Kohti yhdenvertaista osallistumista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen

Olivia Maury & Minna Seikkula

​Reilun ja toimivan yhteiskunnan edellytys on kaikki yhdenvertaisesti tavoittava demokratia – se, että kaikilla on todellisuudessa yhtäläiset mahdollisuudet osallistua esimerkiksi vaaleissa, kuntalais-, alue- ja kansalaisaloitteisiin tai vaikkapa yhdistystoimintaan. Vähemmistöasemassa olevien osallistuminen demokratiaan edistää hyviä väestösuhteita, ulkopuolelle jääminen puolestaan syventää segregaatiota yhteiskunnassa. Siksi on tärkeää, että maahanmuuttaneet ja monikieliset suomalaiset pystyvät osallistu­maan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen yhdenvertaisesti. Oikeusministeriön julkaisemassa raportissa “Korjataan maahanmuuttaneiden ja monikielisten suomalaisten demokratiavaje” (2022)  etsitään syitä maahanmuuttaneiden ja monikielisten suomalaisten aliedustukseen demokraattisen osallistumisen muodoissa. Aliedustus tarkoittaa, että ulkomaalaistaustaisten osuus vaaleilla parlamentaarisissa elimissä ei vastaa heidän osuuttaan väestöstä, joka puolestaan aiheuttaa demokratiavajetta.

Kunta- ja aluevaaleissa osallistumisoikeus on Suomessa pysyvästi asuvilla henkilöillä kansalaisuudesta riippumatta. Osallistuminen vaaleihin ehdokkaana ja äänestäjänä on kuitenkin suhteessa vähäisempää maahanmuuttaneiden ja monikielisten suomalaisten joukossa. Yksi syy tähän on, että näennäisesti neutraalit ja arkipäiväiset toimintatavat, saattavat sulkea osan väestöstä ulkopuolelle.

​Myös tiedonpuute on este vaaliosallistumiselle, sillä viestintä muilla kuin suomen ja ruotsin kielillä on koettu olevan vähäistä. Vaikka tietoa vaaleista ja vaalijärjestelmästä monilla kielillä on olemassa, saavutettavaa tietoa ja lähestyttäviä vaalikeskusteluja eri kielillä on pyritty lisäämään järjestökentällä, esimerkiksi Moniheli-järjestön kautta.

​Äänestysaktiivisuus liittyy kiinteästi hyvien väestösuhteiden ja yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseen. Äänestysaktiivisuutta edistävät kuulumisen kokemus ja sosiaaliset siteet kuten puoliso, lapset, pitkä asumisaika, suomen- tai ruotsinkielentaito, kokemus paikallisyhteisön jäsenyydestä ja kontaktit paikallisiin.

Ehdokkaaksi asettuminen

​Kun puhutaan ehdokkaaksi asettumisesta, esteinä esiintyvät puuttuva tuki puolueilta sekä rasistinen tai ennakkoluuloinen yhteiskunnallinen ilmapiiri. Raportin tausta-aineistona toimineissa työryhmäkeskusteluissa  tuotiin esiin maahanmuuttajaksi kategorisoimiseen liittyvä negatiivinen lataus, näennäisen hienovaraisesti toimiva arjen rasismi sekä maahanmuuttaneiden ja monikielisten suomalaisten kohtaamia vähätteleviä asenteita tai oman asiantuntemuksensa mitätöintiä.

​Puolueilla ja puolueaktiiveilla on merkittävä rooli äänioikeutettujen ja ehdokkuudesta kiinnostuneiden maahanmuuttaneiden ja monikielisten suomalaisten tavoittamisessa. Henkilökohtainen mukaankutsuminen ja tuki on tärkeää, mutta myös sosiaaliseen mediaan soveltuvat sisällöt ja tietoa vähintään selkokielellä ja suurimmilla vähemmistökielillä on keskistä. On muistettava, että viranomaisilla on vastuu toimia rasismia, vihapuhetta ja häirintää vastaan ja siksi on tärkeää, että tarjoilla on tietoa siitä, miten toimia, jos vihapuhetta tai vaalihäirintää esiintyy.

Edustuksellista demokratiaa täydentävät osallistumisen tava

​Suomen demokraattinen järjestelmä perustuu edustukselliseen demokratiaan. Demokratiaa täydentävät kuitenkin muutkin demokraattisen osallistumisen keinot kuten suora ja osallistuva demokratia. Aloiteoikeus tarkoittaa, että on oikeus tehdä aloitteita suomen tai ruotsin kielellä edustuksellisen demokratian eri tasoilla. Äänioikeutetuilla Suomen kansalaisilla voivat ehdottaa ja kannattaa lainsäädäntömuutosta kansalaisaloitteen avulla. Kunta- ja aluetason aloitteen voivat tehdä kunnan tai alueen asukkaat sekä muut paikallistoimijat.
 
Yhdistys- ja järjestötoiminta voidaan myös tietyin edellytyksin ymmärtää suoran demokratian keinoksi, ja yhdistymisvapaus koskee Suomessa kaikkia. Maa­hanmuuttaneiden ja monikielisten yhdistykset ovat olennainen osallistumisen kanava. Mielenosoitusten järjestäminen kuuluu kaikille taatun sanan- ja kokoontumisvapauden piiriin. Viime vuosina merkittäviä ja poliittista toimijuutta korostavia ovat olleet turvapaikanhakijoiden poliit­tinen mobilisoituminen muun muassa 2017 kuukausia kestäneen Oikeus elää -mielenosoi­tus. Vuoden 2020 Black lives matter -mielenosoitukset ovat yksi esimerkki varsinkin nuorten ikäluok­kien poliittisesta mobilisoitumisesta.

Osallistuvalla demokratialla viitataan vaalien välissä tapahtuvaan yhteistoimintaan päättäjien, viranomaisten, asukkaiden ja sidosryhmien, kuten järjestöjen ja uskonnollisten yhdyskuntien välillä. Vaikuttaminen on mahdollista esimerkiksi osallistumalla yhteiskehittämiseen työryhmissä ja työpajoissa ja osallistuvan budjetoinnin keinoin, osallistumalla keskusteluun kuulemistilaisuuksissa, asukasraadeissa tai puntaroivissa kansalaispaneeleissa, antamalla lausuntoja tai vaikuttamalla sähköisillä yhteiskehittämisen alustoilla.

Lopuksi

Maahanmuuttaneiden ja monikielisten suomalaisten omien järjestöjen roolin tunnustaminen on olennaista demokraattisten mekanismien edistämisessä. Paikallisjärjestöt ja uskonnolliset yhdyskunnat ovat tärkeitä kumppaneita maahanmuuttaneiden ja monikielisten suomalaisten tavoittamisessa. Osallistumisaktiivisuuteen vaikuttaa se, kokeeko yksilö olevansa osa ympäröivää yhteiskuntaa. Tästä syystä syrjinnän ja rasismin kokemukset todennäköisesti heikentävät kuulumisen kokemusta ja osallistumisaktiivisuutta.

​Myös se, uskooko esimerkiksi kuntalaisaloitteen tai mielenosoituksen saavan tarvittavaa tukea vaikuttaa osallistumiseen. Kannustaminen ja kutsuminen osallistumiseen on nähtävä pitkäjänteisenä työnä ja prosessina, sillä vaikka kiinnostusta olisi se ei välttämättä hetkessä käänny osallistumiseksi. Aliedustuksen ja demokratiavajeen korjaamisessa avain asemassa ovatkin i suomalaisen yhteiskunnan demokratiatoimijat, esimerkiksi viranomaiset ministeriöissä, alueilla ja kunnissa sekä  puolueaktiivit ja kolmannen sektorin vakiintuneet toimijat. 

Olivia Maury, Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
Minna Seikkula, Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto