Today, May 21st is the International Day for Cultural Diversity, a day on which all kinds of cultures and families are celebrated — especially those that do not resemble typical families in which there is one mom, one dad and everyone shares the same cultural and linguistic backgrounds. When we navigate the realm of families, International Day for Cultural Diversity acknowledges that families can look very different, with family members speaking different languages, sharing different backgrounds, and sometimes having just one parent, or two moms or two dads. 

8.5.2022 on neljäs äitienpäivä, jonka saan viettää äitinä. Olen äiti kahden kulttuurin ja kolmen kielen perheessä, ja olen tilanteesta, kysyjästä ja vastaajasta riippuen äiti, mamãe tai mum. Vuosia sitten sain monien sattumien kautta Brasilian osaksi elämääni, ensin työpaikan, sitten rakkauden kautta. En tuolloin vielä aavistanut, että myöhemmin minulla olisi lapsi, jonka elämää ja identiteettiä muovaavat sekä Suomen että Brasilian kulttuurit. Lapsemme asuu Suomessa, juo piimää, nauttii saunomisesta ja leikkii lumessa, mutta samalla hän pyytää musiikiksi “música brasileiraa”, haluaa farovaa riisiinsä ja katsoo Ryhmä Hau:ta portugaliksi. Äitiys monikulttuurisessa ja -kielisessä perheessä on täynnä samoja onnen hetkiä, riittämättömyyden tunteita ja arjen rutiinien toistoa kuin perheissä, jossa puhutaan yhtä kieltä. Samalla perheen monikulttuurisuus ja -kielisyys tuo mukanaan erilaisia haasteita.

Onko kielikorit sinulle tuttuja? Kielikori on mikä tahansa kori tai laatikko, johon kerätään esineitä tietyn teeman mukaan. Kielikoria voidaan käyttää lapsen sanavaraston laajentamiseen ja sanojen oppimisen tueksi. Kielikoria voi käyttää millä tahansa kielellä ja eri ikäisten lasten kanssa taitotasosta riippumatta. ​

It is evident that the number of couples and families in the world whose partners are from different countries has increased due to multiple factors. It is therefore important to ask how daily life is lived when different worldviews, cultures, languages, and religions are shared. 
​
It is apparent that intercultural families are a natural flow in the process of the world becoming a global village and it is a good way to become interested in and understand other countries, societies and cultures. In this context I would like to take a look at intercultural families in Finland where I am a resident. Before trying to develop a response, we should review some figures and evidence. ​

For the past month and a half, since I began my internship at Familia, I have been working as a part of the BElingual team which aims to support families with under school-aged, multilingual   children. There are over 70,000 intercultural couples and families in Finland, with half of them including intercultural children. Because of this, a project like BElingual certainly has a place within the contemporary Finnish society.

My son was born in Tampere almost 40 years ago. At the time, we used English with my Finnish ex wife as an unavoidable lingua franca. But from the very first day at home, we both decided to systematically speak our own native languages when talking to the baby. This meant that I started using exclusively Spanish in all my interactions with the boy. It was not always easy to keep up. The Finnish environment (mother, neighbourhood, day-care, shops, TV, etc.) was pervasively ubiquitous and the child grew understandably more familiar with that language. Meanwhile — as my own language skills slowly improved — it became often tempting to just give up and give in. I stubbornly resisted and, with time, my son and I both started gradually to resort with reasonable effectiveness to Spanish in our bilateral relations.

I did not quite realize it then, but an anecdote can perhaps illustrate a collateral and unintended phenomenon that emerged: when he was about four years old, we went by car on a family vacation all the way to Spain. We drove into that country coming from France quite early one morning and soon stopped at a road-side cafeteria in order to have breakfast. My son had been sleeping when we arrived. But he rapidly woke-up and, like children often do, started to explore the place, independently walking among the tables (which were more or less full with customers) while we studied the menu options. Only a few moments later, he came rushing back to us and, wide eyed and obviously bewildered, told me: “dad, everyone here speaks like you...”​

Subsequently, he continued to improve steadily with his Spanish over the years, eventually adding also other languages, apparently with enviable ease. Today, he manages well in five languages, and this has been rather useful in his international professional career. In fact, the positive empirical experience gained with him as a child, was applied successfully by us subsequently with his younger sister. She now speaks fluently several languages as well and has also found it equally advantageous from the professional and social point of view.

In conclusion, I strongly suggest that parents with mother tongues different to Finnish should make deliberate efforts to preserve them, when communicating with their children. Of course, this has to be made systematically, stubbornly, and with lots of patience. I assure you, results can be highly rewarding indeed for all involved.

Luis Herrera

Katja Manninen-Abbouchi on Olarin seurakunnan yhteisötyöntekijä ja kahden kulttuurin perheen äiti.  Vuonna 2015, kun Katja sai poikansa, hän päätti osallistua Familian Duo Äiti & Vauva ryhmään. Tämän jälkeen Katja päätti lähteä vapaaehtoiseksi Duo Olohuone toiminnan ohjaajaksi Helsingissä.

“Lähdin mukaan Familiaan, koska minulla itselläni on monikulttuurinen perhe”, kertoo Katja. Katjan kahden kulttuurin perheeseen kuuluu kaksi lasta aiemmasta avioliitosta sekä libanonilainen mies, jonka kanssaan hänellä on yksi lapsi. “Tutustuttuani [Familian] Facebookiin ja nettisivuihin sekä Familian jakamiin kahden kulttuurin perheiden tarinoihin, minulle tuli sellainen tunne, että halusin olla osana Familian perhettä.”

Duo Äiti & Vauva ryhmä on kahden kulttuurin äideille tarkoitettu vertaisryhmä, jossa tavataan seitsemän viikon ajan ja käsitellään eri teemoja. Duo Olohuone toiminta on taas kaikille kahden kulttuurin arkea eläville avointa perhekahvilatoimintaa. Toiminnasta Katjalla on hyviä muistoja. “Poikani tykkäsi kovasti, että pääsi tutustumaan muihin kaltaisiinsa lapsiin”, Katja muistelee.

Vapaaehtoisuus merkitsee Katjalle uusia ystäviä ja vertaistukea. “Vapaaehtoistyön avulla saa tutustua uusiin ihmisiin”, Katja kertoo. “Vaikkakin en itse ajattele, että hakisin mitään vertaistukea mutta siitä saa kuitenkin vertaistukea. Siinä on monia hyviä puolia.” Katja haluaa myös toimia esikuvana omille lapsilleen: “Toivon, että he joku päivä myös tekisivät vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöllä annetaan paljon hyvää niin toisille kuin itsellekin.”

Mitä vapaaehtoisuus Familiassa antoi Katjalle? “Vapaaehtoistyöstä minulle jäi matala kynnys pyytää apua, kun sitä tarvitsen. Minulle jäi myös ystäviä siitä ajasta”, Katja jakaa, “Nykyään aina kun tutustun uusiin monikulttuurisiin perheisiin, jotka tulee Suomeen niin aina kysyn: Oletko kuullut Familiasta?”

​Camilla Bergman

Tällä viikolla Duo Blogiin on kerätty Familian vapaaehtoisten tarinoita. Olemme tällä hetkellä etsimässä uusia vapaaehtoisia vetämään Duo Olohuonetta Espooseen, Turkuun, Tampereelle sekä valtakunnallisesti. Jos olet kiinnostunut vapaaehtoisuudesta Familiassa, täytä vapaaehtoisten hakemus tai ota yhteyttä vapaaehtoistoiminnan koordinaattoriin, Camilla Bergmaniin sähköpostilla camilla.bergman(at)familiary.fi.