Tänään Suomessa vietetään isänpäivää, jota liputetaan nyt neljättä vuotta. Sattumalta myös minusta tuli isä 4 vuotta, 8 kuukautta ja 10 päivää sitten vain muutamaa viikkoa ennen liputuspäivän virallistamista. Joka ikinen noista päivistä on ollut ikimuistoinen ja on täysin muuttanut käsitystäni itsestäni, muista ja maailmasta. Menetettyäni oman isäni pian lapseni syntymän jälkeen olen toden teolla miettinyt, mitä isänä oleminen tarkalleen ottaen tarkoittaa. Oma isäni oli huumorintajuinen ja sai minut aina nauramaan, hän oli innostunut ja halusi rakentaa asioita itsekseen ja kanssani. Hänellä oli asenne, että hän pystyi varmasti tekemään kaiken itse, ja se on arvo, joka on myös minulle jäänyt ja jota haluan omalle lapselleni opettaa. Hän toisaalta myös piti selkeistä ja yksinkertaisista asioista, kuten saunomisesta, kotona perheen parissa olosta ja perinteistä. Vaikka itse pidänkin kaikesta uudesta ja matkustan mielelläni, niin osaan suuresti arvostaa myös oman kodin lämpöä. Kielimuurin vuoksi hoidan kodissamme pääasiallisesti arkipäiväiset selvitykset, oli kyse veroista, terveydenhuollosta, päivähoidosta tai vanhempainvapaasta. Olen tulkkina välissä pankkiasioissa ja vakuutusyhtiön kanssa. Puolustan perhettäni verbaalisesti siellä, missä se on tarpeen, vaikka erittäin itsenäinen vaimoni kokeekin varmasti välillä turhautumista siitä, että hän on kielimuurin vuoksi minusta riippuvainen arkisissa asioissa. Tänään on sattumoisin myös äitini syntymäpäivä, jolta opin oma-aloitteisuutta ja sitä, että perheen pään ei tarvitse aina olla mies ja nainen pystyy siihen mihin mieskin, oli kyse renkaiden vaihtamisesta tai teknologiayrityksen johtamisesta. Opin, että tasa-arvo ei ole pelkästään tavoite, vaan ainoa inhimillinen toimintatapa riippumatta sukupuolesta tai kulttuurista. Kahden kulttuurin perheen suomalaisena vanhempana joudun kuitenkin huomaamaan pieniä asioita, joissa tasa-arvo ei pääse täysin toteutumaan.
Kielimuurin vuoksi hoidan kodissamme pääasiallisesti arkipäiväiset selvitykset, oli kyse veroista, terveydenhuollosta, päivähoidosta tai vanhempainvapaasta. Olen tulkkina välissä pankkiasioissa ja vakuutusyhtiön kanssa. Puolustan perhettäni verbaalisesti siellä, missä se on tarpeen, vaikka erittäin itsenäinen vaimoni kokeekin varmasti välillä turhautumista siitä, että hän on kielimuurin vuoksi minusta riippuvainen arkisissa asioissa. Hoidan toki nämä kaikki mielelläni, mutta tiedän, että kaikissa perheissä ei ole tulkkia perheen sisällä ja että kielellisessä saatavuudessa on vielä paljon töitä tehtävänä niin monella eri taholla. Vaimoni tosin oppii suomea valtavalla tahdilla ja kohta myös lapseni toimii sulavana tulkkina meidän molempien välissä. Olen näistä molemmista asioista erittäin onnellinen. En enää koe olevani päähenkilö omassa tarinassani, vaan tuo rooli on siirtynyt lapselleni, joka on minulle tärkeämpi kuin minä itse. Enää en ole niin huolissani omasta tulevaisuudestani. En niin tarkka sitä, mitä minulle kuuluu tai miten minun käy. Sen sijaan olen moninkertaisesti enemmän huolissani noista kaikista asioista lapseni kohdalla. Toivon, että hänellä on onnellinen lapsuus. Toivon, että hänen ei tarvitse elää nälässä tai kurjuudessa. Ja toivon, että hänen ei tarvitse itse murehtia tai miettiä tulevaa, ainakaan vielä. Minä voin toistaiseksi huolehtia näistä hänen puolestaan ja yrittää tehdä parhaani, että hän saa parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen. Vaikka en enää olekaan pääosassa, niin minulla on silti erittäin tärkeä rooli, isyys. Minulle on tarjoiltu tänään aamiainen sänkyyn ja saan vihdoin tietää, minkälaisen yllätyksen lapseni on askarrellut päiväkodissa. Yllätys, jonka salassa pitäminen on vaatinut häneltä valtavasti tahdonvoimaa. Tänään on erityinen päivä, kuten kaikki muutkin päivät, jolloin olen saanut seurata lapseni varttumista. Jokainen päivä on isänpäivä, jokainen päivä on äitienpäivä ja eritoten jokainen päivä on päivä lapsiamme varten! Hyvää isänpäivää kaikille ja paljon onnea myös äidilleni! Kahden kulttuurin perheen isä, Jere
0 Comments
Leave a Reply. |
blogi - blogAjatuksia ja kokemuksia elämästä kahden kulttuurin keskellä.
Reflections and experiences from the life of intercultural families. kategoriat
All
osallistuToivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi osallistumaan blogiyhteisöömme: lue, kommentoi ja kirjoita!
Kirjoittajina voivat toimia kaikki kahden kulttuurin arkea elävät ja aiheesta kiinnostuneet. Kynnystä kirjoittamiselle ei tule nostaa liian korkealle ja kirjoittaa voi joko omalla nimellä tai nimimerkillä. Blogissa esitetyt näkökannat ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Familian kantaa. Kahden kulttuurin arki on itsessään kiinnostavaa ja siitä kirjoittaminen voi avata myös itselle uusia näkökulmia! Blogikirjoituksia voi tarjota sähköpostitse (info@ familiary.fi) tai yhteydenottolomakkeen kautta. Lopullisen valinnan julkaistavista jutuista tekee Familian henkilökunta. Tervetuloa mukaan! participate!We warmly welcome you to participate in our blog community: read, comment, and write!
Anyone who lives and works in the world of intercultural families and is interested in the topic is welcome to contribute. The threshold for writing should not be too high, and you can write either under your own name or under a pseudonym. Keep in mind that the views and opinions expressed in the blog are those of the authors and do not represent the position of Familia. The everyday life of intercultural families is interesting and writing about it can also open new perspectives for you! Your story matters and helps to raise awareness about the opportunities and challenges within intercultural families. Blog contributions can be submitted by e-mail (info@ familiary.fi) or via our contact form. Final selection and edition of the stories to be published will be conducted by our staff. Welcome to join us! |