Lokakuun lopulla Familialaiset kokoontuivat yhdessä jäsenten, vapaaehtoisten, suomen kielen kurssilaisten ja harjoittelijoiden voimin ideoimaan yhdessä uusia toimintamalleja Familialle. Työpaja oli hyvin onnistunut ja saimme sieltä paljon hyviä ideoita toimintaan, jota alamme jatkokehittämään loppuvuotena. Työpajassa lähdettiin liikkeelle kahden kulttuurin perheiden kohtaamista haasteista ja arkielämän tarpeista. Näiden perusteella osallistujat keksivät tapoja, joilla Familia pystyisi ratkaista näitä haasteita ja vastata näihin tarpeisiin. Toiminta-ideoita keskityttiin ensisijaisesti järjestöjen näkökulmasta, mutta muita rajoituksia ei osallistujille annettu. Työpajassa nousseet ideat voidaan jakaa neljään eri osa-alueeseen: kulttuuritoiminta, vertaistoiminta, neuvonta ja ryhmätoiminta. Yhdessä tekemistä, neuvoa ja vertaistukea Kulttuuritoiminnassa nousi esiin erityisesti Familian jäsenten ja vapaaehtoisten moninaista identiteettiä hyödyntävä toiminta, esimerkiksi eri kulttuurien merkkipäivien juhliminen tai eri ruokakulttuureihin tutustumista. Vertaistoimintaa taas toivottiin lisää mielenterveyteen ja parisuhteeseen liittyvissä kysymyksissä. Vertaistukea toivottiin myös verkon välityksellä, esimerkiksi WhatsApissa. Lisää neuvontapalveluita toivottiin myös arjen asioiden hoitamiseen ja sopivien palveluiden löytämiseen. Esimerkiksi perheen talouteen ja parisuhteeseen liittyvä neuvonta tulivat esiin. Ryhmätoiminnassa taas mainittiin yhdessä tekeminen, kuten luontoretket ja askartelukerhot. Familiassa ideoidaan yhdessä ja kuunnellaan kaikkia
“Tunsin tulleeni kuulluksi”, kertoi yksi osallistuja työpajan lopuksi. Parempaa palautetta emme olisi voineet toivoa ideointityöpajasta. Työmuotona työpaja oli niin osallistujien kuin työntekijöiden mielestä erityisen onnistunut ja muita samankaltaisia työpajoja tulemme varmasti tulevaisuudessa myös toteuttamaan. Parhaat ideathan syntyvät yhdessä! Haluatko tulla mukaan toteuttamaan näitä ideoita Familian vapaaehtoisena? Laita Familian vapaaehtoistoiminnan koordinaattorille, Camilla Bergmanille sähköpostia osoitteeseen camilla.bergman(at)familiary.fi Yleisin syy liittyä Familian jäseneksi on halu oppia ja opiskella suomen kieltä. Familialta toivottiin enemmän esimerkiksi intensiivikielikursseja, vapaata toimintaa yhdessä ja Duo vanhempainvalmennusta leikki-ikäisten ja kouluikäisten vanhemmille. Muun muassa nämä asiat selvisivät Familian vuonna 2019 toteutetussa jäsenkyselyssä. KYSELYN TAUSTAA
Vuonna 2019 keväällä toteutettuun Familian jäsenkyselyyn vastasi 52 ihmistä: 20 suomen kielellä ja 32 englannin kielellä. Lähes kaikki vastaajat olivat Familian jäseniä. Vastaajien enemmistö oli ollut jäsenenä Familiassa 1–3 vuotta. Vastaajista noin kolmasosa oli ollut jäsenenä alle vuoden. Vain neljäsosa vastaajista ei määritellyt itseään monikulttuurisen perheen jäseneksi. YLEISIN SYY LIITTYÄ FAMILIAN JÄSENEKSI ON HALU OPPIA SUOMEN KIELTÄ Yleisimmät syyt liittyä jäseneksi olivat Familian suomen kielen kursseille osallistuminen, tausta kaksi- ja/tai monikulttuurisessa perheessä, halu tutustua uusiin ihmisiin ja osallistuminen yleensä toimintaan. Muita perusteita olivat halu tukea muita muun muassa vapaaehtoisena ja toisaalta vaikutteiden, tuen ja avun saanti itselle. Jotkut vastaajista kokivat Familian toiminnan tärkeäksi erityisesti sen tarjotessa tietoa Suomesta ja estäessä yksinäisyyttä. Familiaan oli myös tultu jäseneksi jonkun suositeltua liittymistä. Ylivoimaisesti yleisin syy olla Familian jäsen perustui haluun oppia suomen kieltä. JÄSENET VOIVAT VAIKUTTAA FAMILIAN TOIMINTAAN Yli puolet kyselyyn vastanneista jäsenistä koki voivansa vaikuttaa Familian suunnitelmiin ja toimintaan. Tähän liittyi tietoisuus siitä, mitä Familian jäsenedut ovat. Kysyttäessä miten Familia voi kehittää jäsenetujaan, esiin nousi konkreettisia toiveita monipuolisemmasta toiminnasta Familiassa. Tapaamisia, tietoa, koulutusta ja kotoutumista tukevaa toimintaa kaivattiin lisää. Familian toivottiin selvittävän enemmän jäsenten tarpeita ja käytännön elämän haasteita. Adoptioperheet otettiin esimerkiksi ryhmästä, jonka erityistoiveita pyydettiin huomioimaan toimintaa järjestettäessä. Ruotsin kieli Suomen toisena virallisena kielenä toivottiin nostettavan esiin Familian toiminnassa. Familiaan toivottiin lisää aktiivisia jäseniä. Jäsentoiminnan organisoimiseen ja jäsenien osallistamiseen ehdotettiin yleensäkin lisää panostusta. Tiedottamisen tärkeys tuotiin myös esiin. FAMILIAN TIEDOTUS TOIMII, MUTTA PARANNETTAVAAKIN ON Familian toiminnasta koettiin pääsääntöisesti olevan helppo löytää tietoa. Järjestön kotisivuja pidettiin yleisesti helppokäyttöisinä ja niitä pidettiin keskeisenä tiedotuskanavana. Seuraavaksi eniten tietoa saatiin Facebookin ja uutiskirjeiden välityksellä. Lisätietoa tuli muiden kirjeiden ja Instagramin avulla. Jonkin verran asioista oltiin kuultu myös suoraan juttelemalla ihmisten kanssa. Lisätiedotustavaksi Familialle ehdotettiin Messengerin ja tekstiviestien käyttöä. Tiedottamisen tehostamiseksi, muillekin kuin jäsenille, mainittiin muun muassa lentolehtiset ja ilmoitustaulujen hyödyntäminen muun muassa oppilaitoksissa ja kirjastoissa. Jäsenet kokivat, että Familian kotisivut voisivat olla selkeämmät ja niiden visuaalista ilmettä voisi vielä parantaa. Kotisivuille ehdotettiin lisää ilmoituksia ja muistutuksia tapahtumista. Kommunikointia toivottiin yleensäkin lisättävän. Facebookiin toivottiin lisää englanninkielisiä viestejä, tositarinoita ja hyviä, herätteleviä ja innostavia kokemuksia jaettavaksi esimerkiksi kaksikulttuurisilta pareilta. Sosiaalisen median käytön parantamiseksi mainittiin ajoituksen ja muistutusten tärkeys. Tietoa ryhmätoiminnasta toivottiin myös englanniksi. Ilmoittautumislinkit pyydettiin laitettaviksi paremmin kotisivuilla esille. Olemassa olevien ryhmien toiminnasta tiedottaminen nähtiin tärkeänä. Toisaalta huomioitiin tarve saada tietoa myös tehokkaammin, jos jokin ryhmä loppuu. TOIVEITA JA PALAUTETTA FAMILIAN TOIMINNASTA Useimmat kyselyyn vastanneista jäsenistä ei ollut juuri kyselyajanjaksona osallistunut Familian toimintaan. Kysyttäessä syytä siihen, vastauksissa mainittiin lähtö kotimaahan, lastenhoito ja tietämättömyys toiminnasta esimerkiksi silloin kun jäsenyys oli vasta alkanut. Familian toimipaikan sijainti ja toiminnan ajankohta oli joillekin vastaajille hankala. Myös ajanpuute yleensä tai oma passiivisuus saattoivat vaikuttaa osallistumattomuuteen. Jokin kurssi oli saattanut myös jo loppua. Jäsenet toivat esille, että Familian tulisi pitää huolta siitä, ettei jokin hyväksi koettu ryhmätoiminta pääse hiipumaan. Siksi kurssien jälkeen toivottiin, että tehtäisiin aina palautekysely, joka auttaa ylläpitämään ja kehittämään kurssitoimintaa. Suomen kielen kurssit koettiin painottuvan alkeisiin. Jäsenet ehdottivatkin lisäkursseja, joissa voisi syventyä keskusteluun, kuuntelemiseen ja kirjoittamiseen. Eniten toimintaan osallistumista oli suomen kielen ryhmissä. Seuraavaksi eniten oli käyty keittiöklubilla, juhlissa, toimittu vapaaehtoisina ja seurattu Familian viestintää. Tulevaa toimintaa toivottiin suomen kielen kurssien ja luentojen osalta. Osa jäsenistä pyysi suomen kielen kurssien yhteyteen lastenhoitoapua. Jäsenet kaipasivat Familian toimintaohjelmaan lapsille suunnattua tekemistä ja kulttuuriaktiviteetteja. Vertaistukea ja erityisesti tukea oman kielen vahvistamiseksi pyydettiin. Muuta tärkeäksi koettua toimintaa olivat palveluneuvonta kuten parisuhde- ja lakineuvonta, oikeusapu, nuorisotoiminta, retket, asiantuntijakoulutus, nettitapaamiset, eropalvelut, ja varainkeruu. Jäsenten toivomuslistalla oli intensiivikeskusteluryhmät, ruotsin kielen kurssit, spontaanit ryhmät, kulttuuritoimintaan suuntautuneet vapaamuotoiset tapahtumat, yleensä vapaa toiminta yhdessä, urheilu vanhemmille ja lapsille ja vanhempainvalmennus isompien lasten vanhemmille kuten Race and Parenting. Familian toivottiin järjestävän myös isoja tapahtumia kuten luentotilaisuuksia ja paneelikeskusteluja tutkimuksiin liittyen sekä pajoja kaksikielisyydestä. JÄSENIÄ KIINNOSTAVAT AIHEET Jäseniä kiinnostavia aihepiirejä olivat erityisesti perheen kaksi/monikulttuurisuus, kulttuuri-identiteetti, kulttuurien välinen vanhemmuus, tapojen ja kulttuurien erilaisuus perhe-elämässä, jokapäiväiset haasteet, rasismi, mielenterveys, ero ja kriisit. Jäsenet toivoivat julkisia keskusteluja monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta kahden kulttuurin perheiden näkökulmasta sekä tapaamisia poliitikkojen tai esimerkiksi tasa-arvoaktivistien kanssa. Kysyttäessä, mihin kysymyksiin tai teemoihin Familian tulisi ensisijaisesti pyrkiä vaikuttamaan, eniten vastauksia sai kielipolitiikka. Menettelytavat kotoutumis-, työllisyys- ja perheasioissa olivat jäsenille myös keskeisiä. Familian tarjoama kotoutumisen alkuvaiheen koulutus ja valmennus ja nuorten asiat nähtiin keskeisinä. VAPAAEHTOISENA FAMILIASSA Kyselyssä selvitettiin myös vapaaehtoisten taitoja, joita he haluaisivat hyödyntää Familian toiminnassa. Näitä olivat ruoanlaitto, visuaalinen osaaminen, englannin kieli ja sen opettaminen, yleensä halu auttaa muita, ryhmänohjaaminen, valmennus, viestintäosaaminen, tausta sosiaalialalla, kaksi/monikulttuurisuuden tuntemus, tiedetausta, luonnonsuojelu, ekotietoisuus ja ympäristökasvatus. Vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen toivottiin vahvaa yhteisöä Familialta. Kyselyssä painotettiin, ettei vapaaehtoisten toimintaan tule missään nimessä suhtautua itsestään selvyytenä. Vapaaehtoisten rekrytointiin, koulutukseen ja tukeen kannattaa siis panostaa. Vapaaehtoistoiminnan kehittämisen osalta toivottiin vapaaehtoisten osallistamista ja tukemista, jotta voidaan kehittää ja toteuttaa uudenlaista toimintaa. Vapaaehtoisten olisi vastaajien mukaan hyvä verkostoitua paremmin. Kyselyssä tuotiin esille ajatus, että vapaaehtoistoimintaa on myös se, että kertoo omille ystäville Familiasta. Vapaaehtoistoimintaan liittyviä tapaamisia, työpajoja, luentoja ja opastuksia ehdotettiin lisättävän. Vapaaehtoisten erilaiset, yksilölliset mahdollisuudet toteuttaa vapaaehtoistyötä toivottiin huomioitavan paremmin. Aktiivisempi, välittömämpi yhteydenpito vapaaehtoisiin koettiin tärkeäksi. Vapaaehtoisille voisi esimerkiksi lähettää omia uutiskirjeitä, joissa olisi toimiston ja aktiivisten vapaaehtoisten kuulumisia. VALTAOSA SUOSITTELISI FAMILIAN TOIMINTAA MUILLE Vastaajista 88 % suosittelisi Familiaa ystävälle. Lähes vastaaviin lukuihin yllettiin kysyttäessä tukevatko Familia palvelut ja toiminnat kaksikulttuurisia perheitä lisäten heidän hyvinvointiaan. Familian rohkeus paneutua kahden kulttuurien parien ja perheiden erityiskysymyksiin, silloinkin kun kukaan muu ei vielä toimi, sai kiitosta. Jäsenet arvostivat Familian yhteisöllisyyttä, kotoisuutta ja ystävällistä ilmapiiriä. Jäsenet kokivat, että kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti ja hyväntuulisesti, mikä auttaa selviämään arjessa. Familian toiminta kahden kulttuurin perheiden asiantuntijana ja vertaistoiminnan mahdollistajana koettiin merkitykselliseksi. Familian mahdollisia heikkouksia olivat vastaajien mukaan resurssit. Palkattuja työntekijöitä ja vapaaehtoisia voisi vastaajien mukaan olla enemmänkin. Viikonlopputoimintaa toivottiin enemmän. Ilta- ja iltapäiväkursseja kaivattiin selvästi Familian toimintaan. Familian sijainti Sörnäisissä oli joillekin vastaajille syrjäinen. Nykyiset tilat koettiin asettavan omat haasteensa matalan kynnyksen toiminnalle. Myös sisäänpääsy iltaisin ja viikonloppuisin koettiin haastavaksi. Familian keittiössä toivottiin mahdollisuutta leipoa ja laittaa ruokaa. Toisaalta pääkaupunkikeskeisyys oli myös muualla asuville rajoite. Kyselyssä pohdittiin, että Familian olisi hyvä olla järjestönä tuttu ainakin kaikkien monikulttuuristen perheiden keskuudessa ja senkin vuoksi tehokas tiedottaminen ja monipuolinen esille olo on mediassa ja yleensä yhteiskunnassa nähtiin järjestölle tärkeäksi. *** Sydämellinen kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille! Mielipiteenne on meille arvokas ja haluamme ottaa toiveenne mahdollisimman hyvin huomioon Familian toimintaa kehitettäessä. Tähän kyselyyn on vastannut vain osa ihmisistä, jotka ovat mukana Familian monipuolisessa toiminnassa. Nyt kysymmekin uudestaan kaikilta Familian toiminnasta kiinnostuneilta, jäseniltä ja ei-jäseniltä, millaista toimintaa te kaipaatte tulevaisuudessa? Voit vastata tähän linkin takana olevaan kyselyyn anonyymisti: ”Itselläni on pitkä kokemus kahden kulttuurin avioliitosta ja vanhemmuudesta ja ajattelen, että toiset voisivat kokemuksistani hyötyä. Olisi varmasti ollut minulle itselleni hyödyllistä myös silloin lähes 20 vuotta sitten tuoreena vaimona osallistua tällaiseen toimintaan” Lappeenrannan keskusta on lumen peitossa, mutta tapaamisessa on lämmin tunnelma. Kaikille avoin Duo-keskustelutilaisuus monikielisyydestä perheessä on juuri päättynyt. Osallistujia oli runsaasti ja keskustelu itäsuomalaiseen tapaan vilkasta. Mukana tilaisuudessa ovat myös Duon lappeenrantalaiset vapaaehtoiset Mervi Zinhu, 42, ja Heidi Juntunen, 43. Mervi ja Heidi ovat ohjanneet alkusyksystä lähtien kerran kuussa Duo Olohuone -tapaamisia. Duo Olohuone on kahden kulttuurin perheiden kohtaamispaikka, jossa voi vaihtaa ajatuksia kaksikulttuurisesta arjesta ja tavata muita oman alueen kahden kulttuurin perheitä. Helsingissä Duo-vertaistoimintaa kahden kulttuurin perheille on järjestetty jo vuodesta 2008 lähtien. Tänä vuonna vertaistoimintaa on järjestetty kuudella muullakin paikkakunnalla; Lappeenrannan lisäksi Oulussa, Tampereella, Kouvolassa, Hämeenlinnassa ja Lohjalla. Sekä Mervillä että Heidillä on itsellään pitkä kokemus kahden kulttuurin parisuhteesta ja lapsiperheen arjesta. Mervi on viiden lapsen äiti, ja nuorimmainen Kristina, 4 kk, kulkee tänäänkin äidin mukana tapaamisessa. Mervin mies on kotoisin Zimbabwesta. Parhaillaan Mervi on äitiysvapaalla ja tekee oikeustieteen gradua Lapin yliopistoon. Ammatiltaan hän on diakoni ja sosiaaliohjaaja. Heidillä puolestaan on kolme ala-asteikäistä lasta turkkilaisen miehensä kanssa. Myös Heidi on sosiaalialalta, koulutukseltaan hän on lähihoitaja ja sosionomi. Tällä hetkellä Heidi on kotiäiti, mutta etsii lisäksi parhaillaan töitä. ”Lappeenrannassa on melko paljon maahanmuuttajia, erityisesti venäläisiä, joten ehkä täällä on totuttu monimuotoisuuteen” Vaikka Mervi ja Heidi ovat kotiutuneet vahvasti Lappeenrantaan, ei kumpikaan heistä ole sieltä kotoisin, vaan he ovat muuttaneet töiden tai perheen perässä. Molempien mielestä Lappeenranta on hyvä paikka asua. ”Pääkaupunkiseudulta kuulee välillä juttuja rasismista, mutta en ole törmännyt sellaiseen täällä, enkä myöskään opiskelukaupungissani Rovaniemellä. Lappeenrannassa on melko paljon maahanmuuttajia, erityisesti venäläisiä, joten ehkä täällä on totuttu monimuotoisuuteen”, Mervi selittää. Lappeenranta on myös yliopistokaupunki, ja yliopistolla on paljon kansainvälisiä opiskelijoita. ”Omassa tuttavapiirissä paljon sellaisia, jotka ovat tulleet Suomeen opiskelemaan, mutta sittemmin jääneet ja löytäneet puolisonkin täältä”, hän kertoo. ”Tosin riippuu varmasti asuinalueesta, omalla asuinalueellani ei paljon monikulttuurisuus näy”, Heidi lisää. ”Itse yritän aina esimerkiksi koulun suuntaan muistuttaa lasteni kaksikielisyydestä. Minua kiinnostaa näkyykö se koulumaailmassa ja huomioiko opettaja sitä mitenkään”. Heidi kertoo esimerkiksi vieneensä päiväkodin aloituksen yhteydessä hoitajille listan tärkeitä turkinkielisiä sanoja, joita lapset pienenä saattoivat käyttää suomen kielen lisäksi. Lisäksi Heidin perheessä ei syödä sianlihaa, joten hän on halunnut aina varmistaa, että siitä ollaan esimerkiksi koulussa tietoisia. Hän arveleekin, että pienemmällä paikkakunnalla vanhempien oman aktiivisuuden merkitys kaksikulttuuristen perheiden erityiskysymyksissä korostuu. ”Moni kaksikulttuuriseen arkeen liittyvä asia on itselle ihan normaalia, mutta tulee näkyväksi, kun vaikka oma isä tulee käymään” Duo-toiminta on Mervin ja Heidin mielestä erittäin tervetullutta Lappeenrantaan. ”Kahden kulttuurin perheiden kysymyksiä on vaikea ymmärtää, jos ei ole niistä omaa kokemusta. Toki kaikki perheet ovat erilaisiakin. Mutta on hyvä, että asioista voi puhua ja keskustella avoimesti ja Duo-toiminta mahdollistaa sen. Minulle on tärkeää myös se, että omat lapset voivat olla mukana, tutustua toisiin lapsiin ja rakentaa omaa vertaisverkostoaan.” Mervi kertoo. ”Oma 12-vuotiaani miettii jo enemmän sitä, että on kahden kulttuurin lapsi ja mitä se tarkoittaa. Välillä hän haluaisi olla ihan samanlainen kuin kaverit, mutta toisaalta kokee, että oma perhe on kuitenkin erilainen kuin monella muulla. Samalla hän kuitenkin kokee kaksikulttuurisen perheensä voimavaraksi nyt ja tulevaisuudessa”, Heidi jatkaa. ”Meillä ei mieheni kanssa ole kummallakaan sukulaisia täällä lähellä, joten olemme vain me. Moni kaksikulttuuriseen arkeen liittyvä asia on itselle ihan normaalia, mutta tulee näkyväksi, kun vaikka oma isä tulee käymään. Silloin yllättäen hoksaa millaiseksi oma kulttuuri on muotoutunut meidän perheessä.” Viime aikoina Mervi ja Heidi ovat pohtineet erityisesti kielen merkitystä kahden kulttuurin parisuhteessa, ja intoutuvat keskustelemaan siitä nytkin. Molemmat puhuvat puolisonsa kanssa suomea, mutta silloin tällöin väärinymmärryksiä tulee. ”Sanoilla on meille eri merkitys äidinkielistämme johtuen. Vaikka kielitaito olisi kuinka hyvä, niin väärinymmärryksiä voi tulla erilaisten kulttuurien ja kommunikaatiotapojen takia. Perhesuhteet ovat myös niin tunnepitoisia, että kielellä on aivan eri merkitys perheessä kuin vaikka työelämässä. Duo Olohuoneen vertaiskeskusteluissa huomaa, että muillahan on ihan samoja haasteita.” Mervi kertoo. ”Eri kulttuureissa on niin eri tavat kommunikoida ja kaikkeahan ei aina sanota ääneen. Itse olen hyvin suorasukainen, ja kielimuurin takia välillä täytyykin olla. Turkissa taas monesti kierrellään ja kaarrellaan, mistä voi tulla joskus esimerkiksi sukulaisten kanssa väärinkäsityksiä”, Heidi selittää. ”Vaikka kielitaito olisi kuinka hyvä, niin väärinymmärryksiä voi tulla erilaisten kulttuurien ja kommunikaatiotapojen takia.” Heidi ja Mervi ovat päätyneet Duon vapaaehtoisiksi Naapuriäiti-toiminnan kautta. Molemmat kokivat, että kaksikulttuuristen perheiden verkoston vahvistaminen Lappeenrannassa on hyvä idea ja halusivat olla itse mukana vaikuttamassa ja luomassa uutta. ”Itselläni on pitkä kokemus kahden kulttuurin avioliitosta ja vanhemmuudesta ja ajattelen, että toiset voisivat kokemuksistani hyötyä. Olisi varmasti ollut minulle itselleni hyödyllistä myös silloin lähes 20 vuotta sitten tuoreena vaimona osallistua tällaiseen toimintaan”, Mervi toteaa. ”Mitä enemmän itsekin tutustuu eri kulttuureihin, sitä laajemmin oppii asioita näkemään ja ymmärtämään paremmin toisia. Vapaaehtoisena voi olla muille hyödyksi ja samalla saa itsekin tutustua uusiin ihmisiin”, hän lisää.
Duo Olohuone -tapaamiset ovat olleet rentoja ja keskustelu on sujunut hyvin omalla painollaan. Jatkossa Mervi ja Heidi suunnittelevat tuovansa tapaamisiin enemmän myös valmiita keskusteluteemoja. ”Yhdessä osallistujien kanssa luomme millaista toiminta Lappeenrannassa voisi olla”, Heidi kiteyttää. (Tuuli Shinyella, Duo) Kun rasismi Suomessa lisääntyy, haluan itse olla mukana lisäämässä tietoa ja ymmärrystä eri kulttuureista, ja vastustaa rasismia lisäämällä kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Duo Äiti & vauva -ryhmä Helsingin Kampissa on juuri päättynyt ja vapaaehtoiset Elli Koskivirta, 26, ja Linda Savonen, 30, keräilevät tavaroita kokoon. Lattialla konttaa Ellin tytär Amina, 10 kk, ja Lindan sylissä nukkuu tyytyväisenä poika Yasser, 8 kk. Elli ja Linda ovat ohjanneet yhdessä Äiti & vauva -ryhmää Familian tiloissa Kotolassa kahdeksan viikon ajan. Ryhmässä kahden kulttuurin perheiden äidit vauvoineen kokoontuvat kerran viikossa juttelemaan kaksikulttuurisen arjen kysymyksistä. Elli on kotoisin Joensuusta, mutta asuu nykyään pääkaupunkiseudulla nigerialaisen avopuolisonsa kanssa. Ammatiltaan Elli on sosionomi, mutta tällä hetkellä hän on äitiysvapaalla. Sosionomitausta sekä äitiysvapaan tuoma ylimääräinen aika ovatkin yhtenä tärkeänä syynä siihen, miksi Elli on alun perin kiinnostunut Duo vapaaehtoistoiminnasta. Myös Linda on parhaillaan äitiysvapaalla. Työssään hän toimii kouluttajana maahanmuuttajien kotoutumiskursseilla. Lindan perheeseen kuuluu Yasserin lisäksi egyptiläinen puoliso. Linda ja Elli ovat tavanneet ensimmäisen kerran Duo vanhempainvalmennustapaamisessa, johon he osallistuivat odottaessaan esikoisiaan. Aminan synnyttyä Elli halusi osallistua Duo Äiti & vauva -ryhmään, mutta olemassa olevaan ryhmään ei enää mahtunut. Niinpä hän päätti ryhtyä itse vapaaehtoiseksi ohjaajaksi, jotta uusi ryhmä voitiin perustaa. Ystävykset tapasivat uudestaan, kun Linda oli osallistujana Ellin ohjaamassa ryhmässä. Ensimmäisen Äiti & vauva -ryhmän päättymisen jälkeen Linda ja Elli halusivat molemmat jatkaa mukavaa toimintaa, ja päättivät ohjata seuraavan ryhmän yhdessä. Ryhmä, johon osallistuin keväällä, oli itselleni tosi tärkeä, ja ryhmä hitsautui hienosti yhteen. Ryhdyin vapaaehtoiseksi ohjaajaksi, koska halusin olla mukana luomassa muillekin mahdollisuutta samanlaiseen kokemukseen. ”Ryhmä, johon osallistuin keväällä, oli itselleni tosi tärkeä, ja ryhmä hitsautui hienosti yhteen. Ryhdyin vapaaehtoiseksi ohjaajaksi, koska halusin olla mukana luomassa muillekin mahdollisuutta samanlaiseen kokemukseen”, Linda kertoo. ”Muualla on niin vähissä ne mahdollisuudet ja paikat, missä näistä kahden kulttuurin asioista voisi keskustella”, Elli jatkaa. Molemmat toteavat, että vapaaehtoiseksi ryhtymisen taustalla on varmasti ollut myös oma halu saada vertaistukea kahden kulttuurin vauvaperheen kysymyksissä, sekä se, että ryhmän ohjaaminen sopii omaan luonteeseen ja persoonaan. Sekä Elli että Linda ovat kokeneet tärkeäksi sen, että vertaistoiminnan taustalla on Duon erityisosaaminen kahden kulttuurin perheiden kysymyksissä. Tämä antaa vapaaehtoisillekin mahdollisuuden reflektoida arjen asioita tiedon ja erilaisten materiaalien pohjalta. ”Täällä keskustellaan syvällisesti yhteiskunnallisistakin aiheista, tutkimustiedosta sekä ilmiöistä jokaisen perheen henkilökohtaisen kokemuksen taustalla. Samalla tutustuu ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista”, Linda toteaa. Esimerkkinä tästä he mainitsevat Äiti & vauva -ryhmässä käydyn keskustelun lasten nimistä: ”Kun minä ja mieheni annoimme lapsellemme nimeksi Amina, tottakai sitä miettii miten nimi vaikuttaa esimerkiksi lapsen identiteettiin. Ryhmän keskusteluissa on mahdollista irtautua näistä omista kokemuksista yleisemmälle tasolle. On monenlaisia asioita ja tilanteita, joita joku toinen ei voi ymmärtää, jos ei itse elä kahden kulttuurin perheessä samojen kysymysten keskellä”, Elli pohtii. Molemmat vapaaehtoiset ajattelevat, että vapaaehtoistoiminnasta voi olla itselle hyötyä myös ammatillisesti ja omassa työssä. Ryhmänohjaamisen myötä oppii ymmärtämään perheiden moninaisuutta ja erilaisia tilanteita entistä paremmin. ”Minulle on tärkeää myös se, että vapaaehtoistoimintani myötä lapseni saa olla tekemisissä toisten lasten kanssa, joilla on saman tyyppinen perhetausta”, Elli lisää. ”On monenlaisia asioita ja tilanteita, joita joku toinen ei voi ymmärtää, jos ei itse elä kahden kulttuurin perheessä samojen kysymysten keskellä.” Ellin ja Lindan mielestä tärkeää on ollut järjestön hyvä tunnelma: ”Familiaan ja Kotolaan on helppo tulla, täällä on aina hyvä ilmapiiri ja tuntee olonsa tervetulleeksi.” Mieleen heillä on jäänyt myös yhden ryhmän osallistujan palaute: ”Hän kertoi, että viikon aikana ei jaksaisi aina lähteä minnekään, mutta tänne ryhmään aina jaksaa tulla, saa tulla sellaisena kun on. Koemme, että olemme silloin ohjaajina onnistuneet”. Yksittäisten ihmisten saaman hyödyn lisäksi Linda ja Elli kokevat vapaaehtoistoiminnallaan olevan myös yhteiskunnallista merkitystä. ”Kun rasismi Suomessa lisääntyy, haluan itse olla mukana lisäämässä tietoa ja ymmärrystä eri kulttuureista, ja vastustaa rasismia lisäämällä kulttuurienvälistä vuoropuhelua”, Linda kertoo. Vapaaehtoistoiminnan kautta voi monesti löytyä myös uusia ystäviä, kuten Lindan ja Ellin kohdalla on käynyt. ”Yksi tämän toiminnan parhaita puolia on, että olemme ystävystyneet Lindan kanssa. Nyt minulla on ystävä, johon voi olla yhteydessä näissä kahden kulttuurin asioissa ja tavata ihan muutenkin. Aikaisemmin minulla ei ollut täällä lähiseudulla sellaisia ystäviä, joilla olisi ollut tämä sama elämäntilanne”, Elli selittää. Kohta vuoden ikäiset kaverukset Amina ja Yasser leikkivät lattialla. Kun Elliltä ja Lindalta kysyy tulevaisuuden suunnitelmia vapaaehtoistoiminnan saralla, he katsovat toisiaan: ”Meidän pitää ehkä tehdä uudet vauvat, että voidaan jatkaa tätä Äiti & vauva -ryhmien vetämistä!” Linda ja Elli vitsailevat nauraen keskenään.
(Tuuli Shinyella, Duo) |
kirjastoKirjasto-sivuilta löydät artikkeleita, juttuja, vinkkejä ja oppaita sekä tutkimustietoa kahden kulttuurin perheitä lähellä olevista aiheista
kategoriat
All
|