Kaksi kulttuuria lapsuudenkodin arjessa

Tämä artikkeli perustuu raporttiin, joka liittyy Duon keväällä 2015 järjestämään nettiteemaryhmään. "Kahden kulttuurin kasvatit" nimellä kulkeneeseen suljettuun keskusteluryhmään osallistui kuusi 18-30 vuotiasta kahden kulttuurin suomalaista. Ryhmän osallistujat olivat syntyneet Suomessa, ja heidän vanhemmistaan toinen oli suomalaissyntyinen ja toinen ulkomaalaissyntyinen. Ryhmässä pohdittiin kahden kulttuurin välissä ja keskellä varttumisen kysymyksiä mm. seuraavien aiheiden kautta:
​

• Kaksi kulttuuria lapsuudenkodin arjessa
• Perheen kieliin liittyvät kysymykset
• Samanlaisuuden ja erilaisuuden kokemukset lapsuudessa ja nuoruudessa
• Identiteetin muotoutuminen teini-iästä aikuisuuteen
• Kahden kulttuurin taustan merkitys nuoren aikuisen elämässä.

 
Tässä artikkelissa tarkastellaan kahta kulttuuria lapsuudenkodin arjessa. Kahden kulttuurin perheissä kasvaneiden voi olla vaikea sanoa mistä toinen kulttuuri alkaa ja mihin toinen päättyy. Vanhempien erilaiset taustat, tavat ja kielet sulautuvat lapsuuden aikana suloiseksi sekamelskaksi, joka muistetaan aikuisena rikkautena, rakkaudella. Kun tähän sekamelskaan sekoitetaan henkilön kokemukset ja persoonallisuus, syntyy se ainutlaatuinen kokonaisuus, joka tekee ihmisestä yksilön. Uniikin ja ainutlaatuisen, jokaisesta omanlaisensa.
 
(Hanna Kinnunen)

---

”Mutta ei kai meillä muutoin kovin ihmeellisesti kaksikulttuurisuus ole arjessa näkynyt.”
Kahden kulttuurin perheessä varttuvan lapsen arjessa yhdistyvät vanhempien erilaiset kulttuuritaustat. Vanhempien kulttuurien kanssakäymisen myötä perheeseen syntyy myös niin kutsuttu kolmas kulttuuri, johon valikoituu elementtejä perheen molemmista kulttuureista.
 
​Myönteiset kokemukset vanhempien kulttuureista auttavat kahden kulttuurin kasvattia ymmärtämään juuriaan. Ne myös tukevat hänen identiteettikehitystään lapsuudessa ja nuoruudessa. Siihen, missä määrin lapsi lopulta tiedostaa ja omaksuu asioita vanhempiensa kulttuureista, vaikuttavat kuitenkin esimerkiksi vanhempien kasvatusmenetelmät, perhetilanne ja perheen jäsenten keskinäiset suhteet (Tikka 2004, 18).
Kulttuuri sisältää kaiken sukupolvelta toiselle esimerkiksi kielen, tapojen ja tottumusten muodossa siirtyvän tiedon. Arkiset toimet, käytännöt ja ajatusmallit ovat kuitenkin asioita, joita ei juurikaan tule tietoisesti pohtineeksi. Lapsuudenkodin kahden kulttuurin arki muistuukin monelle nuorta aikuisuuttaan elävälle kahden kulttuurin kasvatille niin itsestään selvänä, että sen osatekijöistä tai vaikutuksista on kysyttäessä hankala kertoa. Monelle tuntuu olevan vaikeaa jäljittää perheen vähemmistökulttuurin piirteitä myös perheen kulttuureiden yhteensulautumisen vuoksi.

"Itse koen syöväni ihan normaalisti mutta toisaalta jotkut musta normaalit jutut herättää kavereissa kummastusta. Olen esimerkiksi tottunut syömään banaania vähän kaiken tavallisen ruuan kanssa."

Erityisesti koko ikänsä Suomessa varttuneet kahden kulttuurin kasvatit kokevatkin usein, ettei ulkomaalaistaustainen vanhempi juurikaan tuonut omaa taustaansa ja kulttuuriaan esille kotona, vaan perheessä elettiin hyvinkin tavallista suomalaista arkea. Toisaalta on kuitenkin myös asioita, joissa monet muistavat perheen kahden kulttuurin taustan näkyneen. Jotkut kertovat sen tulleen esille esimerkiksi sisustuksessa:

"Meidän talo on näyttänyt oudolta kulttuurien miksaukselta, värikäs ylellinen hieman överi arabi tyyli olohuoneessa ja keittiössä sinivalkoistaruutua ja puuta."

”Paremman makuista riisiä kuin sitä, mitä koulussa aina tarjottiin!​”
Ruokakulttuurin ja -perinteiden taas muistetaan näkyneen perheissä jo sisustustakin enemmän.

"Meillä ei yleisesti ottaen näkynyt kaksikulttuurisuus kovin silmiinpistävästi kotona. Se ei näkynyt pukeutumisessa eikä sisustuksessa. Ensimmäinen, joka minulle tulee mieleen, onkin ruoka. Meillä on aina syöty paljon riisiä - pehmeää jasmiinia tai muuta, paremman makuista riisiä kuin sitä, mitä koulussa aina tarjottiin!"
​
"Enpä oikeastaan edes muista, että äiti olisi koskaan juuri syönyt veitsellä ja haarukalla - joko lusikalla ja haarukalla tai sitten käsin. Mutta on meillä syöty tosi paljon suomalaistakin ruokaa kotona - perunoita ja pyttipannua ja sen sellaista. :) "

Monen muistoissa vanhempien eri kulttuurit näkyivät myös perheen tavoissa viettää juhlia. Usein perheissä juhlittiin molempien vanhempien kotimaiden juhlapäiviä:

"Juhlimme normaalisti joulua äitin puolen suvun kanssa (isäni oli aina kiltisti mukana sillon kun vanhempani olivat vielä yhdessä ja nykyään eron  jälkeen  syömme  yleensä  ainakin  joulupuuron  isäni  kanssa)  ja  idiä  vietämme  isäni  kanssa."

Joidenkin perheissä taas yhdisteltiin erilaisia juhlaperinteitä samassa juhlassa:

​"Muistan pienenä miten meillä oli joulu ja iid samaan aikaan, ja sain lahjaksi vaatteita JA joululahjoja. Se oli kivaa."

​”Todellakin on mukava nauttia molempien kulttuurien parhaista puolista.​”
Monet kertovat perheen kulttuureiden eroista esimerkiksi vanhempien ja sukulaisten vuorovaikutustavoissa ja kehonkielessä. Myös vanhempien erilaisten arvomaailmojen kohtaamiset muistuvat mieleen.  Mutta vaikka vanhempien kulttuurien erot ovatkin luoneet omat haasteensa moneen kaksikulttuuriseen perheeseen, useinkaan erojen ei koeta aiheuttaneen suurempia ongelmia. Elämä erilaisten arvojen ja tapojen keskellä muistetaankin pikemminkin rikkautena.

"Äiti usein kotona valitti sitä, kuinka ei ole tottunut siihen, ettei mies ole kotona automaattisesti perheen pää."
​
"Eleet ovat suurempia, läheisyys ja kosketus on tärkeää (esim. somalialaiselle mummolle piti aina antaa käteen suukko) ja muutenkin suukottelu. Äänenvolyymi on korkea ja ihmiset nauravat ja kinastelevat PALJON :D"
​
​"Todellakin on mukava nauttia molempien kulttuurien parhaista puolista :) Saunasta, somalialaisesta ruoasta, avantouinnista, hennatatuoinneista, mämmistä, kamelinmaidosta, iidistä ja joulusta :)"

Perinteiden, arvojen ja tapojen kohtaamisten ohella monet muistavat myös kertomukset ulkomaalaistaustaisen vanhemman lapsuudesta ja kotimaasta. Lapsuuden leikkien, lorujen ja satujen ohella ne näyttäytyvät usein tärkeinä kulttuuriperinnön välittäjinä myös aikuisuudessa.

"Aika paljon semmosia loruleikkejä, esim. semmoinen missä "kameli etsii maitoa" leikki joka on sama kuin "harakka etsii vettä" ja sitten somalialaiset sadut. Olen ollut niistä hyvin kiinnostunut, sillä osissa näistä näkyy Somalian entinen matriarkaalinen historia ennen uskonnon saapumista. "

(Duo)
​
Lähteet:
Tikka, Ilona 2004. Suomalainen lapsi maailmalla. Kolmannen kulttuurin kasvatit. Helsinki: Kansanvalistusseura.