Tänä syksynä Familiaan saapui uusia kasvoja! Tutustu Camillaan, Familian uuteen vapaaehtoistoiminnan koordinaattoriin. Kuka olet? Olen Camilla Bergman, Familian uusi vapaaehtoistoiminnan koordinaattori. Koulutukseltani olen melkein valmis ranskan kielen FM ja aloitan yhteisöpedagogin opinnot HUMAKissa tänä syksynä työn oheessa. Lisäksi minulle on kertynyt neljän vuoden kokemus nuorten vapaaehtoisten johtamisesta, globaalikasvatuksesta ja kansainvälisen vapaaehtoistyön kehittämisestä esimerkiksi AIESECissa, Taksvärkissä ja EYPssä. Suomen lisäksi olen asunut ulkomailla Ranskassa, Perussa ja Romaniassa. Vapaa-ajallani tykkään ulkoilla, kuunnella podcasteja ja leipoa. Miksi Familia? Innostuin alun perin järjestötyöhön, kun olin 2 kuukautta vapaaehtoisena Perussa. Järjestötyön monipuolisuus antaa puitteet kehittyä monella eri tavalla eikä järjestöissä ole koskaan tylsää päivää. Familiassa minua kiinnosti erityisesti järjestön merkityksellinen missio ja mahdollisuus saada aikaan kestävä muutos pieneen järjestöön. Mitä tuut tekemään? Tulen toimimaan Familian yhteyshenkilönä kaikkeen vapaaehtoistyöhön liittyen joulukuun 2020 loppuun asti. Lisäksi tulen rakentamaan Familialle uusia toimintamalleja ja kehittämään vanhoja. Minuun voi siis olla yhteydessä vapaaehtoistyön aloittamiseen, toiminnan järjestämiseen tai toiminnan kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Uskon, että järjestämällä ja kehittämällä Familian vapaaehtoistoimintaa voimme vaikuttaa positiivisesti monen ihmisen elämään! Ota yhteyttä! :) Camillaan voi olla yhteydessä sähköpostilla osoitteessa camilla.bergman@familiary.fi tai puhelimitse 050 502 1039. Who am I?
My name is Camilla Bergman and I am the new Volunteer Coordinator at Familia. My educational background is in French language and I am about to start a new degree as a Community Educator at HUMAK UAS. I have 4 years of experience leading youth volunteers and working with global education as well as developing international volunteering activities in organizations like AIESEC, Taksvärkki and EYP.In addition to Finland I have lived in France, Peru and Romania. In my spare time I enjoy walking in nature, listening to podcasts and baking. Why Familia? I became interested in working in NGOs after I spent 2 months volunteering in Peru. I love the variety of NGOs that allows you to develop yourself. There is never a boring day working in an NGO! I was drawn to Familia because of its important mission and the possibility to make a lasting change on a small organization. What will I be doing? I will be working as the contact person for Familia’s volunteers until end of December 2020. In addition to this I will be developing old and new frameworks for volunteering with Familia. You can contact me about any questions regarding starting volunteering, organizing or developing activities. I believe that by organizing and developing Familia’s activities we can make a positive impact on many people’s lives! Get in touch! :) You can contact Camilla by email at camilla.bergman@familiary.fi or by phone at 050 502 1039. Hei!
My internship at Familia has come to an end. I am happy that I had a chance to be a part of Familia and contribute to meaningful work. As a part of my responsibilities, I met 14 different people, both Finns and foreigners, who shared stories about their paths on employment, integration, and well-being in Finland. We discussed what getting a job in Finland means for integration, what are the best ways to expand one's network, how to master the Finnish language and much more. You can find the Path Ambassadors articles here. I must admit that I got many insights during my internship, both from the people who participated in the interviews and my observations. This was my first time working at a Finnish office and I would like to share the main takeaways:
These were the most important points that I wanted to share. I hope you find some of my observations and notes helpful for your own job search in Finland. Take care, Daria
Perhesiteen perusteella oleskelulupaa odottavalla henkilöllä ei ole työnteko-oikeutta Suomessa ennen luvan saamista. Ulkomaalaislaki (§ 79) määrittelee ne ulkomaalaiset, joilla on työnteko-oikeus ilman oleskelulupaa. Perhesideperusteisen luvan odottajat eivät tähän ryhmään kuulu.
Olimme molemmat henkisesti valmistautuneet ja sitoutuneet yhdessä tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen prosessin odotusaikana. Itse ajatteli sen kestävän ainakin vuoden. Tietenkin toivoimme sen olevan ohi nopeammin, saavamme oleskeluluvan, puolisoni pääsisi töihin ja voisimme aloittaa niin sanotusti normaalin elämän. Tiukka talous vaati suunnittelua, asioiden priorisoimista. Onneksi olin jo vuosia tottunut yksinhuoltajana selviämään pienillä tuloilla. Tärkeimmät laskut huolehdin ensin. Ruokaa varten laskin viikkobudjetin, jolla piti selvitä. Kaupassa yritin käydä kerran viikossa, jotta turhat heräteostot jäisivät pois. Puolisoni kokkasi lähestulkoon kaikki ateriamme. Pääasiallinen ruoka-aine oli riisi, jota ostimme edullisesti 10 kilon säkeissä etnisestä ruokakaupasta. Joka kuukausi varasin myös pienen summan yllättäviin menoihin esim. lääkkeisiin. Jos yllättäviä menoja ei tullut, säästin rahan perheeni hemmotteluun kuten ulkona syömiseen. Omat vaatteeni olen jo vuosia ostanut pääasiassa kirpputoreilta, kenkiä ja alusvaatteita lukuun ottamatta. Puolisonikin suosi mielellään kirpputoreja. Haasteena oli merkkivaatteisiin mieltynyt, jalkapalloa pelaava teinipoikani. Puhuin hänelle rehellisesti rahatilanteestani ja päätimme, että hän saa lapsilisät käyttöönsä kuukausirahana. Isommista hankinnoista keskustelimme yhdessä. Hankalinta oli, kun ei tiennyt miten kauan tilanne kestäisi. Elimme kuukausi kerrallaan ja yritti olla ajattelematta asioita liian pitkälle. Välillä tilanne kuitenkin stressasi ja aiheutti pientä kireyttä suhteeseen. Huolta lisäsi myös pelko negatiivisesta päätöksestä. Silloin otimme aikalisän arjesta ja pidimme treffi-illan kahdestaan hyvän ruoan ja Netflixin kera. Kun päätös lopulta tuli ja oli myönteinen, en käsittänyt miten paljon se tulisi muuttamaan meidän elämäämme. Vain muutama viikko oleskeluluvan saamisen jälkeen puolisoni oli jo töissä ja kaikki oleskeluluvan saamiseen liittyvä byrokratia eri tahojen kanssa oli hoidettu. Arki muuttui nopeasti normaaliksi työssäkäyvien aikuisten arjeksi. Parasta oli nähdä, miten toinen ihminen muuttui tilanteen myötä väsyneestä arjen läpi raahautujasta, aktiiviseksi ja energiseksi toimijaksi. Miten hyvältä molemmista tuntui, kun ensimmäisen kerran jaoimme kuukausimenot puoliksi ja itselläni jäi rahaa myös säästöön pantavaksi. Uskalsimme myös alkaa haaveilla tulevista yhteisistä matkoista ja tehdä tulevaisuudensuunnitelmia. Anu Kytömäki Rinnallasi-hankkeen projektityöntekijä ja kokemusasiantuntija Hitautta ja jännitystä - Perheenjäsenen oleskelulupaa odottaessa kuukaudet tuntuvat vuosilta25/3/2020
Oleskeluluvan odottamiseen liittyvä stressi jättää jälkensä. Eteläaasialaisen puolisonsa kanssa Helsingissä asuva Hanna kertoo: ”Kotimaassaan odottavalle puolisolleni oli jo viime vuonna myönnetty oleskelulupa, kun sain ilmoituksen Maahanmuuttovirastolta tulleesta kirjatusta kirjeestä. Sain siitä lähes sydänkohtauksen. Postitoimisto oli siltä päivältä jo kiinni ja jouduimme odottamaan aamuun asti, jolloin juoksin postiin. Kirjeessä olikin vain valokuvat, jotka olimme toimittaneet Migrille oleskelulupahakemuksen käsittelyn aikana ja jotka virasto nyt palautti. Ei siis yhtään mitään, mutta oleskelulupaprosessin aikainen pelko iski takaisin. Pelkäsin, että jospa hänen lupansa on peruutettu tai he haluavat vielä jotakin lisätietoa.” Paperisota jatkuu “On vaikeaa elää erossa. Jos toisella on vaikeaa, sille ei voi tehdä mitään puolin eikä toisin." Oleskeluluvan odottamiseen liittyvää pelkoa ja epävarmuutta on vaikea ymmärtää, ellei itse ole ollut samassa tilanteessa. Osa ulkomaalaisista puolisoista odottaa oleskelulupapäätöstä kotimaassaan. Osa elää jo Suomessa puolisonsa kanssa yhdessä. Tämä on saattanut tulla Suomeen alun perin esimerkiksi turvapaikanhakijana tai jollakin muulla perusteella. Hanna ja hänen puolisonsa Abdul ovat tavanneet Suomessa, jossa IT-alalle valmistunut mies oli vaihto-opiskelijana. “On vaikeaa elää erossa. Jos toisella on vaikeaa, sille ei voi tehdä mitään puolin eikä toisin. Toisaalta, jos meillä olisi ollut täällä jo koti ja kaikki yhdessä rakennettu, pelko kaiken sen menettämisestä olisi saattanut olla vielä pahempi”, Hanna sanoo. Abdul kertoo, ettei hänen odottaessaan päätöstä kotimaassaan ympärillä ollut ketään, jolla olisi vastaavia kokemuksia. ”Sain olla oma terapeuttini. Minulla on sukulaisia, jotka asuvat Lähi-idässä, Afrikassa ja Yhdysvalloissa, mutta ei ketään, jolla olisi kokemusta Euroopasta tai mitään käsitystä oleskelulupa-asioista täällä. Olen perheeni ensimmäinen ulkomaalaisen kanssa avioitunut. Odotusaika oli ahdistavaa ja nukkuminen vaikeaa, kun ei voi tehdä mitään eikä tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.” Valmistauduitteko henkisesti siihen, että päätös voisi olla kielteinen? ”Olen asunut miehen kotimaassa puoli vuotta ja vaikka siellä on ihanaa käydä tapaamassa hänen perhettään, en voisi elää siellä. Menettäisin kaiken minkä eteen olen opiskellut ja tehnyt työtä täällä. Minua pelotti, että päädyn kotirouvaksi hänen kotimaahansa, mies on töissä 13 tuntia päivässä emmekä ikinä näe toisiamme ja minä masennun”, Hanna kertoo. Hän sanoo odotusaikana keskittyneensä täysin siihen päivään, jolloin päätös tulee. ”En paljonkaan ajatellut mitä tapahtuu, kun mies lopulta muuttaa tänne. Nyt huomaa, ettei olekaan helppoa vaan muuttaa aivan erilaiseen maahan ja järjestää kaikki asiat. Näyttää siltä, että paperisota jatkuu, vaikkakin eri asioissa.” Abdul kertoo ymmärtäneensä muutaman Suomessa eletyn kuukauden aikana, että kielitaidon ja työpaikan hankkiminen sekä todellisten ystävien saaminen uudessa maassa vaativat kaikki aikaa eivätkä käy niin helposti kuin monen maahanmuutosta haaveilevan kuvitelmissa. ”On todella vaikeaa olla kilpailukykyinen Suomen työmarkkinoilla tai missä tahansa kulttuurisesti erilaisessa maassa. Täytyy vaan hiljalleen murtaa esteitä”, hän miettii. Kuukaudet tuntuvat vuosilta "En aikaisemmin koskaan kuvitellut joutuvani tilanteeseen, jossa pitäisi todistaa omaa avioliittoaan aidoksi. Kukapa sellaista ajattelisi? " Oleskelulupaprosessin vaikeus tulee monelle suomalaiselle yllätyksenä. ”En aikaisemmin koskaan kuvitellut joutuvani tilanteeseen, jossa pitäisi todistaa omaa avioliittoaan aidoksi. Kukapa sellaista ajattelisi? Vasta vuoden 2015 pakolaiskriisin myötä maahanmuuttoasiat tulivat tietoisuuteen”, Hanna kertoo. EU-kansalaiset voivat rekisteröidä oleskelunsa Suomessa eikä heidän tarvitse hakea oleskelulupaa. Kun ulkomaalainen puoliso tulee EU:n ulkopuolella olevasta maasta, oleskelulupaprosessi on monimutkaisempi, pitempi ja kalliimpi kuin arvaakaan. Prosessin voi käynnistää sähköisesti EnterFinland -palvelussa, mutta käsittely lähtee käyntiin vasta henkilökohtaisen tunnistautumisen jälkeen. Etelä-Aasiassa monet prosessin vaiheet on ulkoistettu VSF Global-nimiselle alihankkijayhtiölle. Suoraan Suomen lähetystön kanssa ei enää voi asioida. Hanna ja Abdul kertovat, että alihankkijayhtiön asiakaspalvelu on erittäin heikkoa eikä yhteydenottoihin tai tiedusteluihin saa vastausta. Abdulilta prosessi vaati neljä eri käyntiä maan pääkaupungissa, jonne matkustamiseen kotikaupungista menee kokonainen päivä. VSF Global laskutti myös yli sadan euron ylimääräisen maksun, josta ei ollut mitään ennakkotietoa. Hakijalle oltiin ensin varaamassa haastatteluaikaa Suomen edustustosta, mutta lopulta Maahanmuuttovirasto peruutti sen ja teki myönteisen päätöksen kirjallisen selvityksen perusteella. Kumpikin puoliso oli vastannut viraston lähettämiin kysymyksiin kirjallisesti. Oleskelulupa myönnettiin lopulta noin viisi kuukautta hakemisen jälkeen, mikä on normaali prosessin kesto oleskelulupaa perhesiteen perusteella haettaessa. Hanna sanoo, että odottaessa kuukaudet tuntuvat pikemminkin vuosilta. "Kysymykset tulevat hyvin henkilökohtaiselle alueelle, kysytään esimerkiksi mikä puolisossasi viehättää sinua. Niin henkilökohtaiset kysymykset tuntuvat kuin hyökkäyksiltä itseäni vastaan." Perhesiteeseen perustuvaa oleskelulupaa haettaessa puolisot joutuvat vastaamaan läheisintä ihmissuhdetta koskeviin kysymyksiin. Päätöksentekijä pyrkii varmistumaan siitä, että hakijat ovat todella jatkamassa perhe-elämää Suomessa.
”Kysymykset tulevat hyvin henkilökohtaiselle alueelle, kysytään esimerkiksi mikä puolisossasi viehättää sinua. Niin henkilökohtaiset kysymykset tuntuvat kuin hyökkäyksiltä itseäni vastaan. Ymmärrän sitä paremmin nyt, kun on vähän etäisyyttä asiaan”, Hanna kertoo. Myös Abdul sanoo, että ymmärtää tarpeen suojella omaa valtiota, mutta kysymykset tuntuivat hyvin henkilöön keskittyviltä. Hän oli olettanut sen riittävän, ettei hakijalla ole rikostaustaa. Hänen kotimaassaan sen selvittäminen on helppoa. Hanna sanoo, että prosessin kuluessa eniten apua oli vertaistapaamisista. ”Ilman samassa tilanteessa olevia vertaisia ei olisi ollut ketään, jonka kanssa reflektoida tunteitaan. Ihmistä, joka todella ymmärtää tunteitasi. Mielestäni se on parempi tehdä jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa, sillä hän on ihan yhtä stressaantunut.” Haastateltavien etunimet on muutettu. Haastattelu: Sanna Rummakko Sanna Rummakko toimii projektipäällikkönä Familia ry:n Kuljen rinnallasi -hankkeessa. Hurjaa vauhtia muuttuva tilanne ja kaikkialta tulviva uutisvirta koronaviruksesta (COVID-19). Sitä on meidän kaikkien elämä juuri nyt. Lapsille korona on näkynyt lisääntyneenä käsienpesuna kotona ja koulussa, päiväkotien pihojen puheena, aikuisten huolestuneina ilmeinä ja kenties myös pettymyksinä peruuntuneiden harrastusten ja lomamatkojen muodossa. Moni vanhempi puolestaan pohtii, kuinka kertoa tilanteesta lapselle ilman että lisää lapsen mahdollista huolta perheestä kotona ja maailmalla. Entä kuinka pitää lapsen arki mahdollisimman normaalina sosiaalisesta etäisyyden ottamisesta huolimatta? Puhu lapselle hänen ikätasolleen sopivasti Puhumatta jättäminen huolestuttaa lapsia enemmän kuin puhuminen. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse kertoa ja aikuisen tehtävänä on välittää lapselle suodatettuja faktoja sekä ennen kaikkea turvallisuuden tunnetta. Lasta ei kannata kuormittaa liialla informaatiolla, mutta hänen kysymyksiinsä tulee vastata rehellisesti ja selkeästi. Joskus kysymykseen ei löydy vastausta, mutta tärkeämpää on, että olet läsnä ja saatavilla. Rauhoita lasta ja kerro asioista jotka pitävät teidät turvassa Ole rauhoittava ja rohkaiseva. Puhu erilaisista tavoista, joilla teidän perheenne ja muut ihmiset pysyvät turvassa. Taaperoiän ohittaneet lapset ymmärtävät kerrottaessa jo senkin, että suurin valtaosa koronavirukseen sairastuneista sairastaa lievän flunssatyyppisen taudin ja että lapset näyttävät pääsevät vähimmällä. Lapselle on myös hyvä kertoa, ettei poikkeustilanne ole lopullinen ja että tilanne varmasti paranee ajan mittaan. Ylläpidä vanhoja rutiineja ja luo uusia Lapset rakastavat rutiineja ja ennalta-arvattavuutta. Tämänhetkiseen tilanteeseen kuuluu kuitenkin vääjäämättä ennalta-arvattavuuden väheneminen ja rutiinien muuttuminen. Niinpä kannattaa istua alas miettimään oman perheen päiväjärjestystä ja viikko-ohjelmaa, ja tehdä mukavia yhteisiä suunnitelmia niissä raameissa, jotka meillä juuri nyt on. Myös yhteiset ruokahetket ja säännölliset nukkumaanmenoajat tuottavat lapselle tunteen ennalta-arvattavuudesta ja turvallisuudesta. ![]() Pitäkää hauskaa perheenä Moni lapsi on jo ehtinyt sanomaan, että parasta tässä tilanteessa on se, että vanhemmat ovat koko ajan kotona. Yltäkylläisestä yhteisestä ajasta kannattaa ottaa ilo irti ja miettiä yhdessä erilaisia aktiviteetteja: kirjojen lukemista, teltan pystyttämistä olohuoneeseen, kengän nauhojen solmimisen opettelua, tutkimusmatkoja lähiympärystöön, yhdessä leipomista ... Istuukaa yhdessä alas ideoimaan ja innovoimaan. Osallista lapset päätöksentekoon, perheen arkeen ja yhteiseen aikaan, eli juuri siihen, jota lapset eniten rakastavat ja arvostavat. Eikä jakso, pari Pikku Kakkosta tai Pipsa Possuakaan pahitteeksi ole! Pidä huolta itsestä Yleinen epävarmuus ja huoli lapsista - joskus myös omasta toimeentulosta ja perheestä maapallon toisessa kolkassa - vaikuttaa myös aikuisiin. Siksi on tärkeää, että pidät huolta itsestäsi ja omasta jaksamisesta. Seuraa uutisia, mutta pistä uutiset ja sosiaalinen media aina välillä tauolle. Ylläpidä terveellisiä rutiineja ja luo päivärytmi etätyöpäivien ajaksi - muista myös tauot! Pidä yhteyttä muihin ihmisiin - ystäviin, sukulaisiin ja tuttuihin. Hyväksy epävarmuus ja yritä löytää niitä keinoja, joilla pitää oman mielensä rauhallisena. Älä jää yksin ja auta muita - pyydä ja tarjoa apua ja tukea matalalla kynnyksellä. Pitäkää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin
Kahden kulttuurin perheille erilaiset tavat pitää yhteyttä eri kaupungeissa ja maissa asuviin ystäviin ja sukulaisiin ovat jo tulleet tutuiksi. Näitä tapoja kannattaa aktivoida ja ylläpitää. Ja ehkä lapsille voisi järjestää virtuaalisia leikkitreffejä, nyt kun heidän sosiaaliset kontaktinsa väliaikaisesti vähenevät. Perheelläsi voi olla takatassussaan myös sellaisia yhteydenpitotapoja, joista hyötyisivät nekin perheet, joille etäyhteyksillä yhteyden pitäminen on vieraampaa. Jaa siis vinkkejäsi ja kokemuksiasi muillekin! Voit jakaa vinkkejäsi myös tämän jutun kommenteissa :) Hanna Kinnunen Hanna Kinnunen on työskentelee Familia ry:ssä suunnittelijana ja asiantuntijatehtävissä. |
blogi - blogAjatuksia ja kokemuksia elämästä kahden kulttuurin keskellä.
Reflections and experiences from the life of intercultural families. kategoriat
All
osallistuToivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi osallistumaan blogiyhteisöömme: lue, kommentoi ja kirjoita!
Kirjoittajina voivat toimia kaikki kahden kulttuurin arkea elävät ja aiheesta kiinnostuneet. Kynnystä kirjoittamiselle ei tule nostaa liian korkealle ja kirjoittaa voi joko omalla nimellä tai nimimerkillä. Blogissa esitetyt näkökannat ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Familian kantaa. Kahden kulttuurin arki on itsessään kiinnostavaa ja siitä kirjoittaminen voi avata myös itselle uusia näkökulmia! Blogikirjoituksia voi tarjota sähköpostitse (info@ familiary.fi) tai yhteydenottolomakkeen kautta. Lopullisen valinnan julkaistavista jutuista tekee Familian henkilökunta. Tervetuloa mukaan! participate!We warmly welcome you to participate in our blog community: read, comment, and write!
Anyone who lives and works in the world of intercultural families and is interested in the topic is welcome to contribute. The threshold for writing should not be too high, and you can write either under your own name or under a pseudonym. Keep in mind that the views and opinions expressed in the blog are those of the authors and do not represent the position of Familia. The everyday life of intercultural families is interesting and writing about it can also open new perspectives for you! Your story matters and helps to raise awareness about the opportunities and challenges within intercultural families. Blog contributions can be submitted by e-mail (info@ familiary.fi) or via our contact form. Final selection and edition of the stories to be published will be conducted by our staff. Welcome to join us! |