Today, May 21st is the International Day for Cultural Diversity, a day on which all kinds of cultures and families are celebrated — especially those that do not resemble typical families in which there is one mom, one dad and everyone shares the same cultural and linguistic backgrounds. When we navigate the realm of families, International Day for Cultural Diversity acknowledges that families can look very different, with family members speaking different languages, sharing different backgrounds, and sometimes having just one parent, or two moms or two dads. 

8.5.2022 on neljäs äitienpäivä, jonka saan viettää äitinä. Olen äiti kahden kulttuurin ja kolmen kielen perheessä, ja olen tilanteesta, kysyjästä ja vastaajasta riippuen äiti, mamãe tai mum. Vuosia sitten sain monien sattumien kautta Brasilian osaksi elämääni, ensin työpaikan, sitten rakkauden kautta. En tuolloin vielä aavistanut, että myöhemmin minulla olisi lapsi, jonka elämää ja identiteettiä muovaavat sekä Suomen että Brasilian kulttuurit. Lapsemme asuu Suomessa, juo piimää, nauttii saunomisesta ja leikkii lumessa, mutta samalla hän pyytää musiikiksi “música brasileiraa”, haluaa farovaa riisiinsä ja katsoo Ryhmä Hau:ta portugaliksi. Äitiys monikulttuurisessa ja -kielisessä perheessä on täynnä samoja onnen hetkiä, riittämättömyyden tunteita ja arjen rutiinien toistoa kuin perheissä, jossa puhutaan yhtä kieltä. Samalla perheen monikulttuurisuus ja -kielisyys tuo mukanaan erilaisia haasteita.

Are you already familiar with language baskets? A language basket is any basket you can find at your home, filled with objects around certain theme. You can use language baskets to expand your child's vocabulary or to help them learn new words. You use language baskets in any language, with children of different ages and levels of language capacity. ​

Onko kielikorit sinulle tuttuja? Kielikori on mikä tahansa kori tai laatikko, johon kerätään esineitä tietyn teeman mukaan. Kielikoria voidaan käyttää lapsen sanavaraston laajentamiseen ja sanojen oppimisen tueksi. Kielikoria voi käyttää millä tahansa kielellä ja eri ikäisten lasten kanssa taitotasosta riippumatta. ​

Usein kuulee sanottavan, että äidinkieli eli se kieli, jonka ensimmäisenä olet oppinut, on nimenomaan se sydämen ja tunteiden kieli. Näin varmasti usein onkin, sillä ensikieli on myös se kieli, jolla olet tutustunut maailmaan ja tunteisiin. Olen kuitenkin jo pitkään pohdiskellut, eikö tunnekieliä voi olla enempää kuin yksi, sillä mielestäni aikuisiällä oppimani espanja on minulle henkilökohtaisesti ollut nimenomaan suurten tunteiden; niin ilojen ja rakkauksien, kuin surujen ja pettymystenkin kieli. Onko sydämemme yksikielinen?
​
Aloin opiskella espanjaa, jotta ymmärtäisin, mistä salsakappaleissa lauletaan hurahdettuani päätä pahkaa kuubalaisen salsatanssin lumoihin 15 vuotta sitten. Olen tanssinut koko elämäni ja innostunut monista lajeista, mutta salsa vei minut mukanaan totaalisesti, kirjaimellisesti, ja elämäni suunta muuttui tuon tanssin tiimoilta täysin. Reilussa vuodessa suoritin Helsingin yliopiston Kielikeskuksen kaikki espanjan kurssit ja intohimo kuubalaiseen tanssiin ja musiikkiin vei minut luonnollisesti pian myös fyysisesti tuolle Karibian soivalle saarelle. Halusin omin aistein kokea, nähdä, kuulla ja tuntea mistä nuo vastustamattomat rytmit ja sulava liikekieli tulevat. Ja heti ensi visiitistä rakastuin myös Havannaan. Vuotta myöhemmin, ollessani Havannassa tekemässä kenttätyötä antropologian graduani varten, rakastuin myös havannalaiseen mieheen, poikani isään. Hän muutti Suomeen, espanjasta tuli kotikielemme ja pojastamme kaksikielinen.

It is evident that the number of couples and families in the world whose partners are from different countries has increased due to multiple factors. It is therefore important to ask how daily life is lived when different worldviews, cultures, languages, and religions are shared. 
​
It is apparent that intercultural families are a natural flow in the process of the world becoming a global village and it is a good way to become interested in and understand other countries, societies and cultures. In this context I would like to take a look at intercultural families in Finland where I am a resident. Before trying to develop a response, we should review some figures and evidence. ​

I would say that it was quite a complicated path since I was quite on a rolling coaster on-and-off studying Finnish.  I was quite passionate about this language at first, then I was occupied with other activities in my life and Finnish language was no longer a priority. Long story short, I started learning Finnish again in the summer of 2021. It was the first summer in Finland that I did not go to work and stayed at home all day cramming Finnish instead. 

My 10-hour daily routine for learning Finnish include 2 hours of speaking only in Finnish preparing for YKI test, 4 hours of reading one selkokirja, 2 hours of watching series and films in Finnish and the rest is for doing grammar exercises in various kinds of grammar book. I do believe I completed learning Suomen mestari 1-2-3-4, Samalla kartalla 1-2, Harjoitus tekee mestari 1-2-3-4, Hyvin menee 1-2, Ykinköö ja Ykäänkö and several language books available in the library. I did enjoy and sometimes hate the process, and, occasionally, I simply wanted to give up. However, I believe that the crucial element to my success passing YKI 4 level is not the learning process but hope that drags me all the way. 

I promised to write about long distance relationships and my own experiences living in one for the month of February – the month cradling Valentine’s Day in its grasp. Even though the topic was my own idea once I started to plan the actual post, I got nervous. You see, the initial reaction for many people when hearing the words “long distance relationship” is doubt. On top of that I am a pessimist at heart and instead of blog posts I mostly write fiction in the category of drama. How can I write a blog post which is honest to myself, not written like a drama or not as a list of insecurities? I don’t want to publish something like that, especially in February even if the Amor’s arrow has a long, long, long distance to go.

Let’s see how that goes.

In late 2019 me and my partner had been in our intercultural relationship for four months when he needed to leave Finland (we are the study abroad cliché). Four months are not much to get to know someone, yet we decided to try to continue our story in the long-distance format. The plan was for me to go to meet him twice during the next half a year, first to visit and next to stay since I got an internship position in his country.

Then, as you might guess, Covid happened.