Pitkät käsittelyajat piinaavat oleskeluluvan odottajia

MIKÄ MIGRISSÄ KESTÄÄ? 

Oleskelulupapäätöstä odottavien kahden kulttuurin perheenjäsenten mielessä pyörii jatkuvasti kysymys, miksi Maahanmuuttoviraston oleskelulupahakemuksen käsittelyssä kestää niin kauan.  

Mitä konkreettista virastossa tapahtuu hakemuksen jättämisen ja päätöksen välissä? Miksi prosessi kestää joskus viikon ja joskus puolitoista vuotta?

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Minna Hulkkonen ja Maahanmuuttoviraston perhesideperusteisista oleskeluluvista vastaavan yksikön johtaja Kaj Swanljung vastasivat kysymykseen Rinnallasi-hankkeen Sujuvasti Suomeen -päätöstilaisuudessa 21.5.

Vastuualueen johtaja Kaj Swanljung Maahanmuuttovirasto: ”Isossa kuvassa kyse on työmäärän ja resurssien suhteesta. Se on suurin prosessin nopeuteen vaikuttava tekijä. Teemme kaiken voitavamme ja toiminnan tehostaminen on keskeinen tavoite perhesideprosesseissa. Mistä iso erot sitten johtuvat? Paljolti on kyse siitä, kuinka täydellinen jätetty hakemus on. Minkälainen asiakirjaselvitys siinä on, ja kuinka luotettava asiakirjaselvitys on. Siihen vaikuttaa oleskeluluvan hakijan lähtömaa.

Jos tarvitaan laajempia selvityksiä, kuten suullisia kuulemisia, tulee mukaan matkustaminen ja Suomen edustustojen rooli. Moni seikka vaikuttaa siihen, miksi on niin iso haitari missä ajassa henkilö voi päätöksen saada.

​Tietenkin meillä on lakisääteinen maksimikäsittelyaika yhdeksän kuukautta, ja siihen suhtaudumme äärimmäisen vakavasti. Pyrimme ratkaisemaan kaikki hakemukset lain edellyttämissä rajoissa, jos suinkin mahdollista. Tätä olemme pystyneet paljon kehittämään viime vuosina."

RIITTÄVÄTKÖ RESURSSIT SIIHEN ETTÄ HAKEMUKSET OVAT OIKEASTI KÄSITTELYSSÄ...

… vai johtuuko viive siitä, että kaikkia hakemuksia ei ole edes ehditty avata?
​
 Swanljung jatkaa: ”Viive tulee usein ennen kuin hakemusta oikeastaan edes otetaan käsittelyyn. Hakemukset käyvät läpi hyvin nopean esikarsintavaiheen vireille tulon jälkeen. Jos kaikki on kunnossa ja selvää, osa hakijoista voi saada päätöksen erittäin nopeasti. Jos tämä kriteeristö ei täyty, hakemukset menevät odottamaan käsittelyä. Työmäärä vaikuttaa paljon siihen, onko viive 2-3 kuukautta vai 5-6 kuukautta ennen kuin joku ehtii oikeasti ottaa sen failin työn alle. Tämä on merkittävä viivettä aiheuttava tekijä. Samoin se, jos hakemus vaatii selvittelyä edustustoissa. Kuulemisten ja haastattelujen järjestämisestä tulee lisää viivettä.”

irrallisuuden tilassa

 Tilaisuuden juontaja Leena Viikari kertoo omasta kokemuksestaan:

”Meidän tapauksessamme olimme vakaassa parisuhteessa yli kolme vuotta, kun mieheni sai oleskeluluvan perhesiteen perusteella. Tuosta kolmesta vuodesta hän oli negatiivisen turvapaikkapäätöksen jälkeen puolitoista vuotta paperittomana. Miehelläni olisi ollut töitä, mutta hän ei saanut tehdä niitä. Hän ei ollut oikeutettu terveydenhuoltopalveluihin, koska emme asu pääkaunkiseudulla, jossa palveluja saa. Hän ei saanut mitään sosiaalitukea minun tulojeni vuoksi. Häntä ei laskettu perheenjäseneksi, joten emme saaneet asumistukea tai muutakaan. Hän ei pystynyt ostamaan bussilippua pankkikortin puutteen vuoksi, eikä ilmoittautumaan kansalaisopistoon henkilötunnuksen puutteen vuoksi. Toisin sanoen se oli epämääräinen välivaihe, josta ei tiennyt kauanko se kestää. Mieheni oli täysin suljettu yhteiskunnasta ja pelottavinta on se, että hän oli täysin minun armoillani. Parisuhteessa olimme yhteiskunnan armoilla, ja mies minun armoillani. Olen monta kertaa miettinyt miten hirveän iso riski tällaisessa tilanteessa olisi hyväksikäyttöön ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Pyöritimme kahden aikuisen ja kahden lapsen taloutta puolitoista vuotta yhden opettajan palkalla. Näitä irrallisuuden jälkiä korjataan meidän parisuhteessa yhä, sekä taloudellisesti, sosiaalisesti että henkisesti. Kahden kulttuurin parisuhde on muutenkin aika työläs parisuhde, ja prosessi tuo siihen lisätaakan.”

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Minna Hulkkonen, kuten muutkin keskustelijat, kiittää Leena Viikaria henkilökohtaisen kokemuksen jakamisesta ja sanoo, että virkamiehellekin on tärkeää kuulla ja ymmärtää tosielämän tilanteita.
​  
”On tärkeää, että ymmärrämme mistä puhumme emmekä vain irtaannu lakipykäliin, kuten meille herkästi käy. Ongelma tulee juuri siitä, että hakemus saattaa olla pitkään pinossa ilman, että mitään tapahtuu. Hakemus pitäisi saada aktiiviseen käsittelyyn, joka tapahtuisi heti ja mahdollisimman kompaktisti.

Tilanne on se, että Maahanmuuttovirastossa käsitellään erilaisia lupahakemuksia ja sitten hieman tilanteesta riippuen hätä on jollakin lupakategorian alueella. Maahanmuuttovirasto joutuu suuntaamaan resursseja tiettyyn lupakategoriaan, joka tarkoittaa, että muut jäävät vähemmälle. Tämä on juuri se mihin yritämme sisäministeriössä puuttua, jotta virastolla olisi perusresurssit eikä tarvitsisi turvautua talon sisäisiin siirtoihin. Jotta perheenyhdistämistä tekevät pystyisivät keskittymään siihen ja niin edelleen.

Tiedämme esimerkiksi nyt, että kansalaisuuspuolelle on tulossa painetta. Tällä hetkellä iso fokus on työvoiman maahanmuuton lupakäsittelyissä. Eli tätä resurssipula tarkoittaa. Se on tyhmää, mutta se siellä taustalla on. Pystymme tekemään parannuksia toimintatavoilla, mutta resurssikysymys ei poistu sieltä taustalta.”

Teksti: Sanna Rummakko
Kuvat: Christa Dodoo, Nick Hillier / Unsplash