10 kiloa riisiä – Tiukka talous ja rajaton odotus

Kävimme perheessämme läpi oleskelulupaprosessin vuonna 2019. Puolisoni tulee EU:n ulkopuolelta ja lupaa haettiin perhesiteen perusteella. Prosessi kesti kokonaisuudessaan 6 kuukautta tunnistautumiskäynnistä laskettuna. Olimme muuttaneet yhteen avioiduttuamme kaksi kuukautta ennen prosessin alkua.​

​Ennen avioliittoa olin vuosia pienituloinen yksinhuoltaja. Palkan lisäksi sain asumistukea, joka kattoi vajaan kolmanneksen vuokrastani. Yhteen muutettuamme asumistuki väheni puolella, vaikka puolisollani ei tuloja ollutkaan.

Perhesiteen perusteella oleskelulupaa odottavalla henkilöllä ei ole työnteko-oikeutta Suomessa ennen luvan saamista. Ulkomaalaislaki (§ 79) määrittelee ne ulkomaalaiset, joilla on työnteko-oikeus ilman oleskelulupaa. Perhesideperusteisen luvan odottajat eivät tähän ryhmään kuulu.

Olimme molemmat henkisesti valmistautuneet ja sitoutuneet yhdessä tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen prosessin odotusaikana. Itse ajatteli sen kestävän ainakin vuoden. Tietenkin toivoimme sen olevan ohi nopeammin, saavamme oleskeluluvan, puolisoni pääsisi töihin ja voisimme aloittaa niin sanotusti normaalin elämän.

Tiukka talous vaati suunnittelua, asioiden priorisoimista. Onneksi olin jo vuosia tottunut yksinhuoltajana selviämään pienillä tuloilla. Tärkeimmät laskut huolehdin ensin. Ruokaa varten laskin viikkobudjetin, jolla piti selvitä. Kaupassa yritin käydä kerran viikossa, jotta turhat heräteostot jäisivät pois.

Puolisoni kokkasi lähestulkoon kaikki ateriamme. Pääasiallinen ruoka-aine oli riisi, jota ostimme edullisesti 10 kilon säkeissä etnisestä ruokakaupasta. Joka kuukausi varasin myös pienen summan yllättäviin menoihin esim. lääkkeisiin. Jos yllättäviä menoja ei tullut, säästin rahan perheeni hemmotteluun kuten ulkona syömiseen.

Omat vaatteeni olen jo vuosia ostanut pääasiassa kirpputoreilta, kenkiä ja alusvaatteita lukuun ottamatta. Puolisonikin suosi mielellään kirpputoreja. Haasteena oli merkkivaatteisiin mieltynyt, jalkapalloa pelaava teinipoikani. Puhuin hänelle rehellisesti rahatilanteestani ja päätimme, että hän saa lapsilisät käyttöönsä kuukausirahana. Isommista hankinnoista keskustelimme yhdessä.

Hankalinta oli, kun ei tiennyt miten kauan tilanne kestäisi. Elimme kuukausi kerrallaan ja yritti olla ajattelematta asioita liian pitkälle. Välillä tilanne kuitenkin stressasi ja aiheutti pientä kireyttä suhteeseen. Huolta lisäsi myös pelko negatiivisesta päätöksestä. Silloin otimme aikalisän arjesta ja pidimme treffi-illan kahdestaan hyvän ruoan ja Netflixin kera.

Kun päätös lopulta tuli ja oli myönteinen, en käsittänyt miten paljon se tulisi muuttamaan meidän elämäämme. Vain muutama viikko oleskeluluvan saamisen jälkeen puolisoni oli jo töissä ja kaikki oleskeluluvan saamiseen liittyvä byrokratia eri tahojen kanssa oli hoidettu.

Arki muuttui nopeasti normaaliksi työssäkäyvien aikuisten arjeksi. Parasta oli nähdä, miten toinen ihminen muuttui tilanteen myötä väsyneestä arjen läpi raahautujasta, aktiiviseksi ja energiseksi toimijaksi. Miten hyvältä molemmista tuntui, kun ensimmäisen kerran jaoimme kuukausimenot puoliksi ja itselläni jäi rahaa myös säästöön pantavaksi. Uskalsimme myös alkaa haaveilla tulevista yhteisistä matkoista ja tehdä tulevaisuudensuunnitelmia.

Anu Kytömäki

Rinnallasi-hankkeen projektityöntekijä ja kokemusasiantuntija