Language development is a dynamic process and maintaining a language a life-long expedition. Only some children born into multilingual homes grow up speaking two or more languages. There are families who manage to transmit multiple languages to their children, but others do not, resulting in the children having a passive or limited knowledge of the minority language/s. Children tend to learn the majority language in the country but may struggle with the transmission of the minority language that is not widely spoken in the community.

Each family's circumstances are different, and some may, despite their best efforts, not establish or maintain a heritage language. A family living in Finland, whose languages are Finnish, English and Swedish, is much more likely to succeed in gifting these languages to the child than a family where the child hears a language just from one person in everyday life.

In addition to the language combination of a potentially multilingual child, there are a variety of psychological, social, and educational factors that interact in complex ways and determine the linguistic level a child can achieve. Every child’s language learning journey is unique, even siblings within the same family often end up with differing skills. 

A good starting point would be to think through some questions which may indicate the degree of language skills your child could possibly achieve. Which languages are necessary for the child? At what age do they acquire a minority language? How, where, and how often is the child exposed to the language? Who are going to speak the language regularly with the child?
​
A growing child’s attitude towards languages also plays a key role because it impacts their motivation. It can be challenging to learn anything if you don’t have the motivation! The parents, siblings, extended family, teachers, and peers influence the children’s language attitudes. Also school, communities, political and sociocultural changes, familiarity with the languages, status of the languages, country of birth, the number of years spent in the country, and second language support have a major impact on building a positive attitude.

So, families' individual circumstances, the societal characteristics and language methods or strategies used by parents affect the level of languages a child can achieve. It is important for us as parents to be kind to ourselves and encourage positive interaction with the child in a minority language. We know ourselves that it is nearly impossible to become ambilingual, or completely master two or more languages. Our level of language skills fluctuates over time.

A positive attitude towards a minority language from both parents and the child’s motivation to learn the language support minority language development and maintenance. Many parents have a specific family language policy in place. The family language policy may detail methods that encourage a child to practice their main languages daily. This has been proven to improve the chances of successful language transmission. Which language strategies are you going to use to help your child develop their first languages?

Kaisa Pankakoski

Kaisa Pankakoski’s PhD research looks at language ideologies and experiences of multilingual families in Finland and Wales. The research was awarded the city of Helsinki research grant and Svenska litteratursällskapet i Finland funding. More information

Many parents view bilingualism as an opportunity and decide to transmit more than one language to young children. In addition to the majority language of the country, children often learn a heritage language, a minority language, a language they may have acquired due to immigration, or an additional language not spoken as a native language by either parent (non-native bilingualism).

For my PhD study I investigated 14 Welsh or Finnish families who used more than two languages on a regular basis. Every single parent told me about the unexpected challenges of raising a multilingual child. Parenting can be hard—add a few extra languages with little support, and that can sometimes seem like an impossible task.

The foreign-born case study parents I interviewed for my research described the extra challenge of raising children with several languages as hard work, exhausting and swimming against the tide. Despite this, they wanted the children to speak multiple languages. I asked the parents to give me reasons why they continued the quest of multilingual upbringing. Why did they want to keep on swimming against the tide? Why raise a multilingual child?

​The parents in my investigation considered bilingualism as a positive thing and an advantage for their children. My case study parents, and parents in previous studies have mentioned different ideological motivations for raising a polyglot. I will list four of the most common reasons below.

Parents feel that by transmitting a heritage language, they also transmit a child their heritage; or a language is a part of the child’s heritage and identity. anguage goes hand in hand with roots and culture and therefore many view it as essential if you want the child to understand the culture of their heritage. Families believe in the importance of language skills to support the children’s multilingual and multicultural identities. Parents also feel a heritage language provides a sense of belonging, self-understanding, and self-assurance, and enables children access to culture and values of the heritage.

Many families want their children to know a heritage language so that they can speak with relatives. For example, some grandparents may not understand the child’s first language, so knowledge of a heritage language enables the children to communicate with them. Foreign-born or minority language speaking parents value children getting to know grandparents, uncles, aunts, cousins, or friends back home through a minority language.

The interpretation of scientific research on early bilingualism was mentioned as an important reason for transmitting more than one language. Some studies discuss a link between the mental exercise of using several languages and increased cognitive benefits, such as children's language skills (Engel de Abreu 2011), higher levels of cognitive empathy (Dewaele and Wei 2012) and delays regarding the onset of Alzheimer disease symptoms (Chertkow et al. 2010; Klein et al. 2016).

Language skills can be an advantage in the globalised world. Multilinguals may have widened future study or employment possibilities, and access to more opportunities thanks to knowing multiple languages. Parents often see early language acquisition as a useful investment in the children’s future.

Kaisa Pankakoski

Familian Rinnallasi-hanke järjesti perjantaina 21.5. virkamiesten ja kansanedustajien paneelikeskustelun perhesideperusteisesta muutosta Suomeen ja miten voisimme sujuvoittaa asiakkaille raskaita oleskelulupaprosesseja. Lähes kaikkea pitää parantaa. Lakeja, digitalisaatiota, viranomaisten koulutusta ja tapaa kohdata asiakkaat sekä yhteistyötä eri ministeriöiden välillä. Erilaisille asiakkaille pitäisi pystyä tiedottamaan selkeästi, mitä oleskeluluvan käsittely häneltä edellyttää ja millaista selvitystä viranomaiselle on toimitettava.  

KOKEMUSASIANTUNTIJAT KYSYVÄT

Osallistujat lähettivät omia kysymyksiään ilmoittautuessaan. Iso osa niistä käsitteli oleskelulupaprosessin kestoa, kalleutta ja monimutkaisuutta.

Hakijat voivat joutua eriarvoiseen asemaan keskenään riippuen lähtömaasta ja taustasta. Välimatkat Suomen edustustoon – joita on maailmalla harvassa - voivat olla hyvin eri pituisia. Prosessi voi vaatia kaksi käyntiä edustustossa, jos tunnistautumisen lisäksi vaaditaan myös hakijan haastattelu. Asiakasmaksut vaihtelevat maasta toiseen eivätkä kaikki ole saaneet niistä etukäteen tietoa. Ulkoinen palveluntarjoaja VFS Global, jolle osa prosessin vaiheista on ulkoistettu monissa maissa, ei saa hyvää arviota asiakaspalvelusta eikä -tiedotuksesta.   

Käsittely tulee kalliiksi, jotkut perheet velkaantuvat ja Suomessa oleva perheenkokoajan vaikea tilanne voi teettää töitä kunnan sosiaalipalveluissa.  Mielen hyvinvointi kärsii väistämättä prosessissa, jonka lopputulemaa ja kestoa ei tiedä.

Kansanedustaja Veronika Honkasalo Vasemmistoliitosta kantaa huolta hakijoiden eriarvoisuudesta. Suomessa on toki järjestöjä ja hienoja kansalaisaktiiveja, jotka avustavat ihmisiä oleskelulupaprosesseissa ja voivat nostaa epäoikeudenmukaisuuksia julkisuuteen. Kaikilla ei tukiverkkoja ole.

”Systeemi on todella rikki, jos oikeuden toteutuminen on kiinni aktivisteista”, Honkasalo sanoo. 

”Perustuslaki velvoittaa ihmisoikeusmyönteiseen laintulkintaan. Sitä pitäisi päästä nopeammin toteuttamaan, kun sellainen tahtotila hallitusohjelmassa on”, kansanedustaja RKP:n Eva Biaudet toteaa. 

ESTERATA VAI EI?

Oleskelulupaprosessin itse läpi käyneet ovat kuvanneet kokemuksen tuntuvan esteradalta, juontaja ja kokemusasiantuntija Leena Viikari kertoo. Ikään kuin byrokratia olisi rakennettu maahanmuuton vaarojen torjumiseksi. Onko ajattelu vanhanaikainen?

Itse ulkomailla asunut ulkoministeriön poliittinen valtiosihteeri Johanna Sumuvuori kertoi oivaltaneensa kuinka vaikea Suomen systeemi voi olla maahan muuttaneille, vaikka se kantasuomalaisille toimisikin. Viranomaisten pitäisi herkistyä yksilöllisille kokemuksille. Suomen maahanmuuttohistoria on nuori ja vasta nyt ollaan vaiheessa, jossa ymmärrämme tarvitsevamme maahanmuuttoa.

”Tämä vaatii toimivaa järjestelmää ja että markkinoimme Suomea hyvänä ja turvallisena maana elää. Tämä on iso kokonaisuus, jossa lupaprosessit ovat vain yksi, vaikkakin tärkeä osa”, Sumuvuori sanoo.

Honkasalo arvelee, että moni suomalainen ei edes tiedä lupahallinnon raskaudesta ennen kuin tilanne tulee lähipiiriin tai omalle kohdalle. Sdp:n Eveliina Heinäluoma katsoo, että asiakkaiden kohtaamista ja yksilöllisten tilanteiden huomioimista on parannettava. Eva Biaudet visioi, että Maahanmuuttoviraston tulisi olla kuin verovirasto, joka neuvoo ja palvelee asiakkaita hakemuksen käsittelyssä.

STATUKSETTOMAN TILAN JÄLKIVAIKUTUKSIA KORJATAAN PITKÄÄN

Juontaja Leena Viikari kertoi tilaisuudessa avioituneensa alun perin Irakista turvapaikanhakijana vuonna 2015 tulleen miehen kanssa. Oleskelulupaprosesseissa pariskuntana vierähti reilut kolme vuotta. Neljän hengen uusperhe eli pitkän aikaa yhden opettajan palkalla.

Ulkomaalainen, oleskelulupaa odottava puoliso on vailla työnteko-oikeutta, tuloja ja pääsyä opintoihin.  
”Statuksettoman välitilan aiheuttamia taloudellisia, henkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia korjataan parisuhteessamme edelleen. Kahden kulttuurin suhde on muutenkin vaativa”, Viikari kertoo.  

”Kukaan ei hyödy marginaaliin työntämisestä”, kommentoi Honkasalo.

”Paras ja selkein ratkaisu on saada päätökset nopeasti”, sanoo vastuualueen johtaja Kaj Swanljung Migristä.

MILLAINEN LIITTO VIRANOMAISILLE KELPAA?

Perhe ja parisuhde ovat käsitteinä kaiken aikaa muovautuvia.

 ”Nykyisin Suomessa parisuhde- ja perhemuotoja on hyvin monenlaisia. Asianosaiset itse päättävät, millainen on heidän parisuhteensa, mitkä ovat sen raamit ja mitä siinä tapahtuu. Oleskelulupaperusteena ei kelpaa mikään muu kuin avioliitto eivätkä lupaa hakevat pariskunnat voi muodostaa omannäköisiään suhteita. Miksi viranomaisilla on oikeus määrittää yli parisuhteen osapuolten, millainen suhde on oikea tai kelpaava”, Viikari kysyy.

Migrin Swanljung korjaa, että lain mukaan on mahdollista saada oleskelulupa myös vakiintuneen seurustelusuhteen perusteella, vähintään kahden vuoden avoliiton jälkeen tai jos on yhteinen lapsi. Hän lisää, että ehdot perustuvat lainsäädäntöön eivätkä viranomaisten näkemyksiin.

Käytännössä monet pariskunnat kokevat, että on solmittava perinteinen avioliitto, jotta suhde vakuuttaisi viranomaiset. Seurustelusuhteen perusteella hakeville on korkeat tulovaatimukset, joihin harva köyhemmästä maasta tuleva yltää.

Viikari kertoi, että omassa tapauksessa piti vakuutella, että parisuhde on muodoltaan juuri oikeanlainen, vaikka viranomaiset eivät sen aitoutta epäilleetkään.

Veronika Honkasalo kertoo olleensa mukana tutkimusprojektissa, jossa tutkijat ja journalistit tarkastelivat niin kutsuttuja lumeavioliittoepäilyjä. Sen perusteella vaikutti, että viranomaisten päätöksessä elää vahva oletus romanttisesta rakkaudesta ja sovinnaisesta reitistä kohti avioliittoa. Tämä on Honkasalon mielestä yhteiskunnalta raju tapa puuttua ihmissuhteisiin.

”Jännitetään sitä, että molempien puolisoiden pitäisi kyetä tuottamaan yhdenmukaista tarinaa siitä, että kyllä tämä on tosirakkautta. Vaikka tiedämme tietysti, että puolisoiden tai perheenjäsenten kokemukset ovat aina erilaisia”, Honkasalo kuvailee.

”Nousee kyyneleet silmiin, kun tästä viimein puhutaan”, kommentoi eräs osallistuja Zoomissa tässä vaiheessa tilaisuutta.

KOKEMUSASIANTUNTIJOITA MUKAA PALVELUJEN KEHITTÄMISEEN

Sekä sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Minna Hulkkonen että Migrin Swanljung korostavat kuinka vaativaa ja korkeaa ammattitaitoa vaativaa työtä lain tulkinta ja soveltaminen ovat, kun perhesideperusteisia hakemuksia käsitellään. Ahdistunut asiakaskokemus on ymmärrettävä tilanteessa, jossa oma läheisin ihmissuhde joutuu viranomaisen tarkastelun kohteeksi.

Yksi osallistuja tuo chatissa esiin ajatuksen, että kokemusasiantuntijoita pitäisi ottaa mukaan palvelujen kehittämiseen. Sekä sisäministeriön Hulkkonen että Migrin Swanljung kannattavat tätä ja kertovat ottavansa sen mukaan oivalluksena, jonka haluavat viedä tilaisuudesta mukanaan organisaatioihinsa.

”Luottamuksellinen ja hyvä ilmapiiri on tärkeää, myös asian selvittämisen kannalta. Olen itsekin turvapaikkapuhutteluja ja perhesidekuulemisia aiemmin tehnyt ja tiedän tämän. Tähän kiinnitetään myös virkamiesten koulutuksessa paljon huomiota”, Swanljung kertoo.

KOKONAISREMONTTI ULKOMAALAISLAKIIN TULOSSA         

Ylijohtaja Minna Hulkkonen myöntää, ettei Suomen maahanmuuttolainsäädäntö ole kovin selkeä kokonaisuus. Perustana on vuodelta 2004 oleva ulkomaalaislaki, johon on tehty jo 100 muutosta. Ulkomaalaislainsäädäntöä tulee paljon suoraan EU:sta ja sitä tehdään monen ministeriön alalla. Kokonaisvaltaisempaa otetta tarvitaan.

Ulkomaalaislain kokonaisuudistus on edessä tulevina vuosina. Esiselvitys käynnistyy sisäministeriössä tällä vaalikaudella.

”Näen tämän lainsäädännön kehittämiskysymyksenä enemmän kuin asennekysymyksenä. Meillä on erinomaisia lainsäätäjiä Suomessa eikä täällä tehdä ilkeitä lakeja”, Hulkkonen toteaa viranomaisten asenteita käsittelevään keskusteluun.

teksti: Sanna Rummakko / Rinnallasi

The course includes voices from people who have experienced intercultural divorce themselves, which were collected through an anonymous survey this spring. Each theme contains resources and reflection exercise to support you through the process. 

The course also brings up topics of supporting children’s intercultural identity in divorce situations. For Eeva, the most challenging was narrowing down the topics to the essentials. “When I started thinking and researching and putting things on paper, it became a lot clearer what are the things that you need to think about when getting a divorce. It became easier to get past the emotions and support one’s children for example”, she shares. ​

This spring Familia is also piloting a new, online version of our divorce support group. On the 20th and 27th of May you can join Familia’s peer volunteers to share experiences and learn from others who have experienced intercultural divorce. Discussions will have a specific theme: on 20th May the theme is coping with divorce and on the 27th of May the theme is children’s well-being in divorce. You can find more information about the upcoming group on our Duo-groups website.​

The Duo Divorce Online Course is now freely available to use. You can find the course on our website.

Photo: Kelly Sikkema, Unsplash

Nimitykset, kuten termit yleensäkin, eivät ole yksiselitteisiä tai neutraaleja. Esimerkiksi sana monikulttuurinen esiintyy nykyisin lähinnä yleisen maahanmuuttokeskustelun yhteydessä ja termillä monikulttuurinen perhe viitataan usein myös sellaisiin perheisiin joiden puolisot ovat kotoisin samasta maasta. Kansainvälinen perhe on terminä hieman yksiselitteisempi, eritoten lainopillisessa merkityksessä, mutta arkikäytössä termin ymmärretään usein tarkoittavan esimerkiksi työkomennuksella olevaa suomalaisperhettä. Ylirajainen perhe voi puolestaan olla mikä tahansa sellainen perhe, jonka sosiaaliset verkostot ulottuvat moneen maahan.

Kahden eri maasta peräisin olevan perheeseen ja parisuhteeseen liittyvä termistö on puutteellista ja olemassa olevia termejä käytetään kirjavasti. Viime vuosina termit kahden kulttuurin liitto ja kaksikulttuurinen perhe ovat kuitenkin vakiintuneet. Esimerkiksi Väestöliitto päätyi käyttämään termiä kaksikulttuurinen avioliitto vuonna 2012 julkaistussa Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja – Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot perhebarometrissä. Termi löytyy myös vuonna 2013 tohtoriksi väitelleen Pirjo Pölläsen yhteiskuntapolitiikan väitöstyöstä Hoivan rajat – tutkimus venäläisten vaimomuuttajien ylirajaisesta perhehoivasta (Itä-Suomen yliopisto).

Myös Familia ry on päätynyt edellä mainittuihin termeihin ja käyttänyt niitä johdonmukaisesti vuodesta 2008 saakka. Familian määritelmän mukaan kaksikulttuurinen perhe (tai kahden kulttuurin perhe) on perhe, jonka puolisot ovat syntyneet eri maissa. Kulttuurilla viitataan tässä yhteydessä ennen kaikkea synnyinmaahan, eikä sanaan sisällytetä muita ominaisuuksia. Perheellä tarkoitetaan puolestaan kahden aikuisen välistä liittoa, riippumatta siitä onko perheessä lapsia. 

Määritelmän mukaan kahden kulttuurin perheitä ovat esimerkiksi:

• Avoliitossa elävät suomalainen mies ja virolainen nainen sekä heidän kaksi lastaan.
• Avioliitossa elävät suomalainen nainen ja kanadalainen mies.
• Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät ranskalainen nainen ja intialainen nainen sekä heidän lapsensa.

Kahden kulttuurin perheitä yhdistävä seikka on, että asuu pari missä maassa tahansa, on toinen tai molemmat puolisoista (asuttaessa kolmannessa maassa, joka ei ole kummankaan koti-/synnyinmaa) sen hetkisessä asuinmaassaan se maahanmuuttajataustainen. Asuinmaahan ja maahanmuuttoprosessiin liittyvät kysymykset ovatkin ainoa asia, joka yhdistää kaikkia kahden kulttuurin perheitä. Perheissä toki puhutaan lähes aina kahta tai useampaa eri kieltä, mutta esimerkiksi äidinkielenään englantia puhuvan brittiläisen ja yhdysvaltalaisen liitossa näin ei ole. Kaksikulttuuriset perheet ovat monimuotoisia ja niistä löytyy niin ydinperheitä, uusperheitä, kahden aikuisen perheitä, sateenkaariperheitä, adoptioperheitä kuin monikkoperheitäkin.

Kaksikulttuurisuus antaa kahden kulttuurin perheille oman erityispiirteensä ja yhteneväisiä kokemuksia, mutta perheet, samoin kuin kaikki muutkin perheet, ovat kukin omanlaisensa.​

Hanna Kinnunen, YTM, suunnittelija

Familia ry tukee ehdotettuja muutoksia ulkomaalaislakiin, joiden tavoitteena on nopeuttaa erityisasiantuntijoiden ja kasvuyrittäjien sekä heidän perheenjäsentensä maahantuloa. Samalla katsomme, että muutoksien lähtökohta on liian kapea ja riittämätön olemassaoleviin moninaisiin D-viisumitarpeisiin. Vaikka tämä on hyvä ensiaskel oleskelulupaprosessin tehostamiseksi ja maahanpääsyn nopeuttamiseksi, tulisi huomioida yhdenvertaisesti myös suomalaisten perheenjäsenten maahantulo.
 
Viisumiluokituksessa voidaan hyödyntää esim. Saksan mallia, jossa luokitukset palvelevat paremmin erilaisia maahantulon tarpeita sekä erilaisia kohderyhmiä, ml. suomalaisten puolisot/perheenjäsenet. Nykyinen oleskelulupaprosessi suomalaisten perheenjäsenille on kohtuuttoman pitkä ja vaikeuttaa kahden maan perheiden perhe-elämää ja urasuunnitelmia.
 
Lausunnolla olevassa lakiluonnoksessa ei näin laajasti D-viisumia ole lähestytty, mutta laajemmat tarpeet eri kohderyhmien maahantulon nopeuttamiseksi on tiedostettava. Mahdollistavat laajennukset nopealla aikataululla on varmistettava. Yhdenvertaisuuden nimissä kansallista D-viisumia tulisi voida hakea myös suomalaisen perheenjäsenen. Vähintään tulisi pystyä esittämään aikataulu D-viisumin muille kohderyhmille, ml. suomalaisten puolisot/perheenjäsenet.
 
Monet kahden kulttuurin perheenjäsenet ovat joutuneet pandemian vuoksi kärsimään viivytyksistä ja pakkoerossa olemisesta viimeisen vuoden aikana. Oleskelulupaprosesseihin on tullut uusia esteitä mm. edustustojen toiminnan poikkeuksien tai eri valtioiden kansallisten pandemiarajoitusten vuoksi. Laajentamalla kansallisen viisumin soveltamisalaa perhesiteen perusteella oleskelulupaa hakeviin voisimme edistää hallittua ja Suomea väestörakenteellisesti hyödyttävää maahanmuuttoa. Muuttajat pääsisivät kotoutumaan nopeammin, mikä niin ikään hyödyttäisi koko yhteiskuntaa.
 
Familia ry
Elina Helmanen
toiminnanjohtaja

Familia on viime kuukausina tarttunut tarmokkaasti antirasismitoimintaan muiden muassa tekemällä kyselytutkimuksen kahden kulttuurin perheiden kokemasta rasismista ja syrjinnästä, kouluttamalla henkilökuntaansa sekä järjestämällä työpajoja kohderyhmälleen. Torstaina 11.3.2021 järjestettiin webinaari aiheesta Suomi kasvuympäristönä kahden kulttuurin lapsille ja nuorille. Asiantuntijavieraana oli tohtori Shadia Rask Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja osallistujia noin 40. 

Shadia Rask on ollut mukana tekemässä monia tutkimuksia ja toimii kehittämishankkeissa. Lisäksi hän esiintyy paljon mediassa, sillä aihe on ollut esillä ehkä enemmän kuin koskaan esimerkiksi siksi, että Yhdysvalloista alkunsa saanut Black Lives Matter -liikehdintä vaikuttaa Suomessakin.   ​

Rasismi ja syrjintä koskettavat esimerkiksi niitä kahden kulttuurin perheitä, joissa toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ns. rodullistettu henkilö. Perheiden lapsetkin voivat olla rodullistamisen kohteena esimerkiksi ulkonäkönsä tai nimensä vuoksi. Suomeen adoptoidut lapset ja heidän vanhempansa saattavat myös olla niitä, joita asia koskettaa. Rasismia ja rodullistamista kokevat Suomessa hyvin monet eri ihmisryhmät, eivät pelkästään ihonväriltään tummemmat afrosuomalaiset vaan myös Suomen venäläiset, romanit ja saamelaiset.  

Vaikka elämmekin maassa, jonka on uutisoitu olevan Euroopan rasistisin ja jossa irakilaisen pitää lähettää kolme kertaa enemmän työhakemuksia päästäkseen työhaastatteluun, ja somalialaisen peräti neljä kertaa enemmän verrattuna kantasuomalaisella nimellä varustettuun ihmiseen, on silti paljon mitä voimme tehdä tilanteen parantamiseksi. 

Antirasismia voi edistää esimerkiksi tarkastelemalla omia ajattelutapojaan ja mahdollisia etuoikeuksiaan sekä opettelemalla käsittelemään asiaa nyt kasvavien lasten ja nuorten kanssa. Aiheiden käsittely mediassa on niin ikään todella tärkeää lapsille ja nuorille, jotta he näkevät myös itsensä näköisiä ihmisiä julkisuudessa. 
​
”On todella tärkeää, että on samaistuttavia aikuisia, jotka puhuvat juuri niistä asioista, joita itse kokee ja elää”, Shadia Rask sanoo. 

Rasismin taustalla on rodullistamisen ja toiseuttamisen prosesseja. Shadia Raskin määritelmän mukaan rodullistaminen on oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja, joita ihmisiin liitetään todellisten tai kuviteltujen fyysisten ominaisuuksien, esimerkiksi ihonvärin vuoksi. 
Toiseuttaminen on prosessi, jossa tuotetaan eroja esimerkiksi kansallisuuden, ihonvärin, sukupuolen tai yhteiskuntaluokan perusteella. 
Prosessit käynnistyvät usein siitä, että henkilö poikkeaa suomalaisessa yhteiskunnassa hallitsevasta valkonormatiivisuudesta eli oletuksesta, että suomalainen on tietyn näköinen ja ihonväriltään valkoinen. Tämä vaikuttaa siihen, miten tulee nähdyksi ja kohdelluksi eri tilanteissa. Ympäristö voi kohdella henkilöä erilaisena, vähemmän suomalaisena, toisenlaisena tai tietynlaisena siksi, että hänen ”toiset juurensa” on tiedetty tai oletettu. 

Jatkuvana kokemuksena toiseuttaminen voi aiheuttaa kokemusta huonommuudesta, joka helposti sisäistyy osaksi ihmisen omakuvaa. Päätöksenteossa tai arkipuheessa esimerkiksi käsitteitä kuin maahanmuuttaja tai maahanmuuttajataustainen saatetaan pitää neutraaleina ja tilastoihin perustuvina sanoina, mutta puheen kohteen mielestä ne eivät sitä välttämättä olekaan. Maahanmuuttajalla viitataan usein ei-valkoiseen, ei-suomalaiseen, ei-keskiluokkaiseen, mikä voi sen kohteeksi joutuvasta olla loukkaavaa ja vähempiarvoisena pitävää puhetta. 

Se, että Suomessa on runsaasti rasismia ja syrjintää, ei suoraan määritä mitä yksittäinen ihminen kokee ja millaista hänen elämänsä on. Tämä on aina erittäin yksilöllistä. Tilastomääritelmien tai väestötasoisten tietojen perusteella ei voi tietää millainen on yksilön perhetilanne tai kokemus identiteetistään.  

​Kahden kulttuurin perheissä on paljon voimavarojakin. Erityisyys, monipuolinen kielitaito tai kansainvälisyys voi rakentua myös vahvuudeksi.
Lapsen kasvuympäristö koostuu hyvin monenlaisista tekijöistä. Perheen tilanne ja asema yhteiskunnassa kokonaisuudessaan vaikuttaa lapsen elämään. Millainen on perheen toimeentulo? Millaisia etuoikeuksia ja voimavaratekijöitä perheessä on? Miten hyvin vanhemmat kykenevät tukemaan lastaan ja auttamaan siinä, että hänen moninaisuutensa muodostuukin vahvuudeksi?  

On tärkeää, että vanhemmat osaavat puhua ja kysyä lapsilta myös rasismin ja syrjinnän kokemuksista, tietenkin lapsentasoisesti. Kyse on siitä, miten sanoitamme lapsille, että me tiedämme ja meille voi puhua sellaisista asioista kuin nimittely tai rasismi, joita lapsi voi kohdata. 
Lapset ja nuoret eivät tietenkään elä maailmassa, jossa kaikki riippuisi vain vanhemmista. Myös julkisuus ja media muokkaavat maailmankuvaa. 

Representaatio viittaa siihen, miten edustavasti erilaiset ihmiset näkyvät yhteiskunnassa ja näkyykö julkisuudessa samaistumisen kohteita kaikille. Tässä on Raskin mukaan menty huimasti eteenpäin verrattuna esimerkiksi parin vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. On paitsi nuoria artisteja ja mediapersoonia myös kahden kulttuurin perheissä kasvaneita aikuisia asiantuntijoita. Tärkeäksi tekijäksi Rask nostaa representaatiot, roolimallit ja valtamediassa olevat sisällöt, joissa on nykyään erilaisia päähenkilöitä. 

”Vertaistukea, vertaisuutta ja sanoja omille kokemuksille on nykyisin paljon enemmän kuin ennen”, Rask katsoo. 

Kehitys liittyy myös työelämään. Tällä hetkellä työnantajien syrjivät asenteet vaikeuttavat monien Suomessa asuvien ihmisten työelämään osallistumista, mutta muutosta tapahtuu väestörakenteen moninaistuessa.  

​”Toivoa piilee esimerkiksi siinä, että yhä enemmän työnantajat tunnistavat asiakaskuntansa ja yhteiskunnan moninaisuuden, ja silloin tarvitaan erilaista osaamista ja kykyjä. Työelämässä moninainen tausta voikin olla valttikortti”, Rask sanoo.  

Sanna Rummakko

Familia ry:n näkemyksiä Helsingin kaupungin palveluiden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nykytilasta ja edistämistarpeista
​
Kahden kulttuurin perheet törmäävät kaupungin palveluissa edelleen moniin ennakkoluuloihin, oletuksiin ja käytännön haasteisiin. Kaikille turvallisten, avointen ja syrjimättömien palvelujen ohella on tärkeää varmistaa, että kahden kulttuurin perheiden erityistarpeet tunnistetaan. Helsingissä on tärkeää vahvistaa toimintamalleja ottamalla huomioon monimuotoisuus, sekä tukemalla kaupunkilaisten hyvinvointia ja keinoja tuoda esiin omaa identiteettiään turvallisessa ympäristössä. 
 
Palveluiden on vastattava kahden kulttuurin perheiden ja parien tarpeisiin ihmisen koko elinkaaren ajaksi. Huomioon on otettava molemmat puolisot/vanhemmat, ei vain suomalaissyntyistä vanhempaa, ja mahdollisen kielimuurin rikkomiseksi on tehtävä aktiiviseksi kaupungissa työtä. Palvelut on järjestettävä tasavertaisesti kaikille Helsingissä asuville henkilöille, eikä kukaan saa jäädä paitsi viranomaisten järjestämistä palveluista kielitaitonsa tai muun ominaisuutensa vuoksi.
 
Haluamme, että monikielisten helsinkiläisten olemassaolo tunnistetaan paremmin ja että heidän kielitaitoaan arvostetaan. Tavoitteena tulee olla tulevaisuus, jossa Helsingin monikieliset osaajat, tekijät ja päättäjät saavat lapsesta asti kokea olevansa voimavara. Helsingin tulevaisuus on oltava monikielinen.
 
Erityisen tärkeää on panostaa lapsiperheiden palveluiden kehittämiseen ja järjestämiseen. Varhaiskasvatuksen ja koulun tulee tukea lasta ja hänen koko perhettään, myös sitä vanhempaa, joka ei puhu välttämättä suomea. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lapsen kaikkien äidinkielten tukemiseen ja oman äidinkielen opetuksen tilaan ja opetuksen saatavuuteen.
 
Hyvinvoivissa, elinvoimaisissa ja yhdenvertaisessa kaupungissa tuetaan monimuotoisuutta, ja annetaan ihmisille työkalut ja edellytykset identiteetin muodostamiselle ja kehittämiselle. Erityisen tärkeää on tukea lasten ja nuorten identiteetin kehittymistä. Identiteetti on kirjava kokonaisuus, johon mahtuu useampia kieliä.
 
Lasten hyödyntämisessä palveluissa on otettava huomioon lapsen oikeudet, yleisperiaatteina syrjinnän kielto, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus kehittymiseen sekä lapsen oikeus tulla kuulluksi ja hänen näkemystensä kunnioittaminen. Lapsen identiteetin ja persoonallisuuden kehittymiselle näiden oikeuksien toteutuminen on olennaisen tärkeää.
 
Osallistavaa ja aktiivista ilmapiiriä pitää tukea. Kaikki kaupunkilaiset otetaan mukaan päättämään heitä koskevista asioista ja arjesta, sekä tarjotaan heille tarvittavaa tietoa. 
 
 Toimenpide-ehdotuksia
 
1. KULTTUURI-IDENTITEETIN TUKEMINEN 
·       Kouluissa on turvattava riittävä S2 -opetusresurssi. 
·       Oman äidinkielen opetuksen saatavuus on turvattava. 
·       Varhaiskasvatuksessa on huomioitava kaikki lapsen kotikielet. 

2. RÄÄTÄLÖIDYT PALVELUT 
·       Kaikki kaupungin järjestämien tai yksityiseltä puolelta ostettavien palvelujen tulee olla kulttuurisensitiivisiä. 
·       Perusopetuksessa opetushenkilöstöltä vaaditaan kulttuurisensitiivistä työotetta. 
·       Panostetaan kohdennettuun viestintään ja yksilölliseen palveluohjaukseen palvelujen saatavuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. 
·       Palveluiden järjestämisessä on kuultava kahden kulttuurin arkea elävien ihmisten tarpeita ja kehitystoiveita. 

3. KAHDEN KULTTUURIN PERHEET OSANA KUNTAA
·       Helsinki sitoutuu antirasistisiin toimintatapoihin. 
·       Poliittisen keskustelun vihamielisyyteen puututaan, ja kunnallisessa päätöksenteossa luodaan tilaa kaikenlaisille ihmisille. 
·       Kaupungissa on oltava edellytykset sille, että yksilöt pystyvät vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. 
·       Kaupunki tarjoaa saavutettavaa ja hyödynnettävää tietoa asukkailleen mahdollisimman monella eri kielellä. 

Yleiset selontekoa koskevat kommentit
Familia ry kiittää mahdollisuudesta lausua kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista koskevaan selontekoon. Selonteko on lähtökohdiltaan hyvä ja siinä on kiitettävästi huomioitu maahan muuttaneiden heterogeenisyys ryhmänä sekä erilaisten maahan muuttaneiden erilaiset tarpeet ja tilanteet.

Kahden kulttuurin perheissä maahan muuttaneella on usein suomalainen puoliso. Suomalaisen puolison olemassaolo voi olla kotoutumista tehostava resurssi, jota voisi hyödyntää enemmänkin. Suomalaisella puolisolla on yleensä yhteiskuntatietoutta, verkostoja ja suomi tai ruotsi äidinkielenä, joten hänen avustuksellaan maahan muuttanut voi harjoittaa kielitaitoaan kotona. Tämä resurssi olisi hyvä ottaa huomioon ja hyödyntää kotoutumiskoulutuksessa.

Kommentit lukuihin 1-6: Tilannekuva ja keskeiset muutostekijät. Pyydämme tarvittaessa kirjaamaan vain tiiviin yleisen lausunnon luvusta ja yksityiskohtaisesti vain tärkeimmät kommentoitavat tai mahdollisesti puuttuvat asiat.
Kotoutumisprosessin tehostaminen ja nopeuttaminen on tavoitteena kannatettava, vaikka maahan muuttaneiden moninaisuus ryhmänä ja yksilölliset erot tuleekin aina huomioida toimenpiteitä suunniteltaessa.

Henkilön olemassa olevaa koulutusta ja työkokemusta on osattava tunnistaa ja hyödyntää paremmin kotoutumisessa ja työllistymisellä tarjoamalla täydennyskoulutusta ja kursseja. Aikaisemman koulutuksen ja työkokemuksen täydellinen sivuuttaminen ja kaiken aloittaminen kokonaan alusta vaikuttaa suoraan henkilön motivaatioon ja hyvinvointiin. Yksilöllinen arviointi vähentää keskeytyneitä opintoja.

Osalla maahan muuttaneista on edellytykset omaksua suomen kieli ja kotoutua varsin hyvin jopa yhdessä vuodessa. Esimerkiksi Familian kohderyhmässä eli kahden kulttuurin perheissä monella ulkomaalaisella puolisolla on riittävä koulutuspohja ja oppimisvalmiudet nopeaan kotoutumiseen. Nopea työelämään integroituminen on yleensä tavoitteena lähes kaikilla.
 
Tehostamistavoitteen tulisi Familian mielestä ulottua kaikkiin oleskelulupaprosseihin perusteesta riippumatta, jotta maahan muuttanut pääsee nopeasti kotouttavien toimien piiriin ja saa työnteko-oikeuden. Myös perhesideperusteisten oleskelulupaprosessien käsittelyä tulisi nopeuttaa nykyisestä, ei ainoastaan työperusteisten. Familia on toiminnassaan oleskelulupaprosessien parissa havainnut, että yleensä vähintään joitakin kuukausia kestävä luvan hakeminen ja päätöksen odottaminen ovat kahden kulttuurin perheille huomattavan stressaava ajanjakso, jolloin ulkomailta muuttaneella puolisolla ei ole työnteko-oikeutta eikä juurikaan osallisuutta yhteiskunnassa.

Kotouttamisvastuun siirtämisen kunnille tulee tarkoittaa myös sitä, että kunnille turvataan resurssit huolehtia kotouttavista toimista tehokkaasti ja erilaiset maahan muuttaneiden ryhmät ja yksilöt huomioiden. 

Maahan muuttaneet ihmiset tulee nähdä yksilöinä eikä vain taustamaan tai kulttuurin osana. Kuten selonteossa todetaan osallisuus koostuu monesta eritekijästä. Haluamme nostaa esille erityisesti hyvinvoinnin ja yhteisöön kuulumisen. Jokaisen yksilön, perheen, lapsen ja nuoren tulee tuntea kuuluvansa ja olevansa täysimääräisesti hyväksytty sellaisena kuin on. Monikielistä ja monikulttuurista identiteettiä pitää tukea myös palvelurakenteemme kautta entistä paremmin.

Selonteossa on tuotu esille etuuksien jakautuminen suhteessa suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten kesken. Tämä yhtenä nostona monesta sellaisesta asiasta, josta monesti julkisuudessa kerrotaan vain yhtä näkökulmaa tai disinformaatiota. Tämä johtaa usein negatiiviseen yhteiskunnalliseen puheeseen maahan muuttajia kohtaan. On tärkeää, että julkisuudessa tuodaan tietoa kokonaisvaltaisesti esille, hahmotetaan kokonaisuuksia, ja siten ehkäistään ennakkoluulojen rakentumista yhteiskunnassa.
 
Kommentit lukuun 7: Maahanmuuttajien työllisyyden ja osallisuuden edistäminen
Kielitaidon on todettu kehittyvän parhaiten ympäristössä, jossa kieli löytää merkityksensä. Työpaikalla työssä tapahtuva kielenoppiminen on osalle tehokkaampaa kuin kursseilla istuminen, erityisesti käytännön työtehtäviin suuntavilla. Kieliopinnot pitää viedä osaksi työpäivää työpaikoilla.

Suomalaisiin työyhteisöihin tarvitaan enemmän moninaisuutta. Kokemuksia monimuotoisen työyhteisön eduista ja merkityksestä pitää jakaa laajemmin ja vaikuttaa siten työyhteisöiden ja koko yhteiskunnan asenteisiin. Työnantajan asenteisiin ja ennakkoluuloihin vaikuttaminen on erittäin keskeistä maahan muuttaneen työllistämisen mahdollistamisessa.

Suomea opiskelevien maahan muuttaneiden työllistämiseen pitäisi julkisella sektorilla kannustaa, vaikka kielen oppijalla ei vielä olekaan täydellistä suomenkielentaitoa. On myös töitä, joita pystyy tekemään vähäisemmälläkin kielitaidolla ja joissa kielitaitoa voi harjaannuttaa. Kunnat voisivat tässä näyttää esimerkkiä palkkaamalla maahan muuttaneita omiin tehtäviinsä.

Lisäksi pitäisi luoda kannustimia yksityisille yrityksille palkata maahan muuttaneita, joiden suomenkielentaito ei vielä ole täydellinen. Voi olla iso kynnys palkata henkilö, jolla ei sujuvaa kielitaitoa ole ja siksi työnantajille on tärkeää tarjota tarpeeksi tietoa. Monesti rekrytoinnin myötä voidaan huomata, ettei suomen kielen taidon tarvitse olla hyvä suoriutuakseen työssä hyvin.

Monet Euroopan maat ovat pidempään toimineet maahanmuuttajien kotouttamisen parissa ja kehittäneet toimintamalleja, joita tulisi hyödyntää kotoutumistoiminnan suunnittelussa. Esimerkiksi Ruotsin malli on loistava esimerkki joustavasta ja yksilöön keskittyvät toiminnasta.

Tällä hetkellä niillä oleskeluluvan hakijoilla, joilla oleskelulupahakemuksen perusteena on perheside Suomen kansalaiseen, ei ole työnteko-oikeutta. Ulkomaalaislaissa (UlkL § 79) heitä ei ole määritelty sellaisiksi henkilöiksi, joilla on työnteko-oikeus Suomessa ilman oleskelulupaa. Tässä he poikkeavat esimerkiksi turvapaikanhakijoista, jotka saavat päätöstä odottaessaan työskennellä joko 3 kk tai 6 kk karenssiajan jälkeen maahantulon jälkeen.

Perhesideperusteista oleskelulupapäätöstä odottavat ovat kuitenkin maassa pysyväisluontoisesti. Heillä on Suomessa perheside ja pysyvä osoite, jonka perusteella he voivat hakea Digi- ja väestötietovirastosta kotikuntamerkinnän ja tämän kautta heillä on oikeus esimerkiksi terveyspalveluihin.

Työnteko-oikeuden puute on perhesideperusteisen luvan odottajille ja heidän puolisoilleen iso stressitekijä, varsinkin yhdistyessään lupapäätöksen odottamisen epävarmuuteen. Familian Rinnallasi-hankkeessa (2018–21) on työskennelty tämän kohderyhmän parissa ja havaittu, että näissä perheissä koetaan huomattavia taloudellisia vaikeuksia. Perheen elättäminen on yleensä suomalaisen puolison harteilla ja yhden henkilön tuloilla varsinkin isoissa kaupungeissa se on hyvin vaikeaa.

Hallituksen olisi tarpeen selvittää mahdollisuus avata työnteko-oikeus perhesideperusteisen luvan odottajille jo ennen oleskelulupapäätöksen saamista. Osalla näistä oleskelulupapäätöksen odottajista olisi mahdollisuus päästä töihin puutteellisesta suomen kielen taidosta huolimatta. Töihin pääsy edistäisi perheiden taloudellista selviämistä sekä nopeuttaisi kielen oppimista ja kotoutumisprosessia maahan muuttaneen puolison osalta.  

Kommentit lukuun 8: Nopeutetaan kotoutumisen käynnistymistä
Kotouttamisen käynnistämisen nopeuttaminen on erittäin kannatettava asia.

Kommentit lukuun 9: Parannetaan ohjauksen ja neuvonnan saatavuutta maahanmuuttajille
-
Kommentit lukuun 10: Luodaan kotoutumisohjelma alkuvaiheen kotoutumisen tukemiseksi
Yksilöllisten lähtökohtien ja tarpeiden huomioiminen on hyvä ja keskeinen lähtökohta kotoutumisohjelmalle.

Tällä hetkellä kotoutumiskoulutukseen osallistuneista vain pieni osa on saavuttanut tavoitellun kielitaitotason B1.1. Se onkin korkea vaatimustaso, mikäli lähtötaso on nolla eikä kaikilla kotoutujilla ole riittäviä opiskelutaitoja.

Aihepiiriä tuntevilta kuulee usein, ettei opetus kotoutumiskoulutuksessa vastaa työelämän vaatimuksia eli yhteen sovittamista työelämään pitäisi siinä olla nykyistä enemmän. Kielitaidon lähtotasoja on muutama (2-3) ja ne määritellään testin perusteella. Työnantajat pitäisi saada enemmän mukaan kotoutumisvaiheen kielen opiskeluun. Kieli tarvitsee merkityksellisen ympäristön kehittyäkseen. Olennaista on myös, että kotoutumiskoulutuksessa opittu suomen kieli vastaisi sitä kieltä, jota arjessa ja työelämässä puhutaan. 
 
Käytännön työn yhdistäminen laajemmin osaksi kotoutumiskoulutuksen kielen opetusta olisi tarpeen, jotta kotoutujat oppivat työelämän suomea heti alusta lähtien. Familian opiskelijoilta ja osallistujiltaan keräämien tietojen mukaan juuri työelämän suomi on aihe, josta on eniten kaivattu lisäopetusta. 

Tällä hetkellä kotoutumiskoulutuksen osallistujilla on usein vain 2–3 viikon työharjoittelu, jonka osalta kukaan ei varmista miten paljon opiskelija pääsee käytännössä suomea puhumaan.

Koulutuksessa tulisi huomioida kielen oppimisen yksilölliset tavat, jos kotoutujalla ei esimerkiksi ole hyviä opiskelutaitoja valmiina. Toisaalta jo A 2.2. -tasoisella kielitaidollakin on usein mahdollista päästä käsiksi työhön, jos löytää vastaan ottavan työnantajan. Siitä eteneminen käytännön kielikylvyn kautta on jo melko sujuvaa, mikäli kotoutujalla on riittävästi opiskelutaitoja. 
TE-palvelut ovat kilpailuttaneet palveluntarjoajia säännöllisesti ja taso vaihtelee. Toiminta on muuttunut bisnekseksi. Laadun varmistaminen ja selkeät laatukriteerit kielikoulutuksessa tulisi kuitenkin olla tärkein prioriteetti.
 
Kommentit lukuun 11: Kotoutumisen edistäminen tukemaan osaajien pysyvyyttä ja osallisuutta
Kannatamme esitettyjä toimenpiteitä.

Kommentit lukuun 12: Vahvistetaan kumppanuuksia ja järjestöjen roolia
Järjestöt ovat omalta osaltaan merkittävä kotouttaja.  Järjestöt, kuten myös Familia, tekee kotouttamistyötä myös niiden parissa, jotka eivät ole kotoutumispalveluihin oikeutettuja. On tärkeä muistaa kotoutumispalveluiden ulkopuolelle jäävät ne maahanmuuttajat, jotka ovat muuttaneet maahan työpaikan saatuaan. Tällöin vastuu kotouttamisesta jää työpaikalle, henkilölle itselleen tai Familian viiteryhmässä hänen puolisolleen. Järjestöillä on rooli tässä kotoutumisen tukemisessa.

Järjestötoiminnan kautta maahan muuttaneet saavat yhteiskuntatietoutta, verkostoituvat ja voivat tehdä vapaaehtoistyötä. Järjestöt voivat tarjota väylän osallisuuteen yhteiskunnassa. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa myös mahdollisuuden harjoitella suomen kieltä ja kokea osallisuutta.

Neuvonta ja ohjaus ei ole pelkkää viranomaistoimintaa. Järjestöillä on merkittävä rooli maahan muuttaneiden neuvonnassa ja ohjauksessa, sillä järjestöjen kautta levitetään paljon suomalaista yhteiskuntaa koskevaa tietoa ja annetaan myös yksilöllistä neuvontaa ja palveluohjausta maahan muuttaneille.

Kotoutuminen on kaksisuuntaista eli sekä vastaanottavalla yhteiskunnalla että kotoutujalla itsellään on siitä vastuu. Kansalaisjärjestöjen toiminta edistää kaksisuuntaista kotoutumista tarjoamalla tietoa ja toimintamahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa maahan muuttaneille.  
 
Kommentit lukuun 13: Hyvät väestösuhteet ja osallisuus tukemaan kotoutumista ja yhteenkuuluvuuden tunnetta
Kotoutuminen on kaksisuuntainen keskinäisen muuttumisen prosessi, josta puhuttaessa pitäisi tuoda vahvemmin esiin myös yhteiskunnan ja väestön moninaistuminen. Väestön moninaisuus tuodaan selonteossa hyvin esille. Kaksisuuntaisesta kotoutumisesta pitäisi muistaa puhua enemmän puhuttaessa kotoutumisesta.

Rasismin ja syrjinnän ehkäiseminen ja niihin puuttuminen ovat keskeinen tekijä hyvissä väestösuhteissa. Kuten selonteossa tuodaan esille syrjintä ja negatiiviset kokemukset vaikeuttavat kotoutumista. Siksi olisikin erityisen tärkeää, että kuntien ja valtiontasolla sitouduttaisiin antirasistisiin toimintatapoihin. Poliittisen keskustelun vihamielisyyteen on puututtava tiukemmin. Eri päätöksenteon tasoilla on luotava tilaa kaikenlaisille ihmisille ja heidän aidolle osallisuudelle.
 
Kommentit lukuun: Kotoutumisen edistämisen suuntaviivat 2020-luvulle ja tiivistelmä askelista eteenpäin
Familia kannattaa selonteossa esitettyjä toimenpide-ehdotuksia kotouttamisen tehostamiseksi valtaosin. Jos kotoutumisaikaa lyhennettään yhteen vuoteen, on pidettävä huolta siitä, että tuon ajan puitteissa erilaisista lähtökohdista tulevat henkilöt voivat onnistuneesti myös kotoutua ja palvelut ovat laadukkaita.
​
Viranomaisten ja kolmannen sektorin välinen tiivisyhteistyö on erittäin tervetullutta. Järjestöillä on valtava osaaminen ja potentiaali osallisuuden lisäämisessä, kotoutumisen ja työllistymisen edistämisessä ja monissa muissa asioissa, kunhan rahoitus ja toimintamahdollisuudet on turvattu, eikä tulevaisuus ole liian epävarma. 

Rosa-Maria Sottinen-Martinez ja Pia Åkerblom ovat tutkineet opinnäytetyössään kahden kulttuurin perheiden heikommin varhaiskasvatusyksikön kieltä osaavan huoltajan osallisuutta varhaiskasvatuksessa. Tulosten pohjalta laadittiin huonetaulu, johon kerättiin keskeisimpiä tuloksia ja toiveita huoltajilta, tukemaan henkilökunnan työtä osallisuuden mahdollistajina.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että moni vastaajista oli joutunut tukeutumaan lapsen toiseen huoltajaan voidakseen paremmin vaikuttaa lapsensa varhaiskasavatukseen. Vastaajat toivoivat henkilöstöltä enemmän yritystä yhteisen kommunikointikielen löytymiseen.