 Listaus opinnäytetöistä, pro graduista sekä väitöskirjoista aiheesta kahden kulttuurin perheet ja parisuhde. Alkuun on listattuna Familia ry:n opinnäytetöitä ja muita selvityksiä, ja loppuun lisätty muita aiheeseen liittyviä töitä. Familia ry:n opinnäytetyöt
Muut Familian tutkimukset
MUITA TUTKIMUKSIA
Kahden kulttuurin lapsiin, kaksikielisyyteen, varhaiskasvatukseen ym. liittyvät tutkimukset Opinnäytetyöt
Pro gradut
Väitöskirjat
Muut tutkimukset
Kahden kulttuurin parisuhde ja perhe Opinnäytetyöt
Pro gradut
Väitöskirjat
Muut tutkimukset
Työllisyys ja Kotoutuminen Opinnäytetyöt
Pro gradut
Väitöskirjat
Muut tutkimukset
Antirasismi Pro gradut
 LAPSET JA NUORET KOKEVAT RASISMIA, MUTTA MYÖS VERTAISTUKEA JA ROOLIMALLEJA ON ENTISTÄ ENEMMÄNFamilia on viime kuukausina tarttunut tarmokkaasti antirasismitoimintaan muiden muassa tekemällä kyselytutkimuksen kahden kulttuurin perheiden kokemasta rasismista ja syrjinnästä, kouluttamalla henkilökuntaansa sekä järjestämällä työpajoja kohderyhmälleen. Torstaina 11.3.2021 järjestettiin webinaari aiheesta Suomi kasvuympäristönä kahden kulttuurin lapsille ja nuorille. Asiantuntijavieraana oli tohtori Shadia Rask Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja osallistujia noin 40. Shadia Rask on ollut mukana tekemässä monia tutkimuksia ja toimii kehittämishankkeissa. Lisäksi hän esiintyy paljon mediassa, sillä aihe on ollut esillä ehkä enemmän kuin koskaan esimerkiksi siksi, että Yhdysvalloista alkunsa saanut Black Lives Matter -liikehdintä vaikuttaa Suomessakin. KEITÄ RASISMI SUOMESSA KOSKETTAA?Rasismi ja syrjintä koskettavat esimerkiksi niitä kahden kulttuurin perheitä, joissa toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ns. rodullistettu henkilö. Perheiden lapsetkin voivat olla rodullistamisen kohteena esimerkiksi ulkonäkönsä tai nimensä vuoksi. Suomeen adoptoidut lapset ja heidän vanhempansa saattavat myös olla niitä, joita asia koskettaa. Rasismia ja rodullistamista kokevat Suomessa hyvin monet eri ihmisryhmät, eivät pelkästään ihonväriltään tummemmat afrosuomalaiset vaan myös Suomen venäläiset, romanit ja saamelaiset. Vaikka elämmekin maassa, jonka on uutisoitu olevan Euroopan rasistisin ja jossa irakilaisen pitää lähettää kolme kertaa enemmän työhakemuksia päästäkseen työhaastatteluun, ja somalialaisen peräti neljä kertaa enemmän verrattuna kantasuomalaisella nimellä varustettuun ihmiseen, on silti paljon mitä voimme tehdä tilanteen parantamiseksi. Antirasismia voi edistää esimerkiksi tarkastelemalla omia ajattelutapojaan ja mahdollisia etuoikeuksiaan sekä opettelemalla käsittelemään asiaa nyt kasvavien lasten ja nuorten kanssa. Aiheiden käsittely mediassa on niin ikään todella tärkeää lapsille ja nuorille, jotta he näkevät myös itsensä näköisiä ihmisiä julkisuudessa. ”On todella tärkeää, että on samaistuttavia aikuisia, jotka puhuvat juuri niistä asioista, joita itse kokee ja elää”, Shadia Rask sanoo. RODULLISTAMINEN ON PROSESSI, TULOKSENA RASISMIARasismin taustalla on rodullistamisen ja toiseuttamisen prosesseja. Shadia Raskin määritelmän mukaan rodullistaminen on oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja, joita ihmisiin liitetään todellisten tai kuviteltujen fyysisten ominaisuuksien, esimerkiksi ihonvärin vuoksi. Toiseuttaminen on prosessi, jossa tuotetaan eroja esimerkiksi kansallisuuden, ihonvärin, sukupuolen tai yhteiskuntaluokan perusteella. Prosessit käynnistyvät usein siitä, että henkilö poikkeaa suomalaisessa yhteiskunnassa hallitsevasta valkonormatiivisuudesta eli oletuksesta, että suomalainen on tietyn näköinen ja ihonväriltään valkoinen. Tämä vaikuttaa siihen, miten tulee nähdyksi ja kohdelluksi eri tilanteissa. Ympäristö voi kohdella henkilöä erilaisena, vähemmän suomalaisena, toisenlaisena tai tietynlaisena siksi, että hänen ”toiset juurensa” on tiedetty tai oletettu. Jatkuvana kokemuksena toiseuttaminen voi aiheuttaa kokemusta huonommuudesta, joka helposti sisäistyy osaksi ihmisen omakuvaa. Päätöksenteossa tai arkipuheessa esimerkiksi käsitteitä kuin maahanmuuttaja tai maahanmuuttajataustainen saatetaan pitää neutraaleina ja tilastoihin perustuvina sanoina, mutta puheen kohteen mielestä ne eivät sitä välttämättä olekaan. Maahanmuuttajalla viitataan usein ei-valkoiseen, ei-suomalaiseen, ei-keskiluokkaiseen, mikä voi sen kohteeksi joutuvasta olla loukkaavaa ja vähempiarvoisena pitävää puhetta. MONINAISUUS VOI OLLA VAHVUUSSe, että Suomessa on runsaasti rasismia ja syrjintää, ei suoraan määritä mitä yksittäinen ihminen kokee ja millaista hänen elämänsä on. Tämä on aina erittäin yksilöllistä. Tilastomääritelmien tai väestötasoisten tietojen perusteella ei voi tietää millainen on yksilön perhetilanne tai kokemus identiteetistään. Kahden kulttuurin perheissä on paljon voimavarojakin. Erityisyys, monipuolinen kielitaito tai kansainvälisyys voi rakentua myös vahvuudeksi. Lapsen kasvuympäristö koostuu hyvin monenlaisista tekijöistä. Perheen tilanne ja asema yhteiskunnassa kokonaisuudessaan vaikuttaa lapsen elämään. Millainen on perheen toimeentulo? Millaisia etuoikeuksia ja voimavaratekijöitä perheessä on? Miten hyvin vanhemmat kykenevät tukemaan lastaan ja auttamaan siinä, että hänen moninaisuutensa muodostuukin vahvuudeksi? ROOLIMALLIEN TÄRKEYDESTÄ On tärkeää, että vanhemmat osaavat puhua ja kysyä lapsilta myös rasismin ja syrjinnän kokemuksista, tietenkin lapsentasoisesti. Kyse on siitä, miten sanoitamme lapsille, että me tiedämme ja meille voi puhua sellaisista asioista kuin nimittely tai rasismi, joita lapsi voi kohdata.
Lapset ja nuoret eivät tietenkään elä maailmassa, jossa kaikki riippuisi vain vanhemmista. Myös julkisuus ja media muokkaavat maailmankuvaa. Representaatio viittaa siihen, miten edustavasti erilaiset ihmiset näkyvät yhteiskunnassa ja näkyykö julkisuudessa samaistumisen kohteita kaikille. Tässä on Raskin mukaan menty huimasti eteenpäin verrattuna esimerkiksi parin vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. On paitsi nuoria artisteja ja mediapersoonia myös kahden kulttuurin perheissä kasvaneita aikuisia asiantuntijoita. Tärkeäksi tekijäksi Rask nostaa representaatiot, roolimallit ja valtamediassa olevat sisällöt, joissa on nykyään erilaisia päähenkilöitä. ”Vertaistukea, vertaisuutta ja sanoja omille kokemuksille on nykyisin paljon enemmän kuin ennen”, Rask katsoo. Kehitys liittyy myös työelämään. Tällä hetkellä työnantajien syrjivät asenteet vaikeuttavat monien Suomessa asuvien ihmisten työelämään osallistumista, mutta muutosta tapahtuu väestörakenteen moninaistuessa. ”Toivoa piilee esimerkiksi siinä, että yhä enemmän työnantajat tunnistavat asiakaskuntansa ja yhteiskunnan moninaisuuden, ja silloin tarvitaan erilaista osaamista ja kykyjä. Työelämässä moninainen tausta voikin olla valttikortti”, Rask sanoo. Sanna Rummakko  Kaksikielisyys äidinkielenä on kaksikulttuuristen lasten ja nuorten arkea. Oikeusministeriössä valmistui alkuvuonna 2020 selvitys jossa arvioitiin usean kielen merkitsemistä väestötietojärjestelmään.
Selvityksessä arvioitiin muutoksen vaikutuksia kieliryhmiin, sekä viranomaisten toimintaan tarkastellen kahta mahdollista toimintatapaa usean kielen merkitsemiseksi väestötietojärjestelmään. Ensimmäisessä vaihtoehdossa järjestelmään voisi kirjata useamman kuin yhden äidinkielen, joista yksi valittaisiin asiointikieleksi. Toisessa vaihtoehdossa kirjattaisiin yksi äidinkieli, jonka lisäksi järjestelmään olisi mahdollista ilmoittaa myös useita kotikieliä. Nämä vaihtoehdot eriteltiin malli A:ksi ja malli B:ksi. Selvitys lähetettiin lausuntokierrokselle helmikuussa, ja Familia ry vastasi siihen lausunnollaan toukokuussa 2020. Lausuntokierroksella pyydettiin kertomaan mitä muita mahdollisia vaikutuksia usean kielen merkitsemisellä väestötietojärjestelmään olisi kieliryhmille tai viranomaisille erotellen vastauksessa kaksi mahdollista toimintatapaa. Familian mielestä selvityksessä ei tarkasteltu riittävällä laajuudella muutoksen seurauksia monikielisten henkilöiden ja -perheiden kokemuksiin ja hyvinvointiin, tai mahdollisia positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan. Tarve useamman äidinkielen viralliselle merkitsemiselle on ollut Suomessa jo pitkään kasvaen edelleen monikielisyyden lisääntyessä. Malli A Yksikielisyyden normi pitäisi Suomessa purkaa, koska se ei vastaa todellisuutta. Suomessa on monia kaksi- ja monikielisiä kansalaisia, mutta virallisesti Suomessa voi olla vain yksikielinen. Annetuista vaihtoehdoista näemme malli A:n toteutustavan paremmaksi ratkaisuksi. Useamman äidinkielen mahdollistaminen väestötietojärjestelmään toisi esiin kielellistä moninaisuutta, joka on jo osa monen kaksi- ja monikielisen perheen normaalia arkea. Kaksi- ja monikielisissä perheissä nykyisen järjestelmän mukainen pakollinen valinta äidinkielestä asettaa vanhempien kielet keskenään eriarvoiseen asemaan, eivätkä vanhemmat aina osaa arvioida valinnan mahdollisia seurauksia. Mallin A mukainen muutos antaisi kaikille kaksi- ja monikielisissä perheissä puhutuille kielille tasa- arvoisen ja virallisen statuksen sekä mahdollistaisi lasten yhdenvertaisuuden ja monikielisyyden varhaisen tuen. Yksilön identiteetin ja itsemäärittelyn kannalta kysymys äidinkielten rekisteröinnistä on tärkeä. Mahdollisuus rekisteröidä useampi kuin yksi äidinkieli toisi kokemuksen siitä, että on hyväksytty osa yhteiskuntaa. Monikielisyys nähtäisiin hyväksyttävänä ja toivottavana yhteiskunnassa, sekä kaksi- ja monikielisyyteen liittyvät ennakkoluulot ja syrjintä voisivat vähentyä. Rekisteröintimallia kehitettäessä on tärkeää, ettei muutos johda kieliryhmien kielellisten oikeuksien vähenemiseen. Malli A helpottaa kuntien palveluiden suunnittelua, järjestämistä sekä kohdentamista. Tällä hetkellä kuntien resurssit äidinkielen opetuksessa, eivät vastaa tarvetta. Tieto äidinkielistä auttaisi tukemaan nykyisiä palveluja paremmin. Tarkemmilla kielitiedoilla olisi vaikutusta myös maahanmuuttajapalveluita suunniteltaessa, kohdennettaessa ja resursoidessa. Malli B Malli B ei anna mahdollisuutta ihmisten todellisten useampien äidinkielten näkymiseen ja tunnistamiseen jatkaen äidinkielten hierarkista jaottelua. Malli ei myöskään poistaisi tarvetta monikielisyyden tunnistamiseen ja monikielisen identiteetin vahvistamiseen ja hyväksymiseen vaan vaatimus useamman äidinkielen rekisteröinnistä ja tasa- arvoisesta kohtelemisesta olisi edelleen olemassa. Mallin B ehdottama kotikieli on terminä ongelmallinen. Henkilö voi puhua kotona kieltä, joka ei ole hänen toinen äidinkielensä tai äidinkielenä voi olla kieli, jota ei kotona puhuta. Kielellinen identiteetti jää mallissa B taka- alalle, eikä malli vastaa siihen tarpeeseen, jonka vuoksi selvitystä on ryhdytty tekemään, vaan olisi hallinnollisesti ja lainsäädännöllisesti helpoin toteuttaa selvityksessä esillä olevista vaihtoehdoista. Se ei huomioi monikielisten henkilöiden ja perheiden toivomaa muutosta. Familia ry  Lukemalla säännöllisesti ääneen lapselle, voi vaikuttaa ratkaisevasti lapsen kaksikielisyyden, taitojen, mielikuvituksen ja tunneälyn kehittymiseen. Listaus lastenkirjoista, joissa aiheena on kahden kulttuurin perheet sekä monikulttuurisuus. Kirjoissa tutustutaan useisiin kulttuureihin sekä kaksi kulttuurisiin perheisiin erilaisten tarinoiden kautta. Lueteltuna on kirjoja, jotka sopivat vauvasta kouluikäisille lapsille.
Lastenkirjoja suomeksi
Lastenkirjoja englanniksi
 Familian Duo-toiminta ja Ebeneser-säätiön Aikamatkalla-hanke yhdistivät voimansa Mia Blomstedtin opinnäytetyössä.
Mia Blomstedtin sosionomin (AMK) opinnäytetyö oli tutkimuksellinen kehittämishanke, jonka tavoitteena oli löytää kaksikulttuuristen lasten vanhemmille keinoja tukea lapsen kaksikulttuurista identiteettiä, myös ilman toisen kulttuurin biologisen vanhemman tukea. Työn keskiössä olivat Suomessa asuvat kaksikulttuuriset yksinhuoltajaperheet, joiden yhteys toisesta kulttuurista tulevaan biologiseen vanhempaan on katkennut kokonaan tai lähes kokonaan. Työ toteutettiin yhteistyössä Familian ja Ebeneser-säätiön Aikamatkalla-hankkeen kanssa ja siihen kuului kaksikulttuurisille perheille järjestettyjen kolmen työpajan suunnittelu, työpajoihin osallistuminen sekä käytettyjen toiminnallisten menetelmien arviointi.
Perheen tuella on suuri merkitys lapsen eheän kaksikultturisen identiteetin kehittymisessä. Yksin kaksikulttuurista lasta kasvattava suomalainen vanhempi ei välttämättä tunne lapsen toista kulttuuria tai tiedä miten sitä voisi ylläpitää lapsen arjessa. Tarvitaan siksi keinoja tukea myös kaksikulttuuristen perheiden yksinhuoltajia. Vertaistuki on kaksikulttuurisen perheen vanhemmille tärkeä voimavara ja vertaisryhmään kuuluminen vahvistaa myös lapsen identiteettiä. "Mutta ehkä kuitenkin se tärkein on, että tuo tietoon sen, että näistä asioista saa puhua, että ei tarvitse pantata. Ettei sitten olisi sitä, kun joissakin perheissä on, ettei saa puhua ollenkaan ja sit tulee se kireä ilmapiiri siitä." Opinnäytetyössä tuli ilmi suomalaisten vanhempien selkeä tarve löytää keinoja lapsensa kaksikulttuurisen identiteetin tukemiseen. Vanhemmat kuitenkin kokevat tarvitsevansa tukea tähän. Työpajoissa lasten ja vanhempien yhdessä tekemät konkreettiset tuotokset auttavat tuomaan esiin lapsen toista kulttuuria myönteisellä tavalla. Vanhemmat pitivät työpajoihin osallistumista kokonaisuutena hyvänä kokemuksena. Kaksikulttuurisen identiteetin tukemiseen suunnatut työpajat koettiin hyvänä, koska kaikki saatavissa olevat tukitoimet ovat tarpeellisia. Kahdella osallistuneella vanhemmalla oli uusi puoliso tukenaan, mutta on myös paljon vanhempia, joilla ei ole lähiverkostoa. Ryhmästä saatu vertaistuki koettiin voimaannuttavana ja kokemusten vaihto hyödyllisenä. (Mia Blomstedt) Lisätietoa: Mia Blomstedtin opinnäytetyö (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2017) Kaksikulttuurisen lapsen identiteetin tukeminen toiminnallisin menetelmin (PDF) Kaksikulttuurinen Suomi 100 - katsaus kahden kulttuurin suomalaisuuteen ja Familian Duo-toimintaan26/5/2017
 Kaksikulttuurinen Suomi 100 – katsaus kahden kulttuurin suomalaisuuteen ja Familian Duo-toimintaan raportissa luodaan katsaus Familian Duo-hankkeiden (2008–2012 ja 2013–2016) toimintaan sekä vuoden 2017 alussa alkaneeseen Familian pysyvään Duo-toimintaan. Lyhyistä artikkeleista koostuvassa raportissa valotetaan Duo-toiminnan eri puolia – vertaisuutta, vapaaehtoisuutta, vanhempainvalmennusta ja vaikuttamista – sekä kerrotaan siitä, keitä kahden kulttuurin perheet ja suomalaiset oikein ovat. Raportti julkaistiin YK:n kansainvälisenä perheiden päivänä 15.5.2017 Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaarin yhteydessä (lue lisää seminaarista alempana). (Hanna Kinnunen, viestintäsuunnittelija, Familia ry) Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaari  Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaari houkutteli paikalle ison joukon kiinnostuneita ammattilaisia, opiskelijoita ja kahden kulttuurin suomalaisia. (Kuva: Hanna Kinnunen) Suomen täyttäessä sata vuotta on tärkeätä sanoa ääneen se, että Suomi on aina ollut, ja tulee aina olemaan kansainvälinen ja monikulttuurinen. Kansainvälisenä perheiden päivänä 15.5. Familian Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaari kokosi asiantuntijoita ja vaikuttajia keskustelemaan kansainvälistyvästä Suomesta kahden kulttuurin perheiden näkökulmasta. Perheiden hyvinvointi, ja se miten kasvatamme lapsemme nyt, vaikuttaa siihen, miten erilaiset ihmiset ja monikulttuurisuus kohdataan Suomessa tulevaisuudessa, ja siihen, miten suomalaisuus määritellään. Kahden kulttuurin perheistä puhuminen on tärkeää: seminaarin puhujat ja osallistujat nostivat esiin omia kokemuksiaan, lastensa kokemuksia, tai läheistensä kertomuksia siitä, millaista Suomessa on elää kaksikulttuurisena. Joukossa oli hauskoja kertomuksia siitä, miten eri kulttuuritaustat voivat aiheuttaa huvittavia väärinymmärryksiä, mutta myös kertomuksia vaikeista tilanteista, joissa kukaan ei noussut puolustamaan rasismilta tai syrjinnältä. Hauskat - tai sydäntä särkevät - anekdootit siitä miten erilaisuus ja moninaisuus kohdataan kertovat kahden kulttuurin perheiden arjesta.  Kansanedustaja Nasima Razmyar avasi seminaarin. (Kuva: Hanna Kinnunen) Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus näkyvät Suomessa erityisesti perheissä, joista jokainen on sekoitus erilaisia kulttuureita, tapoja, arvoja ja valintoja, riippumatta siitä ovatko perheen jäsenet syntyneet alun perin eri puolilla Suomea vai maapalloa. Nasima Razmyar korosti puheenvuorossaan sitä, että siinä missä suomalainen katukuva alkaa jo olla arkisen monikulttuurinen, työpaikoilla, politiikassa ja yhteiskunnan rakenteissa kansainvälisyys ei vielä näy. Razmyar nosti tärkeänä asiana esiin myös sen, että yhteistä työtä vaaditaan, jotta kaikilla olisi yhteisessä Suomessamme turvallinen ja osallinen olo. Se, miten asioista puhutaan, edistää turvallisuuden ja osallisuuden tunnetta. Monimuotoiset perheet -verkoston projektipäällikkö Anna Moring puhui hienosti siitä, että kulttuurierot eivät sinänsä ole este ymmärrykselle, vaan että väärinkäsitykset kumpuavat pikemminkin epäonnistuneesta kommunikaatiosta. Sellainen asia, josta ei uskalleta kysyä, jää helposti hallitsemaan keskustelun ilmapiiriä kuin huoneessa seisova valkoinen elefantti, josta kukaan ei kuitenkaan puhu. Kaikki tietävät, että elefantti on olemassa, mutta kukaan ei uskalla mainita siitä. Se, että asiat nostetaan rohkeasti, mutta toisen näkökulmia arvostaen esille, puhdistaa ilmapiiriä ja voi parhaimmillaan edistää luottamuksen syntymistä. Moring korosti sitä, kuinka tärkeää on, että asioista voidaan puhua: keskustelussa jossa molemmat osapuolet ovat avoimia ja kunnioittavat toisiaan keskustelijat osaavat kyllä tunnistaa sen, onko puhujan tarkoitus hyvä vai pahansuopa.  Keskustelupaneeliin osallistuivat koripalloilija ja Susijengin kapteeni Shawn Huff, erityisopettaja ja suomalais-kreikkalaisen perheen äiti Niina Halonen-Malliarakis, kahden kulttuurin perheen isoäiti Pia Kindsted, tutkija ja suomalais-kanadalaisessa perheessä elävä Johanna Leinonen sekä suomalais-amerikkalainen toimittaja ja juontaja Sean Ricks. (Kuva: Hanna Kinnunen) Päällimmäisenä seminaarista jäi mieleen paneelikeskustelu siitä, miten suomalaisuus määritellään. Useat puhujat ja osallistujat nostivat esiin sitä, miten ihmiset luokittelevat toisiaan meihin ja muihin ulkoisten ominaisuuksien, puhetavan tai jonkin muun seikan perusteella. Kun joku ei mielestämme sovi näihin kategorioihin, se aiheuttaa hämmennystä, ja pahimmillaan syrjintää ja rasistista käytöstä. Jokaisella on kuitenkin oikeus määritellä itse itsensä - suomalaiseksi, suomalais-amerikkalaiseksi, kreikkalaiseksi, tai joksikin ihan muuksi. Se, että uskallamme puhua, ja puuttua asioihin, tekee satavuotiaasta Suomesta meidän kaikkien yhteisen Suomemme.
(Aino Jones, Puolison Polku -hankkeen projektipäällikkö, Familia ry)
 52 kahden kulttuurin faktaa 1. Suomessa asui vuoden 2014 lopussa 71 316 kahden kulttuurin pariskuntaa ja perhettä, joissa toinen puoliso on syntynyt Suomessa ja toinen puoliso ulkomailla (Tilastokeskus).
2. Termeillä "kahden kulttuurin pariskunta" ja "kaksikulttuurinen perhe" tarkoitetaan sellaisia pariskuntia ja perheitä, joiden osapuolet ovat syntyneet eri maissa. 3. Kahden kulttuurin liitoista on käytetty myös nimikkeitä "kaksikulttuurinen liitto", "sekaliitto", "kansainvälinen liitto", "kaksikansallinen liitto" ja "monikulttuurinen liitto". 4. Kaikkia kahden kulttuurin pareja yhdistävä tekijä on se, että asuupa pariskunta missä maassa tahansa, on vähintään toinen puolisoista asuinmaassaan maahanmuuttaja. 5. Suomessa syntyneiden miesten ulkomailla syntyneet puolisot ovat yleisimmin syntyneet entisessä Neuvostoliitossa ja Venäjällä, Ruotsissa sekä Thaimaassa ja Virossa. Suomalaisnaisten ulkomailla syntyneet puolisot tulevat useimmiten EU maista. Yleisimpiä ovat liitot Ruotsissa, Britanniassa, entisessä Neuvostoliitossa ja Venäjällä, Saksassa, Turkissa ja Yhdysvalloissa syntyneiden miesten kanssa. 6. Kahden kulttuurin perheiden määrä Suomessa on kolminkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Viimeisen viiden vuoden aikana kahden kulttuurin perheiden lukumäärä on kasvanut lähes 15 000:lla. 7. Kaksikulttuuriset liitot ovat yleistyneet ulkomailla työskentelyn, opiskelun ja matkailun lisääntymisen myötä. Esimerkiksi joka neljäs Erasmus-opiskelija on löytänyt vaihto-opiskelun myötä elämänkumppanin, ja näistä suhteista arvioidaan syntyneen jo miljoona Erasmus-vauvaa! 8. Kaksikulttuuristen parien lapset ovat suomalaisia. Esimerkiksi Tilastokeskuksen mukaan suomalaistaustaisia eli suomalaisia ovat kaikki ne henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Kahden kulttuurin parien lapset eivät siis ole maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia, elleivät molemmat heidän vanhemmistaan ole syntyneet ulkomailla. 9. Vuoden 2011 lopussa Suomessa asui 113 000 kahden kulttuurin suomalaista, eli henkilöä, joiden toinen vanhempi on syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. 10. Myönteiset kokemukset vanhempien kulttuureista auttavat kahden kulttuurin kasvattia ymmärtämään juuriaan. 11. Kulttuurinen tausta ei ole nollasummapeliä; kaksikulttuurinen tausta ei tee ihmisestä "vain puoliksi" suomalaista, vaan tuo hänen suomalaisuutensa jotakin lisää. 12. Kaksikulttuurinen identiteetti on 'fluidi' - eri aikoina, eri ympäristöissä ja tilanteissa jatkuvasti muuttuva. 13. Kahden kulttuurin lapsista kasvaa parhaimmillaan kielitaitoisia ja luontevasti kulttuurien välillä luovivia suomalaisia. 14. Kaksikultuuriset liitot ovat onnellisia. Esimerkiksi Väestöliiton julkaiseman tutkimuksen mukaan suurin osa kaksikulttuurisessa avioliitossa elävistä on yhtä tyytyväisiä tai tyytyväisempiä liittoihinsa kuin suomalaisissa liitoissa elävät. 15. Kun kahden kulttuurin parit riitelevät, riitelevät he samoista asioista kuin suomalaisetkin parit: kotitöistä, vapaa-ajan käytöstä, raha-asiosiat, lasten kasvatuksesta, seksistä ja läheisyyden puutteesta. 16. Kahden kulttuurin pariskunnalle syntyy niin sanottu kolmas kulttuuri. Parhaimmillaan kolmas kulttuuri luo uutta sekä yhdistää kulttuurien hyvät puolet ja sen mikä on pariskunnalle tärkeää. 17. Kahden kulttuurin liitot päättyvät eroon samoista syistä kuin kantasuomalaisten liitot. Vastoin yleistä käsitystä niin sanonut kulttuurierot eivät nouse merkittävimmäksi erojen syyksi. 18. Tilastollisesti kaksikulttuuriset avioliitot päättyvät eroon useammin kuin kahden suomalaissyntyisen liitot. Suurempaa eronneisuutta selittää mm. se, että kahden kulttuurin liitoissa on tilastollisesti keskimääräistä enemmän tekijöitä, jotka lisäävät eroriskiä kaikissa liitoissa, esim. uusperheitä ja suuria ikäeroja. 19. Kaksikulttuurisessa parisuhteessa maahanmuuton ja parisuhteen prosessit menevät usein päällekkäin. Perheet kokevat suuria muutoksia ja stressiä varsinkin, jos parisuhteen solmiminen ja yhteen muutto, perheellistyminen ja maahanmuutto osuvat kaikki ajallisesti yhteen. 20. Valtaosa kaksikulttuurisissa liitoissa elävistä on tyytyväisiä elämäänsä Suomessa. Sekä Suomessa että ulkomailla syntyneet puolisot ovat erityisen tyytyväisiä Suomen turvallisuuteen, koulutusjärjestelmään ja sosiaaliturvaan. 21. Kahden kulttuurin perheet näkevät Suomessa asumisessa myös varjopuolia. Sekä Suomessa että ulkomailla syntyneissä puolisoissa eniten tyytymättömyyttä aiheuttavat Suomen korkea hintataso ja huonot työnsaantimahdollisuudet. 22. Suomalaisella puolisolla on merkittävä rooli maahan muuttaneen puolison kotoutumisessa. Parhaaksi koettu tuen muoto on sosiaalinen tuki ja erityisesti emotionaalinen tuki. 23. Suomessa asuu reilut 90 000 alaikäistä (0-17-v) lasta, joiden vanhemmista toinen on syntynyt muualla kuin Suomessa. Noin 60 000 lapsen kotona lapselle puhutaan suomen, ruotsin tai saamen lisäksi jotakin muuta kieltä. 24. Suomi on virallisesti kaksikielinen maa. Silti esimerkiksi kahden kulttuurin perheissä asuvien kaksi- tai monikielisten lasten todellista lukumäärää ei tiedetä, sillä väestörekisteriin voi merkitä vain yhden äidinkielen. 25. Kahden kulttuurin perheissä vanhemmat joutuvat usein valitsemaan, kumman kielistä he rekisteröivät lapsensa äidinkieleksi. 26. Lapsen toisen vanhemman äidinkieli jää helpommin heikomman kielen asemaan silloin, kun toinen vanhemmista puhuu äidinkielenään ympäristön enemmistökieltä. 27. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tukea lapsen kaksikielisyyttä tai -kulttuurisuutta vaan jokainen kahden kulttuurin perhe on erilainen ja perheet valitsevat oman strategiansa omista tavoitteista, tarpeista ja lähtökohdista käsin. 28. Kaksikieliseksi ei kasva automaattisesti. Toimiva kaksikielisyys vaatii vanhemmilta aikaa, sitoutumista ja määrätietoisia päätöksiä ja toimia. 29. Kaksikielisissä perheissä vähemmistökieltä puhuvan vanhemman täytyy panostaa äidinkieleensä erityisesti silloin, kun he viettävät vähemmän aikaa lastensa kanssa heidän ollessa pieniä. Usein tämä koskee vähemmistökieltä puhuvaa isää. 30. Kaksikielisen perheen lapsella voi asuinpaikastaan riippuen olla mahdollisuus oman äidinkielen opetukseen molempien vanhempien kielillä. 31. Kaksikielisyys mahdollistaa kahden kulttuurin lapselle yhteydet juuriinsa sekä vahvan suhteen molempiin vanhempiin, isovanhempiin ja muihin sukulaisiin. 32. Kaksikielisyys ei ole harvinaista. Itse asiassa kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä puhuu enemmän kuin yhtä kieltä. 33. Ihmisiä, jotka muuttavat maiden tai maanosien välillä solmittuaan suhteen eri maassa syntyneen ihmisen kanssa, voidaan kutsua rakkaussiirtolaisiksi ja avioliittomuuttajiksi (englanniksi 'marriage migrants' ja 'love migrants'). 34. Rakkaussiirtolaisuus on yksi siirtolaisuuden muoto muiden joukossa. Rakkaussiirtolaisuus voidaan monilta osin rinnastaa toisiin vapaaehtoisen siirtolaisuuden muotoihin, kuten työn ja opiskelun perässä muuttamiseen. 35. Rakkaus- ja avioliittosiirtolaisten määrä on kasvanut tasaisesti maailmanlaajuisesti, eikä Suomi tee poikkeusta. 36. Vuonna 2011 julkaistun selvityksen mukaan useampi kuin joka viides EU:n sisällä solmittu avioliitto on ylirajainen tai kansainvälinen. 37. Useat maat ovat kiristäneet maahanmuuton ehtoja tai kiristämässä niitä. Ehtojen kiristykset koskevat myös kahden kulttuurin pareja ja perheitä. 38. Suomessa nopealla aikataululla valmistellut ulkomaalaislain perheenyhdistämistä koskeneet tiukennukset astuivat voimaan 1.7.2016. Hallitus päätti kuitenkin jättää esityksessään suomalaiset (Suomen kansalaiset) toimeentulovaatimusten ulkopuolelle. 39. Rakkaussiirtolaiset ovat heterogeeninen ryhmä, johon kuuluu monenlaisia ihmisiä: eri ikäisiä, eri kielisiä, eri koulutus- ja ammattitaustoista tulevia jne. Rakkaussiirtolaisen arkkityyppiä ei ole. 40. Historiallisesti naiset ovat liikkuneet miehiä useammin pois kotiseuduiltaan ja sama pätee rakkaussiirtolaisiin. Enemmistö avo- tai avioliittosyistä muuttavista ihmisistä on naisia. 41. Suomessa rakkaussiirtolaisten sukupuolijakauma on hyvin tasainen. Suomessa syntyneillä miehillä on kuitenkin hieman enemmän ulkomailla syntyneitä puolisoita kuin Suomessa syntyneillä naisilla. 42. Vaikka kahden kulttuurin perheessä yleensä vain toinen puolisoista on maahanmuuttaja, koskettaa kotoutumisprosessi koko perhettä ja siten myös suomalaista puolisoa. 43. Kahden kulttuurin perheessä kokemukset kotoutumisesta ovat erilaiset, koska toista kotoutuminen koskee suoraan ja toista välillisesti. 44. Kahden kulttuurin perheissä puolisoiden voi olla vaikea samaistua toistensa erilaisiin kokemuksiin esimerkiksi maahanmuutosta. Ajatusten, tunteiden ja kokemusten vaihto on tärkeää, sillä se auttaa ymmärtämään puolisoa ja asettumaan hänen kenkiinsä. 45. Kahden kulttuurin erityiskysymykset koskevat myös perheiden läheisiä ja sukulaisia niin Suomessa kuin ulkomaillakin. 46. Kahden kulttuurin isovanhemmuuteen liittyy usein kysymyksiä esimerkiksi suhteen luomisesta, yhteydenpidosta, yhteisestä kielestä, perinteistä ja tavoista varsinkin silloin, kun isovanhemmat asuvat toisessa maassa. 47. Yhteydenpitoon isovanhempien ja lastenlasten välillä täytyy etsiä uusia keinoja ja välineitä silloin kuin asutaan eri maissa. Nykyteknologia helpottaa yhteydenpitoa ja ikävää, muttei tietenkään korvaa yhdessä olemista. 48. Tutkimusten mukaan kaksikulttuurisen, pitkän parisuhteen onnellisuuteen vaikuttavat niin puolisoiden henkilökohtaiset ominaisuudet, ympäristö kuin sosioekonominen statuskin. Myös Suomessa asuttujen vuosien määrällä on vaikutusta. Kaikista tärkeintä on kuitenkin yhteinen sävel eli me-henki. 49. Puolisoiden kulttuuritaustalla on suurempi merkitys parisuhteen alkutaipaleella kuin usean avioliittovuoden jälkeen. Persoonallisilla piirteillä, temperamentilla ja vuorovaikutustaidoilla on kuitenkin kulttuuria ja kieltä suurempi rooli. 50. Suomen kielen taito on tärkeää suomalaisten kanssa tutustuttaessa ja työllistymisessä. Ilman suomen kielen taitoa on vaikea kiinnittyä suomalaisiin yhteisöihin ja suomen kielen osaaminen suojaa myös masennukselta. Suomen kielen taidolla onkin suora yhteys elämäntyytyväisyyteen ja sitä kautta myös parisuhdetyytyväisyyteen. 51. Rakkaussiirtolaisuus ei koske ainoastaan ensimmäistä, vaan toista ja sitä seuraavia sukupolvia. Rakkaussiirtolaisuuden potentiaalisuus jatkuu peräkkäisissä sukupolvissa myös sitä kautta, että lasten elämässä on alusta asti vanhempien kautta interkulttuurisuus ja läheinen kontakti useampaan kuin yhteen maahan sukulaisverkostojen kautta. 52. Moniarvoisuutta, kielitaitoa ja interkulttuurista kompetenssia. Interkulttuuriset parit ja perheet sekä kahden kulttuurin suomalaiset ovat rikkaus ja valtava voimavara suomalaisessa yhteiskunnassa. (Tanja Del Angel, Hanna Kinnunen ja Tuuli Shinyella) Duo järjesti kahden kulttuurin nuorille aikuisille (18-29 v) suunnatun nettiteemaryhmän keväällä 2015. Suljettuun keskusteluryhmään osallistuneiden kahden kulttuurin suomalaisten toinen vanhempi oli syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. Teemaryhmän suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuivat projektipäällikkö Hanna Kinnusen lisäksi sosiologian maisteriopiskelija Satu Takala ja etnologian maisteriopiskelija Hanna Vesamäki. Hanna Vesamäki käytti aineistoa mielenkiintoisessa etnologian pro gradu -työssään, josta lisää tässä artikkelissa. (Hanna Kinnunen)  Hanna Vesämäen tutkielmassa tarkastellaan kahden kulttuurin perheessä kasvaneiden nuorten aikuisten kokemuksia kahden kulttuurin kasvattina varttumisesta ja sen merkityksistä itselle, omalle elämälle ja (kulttuuri-)identiteetille. Myös muutokset nuorten suhteessa kaksikulttuurisuuteensa ovat tarkastelun kohteena. Tutkimusaineisto on kerätty keväällä 2015 Duo-hankkeen järjestämässä Kahden kulttuurin kasvatit -nettiteemaryhmässä sekä kaksikulttuurisille nuorille suuntaamallani Internet-kyselyllä. Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat osallistumishetkellä 18–29-vuotiaita ja heidän vanhemmistaan toinen on (vähintään alkuperäiseltä kansalaisuudeltaan) suomalainen ja toinen ei-suomalainen. Aiemman tutkimuksen vähäisyyden vuoksi tutkielman tavoitteena oli kaksikulttuurisuuden ja sen merkitysten hahmottaminen melko yleisellä tasolla suomalaisen yhteiskunnan tietyssä ajallisessa kontekstissa ja tavoitettujen informanttien ehdoilla. Varsinaisena tutkimusmenetelmänä tutkielmassa hyödynnetään laadullista sisällönanalyysia ja tutkimus muodostaa osan laadullisen tutkimuksen perinnettä. Aineiston pohjalta Vesamäki esittää, etteivät kaksikulttuurisuudelle annetut merkitykset ja sen vaikutukset nuorten elämään ole yksiselitteisiä tai muuttumattomia. Nuorille itselleen kaksikulttuurisuus on luonnollinen osa elämää, mutta erityisesti ulkopuolisten asenteiden ja käyttäytymisen vuoksi nuoret havahtuvat välillä pohtimaan omaa kulttuuri-identiteettiään. Korostaessaan kulttuurien sekoittumista, rajojen häilyvyyttä ja oman kulttuurin luomista, kaksikulttuuriset nuoret näyttäytyvät aktiivisina kulttuurin muovaajina. Kaksikulttuurisuuden lisäksi nuoret kokevat monien muiden tekijöiden vaikuttavan identiteettinsä muodostumiseen. He myös korostavat jokaisen yksilön ja perheen omaavan vanhempien kulttuuritaustasta riippumatta aina omanlaisensa kulttuurin, joka tulisi saada muovata ja määrittää itse. Vanhempiensa kulttuurien suhteen nuoret voivat olla paitsi sekä-että, myös ei-eikä, mutta myös kaikkea siltä väliltä. Yksilöstä, tilanteesta ja elämänvaiheesta riippuen kaksikulttuurisuus voi nuorten mukaan näyttäytyä niin rikkautena ja voimavarana kuin haasteena ja taakkanakin. Kulttuurien konkreettinen ja koettu läheisyys onkin lopulta aina tapaus- ja yksilökohtaista. (Hanna Vesamäki)
Kahden kulttuurin kasvatit - nuorten kokemuksia kaksikulttuurisesta lapsuudesta ja nuoruudesta25/4/2017
 Duo järjesti kahden kulttuurin nuorille aikuisille (18-29 v) suunnatun nettiteemaryhmän keväällä 2015. Suljettuun keskusteluryhmään osallistuneiden kahden kulttuurin suomalaisten toinen vanhempi oli syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. Teemaryhmän suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuivat projektipäällikkö Hanna Kinnusen lisäksi sosiologian maisteriopiskelija Satu Takala ja etnologian maisteriopiskelija Hanna Vesamäki. Ryhmään osallistuneet nuoret pitivät ryhmää tärkeänä ja tarpeellisena. Yksi ryhmäläistä puki asian näin: "Toivon että suomalaisuuden käsite laajenisi että meitäkin kuunneltaisiin enemmän. Kaksikulttuuriset suomalaiset tytöt ja pojat harvemmin näkyvät esimerkiksi mediassa mitenkään. Olemme näkymätön osa tätä kansaa ja ääntämme harvemmin kuulee." Ja toinen sanoi: "Kiitos, että annoitte meille äänen." Keskusteluryhmän sisältöä on tähän mennessä hyödynnetty Familia Kirjastossa julkaistussa artikkelisarjassa sekä etnologian pro gradu työssä.
Artikkelisarja kahden kulttuurin suomalaisuudesta Kahden kulttuurin kasvatit -teemaryhmän sisältöä koskeva artikkelisarja on julkaistu Familia Kirjastossa. Teemaryhmän aikana Duo-hankkeen projektipäällikkönä toimineen Hanna Kinnusen kokoamaan artikkelisarjaan kuuluvat seuraavat osat:
Pro gradu: "Kahden kulttuurin kasvatit: nuorten aikuisten kokemuksia monikulttuurisessa perheessä kasvamisesta ja omasta kulttuuri-identiteetistä" Teemaryhmän sisältöä on hyödynnetty myös etnologian pro gradu työssä. Hanna Vesämäen vuonna 2016 julkaistussa tutkielmassa tarkastellaan kahden kulttuurin perheessä kasvaneiden nuorten aikuisten kokemuksia kahden kulttuurin kasvattina varttumisesta ja sen merkityksistä itselle, omalle elämälle ja (kulttuuri-)identiteetille. Myös muutokset nuorten suhteessa kaksikulttuurisuuteensa ovat tutkimuksen tarkastelun kohteena. Lue Hanna Vesamäen tutkimus "Kahden kulttuurin kasvatit: nuorten aikuisten kokemuksia monikulttuurisessa perheessä kasvamisesta ja omasta kulttuuri-identiteetistä" kokonaisuudessaan verkossa (PDF). (Hanna Kinnunen)  Mervi ja Heidi ovat ohjanneet Duo Olohuone -tapaamisia Lappeenrannassa syyskuusta lähtien ”Itselläni on pitkä kokemus kahden kulttuurin avioliitosta ja vanhemmuudesta ja ajattelen, että toiset voisivat kokemuksistani hyötyä. Olisi varmasti ollut minulle itselleni hyödyllistä myös silloin lähes 20 vuotta sitten tuoreena vaimona osallistua tällaiseen toimintaan” Lappeenrannan keskusta on lumen peitossa, mutta tapaamisessa on lämmin tunnelma. Kaikille avoin Duo-keskustelutilaisuus monikielisyydestä perheessä on juuri päättynyt. Osallistujia oli runsaasti ja keskustelu itäsuomalaiseen tapaan vilkasta. Mukana tilaisuudessa ovat myös Duon lappeenrantalaiset vapaaehtoiset Mervi Zinhu, 42, ja Heidi Juntunen, 43. Mervi ja Heidi ovat ohjanneet alkusyksystä lähtien kerran kuussa Duo Olohuone -tapaamisia. Duo Olohuone on kahden kulttuurin perheiden kohtaamispaikka, jossa voi vaihtaa ajatuksia kaksikulttuurisesta arjesta ja tavata muita oman alueen kahden kulttuurin perheitä. Helsingissä Duo-vertaistoimintaa kahden kulttuurin perheille on järjestetty jo vuodesta 2008 lähtien. Tänä vuonna vertaistoimintaa on järjestetty kuudella muullakin paikkakunnalla; Lappeenrannan lisäksi Oulussa, Tampereella, Kouvolassa, Hämeenlinnassa ja Lohjalla. Sekä Mervillä että Heidillä on itsellään pitkä kokemus kahden kulttuurin parisuhteesta ja lapsiperheen arjesta. Mervi on viiden lapsen äiti, ja nuorimmainen Kristina, 4 kk, kulkee tänäänkin äidin mukana tapaamisessa. Mervin mies on kotoisin Zimbabwesta. Parhaillaan Mervi on äitiysvapaalla ja tekee oikeustieteen gradua Lapin yliopistoon. Ammatiltaan hän on diakoni ja sosiaaliohjaaja. Heidillä puolestaan on kolme ala-asteikäistä lasta turkkilaisen miehensä kanssa. Myös Heidi on sosiaalialalta, koulutukseltaan hän on lähihoitaja ja sosionomi. Tällä hetkellä Heidi on kotiäiti, mutta etsii lisäksi parhaillaan töitä. ”Lappeenrannassa on melko paljon maahanmuuttajia, erityisesti venäläisiä, joten ehkä täällä on totuttu monimuotoisuuteen” Vaikka Mervi ja Heidi ovat kotiutuneet vahvasti Lappeenrantaan, ei kumpikaan heistä ole sieltä kotoisin, vaan he ovat muuttaneet töiden tai perheen perässä. Molempien mielestä Lappeenranta on hyvä paikka asua. ”Pääkaupunkiseudulta kuulee välillä juttuja rasismista, mutta en ole törmännyt sellaiseen täällä, enkä myöskään opiskelukaupungissani Rovaniemellä. Lappeenrannassa on melko paljon maahanmuuttajia, erityisesti venäläisiä, joten ehkä täällä on totuttu monimuotoisuuteen”, Mervi selittää. Lappeenranta on myös yliopistokaupunki, ja yliopistolla on paljon kansainvälisiä opiskelijoita. ”Omassa tuttavapiirissä paljon sellaisia, jotka ovat tulleet Suomeen opiskelemaan, mutta sittemmin jääneet ja löytäneet puolisonkin täältä”, hän kertoo. ”Tosin riippuu varmasti asuinalueesta, omalla asuinalueellani ei paljon monikulttuurisuus näy”, Heidi lisää. ”Itse yritän aina esimerkiksi koulun suuntaan muistuttaa lasteni kaksikielisyydestä. Minua kiinnostaa näkyykö se koulumaailmassa ja huomioiko opettaja sitä mitenkään”. Heidi kertoo esimerkiksi vieneensä päiväkodin aloituksen yhteydessä hoitajille listan tärkeitä turkinkielisiä sanoja, joita lapset pienenä saattoivat käyttää suomen kielen lisäksi. Lisäksi Heidin perheessä ei syödä sianlihaa, joten hän on halunnut aina varmistaa, että siitä ollaan esimerkiksi koulussa tietoisia. Hän arveleekin, että pienemmällä paikkakunnalla vanhempien oman aktiivisuuden merkitys kaksikulttuuristen perheiden erityiskysymyksissä korostuu. ”Moni kaksikulttuuriseen arkeen liittyvä asia on itselle ihan normaalia, mutta tulee näkyväksi, kun vaikka oma isä tulee käymään”  Mervi ja Kristina Duo-toiminta on Mervin ja Heidin mielestä erittäin tervetullutta Lappeenrantaan. ”Kahden kulttuurin perheiden kysymyksiä on vaikea ymmärtää, jos ei ole niistä omaa kokemusta. Toki kaikki perheet ovat erilaisiakin. Mutta on hyvä, että asioista voi puhua ja keskustella avoimesti ja Duo-toiminta mahdollistaa sen. Minulle on tärkeää myös se, että omat lapset voivat olla mukana, tutustua toisiin lapsiin ja rakentaa omaa vertaisverkostoaan.” Mervi kertoo. ”Oma 12-vuotiaani miettii jo enemmän sitä, että on kahden kulttuurin lapsi ja mitä se tarkoittaa. Välillä hän haluaisi olla ihan samanlainen kuin kaverit, mutta toisaalta kokee, että oma perhe on kuitenkin erilainen kuin monella muulla. Samalla hän kuitenkin kokee kaksikulttuurisen perheensä voimavaraksi nyt ja tulevaisuudessa”, Heidi jatkaa. ”Meillä ei mieheni kanssa ole kummallakaan sukulaisia täällä lähellä, joten olemme vain me. Moni kaksikulttuuriseen arkeen liittyvä asia on itselle ihan normaalia, mutta tulee näkyväksi, kun vaikka oma isä tulee käymään. Silloin yllättäen hoksaa millaiseksi oma kulttuuri on muotoutunut meidän perheessä.”  Heidi Viime aikoina Mervi ja Heidi ovat pohtineet erityisesti kielen merkitystä kahden kulttuurin parisuhteessa, ja intoutuvat keskustelemaan siitä nytkin. Molemmat puhuvat puolisonsa kanssa suomea, mutta silloin tällöin väärinymmärryksiä tulee. ”Sanoilla on meille eri merkitys äidinkielistämme johtuen. Vaikka kielitaito olisi kuinka hyvä, niin väärinymmärryksiä voi tulla erilaisten kulttuurien ja kommunikaatiotapojen takia. Perhesuhteet ovat myös niin tunnepitoisia, että kielellä on aivan eri merkitys perheessä kuin vaikka työelämässä. Duo Olohuoneen vertaiskeskusteluissa huomaa, että muillahan on ihan samoja haasteita.” Mervi kertoo. ”Eri kulttuureissa on niin eri tavat kommunikoida ja kaikkeahan ei aina sanota ääneen. Itse olen hyvin suorasukainen, ja kielimuurin takia välillä täytyykin olla. Turkissa taas monesti kierrellään ja kaarrellaan, mistä voi tulla joskus esimerkiksi sukulaisten kanssa väärinkäsityksiä”, Heidi selittää. ”Vaikka kielitaito olisi kuinka hyvä, niin väärinymmärryksiä voi tulla erilaisten kulttuurien ja kommunikaatiotapojen takia.” Heidi ja Mervi ovat päätyneet Duon vapaaehtoisiksi Naapuriäiti-toiminnan kautta. Molemmat kokivat, että kaksikulttuuristen perheiden verkoston vahvistaminen Lappeenrannassa on hyvä idea ja halusivat olla itse mukana vaikuttamassa ja luomassa uutta. ”Itselläni on pitkä kokemus kahden kulttuurin avioliitosta ja vanhemmuudesta ja ajattelen, että toiset voisivat kokemuksistani hyötyä. Olisi varmasti ollut minulle itselleni hyödyllistä myös silloin lähes 20 vuotta sitten tuoreena vaimona osallistua tällaiseen toimintaan”, Mervi toteaa. ”Mitä enemmän itsekin tutustuu eri kulttuureihin, sitä laajemmin oppii asioita näkemään ja ymmärtämään paremmin toisia. Vapaaehtoisena voi olla muille hyödyksi ja samalla saa itsekin tutustua uusiin ihmisiin”, hän lisää.
Duo Olohuone -tapaamiset ovat olleet rentoja ja keskustelu on sujunut hyvin omalla painollaan. Jatkossa Mervi ja Heidi suunnittelevat tuovansa tapaamisiin enemmän myös valmiita keskusteluteemoja. ”Yhdessä osallistujien kanssa luomme millaista toiminta Lappeenrannassa voisi olla”, Heidi kiteyttää. (Tuuli Shinyella, Duo) |
kirjastoKirjasto-sivuilta löydät artikkeleita, juttuja, vinkkejä ja oppaita sekä tutkimustietoa kahden kulttuurin perheitä lähellä olevista aiheista
kategoriat
All
|
RSS Feed
|
|
|
Familia on johtava kahden kulttuurin perheiden asiantuntija ja edunvalvoja Familia is the leading expert and advocate of intercultural families |
|
© Familia 2024