Päivä isänä

Tänään Suomessa vietetään isänpäivää, jota liputetaan nyt neljättä vuotta. Sattumalta myös minusta tuli isä 4 vuotta, 8 kuukautta ja 10 päivää sitten vain muutamaa viikkoa ennen liputuspäivän virallistamista. Joka ikinen noista päivistä on ollut ikimuistoinen ja on täysin muuttanut käsitystäni itsestäni, muista ja maailmasta.
 
Menetettyäni oman isäni pian lapseni syntymän jälkeen olen toden teolla miettinyt, mitä isänä oleminen tarkalleen ottaen tarkoittaa. Oma isäni oli huumorintajuinen ja sai minut aina nauramaan, hän oli innostunut ja halusi rakentaa asioita itsekseen ja kanssani. Hänellä oli asenne, että hän pystyi varmasti tekemään kaiken itse, ja se on arvo, joka on myös minulle jäänyt ja jota haluan omalle lapselleni opettaa. Hän toisaalta myös piti selkeistä ja yksinkertaisista asioista, kuten saunomisesta, kotona perheen parissa olosta ja perinteistä. Vaikka itse pidänkin kaikesta uudesta ja matkustan mielelläni, niin osaan suuresti arvostaa myös oman kodin lämpöä.

​Kielimuurin vuoksi hoidan kodissamme pääasiallisesti arkipäiväiset selvitykset, oli kyse veroista, terveydenhuollosta, päivähoidosta tai vanhempainvapaasta. Olen tulkkina välissä pankkiasioissa ja vakuutusyhtiön kanssa. Puolustan perhettäni verbaalisesti siellä, missä se on tarpeen, vaikka erittäin itsenäinen vaimoni kokeekin varmasti välillä turhautumista siitä, että hän on kielimuurin vuoksi minusta riippuvainen arkisissa asioissa.

Tänään on sattumoisin myös äitini syntymäpäivä, jolta opin oma-aloitteisuutta ja sitä, että perheen pään ei tarvitse aina olla mies ja nainen pystyy siihen mihin mieskin, oli kyse renkaiden vaihtamisesta tai teknologiayrityksen johtamisesta. Opin, että tasa-arvo ei ole pelkästään tavoite, vaan ainoa inhimillinen toimintatapa riippumatta sukupuolesta tai kulttuurista. Kahden kulttuurin perheen suomalaisena vanhempana joudun kuitenkin huomaamaan pieniä asioita, joissa tasa-arvo ei pääse täysin toteutumaan.

Kielimuurin vuoksi hoidan kodissamme pääasiallisesti arkipäiväiset selvitykset, oli kyse veroista, terveydenhuollosta, päivähoidosta tai vanhempainvapaasta. Olen tulkkina välissä pankkiasioissa ja vakuutusyhtiön kanssa. Puolustan perhettäni verbaalisesti siellä, missä se on tarpeen, vaikka erittäin itsenäinen vaimoni kokeekin varmasti välillä turhautumista siitä, että hän on kielimuurin vuoksi minusta riippuvainen arkisissa asioissa. Hoidan toki nämä kaikki mielelläni, mutta tiedän, että kaikissa perheissä ei ole tulkkia perheen sisällä ja että kielellisessä saatavuudessa on vielä paljon töitä tehtävänä niin monella eri taholla. Vaimoni tosin oppii suomea valtavalla tahdilla ja kohta myös lapseni toimii sulavana tulkkina meidän molempien välissä. Olen näistä molemmista asioista erittäin onnellinen.

En enää koe olevani päähenkilö omassa tarinassani, vaan tuo rooli on siirtynyt lapselleni, joka on minulle tärkeämpi kuin minä itse. Enää en ole niin huolissani omasta tulevaisuudestani. En niin tarkka sitä, mitä minulle kuuluu tai miten minun käy. Sen sijaan olen moninkertaisesti enemmän huolissani noista kaikista asioista lapseni kohdalla. Toivon, että hänellä on onnellinen lapsuus. Toivon, että hänen ei tarvitse elää nälässä tai kurjuudessa. Ja toivon, että hänen ei tarvitse itse murehtia tai miettiä tulevaa, ainakaan vielä. Minä voin toistaiseksi huolehtia näistä hänen puolestaan ja yrittää tehdä parhaani, että hän saa parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen. Vaikka en enää olekaan pääosassa, niin minulla on silti erittäin tärkeä rooli, isyys.

Minulle on tarjoiltu tänään aamiainen sänkyyn ja saan vihdoin tietää, minkälaisen yllätyksen lapseni on askarrellut päiväkodissa. Yllätys, jonka salassa pitäminen on vaatinut häneltä valtavasti tahdonvoimaa. Tänään on erityinen päivä, kuten kaikki muutkin päivät, jolloin olen saanut seurata lapseni varttumista. Jokainen päivä on isänpäivä, jokainen päivä on äitienpäivä ja eritoten jokainen päivä on päivä lapsiamme varten! Hyvää isänpäivää kaikille ja paljon onnea myös äidilleni!

Kahden kulttuurin perheen isä,
Jere