My Finnish language learning journey started when I decided to move to Finland some years ago...

I would say that it was quite a complicated path since I was quite on a rolling coaster on-and-off studying Finnish.  I was quite passionate about this language at first, then I was occupied with other activities in my life and Finnish language was no longer a priority. Long story short, I started learning Finnish again in the summer of 2021. It was the first summer in Finland that I did not go to work and stayed at home all day cramming Finnish instead. 

My 10-hour daily routine for learning Finnish include 2 hours of speaking only in Finnish preparing for YKI test, 4 hours of reading one selkokirja, 2 hours of watching series and films in Finnish and the rest is for doing grammar exercises in various kinds of grammar book. I do believe I completed learning Suomen mestari 1-2-3-4, Samalla kartalla 1-2, Harjoitus tekee mestari 1-2-3-4, Hyvin menee 1-2, Ykinköö ja Ykäänkö and several language books available in the library. I did enjoy and sometimes hate the process, and, occasionally, I simply wanted to give up. However, I believe that the crucial element to my success passing YKI 4 level is not the learning process but hope that drags me all the way. 

To my belief, it is relieving that I can now understand Finnish. I was long in a miserable mindset that I was not a part of Finnish society as I did not understand at all what people were talking about. I simply ignored the language and tried to put headphones on whenever I heard any Finnish anywhere.  It was terrible. As you can see, my motivation to learn Finnish intensively is simply to understand what people are saying.

However, it is not the end. I now understand the language, but I am now having such a hard time speaking in a complete sentence with all these grammars going on at the same time.  It is incredibly difficult! The mixture of fearsome of making mistakes, unintentionally making people feel awkward always come first before I can think of any sentence in Finnish. I was wondering why I did not have such feeling when I spoke English. I can only conclude that perhaps it is due to my confidence level or simply because my Finnish is not yet at that level to be considered “fluent”. The thing is that I do not give up on speaking more Finnish. I learn by making mistakes, practice without fear and here I am still trying my best.

To all my Finnish language learning fellows, I hope my sharing will be somehow beneficial to all of you at some point. I also want to constantly encourage you and myself to learn more Finnish and better to be fluent in Finnish. Just do not give up on yourself!

///

Suomenkielinen versio:

Suomen kielen opiskelumatkani alkoi, kun päätin muuttaa Suomeen muutama vuosi sitten. Sanoisin, että se oli melko monimutkainen polku, sillä suomen opintoni keskeytyivät moneen otteeseen.  Olin aluksi melko intohimoinen tämän kielen suhteen, sitten minut työllistivät muut asiat elämässäni, eikä suomen kieli ollut enää prioriteetti. Pitkä tarina lyhyesti sanottuna, aloitin suomen kielen opiskelun uudelleen kesällä 2021. Se oli ensimmäinen kesä Suomessa, jolloin en päässyt töihin ja jäin sen sijaan kotiin kokopäiväisesti pänttäämään suomea.

Päivittäiseen 10 tunnin rutiiniini suomen kielen oppimiseksi kuului: 2 tuntia pelkästään suomen kielellä puhuminen YKI-testiin valmistautumista varten, 4 tuntia yhden selkokirjan lukeminen, 2 tuntia suomenkielisten sarjojen ja elokuvien katsominen ja loput kielioppiharjoitusten tekeminen erilaisista kielioppikirjoista. Uskon, että tein kokonaan Suomen mestari 1-2-3-4, Samalla kartalla 1-2, Harjoitus tekee mestarin 1-2-3-4, Hyvin menee 1-2, Ykinköö ja Ykäänkö ja useita kirjastosta saatavia kielikirjoja. Pidin prosessista ja samalla joskus vihasin prosessia, ja muutamaan otteeseen halusin vaan luovuttaa. Uskon kuitenkin, että YKI 4 -tason läpäisemisen kannalta tärkein tekijä ei ollut oppimisprosessi, vaan se toivo, joka veti minua koko matkan.

Tuntuu helpottavalta, että ymmärrän nyt suomea. Olin pitkään surkeassa mielentilassa, etten kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan, koska en ymmärtänyt lainkaan, mistä ihmiset puhuvat. Jätin kielen huomiotta ja yritin laittaa kuulokkeet päähän aina, kun kuulin suomea missä tahansa.  Se oli kamalaa. Kuten huomaatte, motivaationi oppia suomea intensiivisesti on juuri se, että ymmärrän mitä ihmiset puhuvat.
​
Se ei kuitenkaan ole loppu. Ymmärrän nyt kieltä, mutta minun on niin vaikea puhua kokonaisia lauseita, kun kaikki nämä kieliopit ovat yhtä aikaa mielessäni.  Se on uskomattoman vaikeaa! Sekoitus virheiden tekemisen pelkoa ja tahattomasti ihmisille kiusallisen olon aiheuttamista tulee aina ensin, ennen kuin pystyn keksimään yhtään lausetta suomeksi. Ihmettelin, miksi minulla ei ollut samanlaista tunnetta englantia puhuessani. Voin vain päätellä, että ehkä se johtuu itseluottamuksestani tai yksinkertaisesti siitä, että suomen kieleni ei ole vielä sillä tasolla, että sitä voisi pitää "sujuvana". Asia on niin, että en luovuta puhuessani lisää suomea. Opin virheistä, harjoittelen ilman pelkoa ja tässä yritän edelleen parhaani.

Toivon, että jakamastani on teille kaikille suomea opiskeleville jossain vaiheessa jotenkin hyötyä. Haluan myös jatkuvasti kannustaa teitä ja itseäni oppimaan lisää suomea ja paremmin sujuvaa suomea. Älkää vain luovuttako itsenne suhteen!

H.N.