 KOHTI SUJUVAMPIA PROSESSEJAFamilian Rinnallasi-hanke järjesti perjantaina 21.5. virkamiesten ja kansanedustajien paneelikeskustelun perhesideperusteisesta muutosta Suomeen ja miten voisimme sujuvoittaa asiakkaille raskaita oleskelulupaprosesseja. Lähes kaikkea pitää parantaa. Lakeja, digitalisaatiota, viranomaisten koulutusta ja tapaa kohdata asiakkaat sekä yhteistyötä eri ministeriöiden välillä. Erilaisille asiakkaille pitäisi pystyä tiedottamaan selkeästi, mitä oleskeluluvan käsittely häneltä edellyttää ja millaista selvitystä viranomaiselle on toimitettava. KOKEMUSASIANTUNTIJAT KYSYVÄT Osallistujat lähettivät omia kysymyksiään ilmoittautuessaan. Iso osa niistä käsitteli oleskelulupaprosessin kestoa, kalleutta ja monimutkaisuutta. Hakijat voivat joutua eriarvoiseen asemaan keskenään riippuen lähtömaasta ja taustasta. Välimatkat Suomen edustustoon – joita on maailmalla harvassa - voivat olla hyvin eri pituisia. Prosessi voi vaatia kaksi käyntiä edustustossa, jos tunnistautumisen lisäksi vaaditaan myös hakijan haastattelu. Asiakasmaksut vaihtelevat maasta toiseen eivätkä kaikki ole saaneet niistä etukäteen tietoa. Ulkoinen palveluntarjoaja VFS Global, jolle osa prosessin vaiheista on ulkoistettu monissa maissa, ei saa hyvää arviota asiakaspalvelusta eikä -tiedotuksesta. Käsittely tulee kalliiksi, jotkut perheet velkaantuvat ja Suomessa oleva perheenkokoajan vaikea tilanne voi teettää töitä kunnan sosiaalipalveluissa. Mielen hyvinvointi kärsii väistämättä prosessissa, jonka lopputulemaa ja kestoa ei tiedä. Kansanedustaja Veronika Honkasalo Vasemmistoliitosta kantaa huolta hakijoiden eriarvoisuudesta. Suomessa on toki järjestöjä ja hienoja kansalaisaktiiveja, jotka avustavat ihmisiä oleskelulupaprosesseissa ja voivat nostaa epäoikeudenmukaisuuksia julkisuuteen. Kaikilla ei tukiverkkoja ole. ”Systeemi on todella rikki, jos oikeuden toteutuminen on kiinni aktivisteista”, Honkasalo sanoo. ”Perustuslaki velvoittaa ihmisoikeusmyönteiseen laintulkintaan. Sitä pitäisi päästä nopeammin toteuttamaan, kun sellainen tahtotila hallitusohjelmassa on”, kansanedustaja RKP:n Eva Biaudet toteaa. ESTERATA VAI EI? Oleskelulupaprosessin itse läpi käyneet ovat kuvanneet kokemuksen tuntuvan esteradalta, juontaja ja kokemusasiantuntija Leena Viikari kertoo. Ikään kuin byrokratia olisi rakennettu maahanmuuton vaarojen torjumiseksi. Onko ajattelu vanhanaikainen? Itse ulkomailla asunut ulkoministeriön poliittinen valtiosihteeri Johanna Sumuvuori kertoi oivaltaneensa kuinka vaikea Suomen systeemi voi olla maahan muuttaneille, vaikka se kantasuomalaisille toimisikin. Viranomaisten pitäisi herkistyä yksilöllisille kokemuksille. Suomen maahanmuuttohistoria on nuori ja vasta nyt ollaan vaiheessa, jossa ymmärrämme tarvitsevamme maahanmuuttoa. ”Tämä vaatii toimivaa järjestelmää ja että markkinoimme Suomea hyvänä ja turvallisena maana elää. Tämä on iso kokonaisuus, jossa lupaprosessit ovat vain yksi, vaikkakin tärkeä osa”, Sumuvuori sanoo. Honkasalo arvelee, että moni suomalainen ei edes tiedä lupahallinnon raskaudesta ennen kuin tilanne tulee lähipiiriin tai omalle kohdalle. Sdp:n Eveliina Heinäluoma katsoo, että asiakkaiden kohtaamista ja yksilöllisten tilanteiden huomioimista on parannettava. Eva Biaudet visioi, että Maahanmuuttoviraston tulisi olla kuin verovirasto, joka neuvoo ja palvelee asiakkaita hakemuksen käsittelyssä. STATUKSETTOMAN TILAN JÄLKIVAIKUTUKSIA KORJATAAN PITKÄÄN Juontaja Leena Viikari kertoi tilaisuudessa avioituneensa alun perin Irakista turvapaikanhakijana vuonna 2015 tulleen miehen kanssa. Oleskelulupaprosesseissa pariskuntana vierähti reilut kolme vuotta. Neljän hengen uusperhe eli pitkän aikaa yhden opettajan palkalla. Ulkomaalainen, oleskelulupaa odottava puoliso on vailla työnteko-oikeutta, tuloja ja pääsyä opintoihin. ”Statuksettoman välitilan aiheuttamia taloudellisia, henkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia korjataan parisuhteessamme edelleen. Kahden kulttuurin suhde on muutenkin vaativa”, Viikari kertoo. ”Kukaan ei hyödy marginaaliin työntämisestä”, kommentoi Honkasalo. ”Paras ja selkein ratkaisu on saada päätökset nopeasti”, sanoo vastuualueen johtaja Kaj Swanljung Migristä. MILLAINEN LIITTO VIRANOMAISILLE KELPAA? Perhe ja parisuhde ovat käsitteinä kaiken aikaa muovautuvia. ”Nykyisin Suomessa parisuhde- ja perhemuotoja on hyvin monenlaisia. Asianosaiset itse päättävät, millainen on heidän parisuhteensa, mitkä ovat sen raamit ja mitä siinä tapahtuu. Oleskelulupaperusteena ei kelpaa mikään muu kuin avioliitto eivätkä lupaa hakevat pariskunnat voi muodostaa omannäköisiään suhteita. Miksi viranomaisilla on oikeus määrittää yli parisuhteen osapuolten, millainen suhde on oikea tai kelpaava”, Viikari kysyy. Migrin Swanljung korjaa, että lain mukaan on mahdollista saada oleskelulupa myös vakiintuneen seurustelusuhteen perusteella, vähintään kahden vuoden avoliiton jälkeen tai jos on yhteinen lapsi. Hän lisää, että ehdot perustuvat lainsäädäntöön eivätkä viranomaisten näkemyksiin. Käytännössä monet pariskunnat kokevat, että on solmittava perinteinen avioliitto, jotta suhde vakuuttaisi viranomaiset. Seurustelusuhteen perusteella hakeville on korkeat tulovaatimukset, joihin harva köyhemmästä maasta tuleva yltää. Viikari kertoi, että omassa tapauksessa piti vakuutella, että parisuhde on muodoltaan juuri oikeanlainen, vaikka viranomaiset eivät sen aitoutta epäilleetkään. Veronika Honkasalo kertoo olleensa mukana tutkimusprojektissa, jossa tutkijat ja journalistit tarkastelivat niin kutsuttuja lumeavioliittoepäilyjä. Sen perusteella vaikutti, että viranomaisten päätöksessä elää vahva oletus romanttisesta rakkaudesta ja sovinnaisesta reitistä kohti avioliittoa. Tämä on Honkasalon mielestä yhteiskunnalta raju tapa puuttua ihmissuhteisiin. ”Jännitetään sitä, että molempien puolisoiden pitäisi kyetä tuottamaan yhdenmukaista tarinaa siitä, että kyllä tämä on tosirakkautta. Vaikka tiedämme tietysti, että puolisoiden tai perheenjäsenten kokemukset ovat aina erilaisia”, Honkasalo kuvailee. ”Nousee kyyneleet silmiin, kun tästä viimein puhutaan”, kommentoi eräs osallistuja Zoomissa tässä vaiheessa tilaisuutta. KOKEMUSASIANTUNTIJOITA MUKAA PALVELUJEN KEHITTÄMISEEN Sekä sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Minna Hulkkonen että Migrin Swanljung korostavat kuinka vaativaa ja korkeaa ammattitaitoa vaativaa työtä lain tulkinta ja soveltaminen ovat, kun perhesideperusteisia hakemuksia käsitellään. Ahdistunut asiakaskokemus on ymmärrettävä tilanteessa, jossa oma läheisin ihmissuhde joutuu viranomaisen tarkastelun kohteeksi. Yksi osallistuja tuo chatissa esiin ajatuksen, että kokemusasiantuntijoita pitäisi ottaa mukaan palvelujen kehittämiseen. Sekä sisäministeriön Hulkkonen että Migrin Swanljung kannattavat tätä ja kertovat ottavansa sen mukaan oivalluksena, jonka haluavat viedä tilaisuudesta mukanaan organisaatioihinsa. ”Luottamuksellinen ja hyvä ilmapiiri on tärkeää, myös asian selvittämisen kannalta. Olen itsekin turvapaikkapuhutteluja ja perhesidekuulemisia aiemmin tehnyt ja tiedän tämän. Tähän kiinnitetään myös virkamiesten koulutuksessa paljon huomiota”, Swanljung kertoo. KOKONAISREMONTTI ULKOMAALAISLAKIIN TULOSSA Ylijohtaja Minna Hulkkonen myöntää, ettei Suomen maahanmuuttolainsäädäntö ole kovin selkeä kokonaisuus. Perustana on vuodelta 2004 oleva ulkomaalaislaki, johon on tehty jo 100 muutosta. Ulkomaalaislainsäädäntöä tulee paljon suoraan EU:sta ja sitä tehdään monen ministeriön alalla. Kokonaisvaltaisempaa otetta tarvitaan. Ulkomaalaislain kokonaisuudistus on edessä tulevina vuosina. Esiselvitys käynnistyy sisäministeriössä tällä vaalikaudella. ”Näen tämän lainsäädännön kehittämiskysymyksenä enemmän kuin asennekysymyksenä. Meillä on erinomaisia lainsäätäjiä Suomessa eikä täällä tehdä ilkeitä lakeja”, Hulkkonen toteaa viranomaisten asenteita käsittelevään keskusteluun. teksti: Sanna Rummakko / Rinnallasi
0 Comments
Familia ry tukee ehdotettuja muutoksia ulkomaalaislakiin, joiden tavoitteena on nopeuttaa erityisasiantuntijoiden ja kasvuyrittäjien sekä heidän perheenjäsentensä maahantuloa. Samalla katsomme, että muutoksien lähtökohta on liian kapea ja riittämätön olemassaoleviin moninaisiin D-viisumitarpeisiin. Vaikka tämä on hyvä ensiaskel oleskelulupaprosessin tehostamiseksi ja maahanpääsyn nopeuttamiseksi, tulisi huomioida yhdenvertaisesti myös suomalaisten perheenjäsenten maahantulo.
Viisumiluokituksessa voidaan hyödyntää esim. Saksan mallia, jossa luokitukset palvelevat paremmin erilaisia maahantulon tarpeita sekä erilaisia kohderyhmiä, ml. suomalaisten puolisot/perheenjäsenet. Nykyinen oleskelulupaprosessi suomalaisten perheenjäsenille on kohtuuttoman pitkä ja vaikeuttaa kahden maan perheiden perhe-elämää ja urasuunnitelmia. Lausunnolla olevassa lakiluonnoksessa ei näin laajasti D-viisumia ole lähestytty, mutta laajemmat tarpeet eri kohderyhmien maahantulon nopeuttamiseksi on tiedostettava. Mahdollistavat laajennukset nopealla aikataululla on varmistettava. Yhdenvertaisuuden nimissä kansallista D-viisumia tulisi voida hakea myös suomalaisen perheenjäsenen. Vähintään tulisi pystyä esittämään aikataulu D-viisumin muille kohderyhmille, ml. suomalaisten puolisot/perheenjäsenet. Monet kahden kulttuurin perheenjäsenet ovat joutuneet pandemian vuoksi kärsimään viivytyksistä ja pakkoerossa olemisesta viimeisen vuoden aikana. Oleskelulupaprosesseihin on tullut uusia esteitä mm. edustustojen toiminnan poikkeuksien tai eri valtioiden kansallisten pandemiarajoitusten vuoksi. Laajentamalla kansallisen viisumin soveltamisalaa perhesiteen perusteella oleskelulupaa hakeviin voisimme edistää hallittua ja Suomea väestörakenteellisesti hyödyttävää maahanmuuttoa. Muuttajat pääsisivät kotoutumaan nopeammin, mikä niin ikään hyödyttäisi koko yhteiskuntaa. Familia ry Elina Helmanen toiminnanjohtaja  LAPSET JA NUORET KOKEVAT RASISMIA, MUTTA MYÖS VERTAISTUKEA JA ROOLIMALLEJA ON ENTISTÄ ENEMMÄNFamilia on viime kuukausina tarttunut tarmokkaasti antirasismitoimintaan muiden muassa tekemällä kyselytutkimuksen kahden kulttuurin perheiden kokemasta rasismista ja syrjinnästä, kouluttamalla henkilökuntaansa sekä järjestämällä työpajoja kohderyhmälleen. Torstaina 11.3.2021 järjestettiin webinaari aiheesta Suomi kasvuympäristönä kahden kulttuurin lapsille ja nuorille. Asiantuntijavieraana oli tohtori Shadia Rask Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja osallistujia noin 40. Shadia Rask on ollut mukana tekemässä monia tutkimuksia ja toimii kehittämishankkeissa. Lisäksi hän esiintyy paljon mediassa, sillä aihe on ollut esillä ehkä enemmän kuin koskaan esimerkiksi siksi, että Yhdysvalloista alkunsa saanut Black Lives Matter -liikehdintä vaikuttaa Suomessakin. KEITÄ RASISMI SUOMESSA KOSKETTAA?Rasismi ja syrjintä koskettavat esimerkiksi niitä kahden kulttuurin perheitä, joissa toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ns. rodullistettu henkilö. Perheiden lapsetkin voivat olla rodullistamisen kohteena esimerkiksi ulkonäkönsä tai nimensä vuoksi. Suomeen adoptoidut lapset ja heidän vanhempansa saattavat myös olla niitä, joita asia koskettaa. Rasismia ja rodullistamista kokevat Suomessa hyvin monet eri ihmisryhmät, eivät pelkästään ihonväriltään tummemmat afrosuomalaiset vaan myös Suomen venäläiset, romanit ja saamelaiset. Vaikka elämmekin maassa, jonka on uutisoitu olevan Euroopan rasistisin ja jossa irakilaisen pitää lähettää kolme kertaa enemmän työhakemuksia päästäkseen työhaastatteluun, ja somalialaisen peräti neljä kertaa enemmän verrattuna kantasuomalaisella nimellä varustettuun ihmiseen, on silti paljon mitä voimme tehdä tilanteen parantamiseksi. Antirasismia voi edistää esimerkiksi tarkastelemalla omia ajattelutapojaan ja mahdollisia etuoikeuksiaan sekä opettelemalla käsittelemään asiaa nyt kasvavien lasten ja nuorten kanssa. Aiheiden käsittely mediassa on niin ikään todella tärkeää lapsille ja nuorille, jotta he näkevät myös itsensä näköisiä ihmisiä julkisuudessa. ”On todella tärkeää, että on samaistuttavia aikuisia, jotka puhuvat juuri niistä asioista, joita itse kokee ja elää”, Shadia Rask sanoo. RODULLISTAMINEN ON PROSESSI, TULOKSENA RASISMIARasismin taustalla on rodullistamisen ja toiseuttamisen prosesseja. Shadia Raskin määritelmän mukaan rodullistaminen on oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja, joita ihmisiin liitetään todellisten tai kuviteltujen fyysisten ominaisuuksien, esimerkiksi ihonvärin vuoksi. Toiseuttaminen on prosessi, jossa tuotetaan eroja esimerkiksi kansallisuuden, ihonvärin, sukupuolen tai yhteiskuntaluokan perusteella. Prosessit käynnistyvät usein siitä, että henkilö poikkeaa suomalaisessa yhteiskunnassa hallitsevasta valkonormatiivisuudesta eli oletuksesta, että suomalainen on tietyn näköinen ja ihonväriltään valkoinen. Tämä vaikuttaa siihen, miten tulee nähdyksi ja kohdelluksi eri tilanteissa. Ympäristö voi kohdella henkilöä erilaisena, vähemmän suomalaisena, toisenlaisena tai tietynlaisena siksi, että hänen ”toiset juurensa” on tiedetty tai oletettu. Jatkuvana kokemuksena toiseuttaminen voi aiheuttaa kokemusta huonommuudesta, joka helposti sisäistyy osaksi ihmisen omakuvaa. Päätöksenteossa tai arkipuheessa esimerkiksi käsitteitä kuin maahanmuuttaja tai maahanmuuttajataustainen saatetaan pitää neutraaleina ja tilastoihin perustuvina sanoina, mutta puheen kohteen mielestä ne eivät sitä välttämättä olekaan. Maahanmuuttajalla viitataan usein ei-valkoiseen, ei-suomalaiseen, ei-keskiluokkaiseen, mikä voi sen kohteeksi joutuvasta olla loukkaavaa ja vähempiarvoisena pitävää puhetta. MONINAISUUS VOI OLLA VAHVUUSSe, että Suomessa on runsaasti rasismia ja syrjintää, ei suoraan määritä mitä yksittäinen ihminen kokee ja millaista hänen elämänsä on. Tämä on aina erittäin yksilöllistä. Tilastomääritelmien tai väestötasoisten tietojen perusteella ei voi tietää millainen on yksilön perhetilanne tai kokemus identiteetistään. Kahden kulttuurin perheissä on paljon voimavarojakin. Erityisyys, monipuolinen kielitaito tai kansainvälisyys voi rakentua myös vahvuudeksi. Lapsen kasvuympäristö koostuu hyvin monenlaisista tekijöistä. Perheen tilanne ja asema yhteiskunnassa kokonaisuudessaan vaikuttaa lapsen elämään. Millainen on perheen toimeentulo? Millaisia etuoikeuksia ja voimavaratekijöitä perheessä on? Miten hyvin vanhemmat kykenevät tukemaan lastaan ja auttamaan siinä, että hänen moninaisuutensa muodostuukin vahvuudeksi? ROOLIMALLIEN TÄRKEYDESTÄ On tärkeää, että vanhemmat osaavat puhua ja kysyä lapsilta myös rasismin ja syrjinnän kokemuksista, tietenkin lapsentasoisesti. Kyse on siitä, miten sanoitamme lapsille, että me tiedämme ja meille voi puhua sellaisista asioista kuin nimittely tai rasismi, joita lapsi voi kohdata.
Lapset ja nuoret eivät tietenkään elä maailmassa, jossa kaikki riippuisi vain vanhemmista. Myös julkisuus ja media muokkaavat maailmankuvaa. Representaatio viittaa siihen, miten edustavasti erilaiset ihmiset näkyvät yhteiskunnassa ja näkyykö julkisuudessa samaistumisen kohteita kaikille. Tässä on Raskin mukaan menty huimasti eteenpäin verrattuna esimerkiksi parin vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. On paitsi nuoria artisteja ja mediapersoonia myös kahden kulttuurin perheissä kasvaneita aikuisia asiantuntijoita. Tärkeäksi tekijäksi Rask nostaa representaatiot, roolimallit ja valtamediassa olevat sisällöt, joissa on nykyään erilaisia päähenkilöitä. ”Vertaistukea, vertaisuutta ja sanoja omille kokemuksille on nykyisin paljon enemmän kuin ennen”, Rask katsoo. Kehitys liittyy myös työelämään. Tällä hetkellä työnantajien syrjivät asenteet vaikeuttavat monien Suomessa asuvien ihmisten työelämään osallistumista, mutta muutosta tapahtuu väestörakenteen moninaistuessa. ”Toivoa piilee esimerkiksi siinä, että yhä enemmän työnantajat tunnistavat asiakaskuntansa ja yhteiskunnan moninaisuuden, ja silloin tarvitaan erilaista osaamista ja kykyjä. Työelämässä moninainen tausta voikin olla valttikortti”, Rask sanoo. Sanna Rummakko Familia ry:n näkemyksiä Helsingin kaupungin palveluiden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nykytilasta ja edistämistarpeista
Kahden kulttuurin perheet törmäävät kaupungin palveluissa edelleen moniin ennakkoluuloihin, oletuksiin ja käytännön haasteisiin. Kaikille turvallisten, avointen ja syrjimättömien palvelujen ohella on tärkeää varmistaa, että kahden kulttuurin perheiden erityistarpeet tunnistetaan. Helsingissä on tärkeää vahvistaa toimintamalleja ottamalla huomioon monimuotoisuus, sekä tukemalla kaupunkilaisten hyvinvointia ja keinoja tuoda esiin omaa identiteettiään turvallisessa ympäristössä. Palveluiden on vastattava kahden kulttuurin perheiden ja parien tarpeisiin ihmisen koko elinkaaren ajaksi. Huomioon on otettava molemmat puolisot/vanhemmat, ei vain suomalaissyntyistä vanhempaa, ja mahdollisen kielimuurin rikkomiseksi on tehtävä aktiiviseksi kaupungissa työtä. Palvelut on järjestettävä tasavertaisesti kaikille Helsingissä asuville henkilöille, eikä kukaan saa jäädä paitsi viranomaisten järjestämistä palveluista kielitaitonsa tai muun ominaisuutensa vuoksi. Haluamme, että monikielisten helsinkiläisten olemassaolo tunnistetaan paremmin ja että heidän kielitaitoaan arvostetaan. Tavoitteena tulee olla tulevaisuus, jossa Helsingin monikieliset osaajat, tekijät ja päättäjät saavat lapsesta asti kokea olevansa voimavara. Helsingin tulevaisuus on oltava monikielinen. Erityisen tärkeää on panostaa lapsiperheiden palveluiden kehittämiseen ja järjestämiseen. Varhaiskasvatuksen ja koulun tulee tukea lasta ja hänen koko perhettään, myös sitä vanhempaa, joka ei puhu välttämättä suomea. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lapsen kaikkien äidinkielten tukemiseen ja oman äidinkielen opetuksen tilaan ja opetuksen saatavuuteen. Hyvinvoivissa, elinvoimaisissa ja yhdenvertaisessa kaupungissa tuetaan monimuotoisuutta, ja annetaan ihmisille työkalut ja edellytykset identiteetin muodostamiselle ja kehittämiselle. Erityisen tärkeää on tukea lasten ja nuorten identiteetin kehittymistä. Identiteetti on kirjava kokonaisuus, johon mahtuu useampia kieliä. Lasten hyödyntämisessä palveluissa on otettava huomioon lapsen oikeudet, yleisperiaatteina syrjinnän kielto, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus kehittymiseen sekä lapsen oikeus tulla kuulluksi ja hänen näkemystensä kunnioittaminen. Lapsen identiteetin ja persoonallisuuden kehittymiselle näiden oikeuksien toteutuminen on olennaisen tärkeää. Osallistavaa ja aktiivista ilmapiiriä pitää tukea. Kaikki kaupunkilaiset otetaan mukaan päättämään heitä koskevista asioista ja arjesta, sekä tarjotaan heille tarvittavaa tietoa. Toimenpide-ehdotuksia 1. KULTTUURI-IDENTITEETIN TUKEMINEN · Kouluissa on turvattava riittävä S2 -opetusresurssi. · Oman äidinkielen opetuksen saatavuus on turvattava. · Varhaiskasvatuksessa on huomioitava kaikki lapsen kotikielet. 2. RÄÄTÄLÖIDYT PALVELUT · Kaikki kaupungin järjestämien tai yksityiseltä puolelta ostettavien palvelujen tulee olla kulttuurisensitiivisiä. · Perusopetuksessa opetushenkilöstöltä vaaditaan kulttuurisensitiivistä työotetta. · Panostetaan kohdennettuun viestintään ja yksilölliseen palveluohjaukseen palvelujen saatavuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. · Palveluiden järjestämisessä on kuultava kahden kulttuurin arkea elävien ihmisten tarpeita ja kehitystoiveita. 3. KAHDEN KULTTUURIN PERHEET OSANA KUNTAA · Helsinki sitoutuu antirasistisiin toimintatapoihin. · Poliittisen keskustelun vihamielisyyteen puututaan, ja kunnallisessa päätöksenteossa luodaan tilaa kaikenlaisille ihmisille. · Kaupungissa on oltava edellytykset sille, että yksilöt pystyvät vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. · Kaupunki tarjoaa saavutettavaa ja hyödynnettävää tietoa asukkailleen mahdollisimman monella eri kielellä. Yleiset selontekoa koskevat kommentit
Familia ry kiittää mahdollisuudesta lausua kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista koskevaan selontekoon. Selonteko on lähtökohdiltaan hyvä ja siinä on kiitettävästi huomioitu maahan muuttaneiden heterogeenisyys ryhmänä sekä erilaisten maahan muuttaneiden erilaiset tarpeet ja tilanteet. Kahden kulttuurin perheissä maahan muuttaneella on usein suomalainen puoliso. Suomalaisen puolison olemassaolo voi olla kotoutumista tehostava resurssi, jota voisi hyödyntää enemmänkin. Suomalaisella puolisolla on yleensä yhteiskuntatietoutta, verkostoja ja suomi tai ruotsi äidinkielenä, joten hänen avustuksellaan maahan muuttanut voi harjoittaa kielitaitoaan kotona. Tämä resurssi olisi hyvä ottaa huomioon ja hyödyntää kotoutumiskoulutuksessa. Kommentit lukuihin 1-6: Tilannekuva ja keskeiset muutostekijät. Pyydämme tarvittaessa kirjaamaan vain tiiviin yleisen lausunnon luvusta ja yksityiskohtaisesti vain tärkeimmät kommentoitavat tai mahdollisesti puuttuvat asiat. Kotoutumisprosessin tehostaminen ja nopeuttaminen on tavoitteena kannatettava, vaikka maahan muuttaneiden moninaisuus ryhmänä ja yksilölliset erot tuleekin aina huomioida toimenpiteitä suunniteltaessa. Henkilön olemassa olevaa koulutusta ja työkokemusta on osattava tunnistaa ja hyödyntää paremmin kotoutumisessa ja työllistymisellä tarjoamalla täydennyskoulutusta ja kursseja. Aikaisemman koulutuksen ja työkokemuksen täydellinen sivuuttaminen ja kaiken aloittaminen kokonaan alusta vaikuttaa suoraan henkilön motivaatioon ja hyvinvointiin. Yksilöllinen arviointi vähentää keskeytyneitä opintoja. Osalla maahan muuttaneista on edellytykset omaksua suomen kieli ja kotoutua varsin hyvin jopa yhdessä vuodessa. Esimerkiksi Familian kohderyhmässä eli kahden kulttuurin perheissä monella ulkomaalaisella puolisolla on riittävä koulutuspohja ja oppimisvalmiudet nopeaan kotoutumiseen. Nopea työelämään integroituminen on yleensä tavoitteena lähes kaikilla. Tehostamistavoitteen tulisi Familian mielestä ulottua kaikkiin oleskelulupaprosseihin perusteesta riippumatta, jotta maahan muuttanut pääsee nopeasti kotouttavien toimien piiriin ja saa työnteko-oikeuden. Myös perhesideperusteisten oleskelulupaprosessien käsittelyä tulisi nopeuttaa nykyisestä, ei ainoastaan työperusteisten. Familia on toiminnassaan oleskelulupaprosessien parissa havainnut, että yleensä vähintään joitakin kuukausia kestävä luvan hakeminen ja päätöksen odottaminen ovat kahden kulttuurin perheille huomattavan stressaava ajanjakso, jolloin ulkomailta muuttaneella puolisolla ei ole työnteko-oikeutta eikä juurikaan osallisuutta yhteiskunnassa. Kotouttamisvastuun siirtämisen kunnille tulee tarkoittaa myös sitä, että kunnille turvataan resurssit huolehtia kotouttavista toimista tehokkaasti ja erilaiset maahan muuttaneiden ryhmät ja yksilöt huomioiden. Maahan muuttaneet ihmiset tulee nähdä yksilöinä eikä vain taustamaan tai kulttuurin osana. Kuten selonteossa todetaan osallisuus koostuu monesta eritekijästä. Haluamme nostaa esille erityisesti hyvinvoinnin ja yhteisöön kuulumisen. Jokaisen yksilön, perheen, lapsen ja nuoren tulee tuntea kuuluvansa ja olevansa täysimääräisesti hyväksytty sellaisena kuin on. Monikielistä ja monikulttuurista identiteettiä pitää tukea myös palvelurakenteemme kautta entistä paremmin. Selonteossa on tuotu esille etuuksien jakautuminen suhteessa suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten kesken. Tämä yhtenä nostona monesta sellaisesta asiasta, josta monesti julkisuudessa kerrotaan vain yhtä näkökulmaa tai disinformaatiota. Tämä johtaa usein negatiiviseen yhteiskunnalliseen puheeseen maahan muuttajia kohtaan. On tärkeää, että julkisuudessa tuodaan tietoa kokonaisvaltaisesti esille, hahmotetaan kokonaisuuksia, ja siten ehkäistään ennakkoluulojen rakentumista yhteiskunnassa. Kommentit lukuun 7: Maahanmuuttajien työllisyyden ja osallisuuden edistäminen Kielitaidon on todettu kehittyvän parhaiten ympäristössä, jossa kieli löytää merkityksensä. Työpaikalla työssä tapahtuva kielenoppiminen on osalle tehokkaampaa kuin kursseilla istuminen, erityisesti käytännön työtehtäviin suuntavilla. Kieliopinnot pitää viedä osaksi työpäivää työpaikoilla. Suomalaisiin työyhteisöihin tarvitaan enemmän moninaisuutta. Kokemuksia monimuotoisen työyhteisön eduista ja merkityksestä pitää jakaa laajemmin ja vaikuttaa siten työyhteisöiden ja koko yhteiskunnan asenteisiin. Työnantajan asenteisiin ja ennakkoluuloihin vaikuttaminen on erittäin keskeistä maahan muuttaneen työllistämisen mahdollistamisessa. Suomea opiskelevien maahan muuttaneiden työllistämiseen pitäisi julkisella sektorilla kannustaa, vaikka kielen oppijalla ei vielä olekaan täydellistä suomenkielentaitoa. On myös töitä, joita pystyy tekemään vähäisemmälläkin kielitaidolla ja joissa kielitaitoa voi harjaannuttaa. Kunnat voisivat tässä näyttää esimerkkiä palkkaamalla maahan muuttaneita omiin tehtäviinsä. Lisäksi pitäisi luoda kannustimia yksityisille yrityksille palkata maahan muuttaneita, joiden suomenkielentaito ei vielä ole täydellinen. Voi olla iso kynnys palkata henkilö, jolla ei sujuvaa kielitaitoa ole ja siksi työnantajille on tärkeää tarjota tarpeeksi tietoa. Monesti rekrytoinnin myötä voidaan huomata, ettei suomen kielen taidon tarvitse olla hyvä suoriutuakseen työssä hyvin. Monet Euroopan maat ovat pidempään toimineet maahanmuuttajien kotouttamisen parissa ja kehittäneet toimintamalleja, joita tulisi hyödyntää kotoutumistoiminnan suunnittelussa. Esimerkiksi Ruotsin malli on loistava esimerkki joustavasta ja yksilöön keskittyvät toiminnasta. Tällä hetkellä niillä oleskeluluvan hakijoilla, joilla oleskelulupahakemuksen perusteena on perheside Suomen kansalaiseen, ei ole työnteko-oikeutta. Ulkomaalaislaissa (UlkL § 79) heitä ei ole määritelty sellaisiksi henkilöiksi, joilla on työnteko-oikeus Suomessa ilman oleskelulupaa. Tässä he poikkeavat esimerkiksi turvapaikanhakijoista, jotka saavat päätöstä odottaessaan työskennellä joko 3 kk tai 6 kk karenssiajan jälkeen maahantulon jälkeen. Perhesideperusteista oleskelulupapäätöstä odottavat ovat kuitenkin maassa pysyväisluontoisesti. Heillä on Suomessa perheside ja pysyvä osoite, jonka perusteella he voivat hakea Digi- ja väestötietovirastosta kotikuntamerkinnän ja tämän kautta heillä on oikeus esimerkiksi terveyspalveluihin. Työnteko-oikeuden puute on perhesideperusteisen luvan odottajille ja heidän puolisoilleen iso stressitekijä, varsinkin yhdistyessään lupapäätöksen odottamisen epävarmuuteen. Familian Rinnallasi-hankkeessa (2018–21) on työskennelty tämän kohderyhmän parissa ja havaittu, että näissä perheissä koetaan huomattavia taloudellisia vaikeuksia. Perheen elättäminen on yleensä suomalaisen puolison harteilla ja yhden henkilön tuloilla varsinkin isoissa kaupungeissa se on hyvin vaikeaa. Hallituksen olisi tarpeen selvittää mahdollisuus avata työnteko-oikeus perhesideperusteisen luvan odottajille jo ennen oleskelulupapäätöksen saamista. Osalla näistä oleskelulupapäätöksen odottajista olisi mahdollisuus päästä töihin puutteellisesta suomen kielen taidosta huolimatta. Töihin pääsy edistäisi perheiden taloudellista selviämistä sekä nopeuttaisi kielen oppimista ja kotoutumisprosessia maahan muuttaneen puolison osalta. Kommentit lukuun 8: Nopeutetaan kotoutumisen käynnistymistä Kotouttamisen käynnistämisen nopeuttaminen on erittäin kannatettava asia. Kommentit lukuun 9: Parannetaan ohjauksen ja neuvonnan saatavuutta maahanmuuttajille - Kommentit lukuun 10: Luodaan kotoutumisohjelma alkuvaiheen kotoutumisen tukemiseksi Yksilöllisten lähtökohtien ja tarpeiden huomioiminen on hyvä ja keskeinen lähtökohta kotoutumisohjelmalle. Tällä hetkellä kotoutumiskoulutukseen osallistuneista vain pieni osa on saavuttanut tavoitellun kielitaitotason B1.1. Se onkin korkea vaatimustaso, mikäli lähtötaso on nolla eikä kaikilla kotoutujilla ole riittäviä opiskelutaitoja. Aihepiiriä tuntevilta kuulee usein, ettei opetus kotoutumiskoulutuksessa vastaa työelämän vaatimuksia eli yhteen sovittamista työelämään pitäisi siinä olla nykyistä enemmän. Kielitaidon lähtotasoja on muutama (2-3) ja ne määritellään testin perusteella. Työnantajat pitäisi saada enemmän mukaan kotoutumisvaiheen kielen opiskeluun. Kieli tarvitsee merkityksellisen ympäristön kehittyäkseen. Olennaista on myös, että kotoutumiskoulutuksessa opittu suomen kieli vastaisi sitä kieltä, jota arjessa ja työelämässä puhutaan. Käytännön työn yhdistäminen laajemmin osaksi kotoutumiskoulutuksen kielen opetusta olisi tarpeen, jotta kotoutujat oppivat työelämän suomea heti alusta lähtien. Familian opiskelijoilta ja osallistujiltaan keräämien tietojen mukaan juuri työelämän suomi on aihe, josta on eniten kaivattu lisäopetusta. Tällä hetkellä kotoutumiskoulutuksen osallistujilla on usein vain 2–3 viikon työharjoittelu, jonka osalta kukaan ei varmista miten paljon opiskelija pääsee käytännössä suomea puhumaan. Koulutuksessa tulisi huomioida kielen oppimisen yksilölliset tavat, jos kotoutujalla ei esimerkiksi ole hyviä opiskelutaitoja valmiina. Toisaalta jo A 2.2. -tasoisella kielitaidollakin on usein mahdollista päästä käsiksi työhön, jos löytää vastaan ottavan työnantajan. Siitä eteneminen käytännön kielikylvyn kautta on jo melko sujuvaa, mikäli kotoutujalla on riittävästi opiskelutaitoja. TE-palvelut ovat kilpailuttaneet palveluntarjoajia säännöllisesti ja taso vaihtelee. Toiminta on muuttunut bisnekseksi. Laadun varmistaminen ja selkeät laatukriteerit kielikoulutuksessa tulisi kuitenkin olla tärkein prioriteetti. Kommentit lukuun 11: Kotoutumisen edistäminen tukemaan osaajien pysyvyyttä ja osallisuutta Kannatamme esitettyjä toimenpiteitä. Kommentit lukuun 12: Vahvistetaan kumppanuuksia ja järjestöjen roolia Järjestöt ovat omalta osaltaan merkittävä kotouttaja. Järjestöt, kuten myös Familia, tekee kotouttamistyötä myös niiden parissa, jotka eivät ole kotoutumispalveluihin oikeutettuja. On tärkeä muistaa kotoutumispalveluiden ulkopuolelle jäävät ne maahanmuuttajat, jotka ovat muuttaneet maahan työpaikan saatuaan. Tällöin vastuu kotouttamisesta jää työpaikalle, henkilölle itselleen tai Familian viiteryhmässä hänen puolisolleen. Järjestöillä on rooli tässä kotoutumisen tukemisessa. Järjestötoiminnan kautta maahan muuttaneet saavat yhteiskuntatietoutta, verkostoituvat ja voivat tehdä vapaaehtoistyötä. Järjestöt voivat tarjota väylän osallisuuteen yhteiskunnassa. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa myös mahdollisuuden harjoitella suomen kieltä ja kokea osallisuutta. Neuvonta ja ohjaus ei ole pelkkää viranomaistoimintaa. Järjestöillä on merkittävä rooli maahan muuttaneiden neuvonnassa ja ohjauksessa, sillä järjestöjen kautta levitetään paljon suomalaista yhteiskuntaa koskevaa tietoa ja annetaan myös yksilöllistä neuvontaa ja palveluohjausta maahan muuttaneille. Kotoutuminen on kaksisuuntaista eli sekä vastaanottavalla yhteiskunnalla että kotoutujalla itsellään on siitä vastuu. Kansalaisjärjestöjen toiminta edistää kaksisuuntaista kotoutumista tarjoamalla tietoa ja toimintamahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa maahan muuttaneille. Kommentit lukuun 13: Hyvät väestösuhteet ja osallisuus tukemaan kotoutumista ja yhteenkuuluvuuden tunnetta Kotoutuminen on kaksisuuntainen keskinäisen muuttumisen prosessi, josta puhuttaessa pitäisi tuoda vahvemmin esiin myös yhteiskunnan ja väestön moninaistuminen. Väestön moninaisuus tuodaan selonteossa hyvin esille. Kaksisuuntaisesta kotoutumisesta pitäisi muistaa puhua enemmän puhuttaessa kotoutumisesta. Rasismin ja syrjinnän ehkäiseminen ja niihin puuttuminen ovat keskeinen tekijä hyvissä väestösuhteissa. Kuten selonteossa tuodaan esille syrjintä ja negatiiviset kokemukset vaikeuttavat kotoutumista. Siksi olisikin erityisen tärkeää, että kuntien ja valtiontasolla sitouduttaisiin antirasistisiin toimintatapoihin. Poliittisen keskustelun vihamielisyyteen on puututtava tiukemmin. Eri päätöksenteon tasoilla on luotava tilaa kaikenlaisille ihmisille ja heidän aidolle osallisuudelle. Kommentit lukuun: Kotoutumisen edistämisen suuntaviivat 2020-luvulle ja tiivistelmä askelista eteenpäin Familia kannattaa selonteossa esitettyjä toimenpide-ehdotuksia kotouttamisen tehostamiseksi valtaosin. Jos kotoutumisaikaa lyhennettään yhteen vuoteen, on pidettävä huolta siitä, että tuon ajan puitteissa erilaisista lähtökohdista tulevat henkilöt voivat onnistuneesti myös kotoutua ja palvelut ovat laadukkaita. Viranomaisten ja kolmannen sektorin välinen tiivisyhteistyö on erittäin tervetullutta. Järjestöillä on valtava osaaminen ja potentiaali osallisuuden lisäämisessä, kotoutumisen ja työllistymisen edistämisessä ja monissa muissa asioissa, kunhan rahoitus ja toimintamahdollisuudet on turvattu, eikä tulevaisuus ole liian epävarma. Lue raportti kokonaisuudessaan täältä (PDF)
Toteutimme Familiassa elokuussa 2020 kyselyn kahden kulttuurin perheiden ja parien kokemasta syrjinnästä ja rasismista Suomessa, joiden tuloksia olemme tällä viikolla julkaisseet sosiaalisessa mediassa. Kyselyn avulla selvitettiin kahden kulttuurien perheiden kokonaisvaltaisia kokemuksia tarkastelemalla tilanteita, asioiden käsittelemistä, rakenteellista syrjintää sekä avun ja tuen tarvetta. Halusimme kerätä tietoa rasismista ja syrjinnästä sekä vastaajien omasta näkökulmasta, heidän puolisoidensa näkökulmasta, perheiden näkökulmasta ja myös lasten näkökulmasta. Pidimme tärkeänä selvittää, miten vastaajat itse kokevat heidän perheeseensä kohdistuvan rasismin ja syrjinnän vaikutukset. Jatkamme edelleen kyselyn tuloksien tarkempaa analysointia. Käy kuitenkin lukemassa tuloksia raportistamme täältä. Kahden kulttuurin perheiden vastauksissa korostui huoli siitä, etteivät he itse, heidän kumppaninsa tai heidän lapsensa saaneet samaa kohtelua kuin muut ihmiset suomalaisessa yhteiskunnassa, vaan heitä pidettiin toisarvoisina. Epätoivoa aiheutti myös kokemus siitä, että syrjinnän tai rasismin kokemuksia tai niistä aiheutuvia haasteita epäiltiin ja kyseenalaistettiin eivätkä perheet kokeneet kenenkään puolustavan heitä tai tarjoavan heille tarpeellista tietoa tai tukea kokemuksista selviämiseen. Lapsiin kohdistunut syrjintä ja rasismi koettiin satuttavampana niin henkisesti kuin fyysisestikin, kuin vastaajiin itseensä tai heidän puolisoihinsa kohdistuneet kokemukset. Lapsiin kohdistuva rasismi ja syrjintä koettiin erityisen epäoikeudenmukaisena. Erityisesti tilanteet koettiin epäoikeudenmukaisina sen vuoksi, että lapset eivät vastaajien mukaan olleet tehneet mitään väärin tai valinneet itse omaa syntyperäänsä, jonka vuoksi heihin kohdistettiin rasismia tai syrjintää. Vastaajat kokivat myös paljon avuttomuutta ja voimattomuutta lastensa puolesta. Tunteet syntyivät siitä, että vanhemmat kokivat, että haluaisivat pystyä paremmin suojelemaan lapsiaan Huolestuttavaa monen muun asian ohella oli myös huomata, että harva vastaajista oli ilmoittanut kokemuksistaan eteenpäin viranomaisille. Syy tähän oli usein se, ettei ilmoitusten uskottu johtavan mihinkään. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota, että jotta kaikista tilanteista haluttaisiin ilmoittaa. Ilmoitusten tekemisen tärkeyttä tulisi korostaa, jotta tilastot rasismin ja syrjinnän kokemuksista vastaisivat todellisuutta ja herättäisivät näin enemmän huomiota ja keskustelua aiheen tiimoilta. Tarvitsemme yhteiskunnassa lisää avointa keskustelua niin ihmisten arkielämässä kuin erilaisissa toimintaympäristöissä. Kyselyyn vastanneista suuri osa uskoi, että ihmisten ennakkoluuloihin ja asenteisiin voi vaikuttaa, erityisesti keskustelun kautta. Rasismista ja syrjinnästä ei pitäisi puhua vain silloin, kun sitä kohdataan vaan sitä pitäisi tuoda aktiivisesti esille kaikkien toimesta. Myös niiden, jotka sitä eivät ole kokeneet. Median rooli ja valta koettiin olennaiseksi moninaisuuden ja rasismiin liittyvien ongelmien esille tuomisessa. Poliittisilta päättäjiltä toivottiin myös enemmän rasismin tuomitsemista julkisesti. Hyvä huomio muutamilta vastaajilta oli se, että tarvitsemme lisää myös niitä tarinoita, joissa kahden kulttuurin perheiden arki ja rikkaus tuodaan esille positiivisesti, onnistuneiden tarinoiden kautta. On tärkeää, että esille tuodaan moninaisuuden, erilaisia kulttuurien ja monikielisyyden rikkaus, mutta myös sitä puolta, joka yhteiskunnassamme ei toimi ja joka kaipaa muutosta. Familia on saanut oikeusministeriöltä rahaa rasismin vastaisen toimintaohjelman puitteissa kehittää työkalu, joka on suunnattu kahden kulttuurin perheille rasismiin ja syrjintään puuttumiseen. Työstämme parhaillaan opasta kahden kulttuurin perheiden kohtaaman rasismin ja syrjinnän kokemusten käsittelyyn. Oppaaseen tulee liittymään myös työpajamalli, jossa aihetta käsitellään eri menetelmiä hyödyntäen. Tämä on yksi konkreettinen asia, joka on lähtenyt liikkeelle kyselyn tuloksia tarkastellessamme. Haluamme jatkossa olla vahvemmin esillä antirasistisen työn ja toiminnan osalta ja antaa tukea myös tässä perheillemme, jotka rasismia ja syrjintää kokevat arjessaan. Tarve vertaistuelle sekä yhteiskunnalliselle keskustelulle ja vaikuttamiselle on suuri. Elina Helmanen toiminnanjohtaja Ulkoministeriön toimittava – kahden kulttuurin pareilla ja perheillä on oikeus nähdä rakkaitaan16/11/2020  Viime viikkojen aikana mediassa on ollut esillä kahden kulttuurin pariskunnat ja perheet, jotka edelleen odottavat mahdollisuutta nähdä toisiaan. Heidän tahdonvastainen odotuksensa on kestänyt jo kahdeksan kuukautta. Suomi ei ole edelleenkään avannut viisumipalvelujaan kolmansista maista tuleville henkilöille, mikä on tehnyt perheiden tilanteesta kestämättömän. Ulkoministeriö on perustellut kansalaispalvelujen kiinnipitämistä terveysturvallisuudella.
Elokuun alussa hallitus päätti, että avio-, avo- ja seurustelukumppanien tapaaminen nähdään perhesyisenä matkustamisena ja siten välttämättömänä matkustamisena, jolloin matkustusrajoituksista voi poiketa. Se oli edistysaskel, mutta helpotti vain niiden perheiden tilannetta, joiden puoliso ei tarvitse Suomeen tullakseen viisumia tai oleskelulupaa. Suomi ei voi arvottaa perheiden oikeutta nähdä toisiaan sillä, mistä maasta kumppani on kotoisin. Rakkaus ei katso valtioiden rajoja. Kaikille perheille on taattava yhdenvertainen mahdollisuus tavata toisiaan pandemiasta huolimatta. Euroopan komissiokin on vedonnut ja rohkaissut Euroopan maita, että perhesyinen matkustaminen on mahdollistettava myös seurustelusuhteen perusteella EU:n kansalaisten puolisoille. He, jotka odottavat puolisoidensa näkemistä, ovat olleet useasti yhteydessä suurlähetystöihin, viranomaisiin, ministereihin, kansanedustajiin ja ulkoministeriöön, mutta vastaus on ollut aina sama viisumipalveluja ei voida järjestää ja että heidän tulee vain odottaa pandemian ohimenoa. Kuka meistä olisi valmis odottamaan sitä, että näkisi rakkaitaan vasta, kun tämä pandemia, jonka lopusta kukaan ei tiedä, on ohi? Se olisi epäinhimillistä. Heille, jotka odottavat näkevänsä perhettään, rakkaitaan, ei vain voi antaa yleisiä vastauksia viranomaisten ja päättäjien toimesta. Viranomaisten vastuulla on löytää tapa, jolla poikkeuksellisessa tilanteessa lakisääteisiä kansalaispalvelutoimintoja voidaan toteuttaa. Muut Euroopan maat ovat tässä onnistuneet, miksei Suomi? Maailmanlaajuisen Love is not Tourism liikkeen Suomen Facebook-ryhmä kasvaa koko ajan ja antaa arvokasta tietoa ja tukea sekä ovat muiden ohella yrittäneet vaikuttaa tilanteen ratkaisemiseksi. Ihmisiltä löytyy halua ja tahtoa ratkaista asia terveysturvalliset näkökulmat huomioiden, jos vain rakkaan näkeminen tehtäisiin viranomaisten toimesta mahdolliseksi. Ulkoministeriö voisi palauttaa edustussopimusten mukaisen viisumiyhteistyön, jonka puitteissa Suomea voi edustaa toinen EU-maa. Terveysturvallista viisumikäsittelyä edistäisi myös ulkoisen palveluntarjoajan VFS:n laajempi käyttö, erityisesti VFS:n sisäisen kuljetuksen käyttö, jonka avulla viisumihakemuksia olisi mahdollista vastaanottaa maasta riippumatta turvallisesti VFS:n toimipisteessä, joka voi ne edelleen lähettää VFS:n sisäisen kuljetuksen kautta relevanttiin Suomen suurlähetystöön. Suomi voisi myös mahdollistaa sen, että viisumin voisi hakea jostakin muusta Suomen edustustosta, jos lähtömaassa viisumin anominen on mahdotonta. Kaikkia näitä esimerkkikeinoja käyttävät jo muut Euroopan maat. Tällä viikolla tuomme esille näiden perheiden ja pariskuntien tarinoita, jotka ovat pandemian vuoksi erotettuja. Suomen viranomaisten ja poliittisten päättäjien on nyt aika löytää ratkaisut näille perheille ja mahdollistaa se, mitä muutkin maat jo mahdollistavat. Terveysturvalliset ratkaisut ovat kyllä olemassa, jos niitä oikeasti halutaan löytää. If there’s a will there’s a way! #LoveIsNotTourism Elina Helmanen toiminnanjohtaja, Familia ry Familian kommentit oikeusministeriölle rasismin- ja syrjinnänvastaisen toimintaohjelman laatimiseen3/11/2020
 Familia osallistui oikeusministeriön järjestämään kuulemistilaisuuteen liittyen pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan kirjatun rasismin- ja syrjinnänvastaisen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelman laatimiseen. Kuulemistilaisuuden jälkeen esitimme oikeusministeriölle kirjallisia kommentteja toimintaohjelman laatimista varten, joissa kerroimme jäsenistömme kokemasta syrjinnästä ja rasismista arjessa sekä rakenteissa ja esitimme kehittämiskohteita rasisminvastaisen politiikan tekemiseen sekä tarvittaviin lainsäädännöllisiin uudistuksiin. Rasismin ja syrjinnän kokemukset eri elämänalueilla Familiassa vuonna 2020 toteutetun “Kahden kulttuurin parien ja perheiden kokema syrjintä ja rasismi Suomessa” kyselytutkimuksen mukaan 25 % Suomeen muuttaneista puolisoista kokee syrjintää vähintään viikoittain ja 35 % vähintään kuukausittain. Rasismia kyselyyn vastanneista 30 % koki vähintään viikoittain ja 40 % vähintään kuukausittain. Kaikki kyselyyn vastanneista olivat kokeneet syrjintää ja rasismia viimeisen vuoden sisään, ja useiden vastaajien perheet olivat myös joutuneet syrjinnän ja rasismin kohteiksi. Rasismi ja syrjintä kohdistui useimmiten syntyperään ja kieleen, mutta myös nimeen, ihonväriin, perheen kokoon sekä kulttuuriin ja vakaumukseen. Useimmiten syrjintää ja rasismia koettiin täysin tuntemattomien toimesta, mutta myös työ-/koulukavereiden, puolison sukulaisten, asiakaspalvelijoiden ja viranomaisten toimesta. Rasismin ja syrjinnän kohteeksi kyselyyn vastanneet olivat joutuneet useimmin ulkotiloissa, kuten puistoissa ja kaduilla sekä julkisessa liikenteessä. Toiseksi yleisintä kohteeksi joutuminen oli internetissä ja sosiaalisen median maailmassa. Myös työ- ja opiskelupaikat, julkiset palvelut kuten terveydenhuolto sekä asiakaspalvelutilanteet esimerkiksi kaupoissa nousivat esille kyselyssä. Yleisimmin rasistinen ja syrjivä käytös näyttäytyi sanallisina viesteinä kuten nimittelynä, huutelemisena, vähättelynä ja epäasiallisena kommentointina. Myös sanattomien viestien kuten tuijottelun, osoittelun sekä epäasiallisten eleiden kokeminen oli yleistä vastaajien keskuudessa. Useat vastaajista olivat myös kokeneet sosiaalista eristämistä, ennakkoluuloja, väkivaltaa sekä epäoikeudenmukaista kohtelua niin julkisissa kuin yksityisissäkin palveluissa. Kohderyhmämme kokema rakenteellinen rasismi Kaksikulttuuristen perheiden kokeman syrjinnän ja rasismin kerrottiin haittaavan merkittävästi myös heidän lastensa arkea. Lasten oletetaan kouluissa virheellisesti kuuluvan S2-opintoihin, ja näin heidän opintopolkujaan vaikeutetaan koulujen toimesta. Lapsia kiusataan ja kohdellaan epäoikeudenmukaisesti varhaiskasvatuksessa sekä kouluissa ilman että opettajat puuttuisivat rasistiseen tai syrjivään käytökseen. Rakenteellisen rasismin lisäksi lasten kerrottiin kokevan rasismia ja syrjintää myös arjessaan esimerkiksi haukkumisen, ulkopuolelle jättämisen ja väkivallan tai sillä uhkailun merkeissä. Kaksikulttuuriset perheet ja parit kokivat, että Suomeen muuton jälkeen perheet oli viranomaisten toimesta monesti jätetty yksin ilman neuvoa ja tukea. Päätöksiä ja muita tärkeitä asiakirjoja oli toistuvasti lähetetty ainoastaan suomen kielellä, jolloin ulkomaalaiselle niiden ymmärtäminen oli ollut haastavaa. Useat vastaajista kokivat, että viranomaiset eivät olleet tarjonneet heille tarpeeksi laajaa tietoa tai neuvonantoa kuin mitä he olivat odottaneet tai tarvinneet. Informaation saannin hankaluus ja virkahenkilöiden sekä asiakaspalvelijoiden ennakkoluulot ovat vaikeuttaneet esimerkiksi vastaajien tukien saamista, talousasioiden hoitamista, asuntojen vuokraamista tai ostamista sekä sosiaalitoimistossa asioimista. Vastaajat kokivat, että heidän pitäisi olla huomattavasti kantasuomalaista kansalaista enemmän perillä oikeuksistaan, koska muuten heille ei palveluja tai neuvoja viranomaisten puolesta tarjota. Kaksikulttuuristen perheiden ja parien kokema rakenteellinen rasismi painottui työelämään ja opiskeluun. Työnsaanti ulkomaalaisella etu- tai sukunimellä koettiin huomattavasti hankalammaksi koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta, sekä työelämä epävarmaksi irtisanomisten pelossa mahdollisten maahanmuuttajastatusten vuoksi. Natiivitasoista suomen kielen osaamista käytetään piilotettuna syrjinnän välineenä työmarkkinoilla, vaikka monissa tehtävissä voisi pärjätä hyvin ei-natiivitasoisella suomella. Työnsaannin hankaluus myös korreloi suoraan kansalaisuuden saamiseen, ja eräällä vastaajalla hakemus oli hylätty vähäisten tulojen vuoksi, koska hänelle oli nimensä ja alkuperänsä vuoksi erittäin vaikeaa saada opintotasoaan tai työkokemustaan vastaavaa työpaikkaa Suomesta. Suomessa ei myöskään tunnisteta useita ulkomaalaisia tutkintoja, joka vaikeuttaa sekä jatko-opiskeluihin pääsemistä, että opintotasoa vastaavan työpaikan saamista. Myös kohtelu työpaikalla on ollut epäoikeudenmukaista, ja kyselyyn vastanneita oli rasismin vuoksi jätetty perehdyttämättä työhön tai teetetty laittomia ylitöitä tai töitä ilman taukoja. Rakenteellista rasismia oli ilmennyt myös terveydenhuollossa, jossa kyselyyn vastaajat eivät olleet saaneet vaadittavan kattavaa tai laadukasta palvelua englanniksi, eivätkä kielellisen osaamisen vuoksi voineet itse asioida suomen kielellä. Saman ilmiön koettiin toistuvan myös muissa julkisen sektorin tarjoamissa palveluissa, ja vähemmistöön kuuluvan ihmisen koettiin joutuvan altavastaajaksi niin viranomaisten kohtelussa, oleskelulupa prosesseissa, asemassa oikeuden edessä kuin huoltajuuskiistoissakin. Rakenteellisen rasismin koettiin vaikeuttavan myös maahantuloa sekä matkailua, kun poliisi tai rajavartiosto kohdistaa satunnaistarkastuksia useammin ulkonäöltään vähemmistöihin kuuluviin ihmisiin, sekä pyytää nähdä henkilöllisyystodistuksia ilman epäilystä rikollisuudesta tai minkäänlaisesta väärinkäytöksestä. Satunnaisia tarkastuksia vastaajat kertoivat puolisoidensa tai itsensä kohdanneen poliisien toimesta myös kaduilla. Tilanteissa heitä oli ilman pätevää syytä pyydetty todistamaan henkilöllisyyttään, ja painotettu, että heidän täytyisi kantaa henkilöllisyystodistustaan kokoajan mukanaan.  Taistelu rasismia ja syrjintää vastaan vaatii vahvoja poliittisia päätöksiä
Tärkein keino rasismin ehkäisemiseksi on tarpeellisen koulutuksen ja tiedon saamisen tarjoaminen. Lasten ja nuorten asenteisiin pitää vaikuttaa aktiivisesti aina varhaiskasvatuksesta asti käsittelemällä rasismia muulloinkin kuin jonkun sitä kohdatessa. Lisäkoulutusta rasismin vastaiseen työhön tarvitaan erityisesti varhaiskasvatus- ja opetusalalla, jossa lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä on suuri rooli yhteiskunnallisten enakkoluulojen hälventämiseen ja yhdenvertaisemman ilmapiirin luomiseen. Kouluttautuminen ja haitallisten käytösmallien tunnistaminen auttaa huomaamaan piilorasistiset, erityisesti tahattomat rasistiset ilmaisut ja tavat, sekä rakenteellisen rasismin antaen keinot niihin puuttumiseen ja uusien toimintamallien etsimiseen ja löytämiseen. Poliittisin keinoin voidaan ohjata resursseja asiantuntijatyöhön ja vertaistuen tarjoamiseen rasismia ja syrjintää kohdanneille henkilöille ja perheille. Antirasistisen opetuskokonaisuuden tarjoaminen ja lisääminen pakollisiin opintoihin on tärkeää myös muilla julkisilla aloilla, joissa virkahenkilöt ovat paljon tekemisissä eri taustaisten ihmisten kanssa kuten poliisikoulutuksessa, terveydenhuoltoalan koulutuksessa sekä sosiaalialojen koulutuksessa. Sekä julkisiin virkoihin, että yksityisten yrittäjien tarjoamiin työpaikkoihin tarvitaan enemmän moninaisuutta. Työnsaantia on helpotettava korvaamalla rekrytoinnit anonyymeilla rekrytoinneilla, joissa ihmisiin ei voida liittää ennakkoluuloja pelkästään heidän nimien tai ulkonäköjen perusteella, vaan aidosti pohjataan työnsaanti osaamiseen. Työnsaantia voidaan poliittisesti yhdenvertaistaa myös helpottamalla ulkomailla suoritettujen opintojen hyväksilukua suomalaisissa oppilaitoksissa, sekä tunnistamalla ulkomaalaisia tutkintorakenteita myös työnhaussa. Politiikkaan olennaisesti kuuluu myös asioiden nostaminen julkiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun, sekä epäkohdista ja niiden korjaamisesta viestiminen. Rasistisen käytöksen ja rakenteiden piilottelu ei auta niiden poistamisessa tai vähentämisessä, vaan ilmiöistä on pystyttävä puhumaan jotta ne voidaan tunnistaa. Asioista puhumatta jättäminen siirtää vastuun rasismista sen kokijalle, joka joutuu kärsimään siitä, ja vie vastuun pois tekijältä, jonka toiminta usein kuitataan olan kohautuksella eikä rasistisesta toiminnasta rankaista tai siihen puututa tarpeeksi esimerkiksi työpaikoilla, harrastuksissa tai julkisilla paikoilla. Poliittisten päättäjien ja viranomaisten toimesta on myös madallettava kynnystä ilmoittaa kokemastaan rasismista ja syrjinnästä esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökunnalle, julkisten liikennevälineiden työntekijöille kuten vartijoille, poliisille, sosiaalityöntekijöille tai yhdenvertaisuusvaltuutetulle. Ilmoituksia käsittelevät ihmiset on koulutettava toimimaan oikeudenmukaisesti tilanteissa. Ilmoitusten tekemisen kynnystä tulisi madaltaa, eikä sen tulisi olla kohtuuttoman työlästä tai turhan tuntuista tekijälle, vaan tekijälle pitäisi tulla tunne siitä, että häntä kuunnellaan ja hänen kokemuksensa otetaan huomioon. Lainsäädäntö rasisminvastaisen työn tukena – millaisia lainsäädännön kehittämiskohtia tunnistamme? Suomessa pitää voida olla myös virallisesti kaksi- tai monikielinen, mikä toteutuu vain, jos väestötietojärjestelmä mahdollistaa useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinnin. Vain yhden äidinkielen rekisteröimiskäytäntö on ongelmallinen niin yksilön, perheiden kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Useamman äidinkielen merkitsemisen väestötietojärjestelmään tulee mahdollistaa, jotta henkilön kaikki äidinkielet tulisivat näkyväksi eikä lapsia ohjattaisi kielen opetuksessa väärin. Tämä antaisi myös hyväksynnän yhteiskunnan osalta olla monikielinen ja moninainen taustaltaan. Kahden kulttuurin perheissä nykykäytäntö koetaan epäkäytännöllisenä ja epäoikeudenmukaisena. Käytäntö pakottaa vanhemmat tekemään valinnan kielten välillä, ja asettaa vanhempien äidinkielet keskenään eriarvoiseen asemaan. Useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinti antaisi perheen kaikille kielille tasa-arvoisen ja virallisen statuksen, mahdollistaisi kaksikielisten lasten yhdenvertaisuuden, sekä jo olemassa olevien palveluiden tehokkaamman hyödyntämisen ja monikielisyyden varhaisen tukemisen. Lisäksi se ehkäisisi epätasa-arvoista kohtelua niin palveluissa kuin koulutuksessakin, kun henkilön kielellinen osaaminen pystyttäisiin paremmin ottamaan huomioon viranomaisten puolesta. Rasismista ja syrjinnästä pitää tehdä yhteiskunnassa tuomittavampaa. Rasismiin, syrjintään ja vihapuheeseen on puututtava kovemmin poliitikkojen ja viranomaisten taholta. Rasismista ja syrjinnästä pitäisi voida ilmoittaa vielä matalammalla kynnyksellä ja pitäisi olla luotto siihen, että kokemusten ilmoittaminen johtaa johonkin. Nyt kokemukset jäävät ilmoittamatta, koska ei uskota, että mikään muuttuu.  Kaksikielisyys äidinkielenä on kaksikulttuuristen lasten ja nuorten arkea. Oikeusministeriössä valmistui alkuvuonna 2020 selvitys jossa arvioitiin usean kielen merkitsemistä väestötietojärjestelmään.
Selvityksessä arvioitiin muutoksen vaikutuksia kieliryhmiin, sekä viranomaisten toimintaan tarkastellen kahta mahdollista toimintatapaa usean kielen merkitsemiseksi väestötietojärjestelmään. Ensimmäisessä vaihtoehdossa järjestelmään voisi kirjata useamman kuin yhden äidinkielen, joista yksi valittaisiin asiointikieleksi. Toisessa vaihtoehdossa kirjattaisiin yksi äidinkieli, jonka lisäksi järjestelmään olisi mahdollista ilmoittaa myös useita kotikieliä. Nämä vaihtoehdot eriteltiin malli A:ksi ja malli B:ksi. Selvitys lähetettiin lausuntokierrokselle helmikuussa, ja Familia ry vastasi siihen lausunnollaan toukokuussa 2020. Lausuntokierroksella pyydettiin kertomaan mitä muita mahdollisia vaikutuksia usean kielen merkitsemisellä väestötietojärjestelmään olisi kieliryhmille tai viranomaisille erotellen vastauksessa kaksi mahdollista toimintatapaa. Familian mielestä selvityksessä ei tarkasteltu riittävällä laajuudella muutoksen seurauksia monikielisten henkilöiden ja -perheiden kokemuksiin ja hyvinvointiin, tai mahdollisia positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan. Tarve useamman äidinkielen viralliselle merkitsemiselle on ollut Suomessa jo pitkään kasvaen edelleen monikielisyyden lisääntyessä. Malli A Yksikielisyyden normi pitäisi Suomessa purkaa, koska se ei vastaa todellisuutta. Suomessa on monia kaksi- ja monikielisiä kansalaisia, mutta virallisesti Suomessa voi olla vain yksikielinen. Annetuista vaihtoehdoista näemme malli A:n toteutustavan paremmaksi ratkaisuksi. Useamman äidinkielen mahdollistaminen väestötietojärjestelmään toisi esiin kielellistä moninaisuutta, joka on jo osa monen kaksi- ja monikielisen perheen normaalia arkea. Kaksi- ja monikielisissä perheissä nykyisen järjestelmän mukainen pakollinen valinta äidinkielestä asettaa vanhempien kielet keskenään eriarvoiseen asemaan, eivätkä vanhemmat aina osaa arvioida valinnan mahdollisia seurauksia. Mallin A mukainen muutos antaisi kaikille kaksi- ja monikielisissä perheissä puhutuille kielille tasa- arvoisen ja virallisen statuksen sekä mahdollistaisi lasten yhdenvertaisuuden ja monikielisyyden varhaisen tuen. Yksilön identiteetin ja itsemäärittelyn kannalta kysymys äidinkielten rekisteröinnistä on tärkeä. Mahdollisuus rekisteröidä useampi kuin yksi äidinkieli toisi kokemuksen siitä, että on hyväksytty osa yhteiskuntaa. Monikielisyys nähtäisiin hyväksyttävänä ja toivottavana yhteiskunnassa, sekä kaksi- ja monikielisyyteen liittyvät ennakkoluulot ja syrjintä voisivat vähentyä. Rekisteröintimallia kehitettäessä on tärkeää, ettei muutos johda kieliryhmien kielellisten oikeuksien vähenemiseen. Malli A helpottaa kuntien palveluiden suunnittelua, järjestämistä sekä kohdentamista. Tällä hetkellä kuntien resurssit äidinkielen opetuksessa, eivät vastaa tarvetta. Tieto äidinkielistä auttaisi tukemaan nykyisiä palveluja paremmin. Tarkemmilla kielitiedoilla olisi vaikutusta myös maahanmuuttajapalveluita suunniteltaessa, kohdennettaessa ja resursoidessa. Malli B Malli B ei anna mahdollisuutta ihmisten todellisten useampien äidinkielten näkymiseen ja tunnistamiseen jatkaen äidinkielten hierarkista jaottelua. Malli ei myöskään poistaisi tarvetta monikielisyyden tunnistamiseen ja monikielisen identiteetin vahvistamiseen ja hyväksymiseen vaan vaatimus useamman äidinkielen rekisteröinnistä ja tasa- arvoisesta kohtelemisesta olisi edelleen olemassa. Mallin B ehdottama kotikieli on terminä ongelmallinen. Henkilö voi puhua kotona kieltä, joka ei ole hänen toinen äidinkielensä tai äidinkielenä voi olla kieli, jota ei kotona puhuta. Kielellinen identiteetti jää mallissa B taka- alalle, eikä malli vastaa siihen tarpeeseen, jonka vuoksi selvitystä on ryhdytty tekemään, vaan olisi hallinnollisesti ja lainsäädännöllisesti helpoin toteuttaa selvityksessä esillä olevista vaihtoehdoista. Se ei huomioi monikielisten henkilöiden ja perheiden toivomaa muutosta. Familia ry  How to improve and protect against a decline in relationship satisfaction So to increase relationship satisfaction in couples and to help reduce relationship break down we need to foster skills such as (3);
So how can you practically try to improve your multicultural relationship skills? Well here are a few ideas to start with; Emotional regulation skills Self-regulation is like a muscle and it needs to be exercised if you want to improve it. Meditation is a great way to do this and can increase your self-regulatory strength and has many other benefit. Below are a few links to free meditation websites with guides.
Conflict communication skills Sometimes one of the biggest problems to communication is when you have an elevated emotional response. As soon as one person in the discussion has raised their voice, it is likely that false judgements and assumptions have been made. When you next feel misunderstood in an argument, or if you are discussing a subject that you know you both argue about, try the following and hopefully it will improve your listening and empathising skills within your relationship.
This process quickly dissipates any emotional arousal and creates improved communication, greater acceptance and less defensiveness and helps empathetic understanding of each other (8). Relationship Maintenance skills Relationships can take an incredible amount of work to maintain, and that work is heavily dependant on communication. Research has identified 5 positive behaviours, that are associated with an increase in relationship satisfaction, and 6 negative behaviours that you should try to reduce, that are related to a reduction in relationship satisfaction (9) Positive Skills
Negative skills
Tips Learn each other’s languages, this can create a greater understanding, empathy and improve deeper communication between you both by discovering hidden meanings of words in the others language. This leads to a deeper understanding of your partner. As a by-product this can also help you to understand your partner’s culture and help with the integration process if you have move to your partner’s country.  Tips for native partner If your partner has moved to your native country try to remember to be understanding and supportive, as discussed above there are a lot of extra stresses that you may or may not be aware of in moving to a new country. These extra stresses added to normal life stresses can elevate the risks of mental health problems with the non-native partner. Your partner could need your support in almost all parts of their lives at the beginning due to the complications of language and culture. Even in simple areas such as buying food or arranging a dentist appointment, this can be very debilitating for your partner to have to wholly rely on you. Being open and asking questions, asking questions builds an awareness and an acceptance of the differences and similarities that that you face as a partnership and as a family. For example you will need to build a third culture together by finding out what things are important to your partner from their culture that you could both incorporate into your creation of your third culture. The value of this is to respect what is important to them and yourself to create understanding and acceptance of one another’s culture. If supporting your partner feels like it might become too much, before it does seek further support. There are peer support groups available at Familia for both native and foreign partners that provide additional support or if you prefer you can contact a therapist or couples therapist to help further. There many ways to improve relationships and you need to find one that works for you as individuals and as a family. Relationships and families can be hard work sometimes, and I think there is a need to recognise this and take a moment to think about it. Without work relationships might dwindle and fracture, but if you’re willing to create a cherished relationship they can be the most rewarding aspect of life. The loving relationship that surround you will reward you with happiness and life longevity.
(Timothy Hudd BA) The author is a BACP registered Counsellor and psychotherapist in the UK, living and practicing in Helsinki, and married to a Finn himself. References
|
kirjastoKirjasto-sivuilta löydät artikkeleita, juttuja, vinkkejä ja oppaita sekä tutkimustietoa kahden kulttuurin perheitä lähellä olevista aiheista
kategoriat
All
|
RSS Feed
|
|
|
Familia on johtava kahden kulttuurin perheiden asiantuntija ja edunvalvoja Familia is the leading expert and advocate of intercultural families |
|
© Familia 2024