivottiin vapaaehtoisten osallistamista ja tukemista, jotta voidaan kehittää ja toteuttaa uudenlaista toimintaa. Vapaaehtoisten olisi vastaajien mukaan hyvä verkostoitua paremmin. Kyselyssä tuotiin esille ajatus, että vapaaehtoistoimintaa on myös se, että kertoo omille ystäville Familiasta. Vapaaehtoistoimintaan liittyviä tapaamisia, työpajoja, luentoja ja opastuksia ehdotettiin lisättävän. Vapaaehtoisten erilaiset, yksilölliset mahdollisuudet toteuttaa vapaaehtoistyötä toivottiin huomioitavan paremmin. Aktiivisempi, välittömämpi yhteydenpito vapaaehtoisiin koettiin tärkeäksi. Vapaaehtoisille voisi esimerkiksi lähettää omia uutiskirjeitä, joissa olisi toimiston ja aktiivisten vapaaehtoisten kuulumisia. VALTAOSA SUOSITTELISI FAMILIAN TOIMINTAA MUILLE Vastaajista 88 % suosittelisi Familiaa ystävälle. Lähes vastaaviin lukuihin yllettiin kysyttäessä tukevatko Familia palvelut ja toiminnat kaksikulttuurisia perheitä lisäten heidän hyvinvointiaan. Familian rohkeus paneutua kahden kulttuurien parien ja perheiden erityiskysymyksiin, silloinkin kun kukaan muu ei vielä toimi, sai kiitosta. Jäsenet arvostivat Familian yhteisöllisyyttä, kotoisuutta ja ystävällistä ilmapiiriä. Jäsenet kokivat, että kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti ja hyväntuulisesti, mikä auttaa selviämään arjessa. Familian toiminta kahden kulttuurin perheiden asiantuntijana ja vertaistoiminnan mahdollistajana koettiin merkitykselliseksi. Familian mahdollisia heikkouksia olivat vastaajien mukaan resurssit. Palkattuja työntekijöitä ja vapaaehtoisia voisi vastaajien mukaan olla enemmänkin. Viikonlopputoimintaa toivottiin enemmän. Ilta- ja iltapäiväkursseja kaivattiin selvästi Familian toimintaan. Familian sijainti Sörnäisissä oli joillekin vastaajille syrjäinen. Nykyiset tilat koettiin asettavan omat haasteensa matalan kynnyksen toiminnalle. Myös sisäänpääsy iltaisin ja viikonloppuisin koettiin haastavaksi. Familian keittiössä toivottiin mahdollisuutta leipoa ja laittaa ruokaa. Toisaalta pääkaupunkikeskeisyys oli myös muualla asuville rajoite. Kyselyssä pohdittiin, että Familian olisi hyvä olla järjestönä tuttu ainakin kaikkien monikulttuuristen perheiden keskuudessa ja senkin vuoksi tehokas tiedottaminen ja monipuolinen esille olo on mediassa ja yleensä yhteiskunnassa nähtiin järjestölle tärkeäksi. *** Sydämellinen kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille! Mielipiteenne on meille arvokas ja haluamme ottaa toiveenne mahdollisimman hyvin huomioon Familian toimintaa kehitettäessä. Tähän kyselyyn on vastannut vain osa ihmisistä, jotka ovat mukana Familian monipuolisessa toiminnassa. Nyt kysymmekin uudestaan kaikilta Familian toiminnasta kiinnostuneilta, jäseniltä ja ei-jäseniltä, millaista toimintaa te kaipaatte tulevaisuudessa? Voit vastata tähän linkin takana olevaan kyselyyn anonyymisti: |
familia kirjastoKirjasto-sivuilta löydät artikkeleita, juttuja, vinkkejä ja oppaita sekä tutkimustietoa kahden kulttuurin perheitä lähellä olevista aiheista
kategoriat
All
|
RSS Feed
|
|
|
Familia ry johtava kahden kulttuurin perheiden asiantuntija ja edunvalvoja.
|
|
© Familia 2021