FAMILIA
  • Etusivu
  • Home
  • TOIMINTAA JA TUKEA
    • VERTAISTOIMINTA >
      • Duo-ryhmät
      • Duo vanhempainvalmennus
    • Neuvonta ja tuki
    • Tapahtumat
    • Kerhot ja työpajat
    • BElingual -hanke
    • Munduo - kahden kulttuurin nuorille
    • Kokemusasiantuntijat
    • Leiritoiminta
    • Tuetut lomat
  • ACTIVITIES AND SUPPORT
    • Peer Support >
      • Duo Groups
      • Duo Family Training
    • Advice and support
    • Events
    • Clubs and workshops
    • BElingual -project
    • Munduo - For Intercultural Youth
    • Experts by Experience
    • Subsidised vacation
    • Weekend Camps
  • TIETOA
    • Uutiskirjeet
    • Blogi
    • Vaikuttamistyö >
      • Oman äidinkielen opetus
      • Antirasistinen vaikuttamistyö
      • Mitä kaksikielisyys merkitsee sinulle
    • Eduskuntavaalit 2023 >
      • Familian tavoitteet
    • Nettikurssit ja oppaat
    • Kuinka puhua rasismista ja syrjinnästä -opas
    • Rinnallasi-materiaalipankki
    • Puolison polku - työllistyminen, kotoutuminen ja hyvinvointi
    • Tietoa kahden kulttuurin perheistä
    • Ammattilaisille
  • INFORMATION
    • Newsletter
    • Blog
    • Advocacy >
      • Mother tongue instruction
    • Parliamentary Elections 2023 >
      • Familia's objectives
    • Online courses and guides
    • Tools for Speaking about Racism and Discrimination Guide
    • Partner's Path Project >
      • Path ambassadors
      • Challenges and solutions >
        • A to Z for intercultural couples
        • Anatomy of a CV
        • Why is a finnish partner a strength?
        • Fluent finnish required
      • Partner's path information and results
    • Professionals
  • JOIN US
    • Become a member
    • Volunteering
    • Internship & Work Try-Out
    • Open Positions
  • TULE MUKAAN
    • Liity jäseneksi
    • Tule vapaaehtoiseksi
    • Tule harjoitteluun tai työkokeiluun
    • Avoimet työpaikat
  • SUOMEN KIELI
  • FINNISH LANGUAGE
  • ABOUT US
    • Contact information
    • Projects
    • Privacy notice
  • TIETOA MEISTÄ
    • Yhteystiedot
    • Hankkeet
    • Rekisteriseloste

Blogi

Tärkeintä on kokemus siitä, ettei ole yksin - kokemuksia Duo vanhempainvalmennuksesta

30/11/2022

0 Comments

 
Hanna Kinnunen  
30.11.2022
Picture
​Duo vanhempainvalmennusryhmiä on järjestetty vuodesta 2009 asti, ja jo lähes 600 vauvaa odottavaa kahden kulttuurin paria on osallistunut ryhmiin! Tämä tarkoittaa myös sitä, että valmennukseen osallistuneille pareille on syntynyt ainakin yhtä monta vauvaa, joista valtaosa on ehtinyt kasvamaan taaperoiksi, leikki-ikäisiksi, koululaisiksi ja teini-ikäisiksi. Mutta mitä me osallistujista tiedämme? Entä mitä osallistujat valmennukselta odottavat ja mitä he siltä saavat? Siitä kerron seuraavaksi, mutta aloitan jakamalla erään valmennukseen osallistuneen palautteen:
[The best thing about the training was...] ​A combination of sharing my thoughts, hearing from the other couples and the contextualization from the session guides are all impossible for me to separate from each other in their "bestness".

​Osallistujat odottavat ensimmäistä lastaan

​Lähes kaikki Duo vanhempainvalmennukseen osallistuneet odottivat tapaamisten aikana ensimmäistä lastaan. Viimeisen kolmen vuoden aikana (2020-2022) 97 % osallistujista oli tulossa vanhemmaksi ensimmäistä kertaa.

Read More
0 Comments

From Kuala Lumpur to Helsinki: this is my story!

9/7/2022

0 Comments

 
Picture

Moi Kaikille! I am Azra from Malaysia, and this is my story. I was born in Malaysia in an intercultural family. My father was born in Malaysia to a family originating from India and my mother was a Malay with mixed parentage of Indian and Indonesian.  I grew up with intercultural dynamics within my family among the three major race groups in Malaysia (Malay, Chinese and Indian). I was well aware of the mixed culture we adopted as part of our family lifestyle. We would dress in Malay traditional clothes and watch and listen to Indian movies and songs, while enjoying sumptuous Chinese food for dinner. 
​
My understanding and realization of culture, identity and relationships were enhanced further in my adulthood.  Prior to Finland, I had lived in Australia, Vietnam and Ukraine for work reasons and have met many intercultural families among friends and colleagues. I loved making friends with people from all over the world within my work circle, learning usually something new about their culture, heritage and traditions. 
​
I visited Finland for the first time in 2014 during the summer and then again in 2018. I was captivated by the beautiful nature and the flexibility of the lifestyle in Finland. I travelled to Rovaniemi and even met with Joulupukki in his hometown. I remember I told Joulupukki what I wished for Christmas, “something special from Finland”.  Little did I know, I would meet a really special man from Finland after that.  

Read More
0 Comments

Processing and healing from an aggression at a market queue: this is my story!

1/7/2022

0 Comments

 
Picture
In Finland, we talk a lot about freedom and human rights, but in increasing multiculturalization, I have experienced narrowed understanding of them. Freedom of speech, or the right to expression, is really something so basic but the understanding of the concept of those issues is complicated from time to time. Also, racism is still a part of our world which is sad to acknowledge.

In my intercultural family we really have many cultures mixed, and we all have many colours. For example, I am lighter skinned, and my husband, on the other hand, is a darker skinned person. We are both Muslims. I am a Muslim woman that prefers to wear a hijab and I made that decision a long time ago, even before considering the possibility of marriage with my husband. 

Recently, I faced an uncomfortable situation. I was in a market with my husband, and we were in a queue for the cashier. While I was paying for our groceries, I heard a man in the queue after us saying to my husband: “Here in Finland we have women walking around freely.” I felt anger boiling up inside me. I replied: “I walk freely and just as I want to.” 

Read More
0 Comments

Canada vs. Finland – how we deal with hockey rivalry in an intercultural family

29/5/2022

0 Comments

 
Picture
When I first moved here, I found some similarities between Finland and my home country of Canada. I felt some sense of familiarity with nature, which makes me feel like I could be in Canada, and the attitude of surviving winter - that all one needs is the proper clothing to get outside. In the summers, people in both Canada and Finland flock to a cabin near a lake, and in winter many people do winter activities like skiing or playing ice hockey. Canadians are stereotypically very polite, and Finns are stereotypically very reserved, but for some reason, the aggressive and physical game of ice hockey attracts players from both countries. 
​
Usually, when I travel internationally, people have not heard of my hometown, it’s not a big city and not a tourist destination. However, when I moved to Finland, I realized that people had actually heard of my hometown of Winnipeg! One of Finland’s most famous hockey players, Teemu Selänne made his start in Winnipeg, and more recently, Patrik Laine was drafted to Winnipeg and played there for a few years.
​There are many things about our personalities that are similar, but we have also discovered many differences as we have gotten to know each other better. So, while we appreciate and enjoy the same things, like watching ice hockey, there are still differences, such as cheering for different teams or our opinion of salmiakki.  

Read More
0 Comments

Facts about intercultural families in Finnish society: a view of the present times

10/3/2022

0 Comments

 
Picture
It is evident that the number of couples and families in the world whose partners are from different countries has increased due to multiple factors. It is therefore important to ask how daily life is lived when different worldviews, cultures, languages, and religions are shared. 
​

It is apparent that intercultural families are a natural flow in the process of the world becoming a global village and it is a good way to become interested in and understand other countries, societies and cultures. In this context I would like to take a look at intercultural families in Finland where I am a resident. Before trying to develop a response, we should review some figures and evidence. ​

Read More
0 Comments

The BElingual Language Clubs

14/1/2022

0 Comments

 
Picture
For the past month and a half, since I began my internship at Familia, I have been working as a part of the BElingual team which aims to support families with under school-aged, multilingual   children. There are over 70,000 intercultural couples and families in Finland, with half of them including intercultural children. Because of this, a project like BElingual certainly has a place within the contemporary Finnish society.

Read More
0 Comments

Suomen kieltä kotikonstein - näin autat puolisoa suomen kielen oppimisessa

21/6/2021

0 Comments

 
Picture
Suomenkielen opettelu on aloitettu sanakirjoja selaamalla
Puolisoni suomenkielentaito on saanut usein kehuja. Moni kysyy missä ja miten hän on oppinut suomea niin hyvin. Mieheni muistaa useimmiten kiitellä Suomen ammattitaitoisia opettajia ja laadukasta kotoutumiskoulutusta. Itse muistan kehuskella omaa työpanostani kotiopettajattarena.  

Suomenkielen oppiminen oli ensimmäisinä yhteisinä vuosinamme todella korkealla prioriteettilistalla meillä molemmilla. Suomessa harva pystyy elämään ja työskentelemään täysin ilman suomenkieltä – ainakin työnsaantimahdollisuudet ovat huimasti rajatummat. 

Mieheni ilmoittautui kotoutumiskoulutukseen heti kun muutti Suomeen keväällä 2012. Silloisessa kotikaupungissamme Kuopiossa koulutukseen oli jonoa, joten hän pääsi sinne vasta tammikuussa 2013. Onneksi monikulttuurisuuskeskuksessa järjestettiin avoimia suomenkielen kursseja läpi kesän ja syksyllä mieheni pääsi siellä järjestettävään Tervetuloa Suomeen! –kurssille. Näiden ulkopuolisten opettajien lisäksi otin omaksi kunniatehtäväkseni edistää mieheni kielenoppimista sen verran kuin parisuhteemme kesti.  

Tässäpä siis muutama kotikonsti kielenoppimiseen, joista oli meillä hyötyä: 

​1. Oma asenne kohdalleen ​

Sano puolisollesi ääneen (suomeksi) se itsestäänselvyys, että ”minä autan sinua”. Uuden kielen omaksuminen aikuisena ei välttämättä ole mikään pikkujuttu, mutta sinun aktiivisella avulla on iso positiivinen merkitys. Muista kuitenkin, että oppiminen vie aikaa. Ajattele, että viisi työntäyteistä vuotta tuottavat niin hyviä tuloksia, että niistä voi nauttia seuraavat 50 vuotta. Puoliso oppii asioimaan itsenäisesti kaupassa, pankissa, postissa, työkkärissä ja talonmiehen kanssa. Jos et viitsi auttaa puolisoa oppimisessa ja hoidat kaikki asiat hänen puolestaan, joudut ”kärsimään” puolisosi huonosta kielitaidosta lopun ikäsi. Ei ole reilua ketään kohtaan, että sinä olet vastuussa kaikesta ja puolisosi täysin riippuvainen sinusta. 

2. Puhu itse suomea! ​

Mitä enemmän puhut, sen parempi. Puhu (ainakin aluksi) sellaista kieltä, minkä äidinkielenopettajasi hyväksyisi ainekirjoituksissa. Totuushan on, että Suomessa kaikki riippuu lähinnä koetuloksista. ”Mä” ja "mie" eivät kelpaa vastaukseksi YKI-testiin, kun kysytään sanaa ”minä”.  

Sanoja toistelemalla ja niihin tunnetta lataamalla, ne jäävät muistiin paremmin. Veikkaan, että moni oppii ensimmäisenä kirosanat juuri sen vuoksi, että niitä sanoessa on tunnetta pelissä. 

Konkretisoi kysymyksiäsi: näytä vesikannua ja maitopurkkia samalla kun kysyt: ”Haluatko juoda vettä vai maitoa?”. 

Korjaa puolison puhetta niin paljon kun parisuhteenne kestää. Kaikesta ei tarvitse aina huomauttaa, koska jatkuva korjaaminen syö motivaatiota edes yrittää. Jos asia tulee ymmärretyksi, toisinaan voi vain antaa olla. Jos puolisosi kuitenkin käyttää toistuvasti sanaa ”sankarit”, kun hän tarkoittaa ”kalsarit”, on hyvä selventää sanojen ero. 

3. Lastenohjelmat ja musiikki ​

Vanhat kunnon Muumilaakson tarinat toimivat mitä mainioimpina suomenkielen opetusvideoina. Selkeää, kohteliasta kirjakieltä – täydellistä!  

Disneyn elokuvat suomeksi dubattuna ovat myös arvokasta oppimateriaalia. 

Niin ”ihania” kun lastenlaulurenkutukset ovatkin, niiden avulla mikä tahansa sana jää mieleen. Klassikkoja ovat Jumppalaulu (kehonosat), Viisi pientä ankkaa ja Yksi pieni elefantti (numerot) sekä Kenellä on päällä (värit ja verbit). 

4. Lastenkirjat ja lehdet ​

Kirjastojen lastenkirjaosastot ovat täynnä eritasoisia kirjoja eri oppimisen vaiheisiin. Alkuun voi lainata kuvasanakirjoja, sitten siirtyä lyhyisiin satuihin ja lopulta 1-2 – luokkalaisille tarkoitetulle ”helppolukuiset”-osastolle. Lapsille tarkoitetut ristikkolehdet ovat myös erittäin hyviä harjoitusvihkosia, kun sanavarasto on ehtinyt karttua enemmän.  

Lehtitelineen anti kannattaa myös käydä tarkistamassa niin kirjastossa kun kaupassakin.  

Hyödynnä mielenkiinnonkohteita. Itse ostin puolisolleni suomenkielisen kirjan, joka kertoi Bob Marleysta. Ihmeesti löytyi lukuintoa!  

5. Listat ja etiketit ​

Kauppalista kannattaa tehdä suomeksi ja jo kotona opetellaan kysymään ”Missä on…?”.  

Jos ei ole aivan hurja nälkä, ravintolassa voi pyytää ruokalistan suomeksi. Yhdessä sitä tutkiessa oppii nopeasti ruokasanastoa.  

Navigaattoriin kannattaa laittaa suomenkielinen ääni neuvomaan reittejä. 

Perinteinen seinäkalenteri näkyvälle paikalle kotiin: kuukausien ja viikonpäivien nimet jäävät huomattavasti paremmin mieleen kun niitä tuijottaa joka aterialla keittiön seinältä.   

Oppimisen paikkoja löytyy mistä vain, kun osaa etsiä. Itse opin ensimmäiset indonesiankieliset sanat tutkiessani keksipaketin kylkeä: ”gula” (sokeri) ja ”garam” (suola).   

Tärkeintä on ehkä kuitenkin kannustava ja luottavainen ilmapiiri. Kärsivällisyyttä ja huumoria ei saa unohtaa – meillä puetaan edelleen talvisin sankarit jalkaan.  

Anna Setiansyah
0 Comments

(Etä)rakkauden järjettömyys: Kahden kulttuurin parisuhde ja mahdollisuuksien moninaisuus Saara Turusen kirjassa Järjettömiä asioita

23/5/2021

0 Comments

 
Picture
Saara Turusen romaani Järjettömiä asioita alkaa rakkaudesta espanjan kieleen. Espanjan kielen rakkauden jälkeen tulee vaihto-opiskeluvuosi Barcelonassa, jonne kertoja lähtee pakaten matkalaukkunsa täyteen hellevaatteita ja bikineitä. Perille kertojalle valkenee Barcelonan talvien ja asuntojen kylmyys sekä kuukausien opintojen jälkeen se, että opetuskieli onkin ollut espanjan sijaan katalaani.

Vaihto-opiskeluvuoden keväänä tulee rakkaus katalaanimieheen, joka on iloinen ja jolla on kaunis hymy. Kertoja palaa Suomeen kolme vuotta myöhemmin, tarkoituksenaan keskittyä uraansa taiteilijana kotimaassaan. Mies saapuu Suomeen suunnitelmanaan muuttaa maahan. Hän ei kuitenkaan sopeudu Suomeen: hän ihmettelee kuinka omituista on, että Suomi ja Espanja kuuluvat molemmat Eurooppaan, mutta ovat kulttuurisesti niin kaukana toisistaan. Miehelle suomalaisten ujous näyttäytyy töykeytenä. Hän tuntee enemmän yhteenkuuluvuutta arabien ja afrikkalaisten kanssa, joihin hän on tutustunut kielikurssilla, jonne kertoja on hänet ilmoittanut. Heidän kanssaan hänellä on kotoisa olo.
​
Miehellä on Suomessa kaksi läheisempää ystävää: Pablo ja Alberto, jotka ovat niinikään muuttaneet Suomeen suomalaisten puolisoidensa vuoksi. Miehen ollessa viettämässä iltoja ulkona heidän kanssaan kertoja pelkää, että miehelle sanotaan jotain loukkaavaa tai tämän kimppuun käydään, koska mies ei näytä samalta kuin suuri osa suomalaisista. Suomalaisista hän tutustuu ainoastaan kertojan perheeseen, heihinkin hitaasti. Mies päättää palata Barcelonaan, koska haluaa “olla jälleen se ihminen, joka hän on kotikonnuillaan, eikä enää se haalea ihminen, joksi hän sanoo vieraalla maalla muuttuneensa”. Tämän jälkeen parille on selvää, että kumpikaan ei tahdo luopua elämästään kotimaassaan, joten ainoa keino saada suhde toimimaan on kahden maan välillä matkustaminen.
​
12 vuotta myöhemmin on edelleen rakkaus katalaanimieheen. Lisäksi on kertojan jatkuvat lentomatkat Barcelonaan ja takaisin, miehen parvekkeen pelargoniat, jotka mies unohtaa kastella ja joihin hän aina karistaa tupakantuhkaa kertojan ollessa Suomessa, kertojan haasteet yhdistää taitelijanuransa Suomessa rakkauteen Espanjassa sekä ”lapsiasia”. On hedelmöitysklinikan Doctor Álvarez Barcelonassa, joka muistuttelee alati kertojalle, että hän alkaa olla jo melkoisen vanha ja on pöyheätukkainen terapeutti Helsingissä, jonka luo kertoja menee keskustellakseen lapsiasiasta ja parisuhteensa tulevaisuudesta.
Picture
Saara Turusen romaani on kuvausta järjettömistä asioista, joista monet liittyvät kulttuurieroihin: katalonialaiset hautajaiset ovat surujuhlan ohella paripäiväiset alkoholin ja naurun täyttämät juhlat; miehen siskoa ei vielä edes lukioikäisenä saa jättää yksin kotiin ja tämä vielä parikymppisenä korkeakoulutettuna asuu lapsuudenkodin vaaleanpunaisessa huoneessaan; asuntojen myynti-ilmoituksissa on mainittu nykyisten vuokralaisten ikä, koska asunnot myydään elinikäisine vuokralaisineen ja ne eivät vapaudu ostajan käyttöön niin kauan kuin vuokralaiset ovat elossa. Barcelonalainen perhe on miehen arjessa suuressa roolissa ja iso osa ajasta Barcelonassa vietetään perheillallisilla istuen tai juoden viiniä terassilla miehen ja tämän äidin kanssa. Samaan aikaan kertoja näkee omaa suomalaista perhettään lähinnä jouluisin eikä silloinkaan malta odottaa, että pääsisi jo palaamaan takaisin Helsingin yksiöönsä, ja on läheisempi terapeuttinsa kuin perheenjäsentensä kanssa.

Haasteet kertojan parisuhteessa eivät kuitenkaan liity niinkään kulttuurieroihin: kulttuurieroja enemmän kertojaa häiritsee miehen yhteiskuntaluokka ja asema, joka hänelle on kytköksissä miehen kunnianhimon ja päämäärätietoisuuden puutteeseen. Kertoja toivoisi, että mies “tavoittelisi asioita ja pyrkisi kohti korkeampia päämääriä”. Sen sijaan mies jätti yliopiston aikoinaan kesken ja työskentelee rutiinitehtävissä sairaalan arkistossa. Mies ei myöskään jaa kertojan intohimoa taiteeseen ja kokee olonsa epämukavaksi tavatessaan kertojan taiteilijaystäviä. Mies on kuitenkin kiltti, huolehtivainen ja rakastava. Kertojan kysyessä mieheltä mitä mies haluaa elämässään saavuttaa, vastaa tämä, että sitä, että voisi käydä töissä ja tehdä kaikkensa, että kertoja olisi onnellinen. Kertoja kuitenkin jatkaa kipuilua suhteestaan ja sen tulevaisuudesta läpi kirjan; tai ainakin siihen asti, kun miehen veli sairastuu, minkä seurauksena moni asia muuttuu.
Turusen romaani kuvaa ylirajaisen ja monipaikkaisen etäsuhteen arkea jatkuvine lähtöineen ja palaamisineen sekä kertojan tunteine siitä, että tämän elämä on yhtä aikaa kahdessa paikassa, joissa molemmissa hänellä on oma roolinsa ja rooliin sisältyvät odotukset. Samalla se kuvaa laajemmin myös aikaa, jossa yksilölle tarjotaan loputtomasti mahdollisuuksia ja elämänpolkuja, joiden välillä tämän tulisi kyetä valitsemaan. Kun kaikki on mahdollista, miten valita oma tie? Usein valitseminen onkin juuri se asia, joka tuottaa kaikkein eniten ahdistusta: miten elää, kun ei ole enää yhteisiä normeja, jotka määrittäisivät, millaiseksi elämä tulisi rakentaa? Tämä ristiriita on kirjassa olennainen osa kaiken järjettömyyttä. Samaan aikaan, kuten kirjan kertojakin tiedostaa, se, että kaikki on mahdollista, on etuoikeus ja etuoikeudet ovat ne, jotka ovat ajaneet kertojan tilanteeseen, jonka kanssa hän läpi kirjan kipuilee. Koska “voisihan se olla niinkin, että olisin syntynyt 1700-luvulle ja joutunut avioitumaan jonkun alkoholisoituneen torpparin kanssa. Olisimme asuneet maakuopassa, syöneet jäisiä lanttuja ja kaloja suomuineen. Olisinko silloin ollut onnellinen?”, hän kysyy.

"Ja ajattelen, että jos onnistuu valitsemaan sellaisen puolison, joka vastaa odotuksia, ei rakkautta joudu ehkä koskaan kyseenalaistamaan, että se mitä kutsutaan rakkaudeksi, on paljon helpompaa, jos sitä myötäilee ympäristön hyväksyntä ja sen aikaansama kuulumisen tunne. Kun taas poikkeavat järjestelyt heittävät hiekkaa rakkauden rattaisiin, siis sellaiset, joita rakastunut joutuu selittelemään muille. Ja niinpä jos sattuu valitsemaan odotusten vastaisesti, saatetaan rakkautta alkaa epäillä, pohditaan, mikä mahtaa olla sen taustalla, onko raha, onko perversio, vaiko lapsuuden trauma?”

Toisaalta, vaikka mahdollisuuksia ja polkuja olisi loputtomasti, saattaa epätyypillisiä (eli järjettömiä) valintojaan edelleen joutua perustelemaan lähipiirille: kuten Turunenkin kirjoittaa, saattaa kaksikulttuurisessa, ylirajaisessa suhteessa elävä pariskunta joutua alati vastailemaan ihmisten kysymyksiin siitä, missä pari aikoo asua (toinen täällä ja toinen tuolla ei kelpaa vastaukseksi), siitä, että aikovatko he hankkia lapsia ja mitä sitten tapahtuisi—ja "kai te silloin muutatte samaan maahan tai ehkä johonkin kolmanteen maahan". Kysymysten seurauksena kertoja haaveilee siitä, että löytäisi kumppanin kotimaastaan. Miehellä olisi "hyvin tavallinen nimi, Jaakko tai Juhani tai jotakin sellaista hyvin yksinkertaista”, jonka kertoja voisi aina tarpeen tullen mainita. ”Meidän Juhani tykkää leikata nurmikkoa, minä sanoisin, eikä lisäkysymyksiä esitettäisi, sillä kaikki olisi hyvin itsestäänselvää ja ikiaikaista”.
Picture
Turusen romaani on teoksena kevyesti virtaava, mutta monitasoinen ja siitä voisi kirjoittaa lukemattomista eri näkökulmista käsin. Kaksikulttuurisiin parisuhteisiin liittyen kirja kuitenkin nostaa voimakkaimmin esille kysymyksen siitä, että miten olla yhdessä, jos kumpikaan ei halua luopua elämästään kotimaassaan tai asua toisen maassa? Voiko siten ylipäätään olla yhdessä—ja kuka siitä edes päättää? Tulisiko valita se järkevä vaihtoehto ja lopettaa suhde ja jatkuva ilmastoahdistusta aiheuttava lentäminen vai tulisiko valita järjettömyys, tässä tapauksessa rakkaus? Entä perheen perustaminen: tulisiko kuunnella polkkatukkaista terapeuttia lähellä Olympiastadionia, joka sanoo, että eihän lasta yksinkertaisesti vaan voi tuollaiseen tilanteeseen hankkia (ja jonka luo kertoja ei enää tämän jälkeen palaa) vai voisiko luottaa siihen, että jokainen perhe löytää kyllä omannäköisensä ratkaisut viimeistään sitten kun niiden tekeminen on ajankohtaista?

​Vaikka kirjan kantavana teemana on rakkaus, käsitellään aihetta kuitenkin hyvin käytännönläheisesti: rakkaudesta on riisuttu kokonaan pois romantiikka. Kirjassa rakkaus on arkisia käytännön tekoja, muistutuksia lakanoiden vaihdosta tai pelargonioiden kastelusta. Se on puhelu kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin, matkalaukussa Barcelonasta tuliaisena tuotu viherkasvi, yhdessä ostettu imuri, jonka pölypussista löytyykin kotona roskia tai Suomesta Barcelonaan lennätetty hirvenfilee, josta perillä valmistetaan ruokaa, johon tulee manteleita ja Ñ​ora-paprikoita ja joka kuljetetaan kattilassa läpi kaupunginosan miehen perheelle tarjottavaksi. Kirja ei anna yksiselitteisiä vastauksia (ja hyvä niin), mutta kirjan lopussa kertoja saavuttaa jonkinlaisen päätöksen—joka on sekin ehkä jonkun mielestä järjetön, mutta kuitenkin ja ennen kaikkea päätös.

Maria Niemiharju
0 Comments

Milloin ikävä kotiin kasvaa koronapelkoa suuremmaksi? – mietteitä koronan vaikutuksista monikulttuurisessa perheessä

19/5/2021

0 Comments

 
Picture
Ikävä kotiin riisipeltojen keskelle on jo kova. Kuva: Anna Setiansyah
Korona on riepotellut maailmaa jo yli vuoden ajan. Toiset puhuvat jo ”uudesta normaalista”, vaikka rokotteiden saanti Suomeen luokin hieman toivoa siitä, että ehkä tämä tilanne ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Suomessa korona on vaikuttanut varmasti jokaiseen ihmiseen jollain tapaa. Pelot tulevaisuudesta ovat lisääntyneet, fyysiset kohtaamiset ja kosketukset sen sijaan vähentyneet. Arki on sekavaa ja juhlia on tuskin lainkaan. Monikulttuurisena perheenä olemme kohdanneet myös koronan vaikutuksia, joita ei kantasuomalainen perhe tule niin helposti kohdanneeksi. 
​
Kun asuu maahanmuuttajana Suomessa ja oma suku sekä ystävät ovat kaukana kotimaassa, muista maahanmuuttajista voi tulla vertaistuen kautta ”uusi suku”. Ei välttämättä tarvitse olla lähtöisin edes samasta maasta tai maanosasta - riittää kun jakaa saman ”kotoutujana Suomessa” -kokemuksen. Koronan vuoksi maahanmuuttajien yhteiset kohtaamiset ovat jääneet vähäisiksi. Vaikka järjestöt tekevät parhaansa, että rajoituksista huolimatta syntyisi edes jonkinlaisia kohtaamisia, ei 1,5 tunnin Zoom-tapaaminen aja samaa asiaa. Varsinkin uutena osallistujana netin kautta käytäviin keskusteluryhmiin hyppääminen voi tuntua tosi hankalalta. Kaikilla ei välttämättä edes ole vaadittavia taitoja tai välineitä liittyä näihin tapaamisiin, vaikka halua olisikin. Toisaalta ehkä sen ajan ruudun ääressä viettää sitten mieluummin juttelemalla kotimaassa asuvien sukulaisten ja ystävien kanssa. 
Suuri huoli mieheni oman kotimaan koronatilanteesta sekä sukulaisten voinnista on ollut käsin kosketeltavaa jo vuoden ajan. Indonesiassa korona jyllää samaan tapaan kun Suomessakin. Erona on se, että hygieniataso on huomattavasti heikompi, terveydenhuollon resurssit eri tasolla ja ihmisiä valtavasti enemmän Suomeen verrattuna. Tavallisilla ihmisillä ei ole varaa käydä testeissä tai saada hoitoa sairaalassa. Etätyömahdollisuuksia ei ole ja koulujen ollessa kiinni, lapset ovat niin sanotusti oman onnensa nojassa kotona. Puhdasta vettä tai käsidesiä ei ole tarjolla kuten Suomessa. Rokotukset ovat alkaneet, mutta kestää vielä pitkään, että maailman 4. väkirikkaimmassa maassa saavutetaan laumaimmuniteetti. 
Picture
Viimeksi kolme vuotta sitten on saatu nauttia Indonesian lämmöstä. Kuva: Anna Setiansyah
Aiemmin olemme perheeni kanssa käyneet Indonesiassa 1-2 vuoden välein. Viisi vuotias esikoisemme on käynyt Indonesiassa jo 2 kertaa, kun taas 2-vuotias kuopus ei kertaakaan. Ikävä sukulaisten luo on tietysti kova. Serkut kasvavat vauhdilla kännykän ruudun toisella puolella ja kovasti olisi tytöillä halu päästä leikkimään yhdessä, mutta ”milloin?” – siinäpä vasta kysymys. Sekä mieheni mielenterveyden, mutta myös ihan lastemme kielenoppimisen kannalta olisi tärkeä päästä taas viettämään aikaa Indonesiassa sukulaisten kanssa. Esikoisemme indonesiankielentaito on tehnyt aina valtavat loikkaukset eteenpäin, kun olemme viettäneet 1-2 kuukautta Indonesiassa. Raskainta on kuitenkin voimakas riittämättömyyden tunne: jos joku perheestä sairastuisi, meistä ei olisi mitään apua – olemme liian kaukana.
​
Kun sitten taas ”joskus” on mahdollisuus pakata rimpsumekot, uikkarit ja uninallet rinkkaan, ja lähteä kohti perheemme toista kotimaata, on jäljellä vielä pohdinta siitä, millaisiin olosuhteisiin olemme valmiit lähtemään. Vaikka itse olisimme rokotettuja, Indonesiassa tilanne tulee olemaan vielä pitkään haastava. Haluammeko viettää kuukauden mittaisesta lomasta 2 viikkoa karanteenissa neljän seinän sisällä? Ja Suomeen palatessa kenties toiset 2 karanteeniviikkoa. Kannattaako lähteä, jos kaikki paikat on suljettuna tai jos rokottamattomat sukulaiset eivät pääse kanssamme mihinkään kodin ulkopuolelle? Rokotekaan ei suojaa täysin tartunnoilta - mitä jos sairastuu, eikä saa tarvittavaa hoitoa? Lentolippujen maksaessa reippaan tonnin per nenä, on pakko pohtia ”Milloin ikävä on kasvanut liian suureksi?”.  

Anna Setiansyah
0 Comments

Ramadan Suomessa lapsiperhe-edition

24/4/2021

0 Comments

 
Picture
Lämpiminä päivinä äiti saa juosta pikkupyöräilijän perässä
Puolisoni viettää tänä keväänä kymmenettä kertaa Ramadania Suomessa. Toukokuun puolen välin tienoille kestävä muslimien paasto on tullut meidän perheessä siis jo tutuksi, eivätkä paastokuukauden muutokset elämään enää hätkähdytä samalla tavalla kuin alkuaikoina.

Lapsiperhearki kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa pyörii melko rutiininomaisesti eteenpäin - olipa Ramadan tai ei. Töissä käydään normaaliin tapaan, joku astuu legon päälle ainakin kerran päivässä, jonkun hanska on hukassa ja pyykkikone laulaa tasaisesti läpi viikon. Ruokailut ja ulkoilut sen sijaan ovat kokeneet hetkellisen muutoksen paastonajan vuoksi. 

Vaikka Ramadanin tarkoitus ei ole kiduttaa, kuihduttaa tai rangaista, meistä jokainen varmasti ymmärtää, että paastoaminen voi olla sekä fyysisesti että psyykkisesti rankkaa. Varsinkin muutama vuosi takaperin paaston sattuessa kesä-heinäkuun helteille, kuumuus teki kyllä tehtävänsä. Ramadan on kuitenkin todella tärkeää aikaa miehelleni, joten olen pyrkinyt ”helpottamaan” hänen paastoaan mahdollisuuksien mukaan.
Paastonaikaan minä huolehdin poikkeuksellisesti suurimmalta osin ostostenteosta ja ruuanvalmistuksesta. Nälkäisenä ja väsyneenä kauppaostosten tekemisessä ei ole mitään järkeä. Sen tietävät kaikki, jotka ovat seisoneen perjantaina klo 17 Citymarketin kassajonossa. Kauppalistalta löytyy paastonaikaan erityisen paljon hedelmiä, pähkinöitä, taateleita sekä tuorepuristettua appelsiinimehua. Vatsa täytyy saada täyteen pitkän paastopäivän jälkeen, joten ruokalista suunnitellaan sen mukaan, mikä maistuu parhaiten miehelleni. Minun kokkailuni eivät tietystikään vedä vertoja indonesialaiselle kotiruualle, mutta kyllä pyttipannulla ja kermaisella lohisopalla saa hymyn aikaiseksi. 

Jotta lapset pääsevät purkamaan energiaa, heidät täytyy ulkoiluttaa joka päivä. Muuten luhtitalon seinät kaatuvat päälle itse kullakin. Tämä on yleensä miehelleni mieluista hommaa. Pyöräretket, jalkapallopelit ja leikkipuistossa säntäily on pitänyt kuitenkin jättää nyt vähemmälle paaston vuoksi ja sen sijaan ayahin (ind. isä) kanssa onkin keskitytty pelaamaan Inkan aarretta ja lätkimään Unoa sisätiloissa. Hellepäivinä minä olen toiminut rantavahtina ja uittajana, mies on jätetty suosiolla kotiin. 


Esikoisemme täyttää kesällä 6 vuotta ja hänen kanssaan Ramadanin merkityksestä ja viettämisestä on jo puhuttu paljonkin. Häneltä ei aikataulujen mukaista paastoa tietenkään vaadita, mutta olemme pyrkineet herättelemään hänessä pohdintaa: ”Mitä ilman voisi tulla toimeen paastokuukauden?”. Ehdotuksissa on ollut mm. television katsomisen ja herkkujen vähentäminen, mutta toistaiseksi nämä ehdotukset ovat menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Viime vuonna, vajaan 5 vuoden iässä, hän oli koko paastokuukauden syömättä maissinaksuja ja paaston päätyttyä oli erittäin tyytyväinen saavutukseensa. En tiedä onko tässä mitään ”oikeaoppista” tai järkeä, mutta mielestäni lapsen kohdalla pienet askeleet ovat hyväksi. Uskon vahvasti, että ikä tuo sitten tullessaan päättäväisyyttä ja jonain päivänä hän haluaa kokeilla paastoa täysimittaisesti. Nyt hänelle riittää oikein hyvin ayahin paaston vierestä seuraaminen sekä sen ymmärtäminen, että paasto on luonnollinen osa elämää. ​
Picture
Indonesialaisia juhlaherkkuja
Suurimpia ahaa-elämyksiä Ramadaniin liittyen olen kokenut Indonesiassa ollessani. Ramadan on paitsi itsetutkiskelun ja kiitollisuuden aikaa, myös iso perheitä ja ihmisiä yhdistävä tekijä. Kun suurin osa ihmistä ympärilläsi paastoaa samanaikaisesti toinen toistaan tukien ja ymmärtäen, paastoaminenkin on varmasti helpompaa. Suomessa Ramadanin vietto, varsinkin nyt korona-aikana, voi olla harvinaisen yksinäistä puuhaa. Olen itse viettänyt yhden jouluaaton Indonesiassa ja se jos mikä oli tavallistakin tavallisempi torstai. Ei ollut pitkiä vapaita, perheen yhteistä aikaa, notkuvia ruokapöytiä ja lahjojenvaihtoa. Tästä kokemuksesta oppineena olenkin halunnut olla luomassa puolisolleni mahdollisimman antoisan Ramadanin ja juhlavan Idul Fitri -juhlan vieton. Kannustan tähän rohkeasti kaikkia, jotka tuntevat jonkun Ramadania viettävän. Jo ”Hyvää Ramadania!” -toivotuksella voi olla suuri merkitys paastoajalle!
Anna Setiansyah 
0 Comments
<<Previous

    blogi - blog

    ​Ajatuksia ja kokemuksia elämästä kahden kulttuurin keskellä.

    Reflections and experiences from the life of intercultural families.

    kategoriat

    All
    2016
    2017
    2018
    2019
    2020
    2021
    2022
    2023
    Antirasismi
    Avioliitto
    Belingual
    English
    Ihmisiä
    Isovanhemmuus
    Kahden Kulttuurin Lapsi
    Kahden Kulttuurin Liitot
    Kahden Kulttuurin Suomalaiset
    Kaksikielisyys
    Kotoutuminen
    Kulttuuri Ja Tavat
    Maahanmuutto
    Mielenterveys
    Parisuhde
    Ristiriidat
    Sukulaiset
    Työllistyminen
    Vanhemmuus
    Vapaaehtoisuus

    osallistu

    Toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi osallistumaan blogiyhteisöömme: lue, kommentoi ja kirjoita!

    Kirjoittajina voivat toimia kaikki kahden kulttuurin arkea elävät ja aiheesta kiinnostuneet. Kynnystä kirjoittamiselle ei tule nostaa liian korkealle ja kirjoittaa voi joko omalla nimellä tai nimimerkillä. ​

    Blogissa esitetyt näkökannat ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Familian kantaa.

    ​Kahden kulttuurin arki on itsessään kiinnostavaa ja siitä kirjoittaminen voi avata myös itselle uusia näkökulmia!

    ​Blogikirjoituksia voi tarjota sähköpostitse (info@ familiary.fi)  tai yhteydenottolomakkeen kautta. Lopullisen valinnan julkaistavista jutuista tekee Familian henkilökunta. 
    ​Tervetuloa mukaan!

    participate!

    We warmly welcome you to participate in our blog community: read, comment, and write!

    Anyone who lives and works in the world of intercultural families and is interested in the topic is welcome to contribute. The threshold for writing should not be too high, and you can write either under your own name or under a pseudonym. 


    Keep in mind that the views and opinions expressed in the blog are those of the authors and do not represent the position of Familia.

    The everyday life of intercultural families is interesting and writing about it can also open new perspectives for you! Your story matters and helps to raise awareness about the opportunities and challenges within intercultural families.

    Blog contributions can be submitted by e-mail (info@ familiary.fi) or via our contact form. Final selection and edition of the stories to be published will be conducted by our staff. 
    Welcome to join us!

    RSS Feed

Toimisto / OFFICE 

Lintulahdenkatu 10, 7. kerros / 7th Floor
​00500 Helsinki
Suomi-Finland

Puhelin / PHONE

+358 (0) 44 773 8628

aukioloajat / Opening times

Toimistomme ovat avoinna vierailijoille. Suosittelemme kuitenkin ystävällisesti soittamaan etukäteen ja sopimaan henkilökohtaisen tapaamisen.

Our offices are open to visitors. We kindly suggest calling in advance to book an appointment and meet us in person. ​

VAT-numero / VAT-Number

​1056329-6

Picture
Familia ry logo
Familia on johtava kahden kulttuurin perheiden asiantuntija ja edunvalvoja 
​Familia is the leading expert and advocate of intercultural families
Veikkaus logo
© Familia 2023
  • Etusivu
  • Home
  • TOIMINTAA JA TUKEA
    • VERTAISTOIMINTA >
      • Duo-ryhmät
      • Duo vanhempainvalmennus
    • Neuvonta ja tuki
    • Tapahtumat
    • Kerhot ja työpajat
    • BElingual -hanke
    • Munduo - kahden kulttuurin nuorille
    • Kokemusasiantuntijat
    • Leiritoiminta
    • Tuetut lomat
  • ACTIVITIES AND SUPPORT
    • Peer Support >
      • Duo Groups
      • Duo Family Training
    • Advice and support
    • Events
    • Clubs and workshops
    • BElingual -project
    • Munduo - For Intercultural Youth
    • Experts by Experience
    • Subsidised vacation
    • Weekend Camps
  • TIETOA
    • Uutiskirjeet
    • Blogi
    • Vaikuttamistyö >
      • Oman äidinkielen opetus
      • Antirasistinen vaikuttamistyö
      • Mitä kaksikielisyys merkitsee sinulle
    • Eduskuntavaalit 2023 >
      • Familian tavoitteet
    • Nettikurssit ja oppaat
    • Kuinka puhua rasismista ja syrjinnästä -opas
    • Rinnallasi-materiaalipankki
    • Puolison polku - työllistyminen, kotoutuminen ja hyvinvointi
    • Tietoa kahden kulttuurin perheistä
    • Ammattilaisille
  • INFORMATION
    • Newsletter
    • Blog
    • Advocacy >
      • Mother tongue instruction
    • Parliamentary Elections 2023 >
      • Familia's objectives
    • Online courses and guides
    • Tools for Speaking about Racism and Discrimination Guide
    • Partner's Path Project >
      • Path ambassadors
      • Challenges and solutions >
        • A to Z for intercultural couples
        • Anatomy of a CV
        • Why is a finnish partner a strength?
        • Fluent finnish required
      • Partner's path information and results
    • Professionals
  • JOIN US
    • Become a member
    • Volunteering
    • Internship & Work Try-Out
    • Open Positions
  • TULE MUKAAN
    • Liity jäseneksi
    • Tule vapaaehtoiseksi
    • Tule harjoitteluun tai työkokeiluun
    • Avoimet työpaikat
  • SUOMEN KIELI
  • FINNISH LANGUAGE
  • ABOUT US
    • Contact information
    • Projects
    • Privacy notice
  • TIETOA MEISTÄ
    • Yhteystiedot
    • Hankkeet
    • Rekisteriseloste