Jos EU:n ulkopuolelta Suomeen muuttava henkilö odottaa oleskelulupapäätöstä Suomessa, hänellä on tiettyjä kaikille kuuluvia oikeuksia jo ennen oleskeluluvan myöntämistä. Täydet oikeudet esimerkiksi sosiaalietuuksiin tosin saa vasta sitten, kun oleskelulupa on myönnetty. Seuraavassa tärkeimpiä asioita oleskeluluvan odottajan asemasta.
Työnteko-oikeus Perhesideperusteista oleskelulupapäätöstä odottavalla ei ole työnteko-oikeutta odotusaikana eli palkkatyötä ei voi ottaa vastaan. Ulkomaalaislaissa §79 on määritelty ne ulkomaalaisryhmät, joilla on työnteko-oikeus ilman oleskelulupaa. Näihin kuuluvat esimerkiksi turvapaikanhakijat, joilla on työnteko-oikeus joko kolmen tai kuuden kuukauden karenssiajan jälkeen. Oleskeluluvan odotusaikana ei voi päästä TE-toimiston asiakkaaksi, vaan se on mahdollista vasta oleskeluluvan myötä. Järjestöjen työllistymistä edistävään toimintaan voi osallistua, esimerkiksi Familiassa. Järjestötoiminta ja vapaaehtoistyö Kansalaisjärjestöissä oleskeluluvan odottaja voi osallistua toimintaan. Maahan muuttaneelle se on hyvä tapa oppia suomea, saada tietoa yhteiskunnasta ja luoda verkostoja. Osalla järjestöistä toimintaa on myös englanniksi ja muilla kielillä. Suomessa on runsaasti urheiluseuroja, joissa voi harrastaa esimerkiksi joukkuelajeja. Lisätietoa vapaaehtoistoiminnasta kannattaa etsiä eri järjestöjen nettisivuilta ja sosiaalisen media kanavista. Lisää tietoa vapaaehtoistyöstä esimerkiksi (suomeksi): https://kansalaisareena.fi/ https://www.kierratyskeskus.fi/tietoa_meista/vapaaehtoiseksi_kierratyskeskukseen/usein_kysytyt_kysymykset https://www.punainenristi.fi/vapaaehtoiseksi/ https://www.toimeksi.fi/ About voluntary work in Finland (in English): https://kansalaisareena.fi/volunteering/ https://www.hel.fi/maahanmuuttajat/en/free-time/associations/volunteer-work/ https://www.infofinland.fi/en/living-in-finland/leisure/voluntary-work Kotikuntamerkintä Jos oleskelulupaa odottavalla on pysyvä osoite Suomessa, hänen kannattaa käydä rekisteröitymässä Digi- ja väestötietovirastossa DVV:ssa ja hankkia kotikuntamerkintä. Sen kautta pääsee Suomen sosiaaliturvan piiriin rajallisesti. Ennen oleskelulupapäätöstä saa väliaikaisen henkilötunnuksen. Kotikuntamerkinnän perusteella saa samoja terveyspalveluja kuin muutkin kuntalaiset. Jos terveysasemalle ilmoittautuessa ei ole sosiaaliturvatunnusta, voi kysyä neuvoa terveyskeskuksen henkilökunnalta. Heidän tulisi tietää miten toimia. Isoimmissa kaupungeissa henkilökunta on todennäköisesti tottunut asioimaan myös oleskeluluvattomien asiakkaiden kanssa. Perhesideperusteista oleskelulupaa odottavalla on Suomessa yleensä vähintään kumppani tai puoliso, joten sosiaalipalveluissa kannattaa asioida perheenä. Tällöin sosiaalihuollon ammattilainen voi arvioida koko perheen tilanteen ja millaisille palveluille sillä on tarvetta. Terveydenhuolto ja Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluminen Suomen sosiaaliturvan piiriin pääsee täysimääräisesti vasta sitten, kun saa oleskeluluvan. Siihen saakka sosiaali- ja terveydellisiä oikeuksia on vain rajallisesti. Kiireellisen sairaanhoidon ja kiireellisen sosiaalihuollon saa aina, mutta ensisijaisia sosiaalietuuksia (työttömyyskorvausta, opintorahaa, vanhempainrahaa) ei voi saada. Isoimmissa kaupungeissa kuten Helsingissä niin kutsuttujen paperittomien terveydenhoitoa on laajennettu niin, että he saavat saman välttämättömän terveydenhuollon kuin muutkin ja palveluja on keskitetty tiettyihin terveydenhuollon toimipisteisiin. Aiheesta lisätietoa löytyy esimerkiksi täällä: https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/hallinto/palvelut/palvelukuvaus?id=3677 https://www.globalclinic.fi/ Kiireellinen sosiaalihuolto Kiireelliseen sosiaalihuoltoon kaikilla on perustuslain mukaan oikeus, jos tarve vaatii. Kiireellisellä sosiaalihuollolla turvataan henkilölle ravinto, yösija ja välttämättömät lääkkeet. Esimerkiksi Helsingissä tämä viimesijainen etuus käsittää maksusitoumuksia ruokaan, välttämättömiin lääkkeisiin, bussilippuun ja lisäksi voi saada vähän käteistä. Tarvittaessa henkilö ohjataan hätämajoitukseen. Lapsiperheille järjestetään pysyvämpi majoitus. Esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa, joissa on keskitetyt paperittomien palvelut, viimesijaista toimeentulotukea myönnetään kaupungin sosiaalipalveluista. Muualla pääsääntöisesti Kela tekee päätökset viimesijaisesta toimeentulotuesta. Perustoimeentulotuki Toimeentulotukea voidaan myöntää elämän perusmenoihin. Kela tiedottaa asiasta näin: “Suomessa asuva tai oleskeleva henkilö tai perhe voi saada toimeentulotukea, jos tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin menoihin, kuten ruokaan ja asumiseen. Lähtökohtaisesti tuloiksi lasketaan kaikki käytettävissä olevat tulot ja varat.” Perustoimeentulotukea Kelasta saattaa olla mahdollista saada, jos oleskelu Suomessa katsotaan vakinaiseksi sillä perusteella, että on pysyvä osoite, kotikuntamerkintä ja oleskelulupaprosessi vireillä perusteena perheside Suomen kansalaiseen. Perustoimeentulotuki on kattavampi kuin edellä mainittu viimesijainen toimeentulotuki. Mahdollisuus perustoimeentulotuen saamiseen kannattaa Kelasta tarkistaa. kun asioi viranomaisessa, on aina syytä pyytää valituskelpoinen päätös kirjallisena. Ennalta ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki Yleensä tulee hakea ensin perustoimeentulotukea Kelasta. Sen lisäksi kunnan sosiaalitoimi voi myöntää ehkäisevää tai täydentävää toimeentulotukea. Kela siirtää tällöin hakemuksen kunnan sosiaalitoimen käsiteltäväksi. Täydentävää toimeentulotukea voi tyypillisesti saada erityisissä tilanteissa, esimerkiksi vauvan syntymän jälkeen, ensiasuntoon muutettaessa tai läheisen hautaamisesta aiheutuviin kuluihin. Lisätietoa: https://www.hel.fi/helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/sosiaalinen-tuki-ja-toimeentulo/toimeentulotuki/toimeentulotuki/ Kela: www.kela.fi/toimeentulotuki-kokonaisuus Ensisijaiset etuudet Ensisijaisia sosiaalietuuksia ei voi saada ennen oleskelulupaa. Näitä ovat esim. työmarkkinatuki, vanhempainraha, asumistuki tai tietyt vammaisetuudet. Joissakin etuuksissa on juuri kyseiseen etuuteen liittyvä odotusaika, jonka vuoksi sitä ei välttämättä saa edes heti oleskeluluvan saamisen jälkeenkään. Sosiaalipalvelujen neuvonta Järjestelmä ja siihen liittyvät termit ovat varsin monimutkaisia. Monissa kunnissa on sosiaalipalveluihin liittyvää neuvontaa, joten sosiaalipalveluihin kunnassa voi olla yhteydessä ja kysyä. Tai tehdä google-haun sosiaalipalvelujen neuvonta + kunnan/kaupungin nimi. Jos oleskelustatus on epäselvä, on suositeltavaa aina kysyä ja asioida oman vastuuviranomaisen luona, olipa tämä kunnan tai vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijä tai joku muu. Yksilöllinen tilanne on sosiaaliturvakysymyksissä aina ratkaiseva, joten on parhaat vastaukset kysymyksiin saadaan käymällä se läpi. Niiden, joilla on Suomessa perheenjäseniä ja tarvetta sosiaalihuollon palveluille, kannattaa asioida nimenomaan perheenä. Sosiaalityöntekijän on tärkeä tietää koko perheen tilanne, jotta oikeanlaisia palveluja saadaan järjestettyä. Monet viranomaiset tiedottavat toiminnastaan, julkaisevat ja päivittävät tietoa verkossa. Hyödyllisiä linkkejä ovat esimerkiksi seuraavat: Kelan kansainvälinen keskus: puhelinpalvelu 020 634 0200 (ulkomailta +358 20 634 0200) s-posti: inter.helsinki@kela.fi Kelan toimeentulotukiohje: https://www.kela.fi/toimeentulotuki Kelan etuuksien ratkaisuohjeet: https://www.kela.fi/kelan-etuusohjeet_ohjeet-etuuksittain Oikeus opiskella Oppilaitokset voivat itsenäisesti päättää keitä he hyväksyvät oppilaiseen ja miten suhtaudutaan oleskelulupaa vasta odottaviin. Aikuisten maahanmuuttajien valmistaviin opintoihin tai aikuisten peruskouluun voi päästä ilman oleskelulupaakin. Sen sijaan kokonaiseen tutkintoon johtavat opinnot yleensä eivät onnistu ilman oleskelulupapäätöstä. Suomen kielen opiskelu onnistuu monissa paikoissa eikä oleskelulupaa kysytä. Järjestöistä esimerkiksi Familia tarjoaa monen tasoisia suomen kielen opiskelun mahdollisuuksia. Verkko-opintomahdollisuuksia on koko ajan enemmän, samoin vapaaehtoisten ylläpitämiä keskusteluryhmiä esimerkiksi kirjastoissa. Lisätietoa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/maahanmuuttotaustaiset-oppijat https://opintopolku.fi/wp/valintojen-tuki/maahanmuuttajien-koulutus/perusopetus-maahanmuuttajille/ Kaikille avoimet julkiset palvelut Kaikille avoimia julkisia palveluja, joita voi oleskeluluvan odotusaikana hyödyntää, ovat esimerkiksi kirjastot. Kirjastoissa järjestetään toimintaa hyvin monipuolisesti, myös maahan muuttaneille ja suomen kielen oppijoille. Suomessa on myös lukuisia museoita, joihin on ilmainen sisäänpääsy tai niissä järjestetään ilmaispäiviä. Tietoja löytää helposti googlaamalla ilmaiset museot + paikkakunta. Kunnat järjestävät myös ilmaisia tai edullisia liikuntapalveluja, myös maahan muuttaneille kohdennettuina. Näitä voi hyödyntää ilman oleskelulupaakin. Lisätietoa voi etsiä kunnan nettisivuilta tai esimerkiksi googlaamalla kunnan/kaupungin nimi + liikuntapalvelut. Oikeudellinen neuvonta Jos on hyvin pienituloinen, oikeudellista apua voi saada julkisesta oikeusaputoimistosta. Yhteystiedot ja lisätietoa oikeusaputoimistoista löytyy täältä: https://oikeus.fi/oikeusapu/fi/index/yhteystiedot.html Oikeudellista apua ulkomaalaisasioissa saa esimerkiksi Pakolaisneuvonta ry:sta: https://www.pakolaisneuvonta.fi/en/contact-information/. Myös joissakin kirjastoissa toimii juristipäivystys. Kirkon ja kolmannen sektorin palvelut Evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyö tarjoaa apua vähävaraisille uskonnosta tai katsomuksesta riippumatta. Niistä voi tiedustella lähimmästä seurakunnasta. Kirkko tarjoaa maksutta myös perheneuvontaa ja terapeuttista ryhmätoimintaa. Osallistuakseen ei tarvitse olla evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Lisä- ja yhteystietoja löytyy täältä: https://evl.fi/apua-ja-tukea/ihmissuhteet/kirkon-perheneuvonta-auttaa-maksutta Ilmaisia parisuhdepalveluja tarjoaa esimerkiksi Väestöliitto: https://www.vaestoliitto.fi/parisuhteet/palvelut/ Parisuhdekeskus Katajasta voi saada apua erotilanteisiin: apuaeroon.fi/palvelu/parisuhdepalvelut/ Familialla on Duo Ero-ryhmätoimintaa kahden kulttuurin liitosta eroaville tai eronneille: www.familiary.fi/duo-ryhmat.html#ero Teksti: Rinnallasi / SR Kuva: Aleksandr Bormotin Unsplash
0 Comments
Kokemusasiantuntijoita on nykyisin mukana hyvin monenlaisissa kuvioissa. Hän voi olla esiintyjä, näkökulman tuoja, vaikuttaja tai kehittäjä palveluiden tai toimintojen kehittämisessä. Oleellista on oman kokemuksen sanoittaminen tarkoituksenmukaisesti ja tilanteeseen sopivasti.
Kansalaistoiminnan asiantuntija Emmi Helle Ensi- ja turvakotien liitosta kertoi torstaina 18.3.21 Rinnallasi-hankkeen Kysy & keskustele-tilaisuudessa kokemusasiantuntijuudesta ja heidän koulutuksestaan. Mukana oli myös itse koulutuksen käynyt ja kokemusasiantuntijana toimiva Nora kertomassa millaista kokemustoiminta on hänen näkökulmastaan ollut. MITÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA TEKEE? Kokemusasiantuntijalla on omakohtaista kokemusta esimerkiksi kuntoutujana, palvelun käyttäjänä, sairastavana tai omaisena. Kokemus voi olla vaikka eronneena vanhempana tai väkivaltaa kokeneena. Kokemusasiantuntijalla on tieto siitä, mikä on häntä itseään parhaiten auttanut ja mitkä ovat ne tekijät, jotka ovat vaikuttaneet asiasta toipumiseen tai sen kanssa elämiseen. Hän haluaa kehittää palveluja ja tuottaa ymmärrystä erilaisiin toimintaympäristöihin tai niille ihmisille, joilla ei ole vastaavaa kokemusta. Kokemusasiantuntijoita voidaan käyttää myös organisaatioiden kehittämistyössä. ”Pelkkä kokemus ei ehkä riitä siihen, että voi toimia kokemusasiantuntijana. On sekä toiminnan että ihmisen kannalta tärkeää, että osaa myös sanoittaa sen tarkoituksenmukaisesti. On oltava selvää, mitä tavoittelee ja mikä on oma motiivi kertoa kokemustaan. Oman itsen suojelemisen ja tilanteen turvaamisen kannalta tulee etukäteen miettiä mitä haluat asiasta kertoa, mitkä asiat ovat olennaisia, ja mitä et halua kertoa”, Emmi Helle tiivistää roolia. Käytännössä kokemusasiantuntijat voivat olla mukana hyvin monenlaisissa tilanteissa. Hän voi olla tilaisuuden kokemuspuhuja, joka pitää puheenvuoron tai alustuksen. Kokemusedustaja voi tuoda asiakkaan näkökulmaan työryhmiin. Kokemusneuvoja voi olla asiakkaan tukena haastavissa asiakastilanteissa. Kokemusarvioitsija toimii arviointityöryhmissä, jotka arvioivat esimerkiksi palveluja. Kokemuskehittäjiä on mukana eri kehittämis- tai suunnittelutehtävissä. ”Kaikkea ei tarvitse tehdä. Koulutuksessa puhumme siitä, mitä nämä tilanteet käytännössä tarkoittavat. Aina ei välttämättä edes kerrota omaa tarinaa vaan ollaan tuomassa näkökulmaa muulla tavoin”, Helle sanoo. VERTAISEN JA KOKEMUSASIANTUNTIJAN ERO Tilaisuudessa puhuttiin paljon siitä, mikä ero on kokemusasiantuntijalla ja vertaisella. Monissa järjestöissä – esimerkiksi Familiassa - on mukana molempia. Emmi Helle kiteyttää asian näin: Kokemusasiantuntija toimii pääosin suhteessa sellaisiin ihmisiin, joilla ei ole samaa kokemusta kuin hänellä itsellään. Aiheesta pitää silloin puhua hieman eri tavalla sekä selittää ilmiötä ja mitä omaan kokemukseen liittyy. On mietittävä, miten puhua aiheesta ihmisille, jotka eivät valmiiksi tiedä tai joilla ei ole samaa taustaa. Kokemustoiminnan tarkoitus on nimenomaan ymmärryksen ja tiedon lisääminen. Päämääränä on, että tieto tulee käyttöön laajemmille ihmisryhmille ja pääsemme laajemmin vaikuttamaan. Vertaistoiminnassa puolestaan toimitaan useimmiten suhteessa samaa kokeneisiin ihmisiin, esimerkiksi vertaisryhmässä. Toiminnan tarkoitus on tuen antaminen ja päämääränä yksilön hyvinvoinnin lisääminen. Nämä ovat erilaisia tehtäviä, joilla on erilaiset tavoitteet. Sama ihminen voi toimia toki molemmissa. ”On tärkeää, että jos pyydetään eri tilaisuuksiin tai tilanteisiin, itse selkeytät itsellesi ja tilaisuuden järjestäjä selkeyttää sen, että mikä roolisi siinä on”, Emmi Helle sanoo. Mustavalkoista jaottelu ei tietenkään ole. Esimerkiksi vertaistukiryhmässä voi toimia kokemusasiantuntijana, jos kokoontumiskerran tavoite on lisätä ymmärrystä pikemminkin kuin antaa tukea yksilöllisesti. Tilanteesta riippuen voi tukea molempia tavoitteita. KOKEMUSASIANTUNTIJAKSI KOULUTTAUTUMINEN Koulutusmalli Ensi- ja turvakotien liitossa on suunniteltu yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Koulutus on kokemustoimintaverkoston (linkki https://kokemustoimintaverkosto.fi/) suositusten mukainen. Laajuus on 45 tuntia, josta noin puolet on lähiopetusta ja loput itsenäistä työskentelyä oman tarinan parissa. Helle kertoo, että heillä on 38 koulutettua kokemusasiantuntijaa pilottikoulutuksista ja helmikuussa 2021 järjestettiin kouluttajakoulutus. Miksi koulutus on tärkeää? ”Se on prosessi, jossa oma kokemusmaailma jäsentyy ja saa sanoituksen, jotta pystyy jotenkin kertomaan asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja edistää tavoitteita, joita itse haluaa”, Helle tiivistää. Koulutuksessa keskitytään oman kokemuksen prosessointiin ja ymmärtämiseen. Tärkeä asia on oma kokemus suhteessa muiden kokemuksiin. Kuullaan muiden kokemuksia, peilataan omia niihin. Kokemusasiantuntijana ei edusta pelkästään omia kokemuksiaan vaan voi kertoa näkökulmia myös muilta kulloisessakin kontekstissa tärkeistä asioista. ”Harjoittelemme vuorovaikutustaitoja, esiintymistä, itseluottamusta, mediayhteistyötä, vaikuttamista ja eri ympäristöissä toimimista. Eniten aikaa käytetään oman kokemuksen työstämiseen. Kerrotaan se ensin pienryhmässä ja sitten lyhyemmin isommassa ryhmässä. Harjoitellaan sitä miltä tuntuu kertoa omaa tarinaa julkisesti, sillä osallistujamme eivät välttämättä ole koskaan kertoneet kellekään muulle kuin ehkä työntekijälle. Se on iso ja jännittävä juttu, ja tietenkin tosi henkilökohtaista. Olen tosi ylpeä kaikista osallistujistamme, on inspiroivaa ja rohkeaa puhua”, sanoo Helle. TARVITAANKO KOULUTUSTA, JOTTA VOI KUTSUA ITSEÄÄN KOKEMUSASIANTUNTIJAKSI? ”Tähän ei ole olemassa vastausta”, Emmi Helle naurahtaa. ” Totta kai ihmisellä on vapaus kutsua itseään miksi vaan, myös kokemusasiantuntijaksi. Eri järjestöillä on hyvin eri kannanotot. Ainakin meidän teemojen parissa toiminnassa on kokemusasiantuntijalle itselleen paljon turvallisempaa, kun on käynyt koulutuksen, miettinyt oman tarinansa, saanut tietoa ja työkaluja. Osa on sitä mieltä, että mitään koulutusta ei tarvita ja mennään kantapään kautta, ja mikäpä siinä. Yhtenäisyyttä ei Suomessa ole, mutta on toki verkostoja, jotka pyrkivät tätä yhtenäistämään.” Helle toteaa, että yhtenäistäminen lisää laatua, vie kokemusasiantijuutta eteenpäin ja tuo lisää toimintamahdollisuuksia. KOKEMUSASIANTUNTIJA NORA: TOISTEN TARINOISTA NOUSEE TOIVO Kokemusasiantuntijana toimiva Nora kertoo käyneensä ensin läpi omaa historiaansa väkivallan ja lapsikaappauksen kohteena esimerkiksi traumaterapiassa, ja vasta prosessoituaan sitä lähteneensä kokemusasiantuntijakoulutukseen Kaapatut lapset ry:n rohkaisemana. Kokemusasiantuntijana toimiminen on tuonut tunteen, että omat kärsimykset eivät ole olleet turhia, jos niiden kautta voi auttaa toisia. Nora kertoo, että koulutus on ennen kaikkea auttanut tiivistämään ja keskittymään kulloiseenkin aiheeseen. Tämä tuli esiin myös muiden osallistujien kommenteissa. Kokemusasiantuntijan oma elämäntarina voi olla pitkä ja monipolvinen. Sanottava pitää sovittaa kuhunkin tilanteeseen. ”Ihan turha mun on ruveta kertomaan katulaulamisesta, jos kuulijat haluavat puhua asunnottomuudesta”, kiteytti yksi tilaisuuteen osallistunut koulutettu kokemusasiantuntija. Nora kertoi, ettei kokemusasiantuntija todella aina ole samassa tilanteessa kuin yleisönsä: ”Puheenvuoroni voi antaa kuulijoille inspiraatiota ja työkaluja, vaikka en olisikaan heille vertainen. Heillä voi olla aivan erilaisia kokemuksia, mutta silti he voivat saada minulta jotain mitä käyttää omassa elämässä” Nora sanoo, että tärkeintä hänelle itselleen on ollut kokemus siitä, ettei ole yksin maailmassa ongelmineen vaan toiset voivat auttaa ja tukea. Jos joku muu on vaikeuksistaan selvinnyt, itsekin voin selvitä. ”Toisten tarinoista tulee toivoa.” MISTÄ TEEMOISTA SUOMESSA LÖYTYY KOKEMUSASIANTUNTIJUUTTA? Ensi- ja turvakotien liiton koulutuksissa on ollut ihmisiä, joilla on kokemusta väkivallasta, vauva-ajan haasteista tai ensikodin asiakkuudesta, päihdeongelmista, eropalveluiden asiakkuudesta ja erovertaisena toimimisesta. Asiantuntijuutta löytyy siis jo aika monista teemoista. Helle sanoo, että koulutukseen osallistujien kannalta on hyvä ja avartavaa, kun saa kuulla laajasti eri kokemuksista. Yhdistäviä tekijöitä löytyy, mutta kokemukset samasta asiasta voivat myös olla aivan erilaisia. Teksti: Sanna Rummakko / Rinnallasi Kuva: Wonderlane Unsplash Familia ry tukee ehdotettuja muutoksia ulkomaalaislakiin, joiden tavoitteena on nopeuttaa erityisasiantuntijoiden ja kasvuyrittäjien sekä heidän perheenjäsentensä maahantuloa. Samalla katsomme, että muutoksien lähtökohta on liian kapea ja riittämätön olemassaoleviin moninaisiin D-viisumitarpeisiin. Vaikka tämä on hyvä ensiaskel oleskelulupaprosessin tehostamiseksi ja maahanpääsyn nopeuttamiseksi, tulisi huomioida yhdenvertaisesti myös suomalaisten perheenjäsenten maahantulo.
Viisumiluokituksessa voidaan hyödyntää esim. Saksan mallia, jossa luokitukset palvelevat paremmin erilaisia maahantulon tarpeita sekä erilaisia kohderyhmiä, ml. suomalaisten puolisot/perheenjäsenet. Nykyinen oleskelulupaprosessi suomalaisten perheenjäsenille on kohtuuttoman pitkä ja vaikeuttaa kahden maan perheiden perhe-elämää ja urasuunnitelmia. Lausunnolla olevassa lakiluonnoksessa ei näin laajasti D-viisumia ole lähestytty, mutta laajemmat tarpeet eri kohderyhmien maahantulon nopeuttamiseksi on tiedostettava. Mahdollistavat laajennukset nopealla aikataululla on varmistettava. Yhdenvertaisuuden nimissä kansallista D-viisumia tulisi voida hakea myös suomalaisen perheenjäsenen. Vähintään tulisi pystyä esittämään aikataulu D-viisumin muille kohderyhmille, ml. suomalaisten puolisot/perheenjäsenet. Monet kahden kulttuurin perheenjäsenet ovat joutuneet pandemian vuoksi kärsimään viivytyksistä ja pakkoerossa olemisesta viimeisen vuoden aikana. Oleskelulupaprosesseihin on tullut uusia esteitä mm. edustustojen toiminnan poikkeuksien tai eri valtioiden kansallisten pandemiarajoitusten vuoksi. Laajentamalla kansallisen viisumin soveltamisalaa perhesiteen perusteella oleskelulupaa hakeviin voisimme edistää hallittua ja Suomea väestörakenteellisesti hyödyttävää maahanmuuttoa. Muuttajat pääsisivät kotoutumaan nopeammin, mikä niin ikään hyödyttäisi koko yhteiskuntaa. Familia ry Elina Helmanen toiminnanjohtaja LAPSET JA NUORET KOKEVAT RASISMIA, MUTTA MYÖS VERTAISTUKEA JA ROOLIMALLEJA ON ENTISTÄ ENEMMÄNFamilia on viime kuukausina tarttunut tarmokkaasti antirasismitoimintaan muiden muassa tekemällä kyselytutkimuksen kahden kulttuurin perheiden kokemasta rasismista ja syrjinnästä, kouluttamalla henkilökuntaansa sekä järjestämällä työpajoja kohderyhmälleen. Torstaina 11.3.2021 järjestettiin webinaari aiheesta Suomi kasvuympäristönä kahden kulttuurin lapsille ja nuorille. Asiantuntijavieraana oli tohtori Shadia Rask Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja osallistujia noin 40. Shadia Rask on ollut mukana tekemässä monia tutkimuksia ja toimii kehittämishankkeissa. Lisäksi hän esiintyy paljon mediassa, sillä aihe on ollut esillä ehkä enemmän kuin koskaan esimerkiksi siksi, että Yhdysvalloista alkunsa saanut Black Lives Matter -liikehdintä vaikuttaa Suomessakin. KEITÄ RASISMI SUOMESSA KOSKETTAA?Rasismi ja syrjintä koskettavat esimerkiksi niitä kahden kulttuurin perheitä, joissa toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ns. rodullistettu henkilö. Perheiden lapsetkin voivat olla rodullistamisen kohteena esimerkiksi ulkonäkönsä tai nimensä vuoksi. Suomeen adoptoidut lapset ja heidän vanhempansa saattavat myös olla niitä, joita asia koskettaa. Rasismia ja rodullistamista kokevat Suomessa hyvin monet eri ihmisryhmät, eivät pelkästään ihonväriltään tummemmat afrosuomalaiset vaan myös Suomen venäläiset, romanit ja saamelaiset. Vaikka elämmekin maassa, jonka on uutisoitu olevan Euroopan rasistisin ja jossa irakilaisen pitää lähettää kolme kertaa enemmän työhakemuksia päästäkseen työhaastatteluun, ja somalialaisen peräti neljä kertaa enemmän verrattuna kantasuomalaisella nimellä varustettuun ihmiseen, on silti paljon mitä voimme tehdä tilanteen parantamiseksi. Antirasismia voi edistää esimerkiksi tarkastelemalla omia ajattelutapojaan ja mahdollisia etuoikeuksiaan sekä opettelemalla käsittelemään asiaa nyt kasvavien lasten ja nuorten kanssa. Aiheiden käsittely mediassa on niin ikään todella tärkeää lapsille ja nuorille, jotta he näkevät myös itsensä näköisiä ihmisiä julkisuudessa. ”On todella tärkeää, että on samaistuttavia aikuisia, jotka puhuvat juuri niistä asioista, joita itse kokee ja elää”, Shadia Rask sanoo. RODULLISTAMINEN ON PROSESSI, TULOKSENA RASISMIARasismin taustalla on rodullistamisen ja toiseuttamisen prosesseja. Shadia Raskin määritelmän mukaan rodullistaminen on oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja, joita ihmisiin liitetään todellisten tai kuviteltujen fyysisten ominaisuuksien, esimerkiksi ihonvärin vuoksi. Toiseuttaminen on prosessi, jossa tuotetaan eroja esimerkiksi kansallisuuden, ihonvärin, sukupuolen tai yhteiskuntaluokan perusteella. Prosessit käynnistyvät usein siitä, että henkilö poikkeaa suomalaisessa yhteiskunnassa hallitsevasta valkonormatiivisuudesta eli oletuksesta, että suomalainen on tietyn näköinen ja ihonväriltään valkoinen. Tämä vaikuttaa siihen, miten tulee nähdyksi ja kohdelluksi eri tilanteissa. Ympäristö voi kohdella henkilöä erilaisena, vähemmän suomalaisena, toisenlaisena tai tietynlaisena siksi, että hänen ”toiset juurensa” on tiedetty tai oletettu. Jatkuvana kokemuksena toiseuttaminen voi aiheuttaa kokemusta huonommuudesta, joka helposti sisäistyy osaksi ihmisen omakuvaa. Päätöksenteossa tai arkipuheessa esimerkiksi käsitteitä kuin maahanmuuttaja tai maahanmuuttajataustainen saatetaan pitää neutraaleina ja tilastoihin perustuvina sanoina, mutta puheen kohteen mielestä ne eivät sitä välttämättä olekaan. Maahanmuuttajalla viitataan usein ei-valkoiseen, ei-suomalaiseen, ei-keskiluokkaiseen, mikä voi sen kohteeksi joutuvasta olla loukkaavaa ja vähempiarvoisena pitävää puhetta. MONINAISUUS VOI OLLA VAHVUUSSe, että Suomessa on runsaasti rasismia ja syrjintää, ei suoraan määritä mitä yksittäinen ihminen kokee ja millaista hänen elämänsä on. Tämä on aina erittäin yksilöllistä. Tilastomääritelmien tai väestötasoisten tietojen perusteella ei voi tietää millainen on yksilön perhetilanne tai kokemus identiteetistään. Kahden kulttuurin perheissä on paljon voimavarojakin. Erityisyys, monipuolinen kielitaito tai kansainvälisyys voi rakentua myös vahvuudeksi. Lapsen kasvuympäristö koostuu hyvin monenlaisista tekijöistä. Perheen tilanne ja asema yhteiskunnassa kokonaisuudessaan vaikuttaa lapsen elämään. Millainen on perheen toimeentulo? Millaisia etuoikeuksia ja voimavaratekijöitä perheessä on? Miten hyvin vanhemmat kykenevät tukemaan lastaan ja auttamaan siinä, että hänen moninaisuutensa muodostuukin vahvuudeksi? ROOLIMALLIEN TÄRKEYDESTÄ On tärkeää, että vanhemmat osaavat puhua ja kysyä lapsilta myös rasismin ja syrjinnän kokemuksista, tietenkin lapsentasoisesti. Kyse on siitä, miten sanoitamme lapsille, että me tiedämme ja meille voi puhua sellaisista asioista kuin nimittely tai rasismi, joita lapsi voi kohdata.
Lapset ja nuoret eivät tietenkään elä maailmassa, jossa kaikki riippuisi vain vanhemmista. Myös julkisuus ja media muokkaavat maailmankuvaa. Representaatio viittaa siihen, miten edustavasti erilaiset ihmiset näkyvät yhteiskunnassa ja näkyykö julkisuudessa samaistumisen kohteita kaikille. Tässä on Raskin mukaan menty huimasti eteenpäin verrattuna esimerkiksi parin vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. On paitsi nuoria artisteja ja mediapersoonia myös kahden kulttuurin perheissä kasvaneita aikuisia asiantuntijoita. Tärkeäksi tekijäksi Rask nostaa representaatiot, roolimallit ja valtamediassa olevat sisällöt, joissa on nykyään erilaisia päähenkilöitä. ”Vertaistukea, vertaisuutta ja sanoja omille kokemuksille on nykyisin paljon enemmän kuin ennen”, Rask katsoo. Kehitys liittyy myös työelämään. Tällä hetkellä työnantajien syrjivät asenteet vaikeuttavat monien Suomessa asuvien ihmisten työelämään osallistumista, mutta muutosta tapahtuu väestörakenteen moninaistuessa. ”Toivoa piilee esimerkiksi siinä, että yhä enemmän työnantajat tunnistavat asiakaskuntansa ja yhteiskunnan moninaisuuden, ja silloin tarvitaan erilaista osaamista ja kykyjä. Työelämässä moninainen tausta voikin olla valttikortti”, Rask sanoo. Sanna Rummakko Familia ry:n näkemyksiä Helsingin kaupungin palveluiden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nykytilasta ja edistämistarpeista
Kahden kulttuurin perheet törmäävät kaupungin palveluissa edelleen moniin ennakkoluuloihin, oletuksiin ja käytännön haasteisiin. Kaikille turvallisten, avointen ja syrjimättömien palvelujen ohella on tärkeää varmistaa, että kahden kulttuurin perheiden erityistarpeet tunnistetaan. Helsingissä on tärkeää vahvistaa toimintamalleja ottamalla huomioon monimuotoisuus, sekä tukemalla kaupunkilaisten hyvinvointia ja keinoja tuoda esiin omaa identiteettiään turvallisessa ympäristössä. Palveluiden on vastattava kahden kulttuurin perheiden ja parien tarpeisiin ihmisen koko elinkaaren ajaksi. Huomioon on otettava molemmat puolisot/vanhemmat, ei vain suomalaissyntyistä vanhempaa, ja mahdollisen kielimuurin rikkomiseksi on tehtävä aktiiviseksi kaupungissa työtä. Palvelut on järjestettävä tasavertaisesti kaikille Helsingissä asuville henkilöille, eikä kukaan saa jäädä paitsi viranomaisten järjestämistä palveluista kielitaitonsa tai muun ominaisuutensa vuoksi. Haluamme, että monikielisten helsinkiläisten olemassaolo tunnistetaan paremmin ja että heidän kielitaitoaan arvostetaan. Tavoitteena tulee olla tulevaisuus, jossa Helsingin monikieliset osaajat, tekijät ja päättäjät saavat lapsesta asti kokea olevansa voimavara. Helsingin tulevaisuus on oltava monikielinen. Erityisen tärkeää on panostaa lapsiperheiden palveluiden kehittämiseen ja järjestämiseen. Varhaiskasvatuksen ja koulun tulee tukea lasta ja hänen koko perhettään, myös sitä vanhempaa, joka ei puhu välttämättä suomea. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lapsen kaikkien äidinkielten tukemiseen ja oman äidinkielen opetuksen tilaan ja opetuksen saatavuuteen. Hyvinvoivissa, elinvoimaisissa ja yhdenvertaisessa kaupungissa tuetaan monimuotoisuutta, ja annetaan ihmisille työkalut ja edellytykset identiteetin muodostamiselle ja kehittämiselle. Erityisen tärkeää on tukea lasten ja nuorten identiteetin kehittymistä. Identiteetti on kirjava kokonaisuus, johon mahtuu useampia kieliä. Lasten hyödyntämisessä palveluissa on otettava huomioon lapsen oikeudet, yleisperiaatteina syrjinnän kielto, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus kehittymiseen sekä lapsen oikeus tulla kuulluksi ja hänen näkemystensä kunnioittaminen. Lapsen identiteetin ja persoonallisuuden kehittymiselle näiden oikeuksien toteutuminen on olennaisen tärkeää. Osallistavaa ja aktiivista ilmapiiriä pitää tukea. Kaikki kaupunkilaiset otetaan mukaan päättämään heitä koskevista asioista ja arjesta, sekä tarjotaan heille tarvittavaa tietoa. Toimenpide-ehdotuksia 1. KULTTUURI-IDENTITEETIN TUKEMINEN · Kouluissa on turvattava riittävä S2 -opetusresurssi. · Oman äidinkielen opetuksen saatavuus on turvattava. · Varhaiskasvatuksessa on huomioitava kaikki lapsen kotikielet. 2. RÄÄTÄLÖIDYT PALVELUT · Kaikki kaupungin järjestämien tai yksityiseltä puolelta ostettavien palvelujen tulee olla kulttuurisensitiivisiä. · Perusopetuksessa opetushenkilöstöltä vaaditaan kulttuurisensitiivistä työotetta. · Panostetaan kohdennettuun viestintään ja yksilölliseen palveluohjaukseen palvelujen saatavuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. · Palveluiden järjestämisessä on kuultava kahden kulttuurin arkea elävien ihmisten tarpeita ja kehitystoiveita. 3. KAHDEN KULTTUURIN PERHEET OSANA KUNTAA · Helsinki sitoutuu antirasistisiin toimintatapoihin. · Poliittisen keskustelun vihamielisyyteen puututaan, ja kunnallisessa päätöksenteossa luodaan tilaa kaikenlaisille ihmisille. · Kaupungissa on oltava edellytykset sille, että yksilöt pystyvät vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. · Kaupunki tarjoaa saavutettavaa ja hyödynnettävää tietoa asukkailleen mahdollisimman monella eri kielellä. Yleiset selontekoa koskevat kommentit
Familia ry kiittää mahdollisuudesta lausua kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista koskevaan selontekoon. Selonteko on lähtökohdiltaan hyvä ja siinä on kiitettävästi huomioitu maahan muuttaneiden heterogeenisyys ryhmänä sekä erilaisten maahan muuttaneiden erilaiset tarpeet ja tilanteet. Kahden kulttuurin perheissä maahan muuttaneella on usein suomalainen puoliso. Suomalaisen puolison olemassaolo voi olla kotoutumista tehostava resurssi, jota voisi hyödyntää enemmänkin. Suomalaisella puolisolla on yleensä yhteiskuntatietoutta, verkostoja ja suomi tai ruotsi äidinkielenä, joten hänen avustuksellaan maahan muuttanut voi harjoittaa kielitaitoaan kotona. Tämä resurssi olisi hyvä ottaa huomioon ja hyödyntää kotoutumiskoulutuksessa. Kommentit lukuihin 1-6: Tilannekuva ja keskeiset muutostekijät. Pyydämme tarvittaessa kirjaamaan vain tiiviin yleisen lausunnon luvusta ja yksityiskohtaisesti vain tärkeimmät kommentoitavat tai mahdollisesti puuttuvat asiat. Kotoutumisprosessin tehostaminen ja nopeuttaminen on tavoitteena kannatettava, vaikka maahan muuttaneiden moninaisuus ryhmänä ja yksilölliset erot tuleekin aina huomioida toimenpiteitä suunniteltaessa. Henkilön olemassa olevaa koulutusta ja työkokemusta on osattava tunnistaa ja hyödyntää paremmin kotoutumisessa ja työllistymisellä tarjoamalla täydennyskoulutusta ja kursseja. Aikaisemman koulutuksen ja työkokemuksen täydellinen sivuuttaminen ja kaiken aloittaminen kokonaan alusta vaikuttaa suoraan henkilön motivaatioon ja hyvinvointiin. Yksilöllinen arviointi vähentää keskeytyneitä opintoja. Osalla maahan muuttaneista on edellytykset omaksua suomen kieli ja kotoutua varsin hyvin jopa yhdessä vuodessa. Esimerkiksi Familian kohderyhmässä eli kahden kulttuurin perheissä monella ulkomaalaisella puolisolla on riittävä koulutuspohja ja oppimisvalmiudet nopeaan kotoutumiseen. Nopea työelämään integroituminen on yleensä tavoitteena lähes kaikilla. Tehostamistavoitteen tulisi Familian mielestä ulottua kaikkiin oleskelulupaprosseihin perusteesta riippumatta, jotta maahan muuttanut pääsee nopeasti kotouttavien toimien piiriin ja saa työnteko-oikeuden. Myös perhesideperusteisten oleskelulupaprosessien käsittelyä tulisi nopeuttaa nykyisestä, ei ainoastaan työperusteisten. Familia on toiminnassaan oleskelulupaprosessien parissa havainnut, että yleensä vähintään joitakin kuukausia kestävä luvan hakeminen ja päätöksen odottaminen ovat kahden kulttuurin perheille huomattavan stressaava ajanjakso, jolloin ulkomailta muuttaneella puolisolla ei ole työnteko-oikeutta eikä juurikaan osallisuutta yhteiskunnassa. Kotouttamisvastuun siirtämisen kunnille tulee tarkoittaa myös sitä, että kunnille turvataan resurssit huolehtia kotouttavista toimista tehokkaasti ja erilaiset maahan muuttaneiden ryhmät ja yksilöt huomioiden. Maahan muuttaneet ihmiset tulee nähdä yksilöinä eikä vain taustamaan tai kulttuurin osana. Kuten selonteossa todetaan osallisuus koostuu monesta eritekijästä. Haluamme nostaa esille erityisesti hyvinvoinnin ja yhteisöön kuulumisen. Jokaisen yksilön, perheen, lapsen ja nuoren tulee tuntea kuuluvansa ja olevansa täysimääräisesti hyväksytty sellaisena kuin on. Monikielistä ja monikulttuurista identiteettiä pitää tukea myös palvelurakenteemme kautta entistä paremmin. Selonteossa on tuotu esille etuuksien jakautuminen suhteessa suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten kesken. Tämä yhtenä nostona monesta sellaisesta asiasta, josta monesti julkisuudessa kerrotaan vain yhtä näkökulmaa tai disinformaatiota. Tämä johtaa usein negatiiviseen yhteiskunnalliseen puheeseen maahan muuttajia kohtaan. On tärkeää, että julkisuudessa tuodaan tietoa kokonaisvaltaisesti esille, hahmotetaan kokonaisuuksia, ja siten ehkäistään ennakkoluulojen rakentumista yhteiskunnassa. Kommentit lukuun 7: Maahanmuuttajien työllisyyden ja osallisuuden edistäminen Kielitaidon on todettu kehittyvän parhaiten ympäristössä, jossa kieli löytää merkityksensä. Työpaikalla työssä tapahtuva kielenoppiminen on osalle tehokkaampaa kuin kursseilla istuminen, erityisesti käytännön työtehtäviin suuntavilla. Kieliopinnot pitää viedä osaksi työpäivää työpaikoilla. Suomalaisiin työyhteisöihin tarvitaan enemmän moninaisuutta. Kokemuksia monimuotoisen työyhteisön eduista ja merkityksestä pitää jakaa laajemmin ja vaikuttaa siten työyhteisöiden ja koko yhteiskunnan asenteisiin. Työnantajan asenteisiin ja ennakkoluuloihin vaikuttaminen on erittäin keskeistä maahan muuttaneen työllistämisen mahdollistamisessa. Suomea opiskelevien maahan muuttaneiden työllistämiseen pitäisi julkisella sektorilla kannustaa, vaikka kielen oppijalla ei vielä olekaan täydellistä suomenkielentaitoa. On myös töitä, joita pystyy tekemään vähäisemmälläkin kielitaidolla ja joissa kielitaitoa voi harjaannuttaa. Kunnat voisivat tässä näyttää esimerkkiä palkkaamalla maahan muuttaneita omiin tehtäviinsä. Lisäksi pitäisi luoda kannustimia yksityisille yrityksille palkata maahan muuttaneita, joiden suomenkielentaito ei vielä ole täydellinen. Voi olla iso kynnys palkata henkilö, jolla ei sujuvaa kielitaitoa ole ja siksi työnantajille on tärkeää tarjota tarpeeksi tietoa. Monesti rekrytoinnin myötä voidaan huomata, ettei suomen kielen taidon tarvitse olla hyvä suoriutuakseen työssä hyvin. Monet Euroopan maat ovat pidempään toimineet maahanmuuttajien kotouttamisen parissa ja kehittäneet toimintamalleja, joita tulisi hyödyntää kotoutumistoiminnan suunnittelussa. Esimerkiksi Ruotsin malli on loistava esimerkki joustavasta ja yksilöön keskittyvät toiminnasta. Tällä hetkellä niillä oleskeluluvan hakijoilla, joilla oleskelulupahakemuksen perusteena on perheside Suomen kansalaiseen, ei ole työnteko-oikeutta. Ulkomaalaislaissa (UlkL § 79) heitä ei ole määritelty sellaisiksi henkilöiksi, joilla on työnteko-oikeus Suomessa ilman oleskelulupaa. Tässä he poikkeavat esimerkiksi turvapaikanhakijoista, jotka saavat päätöstä odottaessaan työskennellä joko 3 kk tai 6 kk karenssiajan jälkeen maahantulon jälkeen. Perhesideperusteista oleskelulupapäätöstä odottavat ovat kuitenkin maassa pysyväisluontoisesti. Heillä on Suomessa perheside ja pysyvä osoite, jonka perusteella he voivat hakea Digi- ja väestötietovirastosta kotikuntamerkinnän ja tämän kautta heillä on oikeus esimerkiksi terveyspalveluihin. Työnteko-oikeuden puute on perhesideperusteisen luvan odottajille ja heidän puolisoilleen iso stressitekijä, varsinkin yhdistyessään lupapäätöksen odottamisen epävarmuuteen. Familian Rinnallasi-hankkeessa (2018–21) on työskennelty tämän kohderyhmän parissa ja havaittu, että näissä perheissä koetaan huomattavia taloudellisia vaikeuksia. Perheen elättäminen on yleensä suomalaisen puolison harteilla ja yhden henkilön tuloilla varsinkin isoissa kaupungeissa se on hyvin vaikeaa. Hallituksen olisi tarpeen selvittää mahdollisuus avata työnteko-oikeus perhesideperusteisen luvan odottajille jo ennen oleskelulupapäätöksen saamista. Osalla näistä oleskelulupapäätöksen odottajista olisi mahdollisuus päästä töihin puutteellisesta suomen kielen taidosta huolimatta. Töihin pääsy edistäisi perheiden taloudellista selviämistä sekä nopeuttaisi kielen oppimista ja kotoutumisprosessia maahan muuttaneen puolison osalta. Kommentit lukuun 8: Nopeutetaan kotoutumisen käynnistymistä Kotouttamisen käynnistämisen nopeuttaminen on erittäin kannatettava asia. Kommentit lukuun 9: Parannetaan ohjauksen ja neuvonnan saatavuutta maahanmuuttajille - Kommentit lukuun 10: Luodaan kotoutumisohjelma alkuvaiheen kotoutumisen tukemiseksi Yksilöllisten lähtökohtien ja tarpeiden huomioiminen on hyvä ja keskeinen lähtökohta kotoutumisohjelmalle. Tällä hetkellä kotoutumiskoulutukseen osallistuneista vain pieni osa on saavuttanut tavoitellun kielitaitotason B1.1. Se onkin korkea vaatimustaso, mikäli lähtötaso on nolla eikä kaikilla kotoutujilla ole riittäviä opiskelutaitoja. Aihepiiriä tuntevilta kuulee usein, ettei opetus kotoutumiskoulutuksessa vastaa työelämän vaatimuksia eli yhteen sovittamista työelämään pitäisi siinä olla nykyistä enemmän. Kielitaidon lähtotasoja on muutama (2-3) ja ne määritellään testin perusteella. Työnantajat pitäisi saada enemmän mukaan kotoutumisvaiheen kielen opiskeluun. Kieli tarvitsee merkityksellisen ympäristön kehittyäkseen. Olennaista on myös, että kotoutumiskoulutuksessa opittu suomen kieli vastaisi sitä kieltä, jota arjessa ja työelämässä puhutaan. Käytännön työn yhdistäminen laajemmin osaksi kotoutumiskoulutuksen kielen opetusta olisi tarpeen, jotta kotoutujat oppivat työelämän suomea heti alusta lähtien. Familian opiskelijoilta ja osallistujiltaan keräämien tietojen mukaan juuri työelämän suomi on aihe, josta on eniten kaivattu lisäopetusta. Tällä hetkellä kotoutumiskoulutuksen osallistujilla on usein vain 2–3 viikon työharjoittelu, jonka osalta kukaan ei varmista miten paljon opiskelija pääsee käytännössä suomea puhumaan. Koulutuksessa tulisi huomioida kielen oppimisen yksilölliset tavat, jos kotoutujalla ei esimerkiksi ole hyviä opiskelutaitoja valmiina. Toisaalta jo A 2.2. -tasoisella kielitaidollakin on usein mahdollista päästä käsiksi työhön, jos löytää vastaan ottavan työnantajan. Siitä eteneminen käytännön kielikylvyn kautta on jo melko sujuvaa, mikäli kotoutujalla on riittävästi opiskelutaitoja. TE-palvelut ovat kilpailuttaneet palveluntarjoajia säännöllisesti ja taso vaihtelee. Toiminta on muuttunut bisnekseksi. Laadun varmistaminen ja selkeät laatukriteerit kielikoulutuksessa tulisi kuitenkin olla tärkein prioriteetti. Kommentit lukuun 11: Kotoutumisen edistäminen tukemaan osaajien pysyvyyttä ja osallisuutta Kannatamme esitettyjä toimenpiteitä. Kommentit lukuun 12: Vahvistetaan kumppanuuksia ja järjestöjen roolia Järjestöt ovat omalta osaltaan merkittävä kotouttaja. Järjestöt, kuten myös Familia, tekee kotouttamistyötä myös niiden parissa, jotka eivät ole kotoutumispalveluihin oikeutettuja. On tärkeä muistaa kotoutumispalveluiden ulkopuolelle jäävät ne maahanmuuttajat, jotka ovat muuttaneet maahan työpaikan saatuaan. Tällöin vastuu kotouttamisesta jää työpaikalle, henkilölle itselleen tai Familian viiteryhmässä hänen puolisolleen. Järjestöillä on rooli tässä kotoutumisen tukemisessa. Järjestötoiminnan kautta maahan muuttaneet saavat yhteiskuntatietoutta, verkostoituvat ja voivat tehdä vapaaehtoistyötä. Järjestöt voivat tarjota väylän osallisuuteen yhteiskunnassa. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa myös mahdollisuuden harjoitella suomen kieltä ja kokea osallisuutta. Neuvonta ja ohjaus ei ole pelkkää viranomaistoimintaa. Järjestöillä on merkittävä rooli maahan muuttaneiden neuvonnassa ja ohjauksessa, sillä järjestöjen kautta levitetään paljon suomalaista yhteiskuntaa koskevaa tietoa ja annetaan myös yksilöllistä neuvontaa ja palveluohjausta maahan muuttaneille. Kotoutuminen on kaksisuuntaista eli sekä vastaanottavalla yhteiskunnalla että kotoutujalla itsellään on siitä vastuu. Kansalaisjärjestöjen toiminta edistää kaksisuuntaista kotoutumista tarjoamalla tietoa ja toimintamahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa maahan muuttaneille. Kommentit lukuun 13: Hyvät väestösuhteet ja osallisuus tukemaan kotoutumista ja yhteenkuuluvuuden tunnetta Kotoutuminen on kaksisuuntainen keskinäisen muuttumisen prosessi, josta puhuttaessa pitäisi tuoda vahvemmin esiin myös yhteiskunnan ja väestön moninaistuminen. Väestön moninaisuus tuodaan selonteossa hyvin esille. Kaksisuuntaisesta kotoutumisesta pitäisi muistaa puhua enemmän puhuttaessa kotoutumisesta. Rasismin ja syrjinnän ehkäiseminen ja niihin puuttuminen ovat keskeinen tekijä hyvissä väestösuhteissa. Kuten selonteossa tuodaan esille syrjintä ja negatiiviset kokemukset vaikeuttavat kotoutumista. Siksi olisikin erityisen tärkeää, että kuntien ja valtiontasolla sitouduttaisiin antirasistisiin toimintatapoihin. Poliittisen keskustelun vihamielisyyteen on puututtava tiukemmin. Eri päätöksenteon tasoilla on luotava tilaa kaikenlaisille ihmisille ja heidän aidolle osallisuudelle. Kommentit lukuun: Kotoutumisen edistämisen suuntaviivat 2020-luvulle ja tiivistelmä askelista eteenpäin Familia kannattaa selonteossa esitettyjä toimenpide-ehdotuksia kotouttamisen tehostamiseksi valtaosin. Jos kotoutumisaikaa lyhennettään yhteen vuoteen, on pidettävä huolta siitä, että tuon ajan puitteissa erilaisista lähtökohdista tulevat henkilöt voivat onnistuneesti myös kotoutua ja palvelut ovat laadukkaita. Viranomaisten ja kolmannen sektorin välinen tiivisyhteistyö on erittäin tervetullutta. Järjestöillä on valtava osaaminen ja potentiaali osallisuuden lisäämisessä, kotoutumisen ja työllistymisen edistämisessä ja monissa muissa asioissa, kunhan rahoitus ja toimintamahdollisuudet on turvattu, eikä tulevaisuus ole liian epävarma. Huoltajien tasavertainen kohtelu varhaiskasvatuksessa, totta vai ei?Rosa-Maria Sottinen-Martinez ja Pia Åkerblom ovat tutkineet opinnäytetyössään kahden kulttuurin perheiden heikommin varhaiskasvatusyksikön kieltä osaavan huoltajan osallisuutta varhaiskasvatuksessa. Tulosten pohjalta laadittiin huonetaulu, johon kerättiin keskeisimpiä tuloksia ja toiveita huoltajilta, tukemaan henkilökunnan työtä osallisuuden mahdollistajina. Tutkimuksessa kävi ilmi, että moni vastaajista oli joutunut tukeutumaan lapsen toiseen huoltajaan voidakseen paremmin vaikuttaa lapsensa varhaiskasavatukseen. Vastaajat toivoivat henkilöstöltä enemmän yritystä yhteisen kommunikointikielen löytymiseen. Tutkimuksen tuloksetVarhaiskasvatuksen perusteiden mukaan henkilökunnan tulee mahdollistaa jokaisen tasavertainen osallisuus varhaiskasvatuksessa. Osallisuuteen kuuluu varhaiskasvatukseen vaikuttamaan pääseminen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin kautta. Tutkimuksessa huoltajat kokivat, että he eivät pääse vaikuttamaan lapsensa varhaiskasvatukseen niin hyvin ilman toista, varhaiskasvatuksen kieltä puhuvaa, huoltajaa. Huoltajat kokivat henkilökunnan vaikeasti lähestyttävänä eikä kovin aktiivisina tiedon antajina. Vastauksissa korostui huoltajien oman aktiivisuuden tärkeys tiedon kysymisessä, jotta pääsi osalliseksi. Tähän tarvitaan varhaiskasvatuksen puolelta muutosta, sillä varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa ilmaistaan selvästi vastuun osalliseksi pääsemisestä olevan henkilökunnalla. Tutkimuksessa selvisi, että huoltajat toivoivat henkilökunnalta avoimempaa asennetta myös muiden kielten kuin suomen käyttöön kommunikointikielenä. Huoltajat arvostivat henkilökunnan kannustusta suomen kielen käyttöön, mutta olisivat halunneet itse vaikuttaa siihen millä kielellä varhaiskasvatuksesta tiedon saavat. Henkilökunta koettiin ammattimaiseksi ja positiiviseksi vastaajien keskuudessa, mikä vaikutti positiivisesti osallisuuden kokemukseen. Kulttuurieroilla nähtiin olevan vaikutusta huoltajien keskinäisissä tapaamisissa enemmän kuin osallisuudessa itse varhaiskasvatukseen. Tutkimuksen tuloksista laadittiin huonetaulu kolmella kielellä, jota voidaan käyttää muun muassa varhaiskasvatushenkilöstön kouluttamiseen. Tätä voivat huoltajat myös itse viedä varhaiskasvatusyksiköihin, mikäli he kokevat sen tarpeelliseksi. Huonetaulussa on selkeästi esiteltynä huoltajien toiveita ja kokemuksia osallisuudestaan ja kohdatuksi tulemisestaan varhaiskasvatuksen piirissä. Tutkimuksen toteutusTeoreettisen viitekehyksen pohjalta laadittiin verkkopohjainen kyselylomake kahden kulttuurin perheille, joka oli auki loppuvuonna 2020. Kyselylomaketta levitettiin suoraan varhaiskasvatusyksiköihin sekä sosiaalisen median välityksellä. Tutkimukseen vastasi 37 huoltajaa, joista 30:n vastauksia käytettiin. Vastauksia analysoitiin pääasiassa sisällönanalyysiä käyttäen, sillä kyseessä oli enimmäkseen laadullinen tutkimus. Opinnäytetyö tehtiin Familia ry:lle, kahden kulttuurin perheiden järjestölle.
Rosa-Maria Sottinen-Martinez Lue raportti kokonaisuudessaan täältä (PDF)
Toteutimme Familiassa elokuussa 2020 kyselyn kahden kulttuurin perheiden ja parien kokemasta syrjinnästä ja rasismista Suomessa, joiden tuloksia olemme tällä viikolla julkaisseet sosiaalisessa mediassa. Kyselyn avulla selvitettiin kahden kulttuurien perheiden kokonaisvaltaisia kokemuksia tarkastelemalla tilanteita, asioiden käsittelemistä, rakenteellista syrjintää sekä avun ja tuen tarvetta. Halusimme kerätä tietoa rasismista ja syrjinnästä sekä vastaajien omasta näkökulmasta, heidän puolisoidensa näkökulmasta, perheiden näkökulmasta ja myös lasten näkökulmasta. Pidimme tärkeänä selvittää, miten vastaajat itse kokevat heidän perheeseensä kohdistuvan rasismin ja syrjinnän vaikutukset. Jatkamme edelleen kyselyn tuloksien tarkempaa analysointia. Käy kuitenkin lukemassa tuloksia raportistamme täältä. Kahden kulttuurin perheiden vastauksissa korostui huoli siitä, etteivät he itse, heidän kumppaninsa tai heidän lapsensa saaneet samaa kohtelua kuin muut ihmiset suomalaisessa yhteiskunnassa, vaan heitä pidettiin toisarvoisina. Epätoivoa aiheutti myös kokemus siitä, että syrjinnän tai rasismin kokemuksia tai niistä aiheutuvia haasteita epäiltiin ja kyseenalaistettiin eivätkä perheet kokeneet kenenkään puolustavan heitä tai tarjoavan heille tarpeellista tietoa tai tukea kokemuksista selviämiseen. Lapsiin kohdistunut syrjintä ja rasismi koettiin satuttavampana niin henkisesti kuin fyysisestikin, kuin vastaajiin itseensä tai heidän puolisoihinsa kohdistuneet kokemukset. Lapsiin kohdistuva rasismi ja syrjintä koettiin erityisen epäoikeudenmukaisena. Erityisesti tilanteet koettiin epäoikeudenmukaisina sen vuoksi, että lapset eivät vastaajien mukaan olleet tehneet mitään väärin tai valinneet itse omaa syntyperäänsä, jonka vuoksi heihin kohdistettiin rasismia tai syrjintää. Vastaajat kokivat myös paljon avuttomuutta ja voimattomuutta lastensa puolesta. Tunteet syntyivät siitä, että vanhemmat kokivat, että haluaisivat pystyä paremmin suojelemaan lapsiaan Huolestuttavaa monen muun asian ohella oli myös huomata, että harva vastaajista oli ilmoittanut kokemuksistaan eteenpäin viranomaisille. Syy tähän oli usein se, ettei ilmoitusten uskottu johtavan mihinkään. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota, että jotta kaikista tilanteista haluttaisiin ilmoittaa. Ilmoitusten tekemisen tärkeyttä tulisi korostaa, jotta tilastot rasismin ja syrjinnän kokemuksista vastaisivat todellisuutta ja herättäisivät näin enemmän huomiota ja keskustelua aiheen tiimoilta. Tarvitsemme yhteiskunnassa lisää avointa keskustelua niin ihmisten arkielämässä kuin erilaisissa toimintaympäristöissä. Kyselyyn vastanneista suuri osa uskoi, että ihmisten ennakkoluuloihin ja asenteisiin voi vaikuttaa, erityisesti keskustelun kautta. Rasismista ja syrjinnästä ei pitäisi puhua vain silloin, kun sitä kohdataan vaan sitä pitäisi tuoda aktiivisesti esille kaikkien toimesta. Myös niiden, jotka sitä eivät ole kokeneet. Median rooli ja valta koettiin olennaiseksi moninaisuuden ja rasismiin liittyvien ongelmien esille tuomisessa. Poliittisilta päättäjiltä toivottiin myös enemmän rasismin tuomitsemista julkisesti. Hyvä huomio muutamilta vastaajilta oli se, että tarvitsemme lisää myös niitä tarinoita, joissa kahden kulttuurin perheiden arki ja rikkaus tuodaan esille positiivisesti, onnistuneiden tarinoiden kautta. On tärkeää, että esille tuodaan moninaisuuden, erilaisia kulttuurien ja monikielisyyden rikkaus, mutta myös sitä puolta, joka yhteiskunnassamme ei toimi ja joka kaipaa muutosta. Familia on saanut oikeusministeriöltä rahaa rasismin vastaisen toimintaohjelman puitteissa kehittää työkalu, joka on suunnattu kahden kulttuurin perheille rasismiin ja syrjintään puuttumiseen. Työstämme parhaillaan opasta kahden kulttuurin perheiden kohtaaman rasismin ja syrjinnän kokemusten käsittelyyn. Oppaaseen tulee liittymään myös työpajamalli, jossa aihetta käsitellään eri menetelmiä hyödyntäen. Tämä on yksi konkreettinen asia, joka on lähtenyt liikkeelle kyselyn tuloksia tarkastellessamme. Haluamme jatkossa olla vahvemmin esillä antirasistisen työn ja toiminnan osalta ja antaa tukea myös tässä perheillemme, jotka rasismia ja syrjintää kokevat arjessaan. Tarve vertaistuelle sekä yhteiskunnalliselle keskustelulle ja vaikuttamiselle on suuri. Elina Helmanen toiminnanjohtaja Avioiduin puolisoni kanssa hänen kotimaassaan Ghanassa kolme vuotta sitten. Asuin Ghanassa kuusi ja puoli vuotta vuosina 2007-2013. Ennen avioitumistamme miesystäväni anoi viisumia Suomeen Tanskan suurlähetystöstä Accrasta kolme kertaa vuosina 2016-2017. Hän oli saanut Suomesta harjoittelupaikan päiväkodista ja koulusta, sekä apurahan harjoittelua varten.
Ensimmäisellä kerralla syy viisumin eväämiseen oli riittämättömät tuloni. Toista kertaa viisumia hakiessamme toisena kutsujana oli lisäkseni sukulaiseni, jolloin yhteen lasketut kuukausiansiomme olivat noin 10 000 €. Tällöin viisumin eväämisen perusteeksi ilmoitettiin vierailun tarkoituksen epäselvyys, vaikka liitteenä olivat mm. oppilaitoksen rehtorin ja päiväkodin johtajan todistukset harjoittelusta Suomessa. Haimme viisumia vielä kolmannen kerran, jolloin kielteisen viisumipäätöksen syyksi ilmoitettiin epäilys, että mieheni jäisi maahan. Tämä ei ollut suunnitelmissamme, vaan apurahan myöntämiseenkin sisältyi edellytys palata kotimaahan ja koululle, jossa mieheni toimi tuolloin rehtorina, kouluttamaan henkilökuntaa Suomesta saatujen oppien pohjalta. Solmittuamme avioliiton vihkitodistuksemme laillistettiin Ghanan oikeuslaitoksessa ja ulkoministeriössä. Tämän jälkeen vihkitodistus tuli lähettää Nigeriaan Suomen verifiointikeskukseen. Ensimmäisen kokeilemamme kuriiripalvelun kautta vihkitodistuksen lähetys kaatui teknisiin ongelmiin. Parin kuukauden päästä mieheni haki todistuksemme takaisin, ja postitti sen eri kuriiripalvelun kautta onnistuneesti Abujaan. Verifiointikeskuksen sivuilla ilmoitettiin tuolloin käsittelyajaksi noin 25 arkipäivää. Prosessi viivästyi, ja tiedustelimme toistuvasti sen etenemistä, ja kysyimme mahdollista ongelmaa. Meille vastattiin ainoastaan, että prosessi on käynnissä, kunnes 90 päivän jälkeen saimme tiedon, että verifiointi oli keskeytetty. Ghanan viranomaiset eivät olleet toimineet verifioinnissa Suomen ulkoministeriön asettamassa 90 päivän määräajassa. Tällaisestä määräajasta emme etukäteen tienneet. Suomen ulkoministeriöstä minulle kerrottiin, että määräaika on asetettu asiakkaan turvaksi. Viranomaisten ohjeistuksista huolimatta avioliittoamme ei oikaisuvaatimuksen jälkeenkään rekisteröity Suomeen. Suomen ulkoministeriö kirjoitti asiaan liittyvän lausunnon, mutta Digi- ja väestötietoviraston virkailija totesi, että kyseisen lausunnon perusteella he eivät voi rekisteröidä avioliittoamme. Tämän jälkeen olen saanut oikeusaputoimiston kautta julkisen oikeusavustajan. Prosessimme on edelleen vireillä hallinto-oikeudessa. Digi- ja väestötietoviraston virkailija sanoi, että jos Maahanmuuttovirasto katsoo selvitetyksi, että olemme naimisissa, vihkitodistuksemme voidaan rekisteröidä. Kysyin asiaa Maahanmuuttovirastosta, mutta he ohjeistivat minua, yhdeksän kuukautta oleskelulupaprosessin vireille panon jälkeen, että verifiointiin tulisi ryhtyä uudelleen, eli vihkitodistuksemme tulisi lähettää uudelleen Nigeriaan. Tämän ohjeistuksen saadessani avioliittomme solmimisesta oli kulunut lähes kolme vuotta, ja verifiointikeskus oli suljettuna koronan vuoksi. Vihkitodistuksemme oli jo kulkenut Accrasta Abujaan, Abujasta Turkuun, Turusta Kööpenhaminaan ja takaisin. Maahanmuuuttovirasto totesi myös, että mikäli Digi- ja väestötietovirasto rekisteröi avioliittomme uusien selvitysten pohjalta, joita ovat todistajanlausunnot ja Tanskasta Ghanan suurlähetystöstä saamani autentisointitodistus, he voivat tehdä tapauskohtaisen päätöksen mieheni oleskelulupaan liittyen. Lähtökohtaisesti he kuitenkin edellyttävät vihkitodistuksemme verifiointia. Suomen ulkoministeriöstä todettiin, että he tekevät viranomaisyhteistyötä ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi. Olen tiedustellut Suomen ulkoministeriöstä, voisiko mieheni tulla käymään luonani Suomessa viisumilla. Minulle kerrottiin, että "mikäli tarkoitus on muuttaa Suomeen, viisumia ei valitettavasti voi myöntää, koska Schengen viisumisäännöstöissä määritelty paluuehto ei täyty. " Miehelläni ei ole tarvittavaa varallisuutta, jotta hänen uskottaisiin viisumiajan umpeuduttua palaavan Ghanaan. Digi- ja väestötietovirastosta kerrottiin minulle, että yhtenä mahdollisuutena olisi mennä uudelleen naimisiin esimerkiksi jossakin Pohjois-Afrikan maassa, joissa vihkitodistuksen verifioinnissa ei ole ilmennyt ongelmia, tai mieheni voisi tulla Suomeen ja menisimme täällä uudestaan naimisiin. Toinen virkailija totesi, että he eivät voi ohjeistaa näin, koska ei olisi varmaa, voisimmeko mieheni kanssa mennä uudelleen naimisiin Suomessa. Mieheni saattaisi olla esteellinen, koska hän on jo kanssani naimisissa kotimaassaan. Lopullinen ohjeistus oli siis ryhtyä verifiointiin uudelleen, kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta avioliittomme solmimisen jälkeen. Prosessin aikana mieheni on käynyt kahdesti Nigeriassa. Ensimmäisellä kerralla hän tuli rikollisten johdattamana ohjatuksi paikkaan, jota hän luuli Suomen suurlähetystöksi, mutta joka olikin vain sellaiseksi lavastettu. Pari kuukautta tapahtuneen jälkeen hän soitti Suomen suurlähetystöön Abujaan tiedustellakseen asiansa etenemistä. Puhelimeen vastannut virkailija kielsi miestäni soittamasta suurlähetystöön, ja vakuutti kaiken olevan kunnossa. Virkailija sanoi, että minuun tultaisiin aikanaan olemaan yhteydessä Maahanmuuttovirastosta. Virkailija ei tarkastanut, että miehelläni ei ollut mitään hakemusta vireillä, eikä hän ollut koskaan käynytkään suurlähetystössä. Puhelu oli kirjattu Suomen suurlähetystön arkistoon. Tämän takia odotimme seitsemän kuukautta turhaan. Prosessin viivästymisen vuoksi olemme joutuneet asumaan erillään kolme vuotta. Toisen Nigeriassa käynnin seurauksena mieheni menetti työpaikkansa opettajana. Työnantajan mukaan tunnistautumis- ja oleskelulupaprosessin vireyttäminen olisi pitänyt hoitaa koulun loma-aikana. Tuolloin tosin Suomen suurlähetystö olisi ollut suljettuna. Ainut vaihtoehto miehelleni oli mennä edustustoon sen osoittamana ajankohtana varsinkin, kun avioitumisestamme oli tuolloin jo kulunut kaksi vuotta. Tunnistautumista ja oleskelulupahakemuksen vireyttämistä ei ole mahdollista hoitaa Tanskan suurlähetystössä Accrassa. Ennen avioitumistamme Suomeen viisumia hakiessaan mieheni pyrki opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Hänet kutsuttiin pääsykokeisiin, mutta hänen ei ollut niihin mahdollista osallistua, koska hän ei saanut Suomeen viisumia. Hänen unelmansa on valmistua Suomessa sairaanhoitajaksi englanninkielisestä koulutusohjelmasta, ja hoitaa vanhuksia. Ennen avioliiton solmimista emme voineet aavistaa, millaisia haasteita vastaamme tulisi ennen kuin mieheni pääsee luokseni Suomeen. Olen luottanut Suomeen demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen edelläkävijänä. Minulla on oikeus valita puolisoni ja elää hänen kanssaan. Kokemukseni on osoittanut, että käytännössä oikeuteni Suomen kansalaisena viettää perhe-elämää puolisoni kanssa ei toteudu kaltaisessamme tilanteessa ilman vuosien odottamista ja työtä asian eteen. Olen käyttänyt tuhansia ja taas tuhansia euroja hakemuksiin ja vaadittaviin dokumentteihin sekä kuriiriposteihin avioliittomme rekisteröinnin ja mieheni oleskeluluvan saamisen edesauttamiseksi, sekä mieheni matkoihin Nigeriaan ja lomamatkoihini (sisältäen viisumit ja rokotukset) mieheni luokse. Suuri osa vapaa-ajastani on vuosien ajan kulunut kirjallisiin töihin prosessin eteenpäin saattamiseksi mm. viranomaisyhteydenottoihin. Olemme molemmat tavallisia, työtä tekeviä kansalaisia. Meillä ei ole rikostaustaa. Mieheni on yli neljän vuoden ajan odottanut ja pyrkinyt päästä luokseni Suomeen. Edelleen emme tiedä, kuinka kauan prosessissa kestää. Onko kyse kuukausista vai vuosista? Reitti Ghanasta Suomeen on mieheni kohdalla ollut suljettu. Hanna Boateng diakoni, sosionomi, lastenohjaaja, lähihoitaja Armon päiväkoti ja koulu/House of Grace School for Deaf perustaja ja omistaja Ulkoministeriön toimittava – kahden kulttuurin pareilla ja perheillä on oikeus nähdä rakkaitaan16/11/2020 Viime viikkojen aikana mediassa on ollut esillä kahden kulttuurin pariskunnat ja perheet, jotka edelleen odottavat mahdollisuutta nähdä toisiaan. Heidän tahdonvastainen odotuksensa on kestänyt jo kahdeksan kuukautta. Suomi ei ole edelleenkään avannut viisumipalvelujaan kolmansista maista tuleville henkilöille, mikä on tehnyt perheiden tilanteesta kestämättömän. Ulkoministeriö on perustellut kansalaispalvelujen kiinnipitämistä terveysturvallisuudella.
Elokuun alussa hallitus päätti, että avio-, avo- ja seurustelukumppanien tapaaminen nähdään perhesyisenä matkustamisena ja siten välttämättömänä matkustamisena, jolloin matkustusrajoituksista voi poiketa. Se oli edistysaskel, mutta helpotti vain niiden perheiden tilannetta, joiden puoliso ei tarvitse Suomeen tullakseen viisumia tai oleskelulupaa. Suomi ei voi arvottaa perheiden oikeutta nähdä toisiaan sillä, mistä maasta kumppani on kotoisin. Rakkaus ei katso valtioiden rajoja. Kaikille perheille on taattava yhdenvertainen mahdollisuus tavata toisiaan pandemiasta huolimatta. Euroopan komissiokin on vedonnut ja rohkaissut Euroopan maita, että perhesyinen matkustaminen on mahdollistettava myös seurustelusuhteen perusteella EU:n kansalaisten puolisoille. He, jotka odottavat puolisoidensa näkemistä, ovat olleet useasti yhteydessä suurlähetystöihin, viranomaisiin, ministereihin, kansanedustajiin ja ulkoministeriöön, mutta vastaus on ollut aina sama viisumipalveluja ei voida järjestää ja että heidän tulee vain odottaa pandemian ohimenoa. Kuka meistä olisi valmis odottamaan sitä, että näkisi rakkaitaan vasta, kun tämä pandemia, jonka lopusta kukaan ei tiedä, on ohi? Se olisi epäinhimillistä. Heille, jotka odottavat näkevänsä perhettään, rakkaitaan, ei vain voi antaa yleisiä vastauksia viranomaisten ja päättäjien toimesta. Viranomaisten vastuulla on löytää tapa, jolla poikkeuksellisessa tilanteessa lakisääteisiä kansalaispalvelutoimintoja voidaan toteuttaa. Muut Euroopan maat ovat tässä onnistuneet, miksei Suomi? Maailmanlaajuisen Love is not Tourism liikkeen Suomen Facebook-ryhmä kasvaa koko ajan ja antaa arvokasta tietoa ja tukea sekä ovat muiden ohella yrittäneet vaikuttaa tilanteen ratkaisemiseksi. Ihmisiltä löytyy halua ja tahtoa ratkaista asia terveysturvalliset näkökulmat huomioiden, jos vain rakkaan näkeminen tehtäisiin viranomaisten toimesta mahdolliseksi. Ulkoministeriö voisi palauttaa edustussopimusten mukaisen viisumiyhteistyön, jonka puitteissa Suomea voi edustaa toinen EU-maa. Terveysturvallista viisumikäsittelyä edistäisi myös ulkoisen palveluntarjoajan VFS:n laajempi käyttö, erityisesti VFS:n sisäisen kuljetuksen käyttö, jonka avulla viisumihakemuksia olisi mahdollista vastaanottaa maasta riippumatta turvallisesti VFS:n toimipisteessä, joka voi ne edelleen lähettää VFS:n sisäisen kuljetuksen kautta relevanttiin Suomen suurlähetystöön. Suomi voisi myös mahdollistaa sen, että viisumin voisi hakea jostakin muusta Suomen edustustosta, jos lähtömaassa viisumin anominen on mahdotonta. Kaikkia näitä esimerkkikeinoja käyttävät jo muut Euroopan maat. Tällä viikolla tuomme esille näiden perheiden ja pariskuntien tarinoita, jotka ovat pandemian vuoksi erotettuja. Suomen viranomaisten ja poliittisten päättäjien on nyt aika löytää ratkaisut näille perheille ja mahdollistaa se, mitä muutkin maat jo mahdollistavat. Terveysturvalliset ratkaisut ovat kyllä olemassa, jos niitä oikeasti halutaan löytää. If there’s a will there’s a way! #LoveIsNotTourism Elina Helmanen toiminnanjohtaja, Familia ry |
kirjastoKirjasto-sivuilta löydät artikkeleita, juttuja, vinkkejä ja oppaita sekä tutkimustietoa kahden kulttuurin perheitä lähellä olevista aiheista
kategoriat
All
|