Onko kielikorit sinulle tuttuja? Kielikori on mikä tahansa kori tai laatikko, johon kerätään esineitä tietyn teeman mukaan. Kielikoria voidaan käyttää lapsen sanavaraston laajentamiseen ja sanojen oppimisen tueksi. Kielikoria voi käyttää millä tahansa kielellä ja eri ikäisten lasten kanssa taitotasosta riippumatta.
0 Comments
Suomessa asuu yli 90 000 kahden kulttuurin perhettä, jossa monessa kodissa kaksi- tai kolmikielisyys on lahja, jota huoltajat eivät aina välttämättä osaa siirtää lapselle ja keskustelu siitä mitä kieliä lapselle tullaan puhumaan voi joskus olla yllättävänkin vaikea. Lapsi on kuitenkin syntynyt oppimaan ja hakee jatkuvasti uusia haasteita ja tämä on syytä pitää mielessä. Perheessämme puhutaan kolmea kieltä; suomea, arabiaa ja somalia, joista heikoin on somalin kieli. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut, vaan isänä astuin muutamaan sudenkuoppaan nyt jo kuusivuotiaan esikoisemme kohdalla. Kun lapsemme syntyi, oli minun luontevaa puhua hänelle ainoastaan somalia ja edistys oli loistavaa. Kaikki kuitenkin muuttui siinä vaiheessa, kun hän oli käynyt päiväkotia vuoden. Päiväkodissa suomen kielestä alkoi tulla vahvempi osa lapseni kielellistä identiteettiä ja siinä vaiheessa, kun huomasin, että hän sanoi tiettyjä suomenkielisiä sanoja väärin aloin itsekin puhumaan hänelle suomea ikään kuin korjatakseni kielioppia. Kaikki alkoi pienistä sanamuotojen korjauksista, mutta hiljalleen sanat muuttuivat lauseiksi ja lauseet puhetavaksi ja ennen kuin huomasinkaan olin jättänyt somalin kielen täysin taka-alalle. Usein kuulee sanottavan, että äidinkieli eli se kieli, jonka ensimmäisenä olet oppinut, on nimenomaan se sydämen ja tunteiden kieli. Näin varmasti usein onkin, sillä ensikieli on myös se kieli, jolla olet tutustunut maailmaan ja tunteisiin. Olen kuitenkin jo pitkään pohdiskellut, eikö tunnekieliä voi olla enempää kuin yksi, sillä mielestäni aikuisiällä oppimani espanja on minulle henkilökohtaisesti ollut nimenomaan suurten tunteiden; niin ilojen ja rakkauksien, kuin surujen ja pettymystenkin kieli. Onko sydämemme yksikielinen? Aloin opiskella espanjaa, jotta ymmärtäisin, mistä salsakappaleissa lauletaan hurahdettuani päätä pahkaa kuubalaisen salsatanssin lumoihin 15 vuotta sitten. Olen tanssinut koko elämäni ja innostunut monista lajeista, mutta salsa vei minut mukanaan totaalisesti, kirjaimellisesti, ja elämäni suunta muuttui tuon tanssin tiimoilta täysin. Reilussa vuodessa suoritin Helsingin yliopiston Kielikeskuksen kaikki espanjan kurssit ja intohimo kuubalaiseen tanssiin ja musiikkiin vei minut luonnollisesti pian myös fyysisesti tuolle Karibian soivalle saarelle. Halusin omin aistein kokea, nähdä, kuulla ja tuntea mistä nuo vastustamattomat rytmit ja sulava liikekieli tulevat. Ja heti ensi visiitistä rakastuin myös Havannaan. Vuotta myöhemmin, ollessani Havannassa tekemässä kenttätyötä antropologian graduani varten, rakastuin myös havannalaiseen mieheen, poikani isään. Hän muutti Suomeen, espanjasta tuli kotikielemme ja pojastamme kaksikielinen. En enää vain tykkää vaan rakastan, asiat eivät ole vain ihan kivoja vaan mahtavia, upeita ja hienoja. Latinalaiskulttuuri on tuonut elämääni enemmän kirkkaita värejä ja isompia pensseleitä: antanut ikään kuin luvan tuntea isommin. It is evident that the number of couples and families in the world whose partners are from different countries has increased due to multiple factors. It is therefore important to ask how daily life is lived when different worldviews, cultures, languages, and religions are shared.
It is apparent that intercultural families are a natural flow in the process of the world becoming a global village and it is a good way to become interested in and understand other countries, societies and cultures. In this context I would like to take a look at intercultural families in Finland where I am a resident. Before trying to develop a response, we should review some figures and evidence. For the past month and a half, since I began my internship at Familia, I have been working as a part of the BElingual team which aims to support families with under school-aged, multilingual children. There are over 70,000 intercultural couples and families in Finland, with half of them including intercultural children. Because of this, a project like BElingual certainly has a place within the contemporary Finnish society.
Puolisoni suomenkielentaito on saanut usein kehuja. Moni kysyy missä ja miten hän on oppinut suomea niin hyvin. Mieheni muistaa useimmiten kiitellä Suomen ammattitaitoisia opettajia ja laadukasta kotoutumiskoulutusta. Itse muistan kehuskella omaa työpanostani kotiopettajattarena. Suomenkielen oppiminen oli ensimmäisinä yhteisinä vuosinamme todella korkealla prioriteettilistalla meillä molemmilla. Suomessa harva pystyy elämään ja työskentelemään täysin ilman suomenkieltä – ainakin työnsaantimahdollisuudet ovat huimasti rajatummat. Mieheni ilmoittautui kotoutumiskoulutukseen heti kun muutti Suomeen keväällä 2012. Silloisessa kotikaupungissamme Kuopiossa koulutukseen oli jonoa, joten hän pääsi sinne vasta tammikuussa 2013. Onneksi monikulttuurisuuskeskuksessa järjestettiin avoimia suomenkielen kursseja läpi kesän ja syksyllä mieheni pääsi siellä järjestettävään Tervetuloa Suomeen! –kurssille. Näiden ulkopuolisten opettajien lisäksi otin omaksi kunniatehtäväkseni edistää mieheni kielenoppimista sen verran kuin parisuhteemme kesti. Tässäpä siis muutama kotikonsti kielenoppimiseen, joista oli meillä hyötyä: 1. Oma asenne kohdalleen Sano puolisollesi ääneen (suomeksi) se itsestäänselvyys, että ”minä autan sinua”. Uuden kielen omaksuminen aikuisena ei välttämättä ole mikään pikkujuttu, mutta sinun aktiivisella avulla on iso positiivinen merkitys. Muista kuitenkin, että oppiminen vie aikaa. Ajattele, että viisi työntäyteistä vuotta tuottavat niin hyviä tuloksia, että niistä voi nauttia seuraavat 50 vuotta. Puoliso oppii asioimaan itsenäisesti kaupassa, pankissa, postissa, työkkärissä ja talonmiehen kanssa. Jos et viitsi auttaa puolisoa oppimisessa ja hoidat kaikki asiat hänen puolestaan, joudut ”kärsimään” puolisosi huonosta kielitaidosta lopun ikäsi. Ei ole reilua ketään kohtaan, että sinä olet vastuussa kaikesta ja puolisosi täysin riippuvainen sinusta. 2. Puhu itse suomea! Mitä enemmän puhut, sen parempi. Puhu (ainakin aluksi) sellaista kieltä, minkä äidinkielenopettajasi hyväksyisi ainekirjoituksissa. Totuushan on, että Suomessa kaikki riippuu lähinnä koetuloksista. ”Mä” ja "mie" eivät kelpaa vastaukseksi YKI-testiin, kun kysytään sanaa ”minä”. Sanoja toistelemalla ja niihin tunnetta lataamalla, ne jäävät muistiin paremmin. Veikkaan, että moni oppii ensimmäisenä kirosanat juuri sen vuoksi, että niitä sanoessa on tunnetta pelissä. Konkretisoi kysymyksiäsi: näytä vesikannua ja maitopurkkia samalla kun kysyt: ”Haluatko juoda vettä vai maitoa?”. Korjaa puolison puhetta niin paljon kun parisuhteenne kestää. Kaikesta ei tarvitse aina huomauttaa, koska jatkuva korjaaminen syö motivaatiota edes yrittää. Jos asia tulee ymmärretyksi, toisinaan voi vain antaa olla. Jos puolisosi kuitenkin käyttää toistuvasti sanaa ”sankarit”, kun hän tarkoittaa ”kalsarit”, on hyvä selventää sanojen ero. 3. Lastenohjelmat ja musiikki Vanhat kunnon Muumilaakson tarinat toimivat mitä mainioimpina suomenkielen opetusvideoina. Selkeää, kohteliasta kirjakieltä – täydellistä! Disneyn elokuvat suomeksi dubattuna ovat myös arvokasta oppimateriaalia. Niin ”ihania” kun lastenlaulurenkutukset ovatkin, niiden avulla mikä tahansa sana jää mieleen. Klassikkoja ovat Jumppalaulu (kehonosat), Viisi pientä ankkaa ja Yksi pieni elefantti (numerot) sekä Kenellä on päällä (värit ja verbit). 4. Lastenkirjat ja lehdet Kirjastojen lastenkirjaosastot ovat täynnä eritasoisia kirjoja eri oppimisen vaiheisiin. Alkuun voi lainata kuvasanakirjoja, sitten siirtyä lyhyisiin satuihin ja lopulta 1-2 – luokkalaisille tarkoitetulle ”helppolukuiset”-osastolle. Lapsille tarkoitetut ristikkolehdet ovat myös erittäin hyviä harjoitusvihkosia, kun sanavarasto on ehtinyt karttua enemmän. Lehtitelineen anti kannattaa myös käydä tarkistamassa niin kirjastossa kun kaupassakin. Hyödynnä mielenkiinnonkohteita. Itse ostin puolisolleni suomenkielisen kirjan, joka kertoi Bob Marleysta. Ihmeesti löytyi lukuintoa! 5. Listat ja etiketit Kauppalista kannattaa tehdä suomeksi ja jo kotona opetellaan kysymään ”Missä on…?”. Jos ei ole aivan hurja nälkä, ravintolassa voi pyytää ruokalistan suomeksi. Yhdessä sitä tutkiessa oppii nopeasti ruokasanastoa. Navigaattoriin kannattaa laittaa suomenkielinen ääni neuvomaan reittejä. Perinteinen seinäkalenteri näkyvälle paikalle kotiin: kuukausien ja viikonpäivien nimet jäävät huomattavasti paremmin mieleen kun niitä tuijottaa joka aterialla keittiön seinältä. Oppimisen paikkoja löytyy mistä vain, kun osaa etsiä. Itse opin ensimmäiset indonesiankieliset sanat tutkiessani keksipaketin kylkeä: ”gula” (sokeri) ja ”garam” (suola). Tärkeintä on ehkä kuitenkin kannustava ja luottavainen ilmapiiri. Kärsivällisyyttä ja huumoria ei saa unohtaa – meillä puetaan edelleen talvisin sankarit jalkaan.
Anna Setiansyah My son was born in Tampere almost 40 years ago. At the time, we used English with my Finnish ex wife as an unavoidable lingua franca. But from the very first day at home, we both decided to systematically speak our own native languages when talking to the baby. This meant that I started using exclusively Spanish in all my interactions with the boy. It was not always easy to keep up. The Finnish environment (mother, neighbourhood, day-care, shops, TV, etc.) was pervasively ubiquitous and the child grew understandably more familiar with that language. Meanwhile — as my own language skills slowly improved — it became often tempting to just give up and give in. I stubbornly resisted and, with time, my son and I both started gradually to resort with reasonable effectiveness to Spanish in our bilateral relations. I did not quite realize it then, but an anecdote can perhaps illustrate a collateral and unintended phenomenon that emerged: when he was about four years old, we went by car on a family vacation all the way to Spain. We drove into that country coming from France quite early one morning and soon stopped at a road-side cafeteria in order to have breakfast. My son had been sleeping when we arrived. But he rapidly woke-up and, like children often do, started to explore the place, independently walking among the tables (which were more or less full with customers) while we studied the menu options. Only a few moments later, he came rushing back to us and, wide eyed and obviously bewildered, told me: “dad, everyone here speaks like you...” It dawned on me then that he had grown actually convinced that Spanish was a sort of “secret language”, to be utilized only between us two. The sudden discovery that there were other people (indeed, other world) who also communicated like that, must have been quite a shock. Subsequently, he continued to improve steadily with his Spanish over the years, eventually adding also other languages, apparently with enviable ease. Today, he manages well in five languages, and this has been rather useful in his international professional career. In fact, the positive empirical experience gained with him as a child, was applied successfully by us subsequently with his younger sister. She now speaks fluently several languages as well and has also found it equally advantageous from the professional and social point of view.
In conclusion, I strongly suggest that parents with mother tongues different to Finnish should make deliberate efforts to preserve them, when communicating with their children. Of course, this has to be made systematically, stubbornly, and with lots of patience. I assure you, results can be highly rewarding indeed for all involved. Luis Herrera On 21st of February countries around the world celebrate the mother language or the mother tongue. Here at Familia we celebrate it with mix of mother tongues. This multilingual staff working under one roof have brought to our beloved organisation even a greater value. For years I was confused how to define mother tongue. I spoke only Finnish until I was 6 years old, after that I moved away from Finland and spoke Arabic and English until I was 22 years old, when I moved back to Finland. I was asked to put down on an official paper my mother tongue, I had by then 3.
People of minority languages in Finland also suffer, they don't find enough support for their mother tongues. Having another language beside the Finnish language will not make the person any less knowledgeable in Finnish. My 6-year-old son lives in a multilingual surrounding, I speak to him in Arabic, his father speaks to him in Persian, his sister speaks to him in English and his grandmother, aunt and other family members speak to him in Finnish. Also he has been in a Finnish day-care since the age of 3. So this made him English/Finnish speaker. I find those two languages are totally equal in strength in his mind. I came to apply for his first year at school to find out that after over 20 years Finnish authorities still don't allow more than one mother tongue. When will this change? So in what language do you feel? Can you dig inside and find out? I personally feel in both Arabic and English and so my mother tongues are English and Arabic! And I should have the right to be registered as bilingual mother tongue!
Katja Manninen-Abbouchi on Olarin seurakunnan yhteisötyöntekijä ja kahden kulttuurin perheen äiti. Vuonna 2015, kun Katja sai poikansa, hän päätti osallistua Familian Duo Äiti & Vauva ryhmään. Tämän jälkeen Katja päätti lähteä vapaaehtoiseksi Duo Olohuone toiminnan ohjaajaksi Helsingissä.
“Lähdin mukaan Familiaan, koska minulla itselläni on monikulttuurinen perhe”, kertoo Katja. Katjan kahden kulttuurin perheeseen kuuluu kaksi lasta aiemmasta avioliitosta sekä libanonilainen mies, jonka kanssaan hänellä on yksi lapsi. “Tutustuttuani [Familian] Facebookiin ja nettisivuihin sekä Familian jakamiin kahden kulttuurin perheiden tarinoihin, minulle tuli sellainen tunne, että halusin olla osana Familian perhettä.” Duo Äiti & Vauva ryhmä on kahden kulttuurin äideille tarkoitettu vertaisryhmä, jossa tavataan seitsemän viikon ajan ja käsitellään eri teemoja. Duo Olohuone toiminta on taas kaikille kahden kulttuurin arkea eläville avointa perhekahvilatoimintaa. Toiminnasta Katjalla on hyviä muistoja. “Poikani tykkäsi kovasti, että pääsi tutustumaan muihin kaltaisiinsa lapsiin”, Katja muistelee. Vapaaehtoisuus merkitsee Katjalle uusia ystäviä ja vertaistukea. “Vapaaehtoistyön avulla saa tutustua uusiin ihmisiin”, Katja kertoo. “Vaikkakin en itse ajattele, että hakisin mitään vertaistukea mutta siitä saa kuitenkin vertaistukea. Siinä on monia hyviä puolia.” Katja haluaa myös toimia esikuvana omille lapsilleen: “Toivon, että he joku päivä myös tekisivät vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöllä annetaan paljon hyvää niin toisille kuin itsellekin.” Mitä vapaaehtoisuus Familiassa antoi Katjalle? “Vapaaehtoistyöstä minulle jäi matala kynnys pyytää apua, kun sitä tarvitsen. Minulle jäi myös ystäviä siitä ajasta”, Katja jakaa, “Nykyään aina kun tutustun uusiin monikulttuurisiin perheisiin, jotka tulee Suomeen niin aina kysyn: Oletko kuullut Familiasta?” Camilla Bergman Tällä viikolla Duo Blogiin on kerätty Familian vapaaehtoisten tarinoita. Olemme tällä hetkellä etsimässä uusia vapaaehtoisia vetämään Duo Olohuonetta Espooseen, Turkuun, Tampereelle sekä valtakunnallisesti. Jos olet kiinnostunut vapaaehtoisuudesta Familiassa, täytä vapaaehtoisten hakemus tai ota yhteyttä vapaaehtoistoiminnan koordinaattoriin, Camilla Bergmaniin sähköpostilla camilla.bergman(at)familiary.fi. When Valéria Pinto moved to Finland with her Finnish partner two years ago, she was looking for opportunities to integrate and network. Originally from Brazil, Valéria has experience in both working as a media coordinator and teaching English. It was during this time that Valéria met Familia by chance during an event with another organisation that at the time had a partnership with Familia. “I won’t say it was my dream to volunteer when I moved to Finland, but it was something to fulfill the need of doing something and being useful, of meeting people and understanding things a bit better.” “I wanted to find a way to get more connected to the Finnish mindset and lifestyle, but also to become more employable”, she shares. “I met someone from Familia who was giving me tips regarding my CV and she suggested volunteer work. Her professionalism, her energy made an impression on me.”
This autumn Valéria led workshops about Brazilian music for learners of Portuguese to become more familiar with important cultural moments in Brazilian history. The workshops included exercises and discussion to contextualise these cultural moments through songs of the era. The Portuguese club was part of Familia's language club activities. For Valéria, the best thing about volunteering at Familia was the freedom to develop her own activities. “Familia gave me great freedom to develop my idea […] and was very open to my proposition.” “What’s the point with my volunteer experiences? Exchange: exchange of experiences and exchange of stories.” says Valéria, “I have lived in 6 countries and I really enjoy knowing different things, meeting different people, listening to their stories and telling my own stories.” Volunteering in Familia was also a way to challenge some assumptions about Finland. “After my experience with Familia, I felt that [Finland] is a friendly environment and I just have to go a step further to integrate. […] I learned that Finns are very open, welcoming and curious about things.” she says, “It’s about sisu!” Camilla Bergman This week we are celebrating our volunteers by sharing their stories in the Duo Blog. We are currently looking for new volunteers to run multicultural and multilingual activities. If you are interested in leading activities in your language please fill in the volunteer application on our website or contact Familia’s volunteer coordinator, Camilla Bergman be email at camilla.bergman(at)familiary.fi. |
blogi - blogAjatuksia ja kokemuksia elämästä kahden kulttuurin keskellä.
Reflections and experiences from the life of intercultural families. kategoriat
All
osallistuToivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi osallistumaan blogiyhteisöömme: lue, kommentoi ja kirjoita!
Kirjoittajina voivat toimia kaikki kahden kulttuurin arkea elävät ja aiheesta kiinnostuneet. Kynnystä kirjoittamiselle ei tule nostaa liian korkealle ja kirjoittaa voi joko omalla nimellä tai nimimerkillä. Blogissa esitetyt näkökannat ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Familian kantaa. Kahden kulttuurin arki on itsessään kiinnostavaa ja siitä kirjoittaminen voi avata myös itselle uusia näkökulmia! Blogikirjoituksia voi tarjota sähköpostitse (info@ familiary.fi) tai yhteydenottolomakkeen kautta. Lopullisen valinnan julkaistavista jutuista tekee Familian henkilökunta. Tervetuloa mukaan! participate!We warmly welcome you to participate in our blog community: read, comment, and write!
Anyone who lives and works in the world of intercultural families and is interested in the topic is welcome to contribute. The threshold for writing should not be too high, and you can write either under your own name or under a pseudonym. Keep in mind that the views and opinions expressed in the blog are those of the authors and do not represent the position of Familia. The everyday life of intercultural families is interesting and writing about it can also open new perspectives for you! Your story matters and helps to raise awareness about the opportunities and challenges within intercultural families. Blog contributions can be submitted by e-mail (info@ familiary.fi) or via our contact form. Final selection and edition of the stories to be published will be conducted by our staff. Welcome to join us! |