​Tarkoittaako maahanmuuttajaperheestä tuleminen monikulttuurisuutta? Vai saammeko monikulttuurisen identiteetin oppimalla puhumaan useampaa kuin yhtä kieltä tai asumalla tai työskentelemällä ulkomailla? 
 
Lähes puolet perheestäni on aina asunut Ruotsissa. En koskaan pitänyt ruotsin kielestä lapsena, koska en koskaan oppinut sitä. Myöhemmin, kun muutin Isoon-Britanniaan, kesti jonkin aikaa tottua puhumaan englanniksi. Nyt myös 6 lastani ovat monikielisiä ja kulttuurisia.
 
 Toisen kielen osaaminen auttaa meitä tulemaan kulttuuritietoisemmiksi ja laajentamaan näköalojamme oman kielemme ulkopuolelle. 
Toisen kielen oppiminen on verrattavissa toisen identiteetin saamiseen - monikulttuuriseen identiteettiin, jolla on useita etuja sekä henkilökohtaisessa että ammatillisessa elämässämme. 

​For Mother's Day in Finland, I would like to share reflections and experiences about the maternity package and neuvola services in Finland. If you make a quick browse online, you will read that ” The maternity package (in Finnish: äitiyspakkaus,) known internationally as the Finnish "baby box," is a kit granted by the Finnish social security institution Kela, to all expectant or adoptive parents who live in Finland or are covered by the Finnish social security system. By neuvola services I refer in this blog to the prenatal care offered by public clinics of the Finnish healthcare system.
What is the paradox that I want to tell?

MIXED – Suomalaista elämää kulttuurien risteymässä
​
Millaista on nykypäivän suomalaisuus?
Kattava tietokirja taltioi mixed-suomalaisten kokemuksia ja esittelee antirasismin periaatteita.

This book is a contemporary picture of Finnishness. The interviews and stories take us close to the experiences of mixed Finns. For us in Familia, this book encompasses broadly the challenges and opportunities for intercultural youth and intercultural families in Finland. The book is also an information package about concepts such as racism and discrimination.
​
Meet the perspectives of a parent of a mixed child, a mixed adult and a mixed young!

Maailmassa puhutaan tuhansia kieliä. Eri kielten ja kulttuurien yhteiselo on luonteva osa myös monen suomalaisperheen arkea, ja monessa kodissa puhutaan useampaa kuin yhtä kieltä. Virallisesti Suomessa puhutaan äidinkielenä yli 160:tä eri kieltä. Suomi kieliympäristönä on rikastunut suhteellisen nopeasti. Kun vielä 1980-luvulla vieraskielisten eli henkilöiden, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame, osuus koko Suomen väestöstä oli vain 0,2 prosenttia, on vastaava osuus tänä päivänä jo yli 8 prosenttia. (Tilastokeskus 2023.) Todellisuudessa puhuttuja kieliä ja vieraskielisiä on Suomessa paljon enemmän.
​
Nyt jo edesmenneet vanhempani syntyivät ja kasvoivat maaseudulla Itä-Suomessa 1940–1960 luvuilla. Vaikka Suomi on aina ollut monikielinen maa, vanhempieni elinympäristöt olivat yksikielisiä ja mahdollisuudet opiskella, kuulla tai käyttää eri kieliä olivat heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan rajalliset. Isäni yritti aikuisena parhaansa mukaan puhua englantia aina, kun se vain oli mahdollista. Mutta isäni myös turhautui usein siihen, että hän ei voinut käydä syvällisiä keskusteluja ulkomailla tapaamiensa ihmisten kanssa. Äitini puolestaan ajatteli, että kieliä ei voi käyttää, jos niitä ei osaa kunnolla. En muista äitini juuri koskaan puhuneen englantia muutamaa sanaa lukuun ottamatta muista kielistä puhumattakaan. Mietin usein, miten erilaista elämä olisi voinut vanhemmilleni ja meille perheenä olla, jos vanhemmillani olisi ollut samat mahdollisuudet kielten opiskeluun ja niiden käyttöön kuin omalla sukupolvellani. Onnekseni pääsin kuitenkin seuraamaan, kuinka isäni ja aviomieheni vielä aikuisina pystyivät luomaan läheisen ystävyyssuhteen ja keskustelemaan syvällisistäkin asioista luontevasti suomea ja espanjaa keskenään sekoittaen. Tämä onnistui huumorin, välittämisen sekä aidon ymmärtämistarpeen ja -halun ansiosta. Hetkittäin olin näkevinäni isoisän katseessa ylpeyttä hänen seuratessaan lastenlastensa kieleilyä. 

It is holiday season, and this time of the year is a perfect occasion to put into practice the intercultural richness of our family. My husband is from Finland, and I am from Nicaragua. Together we are raising a trilingual 4-year-old girl who has big expectations for Christmas. But how do we reconcile two cultures in a festive tone? Christmas is not always nice and fun, but this blog is a photography of our life situation in December 2022, and if you relate to it, you might also be in an intercultural family.
              
Christmas started early with a generous amount of snow that fell and never went away. Back home there is no snow ever, so I find amusing to see my daughter play and eat the snow that announces that Christmas is near. A Christmas calendar with little chocolates to open day by day is a new experience for me: this time my daughter chose herself the type of calendar she wanted to have.

Our family playlist includes songs such as “El burrito Sabanero”, “Last Christmas” and “Tonttujen jouluyö Tip Tap (Soihdut sammuu)”. My daughter makes her own version of the lyrics in Spanish, Finnish and English, mixing all the songs. Yes, Christmas carols are part of our repertoire and that is where things get a bit intercultural.

Tänään Suomessa vietetään isänpäivää, jota liputetaan nyt neljättä vuotta. Sattumalta myös minusta tuli isä 4 vuotta, 8 kuukautta ja 10 päivää sitten vain muutamaa viikkoa ennen liputuspäivän virallistamista. Joka ikinen noista päivistä on ollut ikimuistoinen ja on täysin muuttanut käsitystäni itsestäni, muista ja maailmasta.
 
Menetettyäni oman isäni pian lapseni syntymän jälkeen olen toden teolla miettinyt, mitä isänä oleminen tarkalleen ottaen tarkoittaa. Oma isäni oli huumorintajuinen ja sai minut aina nauramaan, hän oli innostunut ja halusi rakentaa asioita itsekseen ja kanssani. Hänellä oli asenne, että hän pystyi varmasti tekemään kaiken itse, ja se on arvo, joka on myös minulle jäänyt ja jota haluan omalle lapselleni opettaa. Hän toisaalta myös piti selkeistä ja yksinkertaisista asioista, kuten saunomisesta, kotona perheen parissa olosta ja perinteistä. Vaikka itse pidänkin kaikesta uudesta ja matkustan mielelläni, niin osaan suuresti arvostaa myös oman kodin lämpöä.

8.5.2022 on neljäs äitienpäivä, jonka saan viettää äitinä. Olen äiti kahden kulttuurin ja kolmen kielen perheessä, ja olen tilanteesta, kysyjästä ja vastaajasta riippuen äiti, mamãe tai mum. Vuosia sitten sain monien sattumien kautta Brasilian osaksi elämääni, ensin työpaikan, sitten rakkauden kautta. En tuolloin vielä aavistanut, että myöhemmin minulla olisi lapsi, jonka elämää ja identiteettiä muovaavat sekä Suomen että Brasilian kulttuurit. Lapsemme asuu Suomessa, juo piimää, nauttii saunomisesta ja leikkii lumessa, mutta samalla hän pyytää musiikiksi “música brasileiraa”, haluaa farovaa riisiinsä ja katsoo Ryhmä Hau:ta portugaliksi. Äitiys monikulttuurisessa ja -kielisessä perheessä on täynnä samoja onnen hetkiä, riittämättömyyden tunteita ja arjen rutiinien toistoa kuin perheissä, jossa puhutaan yhtä kieltä. Samalla perheen monikulttuurisuus ja -kielisyys tuo mukanaan erilaisia haasteita.

Usein kuulee sanottavan, että äidinkieli eli se kieli, jonka ensimmäisenä olet oppinut, on nimenomaan se sydämen ja tunteiden kieli. Näin varmasti usein onkin, sillä ensikieli on myös se kieli, jolla olet tutustunut maailmaan ja tunteisiin. Olen kuitenkin jo pitkään pohdiskellut, eikö tunnekieliä voi olla enempää kuin yksi, sillä mielestäni aikuisiällä oppimani espanja on minulle henkilökohtaisesti ollut nimenomaan suurten tunteiden; niin ilojen ja rakkauksien, kuin surujen ja pettymystenkin kieli. Onko sydämemme yksikielinen?
​
Aloin opiskella espanjaa, jotta ymmärtäisin, mistä salsakappaleissa lauletaan hurahdettuani päätä pahkaa kuubalaisen salsatanssin lumoihin 15 vuotta sitten. Olen tanssinut koko elämäni ja innostunut monista lajeista, mutta salsa vei minut mukanaan totaalisesti, kirjaimellisesti, ja elämäni suunta muuttui tuon tanssin tiimoilta täysin. Reilussa vuodessa suoritin Helsingin yliopiston Kielikeskuksen kaikki espanjan kurssit ja intohimo kuubalaiseen tanssiin ja musiikkiin vei minut luonnollisesti pian myös fyysisesti tuolle Karibian soivalle saarelle. Halusin omin aistein kokea, nähdä, kuulla ja tuntea mistä nuo vastustamattomat rytmit ja sulava liikekieli tulevat. Ja heti ensi visiitistä rakastuin myös Havannaan. Vuotta myöhemmin, ollessani Havannassa tekemässä kenttätyötä antropologian graduani varten, rakastuin myös havannalaiseen mieheen, poikani isään. Hän muutti Suomeen, espanjasta tuli kotikielemme ja pojastamme kaksikielinen.